2. KKO:n julkaisemassa tiedotteessa kerrotaan, että Kirsti Uusitalo on syntynyt 1963 ja on koulutukseltaan oikeustieteen lisensiaatti. Hovioikeudenneuvoksena Uusitalo on toiminut marraskuusta 2010, josta osason johtajana noin kahden vuoden ajan. Sitä ennen hän on toiminut esittelijänä Helsingin hovioikeudessa ja KKO:ssa sekä pitkään myös pankkilakimiehenä.
3. Lena Engstrandin osalta tiedotteessa mainitaan, että hän on syntynyt 1967 ja on koulutukseltaan oikeustieteen kandidaatti. Käräjätuomarin virkaa Pohjanmaan käräjäoikeudessa Vaasassa Engstrand on tiedotteen mukaan hoitanut kesäkuusta 2011 alkaen, viimeisimmät kaksi vuotta osaston johtajana hänkin. Aiempaa tuomioistuinkokemusta hän on tiedotteen mukaan hankkinut pitkän tuomioistuinuransa aikana muun muassa Vaasan ja Turun hovioikeuksissa sekä silloisessa Länsi-Suomen vesioikeudessa.
4. Virkaesitys on osoitettu tasavallan presidentille. Oikeusministeriö tulee esittelemään viran täyttöä koskevan asian valtioneuvoston yleisistunnossa. Päätöksen nimityksestä tekee tasavallan presidentti. Tiedotteen lopussa mainitaan, että täytettävinä olevat jäsenen virat vapautuvat 1.1.2017 eläkkeelle jääviltä oikeusneuvoksislta Liisa Mansikkamäeltä ja Pertti Välimäeltä.
aikana muun muassa Vaasan ja Turun hovioikeuksissa sekä silloisessa Länsi-Suomen vesioikeudessa.
Oikeusministeriö tulee esittelemään viran täyttöä koskevan asian valtioneuvoston yleisistunnossa. Päätöksen nimityksestä tekee tasavallan presidentti.
Täytettävinä olevat jäsenen virat vapautuvat 1.1.2017 eläkkeelle jääviltä oikeusneuvoksilta Liisa Mansikkamäeltä ja Pertti Välimäeltä.
14 kommenttia:
Ja taas jää Markku Fredman nuolemaan näppejään. Sääli. Iso sääli.
Olen käsitellyt nyt tapahtuvaa ja yleisimminkin oikeusneuvosten rekrytointia blogissa nro 5/12.10.2016. Veikkaukseni siitä, ketkä virkoihin ilmoittautuneista voisivat olla vahvoilla, meni eräiltä osin nappiin.
Ensinnäkin nyt ei ollut, kuten em. blogijutussani ennakoin, tohtorin tutkinnon (OTT) suorittaneiden vuoro tulla nimitetyksi jäsenen virkaan. Kahdella d´ëdellisella kerralla nimitys kohdistui tohtoreihin eli Päivi Hirvelään ja Tatu leppäseen. KKO:n jäsenistä tohtoreita ovat myös Timo Esko ja Mika Huovila.
Toiseksi nyt oli korkea aika rekrytoida jäseneksi ruotsinkielinen lakimies eli Lena Engstrand, sillä KKO:n nykyisistä jäsenistä vain yhden eli Gustav Bygglinin äidinkieli on ruotsi ja hänkin jää eläkkeelle ensi vuonna.
Virkaan ilmoittautuneiden joukossa, heitä oli 20, oli myös toinen ruotsinkielinen käräjätuomari eli OTT Mika Illman; hän on toiminut aiemmin pitkään valtionsyyttäjänä. Koska KKO:n nykyisistä jäsenstä jo kahdella eli Pekka Koposella ja Päivi Hirvelällä on pitkäaikainen kokemus valtionsyyttäjän virasta, olisi ollut hieman outoa, ellei peräti kummallista, jos KKO:een olisi valittu jo kolmas ex-valtionsyyttäjä. Kummallista mm. siihen nähden, että KKO:n jäsenistössä ei ole tällä hetkellä yhtään entistä rikosasianajajaa, mutta kaksi entistä valtionsyyttäjää. MIka Illmanin "vuoro" voi tulla joskus myöhemmin.
Kun KKO:n jäsenistö on selvästi miesvoittoinen ja kun toinen ensi vuoden alusta eläkkeelle jäävistä jäsenistä on nainen, oli johdonmukaista, että ainakin toinen nyt virkaan esitetyistä juristeista oli nainen. Myös tätä osasin edellisessä blogijutussani ennakoida. Se, että KKO päätti esittäää molempiin virkoihin naista, oli sen sijaan yllätys. Ensi vuonna KKO:n jäsenistä miehiä on 13 ja naisia 6.
Lena Engstrandin valinta ei ollut suuri yllätys. Hän on kyllä suurelle yleisölle, samoin kuin minullekin, tuntematon - niin kuin suurin osa KKO:n jäsenistä - mutta Vaasan hovioikeudessa hänet tunnetaan hyvin. Kuten edellisessä kirjoituksessani jo totesin, Engstarandille ovat avoinna olevasta jäsenen virasta ilmeisesti vinkanneet oikeusneuvokset Hannu Rajalahti ja Jorma Rudanko. He ovat olleet Engstrandin työtovereita Vaasan hovioikeudessa ja suositelleet tämän esittämistä jäsenen virkaan.
Jep, sääli myös KKO:n ja ennen kaikkea kansalaisten oikeusturvan kannalta!
Mutta niinhän se on, että kun KKO täydentää itse itseään - tämä oj selvä kauneusvirhe - sen jäseniksi eivät tule läheskään aina eistetyiksi ja valituiksi kaikkein pätevimmät ja taitavimmat lakimiehet, vaan ns. sopivuus - sopivuus KKOn kannalta katsottuna- on tärkein ja ratkaiseva rekrytointiperuste.
KKO:n ja KHO:n jäsenten rekrytointia, jossa ylimmät oikeudet käytännössä täydentävät itse itseään, on arvosteltu hyvällä syyllä sisäänlämpiäväksi ja heikoksi. Pitäisi olla selvää, että myös KKO:n ja KHO:n jäsenten rekrytoinnin osalta virkaesitysoikeus olisi, ei suinkaan ko. tuomioistuimilla itsellään, vaan muiden tuomareiden tavoin puolueettomalla tuomarinvalintalautakunnalla, jossa on myös pätevää tuomarikunnan ulkopuolista edustusta. Näin on asian laita esim. muissa pohjoimissa. Ruotsissa siirryttiin 2010 järjestelmään, jossa erityinen tuomarilautakunta, johon riksdagen nimeää kolme jäsentä, tekee virkaesityksen sekä HD:n että HFD:n jäsenten virantäytössä.
Suomalainen järjestelmä mahdollistaa käytännössä esim. kaveruussuhteisiin perustuvat vinkkaukset, kähminnät, sisäiset suosikkijärjestelyt, lehmänkaupat ja todella pätevien ja taitavien lakimiesten sivuuttamisen ja syrjinnän. KKO:n virkaesitykset perustuvat näennäisargumenteille, eivät viranhakijoiden keskinäisen pätevyyden todelliseen ja puiolueettomaan arviointiin.
Suomessa tulee ensi vuoden alusta voimaan uusi ja "uljas" tuomioistuinlaki. Se valmistelussa ohitettiin, tietenkin, tyystin em. virkaesitysjärjestelmän muuttaminen. Kukaan ei halunnut siihen puuttua. Myöskään KKO:n ja KHO:n jäsenmäärän mahdollisesta muuttamisesta eli alentamisesta ei ko. uudistuksen yhteydessä puhuttu mitään. Lainvalmistelijat kyllä hyvin tietävät, että Ruotsin korkeimman oikeuden jäsenmäärä on selvästi pienempi kuin Suomen KKO:n, vaikka naapurimaa on väkiluvultaan paljon Suomea suurempi ja sen sen ylimpään oikeuteen vuosittain saapuvien asioiden määrä on lähes kolme kertaa suurempi kuin Suomen KKO:n.
Olisikohan tullut enemmän ilmoittautumisia, jos olisi ollut avoimesti todettu, että nyt olisi ruotsinkieliselle kysyntää?
Ruotsinkielinen olisi ollut muuten myös pitkään ilmoittautuneiden listalla roikkunut ja markkinaoikeudessa pitkän uran tehnyt ja aikanaan KKO:ssakin mutkan käynyt Anne Ekblom-Wörlund. En tosin tiedä kuinka paljon uraa hänellä on vielä jäljellä.
Huomionarvoista on, että KKO:n esittelijänä aiemmin toimineilla viranhakijoilla on ollut ja on yhä edelleen jäsenten virantäytössä tietty etulyöntiasema. Tämä koskee nyt virkaan esitettyä Kirsti Uusitaloa, sillä hän on toiminut ennen ho-uraansa viitisen vuotta KKO:n oikeussihteerinä ja esittelijäneuvoksena. Nykyisistä oikeusneuvoksista ainakin viisi on toiminut aiemmin KKO:n esittelijänä.
Lena Engstrandin ansiona tuodaan KKO:n tiedotteessa esiin, että hän on toiminut aiemmin kahdessa hovioikeudessa eli Vaasan HO:n ohella myös Turun HO:ssa. Jälkimmäisessä hovioikeudessa hän on ollut "vain" vt. viskaalina 1991-92. Tiedotteessa mainitaan Engstrandin osalta myös, että hän on hankkinut tuomioistuinkokemusta myös silloisessa Länsi-Suomen vesioikeudessa. Siellä LE on ollut sihteerinä eli ilmeisesti vesioikeuden esittelijänä suhteellisen lyhyen ajan eli vuosina 1994-95. Vesioikeudelliset asiat kuuluvat hallintolainkäytön alaan. Toki kummastakin mainitusta tehtävästä on saatu kokemusta lainkäytöstä, mutta minusta ei kuitenkaan niin merkittävää kokemusta, että siitä on ollut aihetta mainita tiedotteessa.
Anonyymin edellä mainitsema Anne Ekblom-Wörlund on kuulunut todellakin varsin usein jäsenen virkaan ilmoittautuneiden sankkaan joukkoon. Hän on toiminut n. 15 vuoden ajan KKO:n esittelijän tehtävissä ja sen jälkeen markkinaoikeustuomarina. Markkinaoikeuden ratkaisuista valitetaan kuitenkin aika harvoin KKO:een, paljon usemammin KHO:een.
Sitä paitsi nykyisin KKO:n jäseneniksi nimitetään yleensä 60-luvulla syntyneitä juristeja, eli 50-luvulla syntyneet lakimiehet alkavat olla, tämän KKO:n virkaesityskäytäntö osoittaa, jo hieman liian iäkkäitä oikeusneuvoksen virkaan.
Ns. täsmähaku, joka merkitsee sitä, että haku kohdistettaisiin tiettyyn ryhmään tai kiintiöön, olisi toki hyvä ja järkevä uudistus ja olen usein kannattanut sellaiseen järjestelmään siirtymistä Ts. KKO ilmoittaisi jo hakuvaiheessa reilusti, millaisen kokemuksen ja erityisosaamisen omaavaa juristia on kullakin kerralla tarkoitus jäsenen virkaan esittää. Joskus jäseneksi haettaisiin esimerkiksi riita-asioihin tai siviilioikeuteen perehtyneitä jäseniä, joskus taas rikosoikeuteen ja toisinaan puolestaan prosessi- ja insolvenssioikeuteen perehtyneitä lakimiehiä. Täsmähakua ei kuitenkaan voida perustuslain takia kohdistaa vai joko suomen- tai ruotsinkielisille juristeille.
KKO ei ollut virkaesityksessään toisen jäsenen osalta yksimielinen. Viisi oikeusneuvosta eli Tatu Leppänen, Tuomo Antila, Jukka Sippo, Marjut Jokela ja Ilkka Rautio katsoivat, että Lena Engstrandin sijasta jäseneksi olisi tullut esittää lainsäädäntöneuvos Pekka Pulkkinen (48). Pulkkinen on toiminut mm. esittelijänä Helsingin hovioikeudessa ja sen jälkeen muutaman vuoden KKO:ssa sekä vuodesta 2005 lähtien OM:n lainsäädäntöneuvoksena yksityisoikeuden alalla.
On syytä panna merkille, kaikki viisi edellä mainittua oikeusneuvosta on toiminut itsekin lainvalmistelijana, pisimpään Leppänen, Tuomola, Rautio ja Jokela; vm. on toiminut itse asiassa koko uransa ennen KKO:n jäsenyyttä lainsäädäntöneuvoksena ja lainsäädäntöjohtajana. Tästä ilmenee se käytännöstä usein aiemminkin havaittu tosiseikka, että tietynlaisen kokemustaustan omaavat KKO:n jäsenet esittävät uuteen virkaan mielellään "samoissa hommissa" olevaa tai ollutta hakijaa.
KKO joutuu virkaesityksissään aniharvoin äänestämään, lähes aina virkaesitykset tehdään ainakin muodollisesti yksimielisesti.
Seuraavan kerran KKO joutuu esittämään uutta jäsentä ensi vuonna, jolloin oikeusneuvos Bygglin jää eläkkeelle. On melko helppo arvata, että tuolloin KKO:n virkaesityksessä saatetaan päätyä Pekka Pullkkiseen.
Olisi paikallaan, että suurin osa KKO:n jäsenistä nimitettäisiin tehtäväänsä alle 50-vuotiaana. Näin on tapahtunut nyt noin yhden vuoden aikana Antilan, Leppäsen ja Engstrandin nimitysten osalta.
Kuka mahtaisi olla ensimmäinen 70-luvulla syntynyt KKO:n jäsen?
Ad blogisti: Mielelläni näkisin Sakari Melander -nimisen OTT:n korkissa. Vaan mahtaako herraa kiinnostaa?
Kovin erikoiselta tuo esitys näyttää. KKO lienee tehnyt esityksensä ensin ja keksinyt perustelut sitten.
Sinänsä hyvä, että naisia esitetään. Sukupuolen tai äidinkielen ei kuitenkaan pitäisi olla ratkaiseva tekijä. Vai ohjataanko KKO:ssa kaikki ruotsinkieliset asiat sille ainoalle ruotsinkieliselle jäsenelle, olivatpa ne muutoin patentti-, rikos- tai prosessuaalisia juttuja? Ohjataanko naisille tietynlaiset "sukupuolittuneet" asiat?
Ja vielä yksi kysymys: onko TP joskus poikennut KKO:n virkaesityksestä? Oliko Olavi Heinonenkin, tuo kauhea vasemmistolainen, saanut vinkin mahdollisuudesta tulla ylennetyksi ihanuuteen?
Oik.kand, KäT Lena Engstrandin (s. 1967) meriitit ovat aika heppoiset verrattuna moniin muihin hakijoihin. Ei ihme että KKO ei ollut virkaesityksessään yksimielinen. Selvä kiintiönainen, mitäpä tätä kiistämään!
Mitä mieltä blogisti on: pitäisikö OTT -tutkintoa suorittavalta vaatia lakimiehen perustutkinto?
Heikki Halila on Lakimieheen ja Lakimies Uutisiin kirjoittamissaan jutuissa hyvin perustellut sitä, että oikeus OTT -tutkintoon pitäisi olla vain sellaisella henkilöllä, jolla on lakimiehen perustutkinto (OTK tai OTM).
Halila myös korostaa, että OTT -tutkinto ei tee kenestäkään lakimiestä. Lakimies Uutisissa hän kertoo haukan tarinan HTMstä, jolle oli oikeustieteen tohtorin tutkinto noussut hattuun.
Presiis samaa mielipuolta!
Siis "hauskan" eikä "haukan" tarinan.
Se on totta, ettei OTT -tutkinto tee kenestäkään lakimiestä. Ei hallintotieteiden tohtorin tutkintokaan tee kenestäkään hallintotieteilijää. Hallintotieteiden tohtori ei tutkinnon nimestä huolimatta ole välttämättä opiskellut lainkaan hallintotieteitä. Eikä filosofian tohtorin tutkinto tee kenestäkään filosofia. Eikä lääketieteen tohtorin tutkinto anna pätevyyttä toimia lääkärinä. Ne ovat vain yliopistollisia tutkintonimikkeitä.
Yliopistoissa tohtorin tutkintoon valittavat valitaan sen perusteella, keillä nähdään olevan valmiudet kunkin tieteenalan tohtoriopintoihin. Nykyisenä kansainvälisenä aikana perustutkinto voi olla peräisin vaikka toisella puolella maapalloa olevasta yliopistosta, jossa opintojen sisältö poikkeaa paljon suomalaisen yliopiston opetuksesta, tai sitten lähempää. Eivät edes Suomessa tehdyt kansainvälisen oikeustieteen opinnot (joita koskevia maisteriohjelmia on ollut niin Helsingin kuin Lapinkin yliopistossa ainakin tutkintonimikkeellä "Master of International and Comparative Law") anna oikeutta toimia vaikkapa asianajajana, tuomarina tai syyttäjänä Suomessa. Mutta oikeustieteen tohtoriksi saa siltäkin tutkintopohjalta jatkaa, vaikkei suoritettu oikeustieteen maisterin tutkinto olekaan suomalaisen oikeustieteen lakimiehen perustutkinto (OTK tai OTM).
Lähetä kommentti