1. Poliisi oli 14.3.2017 ottanut A:n kiinni törkeästä veropetoksesta epäiltynä. Kiinnioton yhteydessä A:lta oli takavarikoitu rahavaroja 4 865 euroa, joista poliisi oli oma-aloitteisesti ilmoittanut ulosottoviranomaisille. Rahat oli tämän jälkeen ulosmitattu A:n ulosottovelkojen suorittamiseksi.
2. A vaati kanteessaan Vantaan käräjäoikeudessa Suomen valtiolta vahingonkorvauksena häneltä ulosmitattua rahamäärää.
3. Käräjäoikeus ja Helsingin hovioikeus, jonne A valitti käräjäoikeuden tuomiosta, hylkäsivät kanteen.
4. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta. KKO tosin katsoi, että poliisilla ei ollut ollut toimivaltaa ilmoittaa oma-aloitteisesti ulosottoviranomaisille A:lta takavarikoiduista varoista. Valtion vahingonkorvausvastuulle oli siten poliisin virheellisestä menettelystä johtuva peruste. KKO kuitenkin hylkäsi kanteen, koska menettelystä ei ollut aiheutunut A:lle korvattavaa vahinkoa.
5. KKO (kohta 31): Ottaen huomioon, että sinänsä lainmukaisesti ulosmitatuilla varoilla on vähennetty A:n ulosottovelkoja, hänen varojensa ja velkojensa perusteella määritettävä taloudellinen asemansa ei ole heikentynyt ulosmittauksen johdosta (vrt. KKO 2022:18). Näissä olosuhteissa ulosmitattujen varojen korvaaminen A:lle olisi rikastumiskiellon vastaista.
6. Rikastumiskielto merkitsee nimensä mukaisesti kieltoa rikastua vahingonkorvauksella. Kukaan ei saa joutua vahingonkorvauksella parempaan asemaan kuin ilman vahingon aiheutumista
4 kommenttia:
Miten tämä A olisi rikastunut, jos hänelle olisi korvattu häneltä ulosmitatut varat? Hiukan erikoiselta vaikuttaa toisaalta ajattelu, että ulosottovelkojen lyhentäminen olisi henkilölle jokin vahinko. Pidetäänkö ulosottovelkojen vähenemistä jonkinlaisena rikastumisena, vai miten tämä rikastumiskiellon soveltaminen tässä on ymmärrettävä?
Katso KKO:n perustelujen kohta 31, jossa KKO toteaa näin:
"Ottaen huomioon, että sinänsä lainmukaisesti ulosmitatuilla varoilla on vähennetty A:n ulosottovelkoja, hänen varojensa ja velkojensa perusteella määritettävä taloudellinen asemansa ei ole heikentynyt ulosmittauksen johdosta (vrt. KKO 2022:18). Näissä olosuhteissa ulosmitattujen varojen korvaaminen A:lle olisi rikastumiskiellon vastaista".
Ensiksi pitää todeta, että erittäin hyvä ennakkopäätöksen kohde, jolla on merkitystä myös käytännössä. Tämä kysymys tulee pöydälle vuosittain ja on nytkin selvityksen alla eräässä tapauksessani. Nyt siis jälleen huonoja uutisia asiakkaalle kerrottavana =)
Olisin kaivannut syvempää pohdintaa tuosta rikastumiskiellosta. Usein on kuitenkin niin, ettei velka tapahtuneesta ulosmittauksesta huolimatta käytännössä juurikaan lyhene. Velkaa jää niin paljon, ettei sitä ikinä saa suoritettua. Ei edes velkasaneerauksella. Jos toisaalta saneeraukseen pääsisi, niin velan marginaalinen lyhentyminen ei saneeraukseenkaan vaikuta.
Tällöin on vaikea puhua mistään rikastumisesta.
Toisaalta velallisella on oikeus suojaosuuteen, joita noissa ulosmittauksissa harvemmin huomioidaan, ellei velallinen älyä heti asiasta huomauttaa.
Lisäksi velallisella on oikeus käyttää hallussaan olevaa omaisuutta omiin tarkoituksiinsa ilman, että syyllistyisi esimerkiksi velallisen rikokseen. Jo pitkään rajana on ollut 2500 euroa kuukaudessa ja se on tällä hetkellä enemmänkin.
Näin ollen velallinen menettää oikeutensa käyttää tuossa tapauksessa ulosmitatuista varoistaan ainakin tuon 2500 euroa. Toisaalta usein hänellä on jotain tukia kuten toimeentulotuki, joka toisaalta pienenisi käyttövarojen kasvaessa. Toisaalta tällöin kyseessä olisi erityistilanne, joka huonosti soveltuu ennakkoratkaisun perusteluiksi.
Joka tapauksessa puheena ollut velallinen laskennallisesti rikastuisi mutta käytännössä köyhtyisi. Jokainen voi miettiä, että jos toisessa puurokattilassa on laskennallista kauraa ja toisessa oikeaa kauraa, niin kummasta tulee aamulla kylläiseksi?
Oma kysymys on myös se, että velallinen on julkisen vallankäytön kohteena joutunut vastoin tahtoaan luopumaan omaisuudestaan ja lyhentämään velkojaan tällä tavalla. Olisiko hänen vapauttaan loukattu siten, että korvaukseen olisi oikeus?
Helsingin kaupungin palkkasotkussa nähdään rikastumiskiellon huono puoli. Helsingillä ei ole pienintäkään tarvetta korjata aiheuttamaansa vahinkoa tuhansille työtekijöilleen, koska palkanmaksujärjestelmän korjaaminen on paljon kalliimpaa kuin mainehaitta tai kaukainen mahdollisuus joutua oikeuteen asiasta. Jos oikeudessa voisi joutua maksamaan suuremman korvauksen kuin aiheutetun vahingon, niin palkkasotku olisi korjattu aikaa sitten, tiedä vaikka mitään sotkua ei olisi edes tullut.
Lähetä kommentti