1. Olen kahdessa aiemmassa Prosessioikeusblogin kirjoituksessa selostanut kotietsintöjen jälkikontrollin sisällyttämistä Suomen lainsäädäntöön ja kuinka tuota sääntelyä on sittemmin sovellettu lain sanamuotoa laajemmin.
Blogissa nro 38 oli kyse tapauksesta KKO 2017:20, jossa epäillyn asuntoon tehtiin kotietsintä laittoman aseen löytämiseksi.
2.
Blogissa nro 52 oli kyse ratkaisusta KKO 2017:40, jossa korkein oikeus laajensi kotietsinnän jälkikontrollia koskevat säännökset koskemaan myös liiketilassa – tilitoimistossa – tehtyä paikanetsintää. Hovioikeus oli asiassa todennut, että paikanetsintää ei voitu saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi.
3. Korkein oikeus kiinnitti tuolloin huomiota Suomen kansallisen lain ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä ilmenevään eroon. Suomessa kotietsinnäksi kutsutaan menettelyä, jossa tunkeudutaan kotirauhan piiriin. Sen sijaan EIT on vakiintuneesti katsonut, että myös yrittäjän toimitilat kuuluvat ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan suojan piiriin. Korkein oikeus totesi pakkokeinolain johtavan ristiriitaan ihmisoikeussopimuksen tulkintakäytännön kanssa, jos säännöstä tulkittaisiin sanamuotonsa mukaisesti niin, että yrityksen toimitiloissa suoritettu etsintä voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi vain silloin, kun kyse on ollut pakkokeinolaissa käytetyn käsitteistön mukaisesta erityisestä kotietsinnästä.
4. Ratkaisun KKO 2017:40 jälkeen on Helsingin hovioikeus julkaissut ratkaisunsa
HelHO 2018:6, jossa asuntoon oli tehty etsintä asukkaan omien ampuma-aseiden ottamiseksi poliisin haltuun. Etsintä oli suoritettu ampuma-aselain ja poliisilain nojalla, eli kyse ei ollut lainkaan pakkokeinolain mukaisesta rikoksen tutkinnassa käytetystä pakkokeinosta. Asukas saattoi etsinnän laillisuuden käräjäoikeuden tutkittavaksi. Käräjäoikeus jätti A:n vaatimukset tutkimatta.
5. Hovioikeus totesi, että asunnossa suoritettava etsintä oli aseiden haltuunottoa koskevassa tilanteessa menettelyltään käytännössä samanlainen riippumatta siitä, oliko etsinnän perusteena pakkokeinolaki vai poliisilaki. Kodin suojaan puuttumiselta voitiin kummassakin tapauksessa edellyttää oikeusturvatakeita, joita ei ollut perusteltua arvioida eri tavoin yksinomaan puuttumisen perusteesta riippuen. Hovioikeus päätyi tulkitsemaan pakkokeinolain 8 luvun 18 §:ää perus- ja ihmisoikeusmyönteisesti laajentavasti ja katsoi, että säännöksen perusteella tuomioistuimen tutkittavaksi voitiin saattaa myös poliisilain 2 luvun 6 §:n perusteella kotirauhan suojaamassa tilassa suoritettu etsintä.
6. Korkein oikeus on tänä vuonna myöntänyt kaksi valituslupaa etsintöjen jälkikontrolliin liittyen. Toisessa on kysymys siitä, voitiinko kulkuneuvoon suoritettu paikanetsintä saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Toinen on edellä mainittu Helsingin hovioikeuden ampuma-asetapaus HelHO 2018:6.
7. Lisäksi valituslupa oli myönnetty erityistä kotietsintää koskevassa tapauksessa, jossa hovioikeus oli peruuttanut etsintävaltuutetun määräyksen. Korkein oikeus on ratkaissut asian sitä julkaisematta.
Finlexistä kuitenkin ilmenee, että kun asianosaiset olivat korkeimmassa oikeudessa vedonneet uuteen seikkaan sekä uuteen kirjalliseen todisteeseen ja henkilötodisteluun, asia palautettiin hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
8. Tämän blogikirjoituksen varsinaisena aiheena olevassa ratkaisussa KKO 2018:77 on ollut kyse melko erikoisesta etsinnästä. Tapaus liittyy rikosylikomisario Jari Aarnion virkarikostutkintaan. Aarnion kanssa yhteistyössä ollut ns. Malmin nainen oli epäiltynä Kuopiossa hasiksen myymisestä sikäläisille markkinoille. Kuopion poliisi käynnisti häneen kohdistuneen telekuuntelun, mutta se lopetettiin jo seuraavana päivänä kun tutkinnanjohtajalle oli ilmennyt, että kyseessä olikin Aarnion johtaman Helsingin huumepoliisin kohde. Kuopio luopui tutkinnasta ja käsitys lienee ollut, että myyntiasia tutkitaan Helsingissä ja vain aineen levitys Kuopiossa. Lopputulos oli se, ettei asiaa tutkittu lainkaan. Kun asia ilmeni Aarnion virkarikosjutun tutkinnassa, kohdistui Kuopion huumepoliiseihin melko laaja virkarikosepäily ja huumetutkijoita pidätettiin ja tehtiin useita etsintöjä.
KKO 2018:77
9. Aarnion juttua tarkkaan seurannut Helsingin Sanomien toimittaja Susanna Reinboth
tietää kirjoittaa, että kaikkiaan neljä poliisia vei heihin kohdistuneet etsinnät tuomioistuimen tutkittaviksi. Helsingin käräjäoikeus oli päätynyt siihen, että Kuopion poliisin tutkinnanjohtajaan kohdistunut kotietsintä oli laillinen, mutta kolmeen tutkintaryhmän jäseneen kohdistuneet laittomia. Hovioikeus taas katsoi, että tutkinnanjohtajaan ja yhteen tutkintaryhmän jäseneen kohdistuneet etsinnät olivat laillisia, mutta kahteen muuhun tutkintaryhmän jäseneen kohdistuneet etsinnät eivät. KKO ratkaisi nyt ensimmäisen jutun. Se liittyi siihen tutkintaryhmän jäseneen A, jonka etsinnät hovioikeus oli katsonut laillisiksi. KKO:ssa on vielä vireillä Kuopion jutun tutkinnanjohtajan ja kahden muun tutkintaryhmän jäsenen valituslupahakemukset.
10. Ratkaistussa tapauksessa tutkinnanjohtajana toimiva syyttäjä oli käräjäoikeudessa 16.9.2014 esittämässään laite-etsintää koskevassa vaatimuksessa pyytänyt laite-etsintämääräystä ja etsintävaltuutetun määräämistä koskien seuraavia kohteita:
11. Hallinnon tietotekniikkakeskus Haltikin palvelimilla tai sen ylläpitämissä sähköisissä tietovarastoissa sijaitsevat X:n poliisilaitoksen käytössä olevien tai olleiden sähköisten tietovarastojen sisältämät kansiot ja yksittäiset tiedostot, joiden nimissä tai tietosisällöissä esiintyi tiettyjä hakemuksessa lueteltuja hakutermejä;
henkilökohtaiseen käyttöön varatut verkkolevyjen osat (K-levyt) ja poliisi.fi-loppuiset sähköpostitilit, joiden käyttäjät olivat A, B, C ja D; sekä
keskusrikospoliisin Salpa (Salaiset pakkokeinot) -järjestelmän asiakirjat ja poliisin telekuuntelujärjestelmän tiedot, jotka liittyivät hakemuksessa yksilöityyn puhelinliittymään kohdistettuihin telepakkokeinoihin ajalla 1.1.2012 – 31.5.2013.
12. Syyttäjä oli edelleen 19.9.2014 esittämässään vaatimuksessa pyytänyt määräystä erityisen kotietsinnän suorittamiseen Kuopion poliisilaitoksella sijaitsevassa A:n työhuoneessa ja hänen käytössään mahdollisesti olevassa kassakaapissa, pukukaapissa ja muissa tiloissa, joissa A säilytti hallinnassaan tai käytössään olevaa omaisuutta.
13. Tämän blogin aihepiirin kannalta mielenkiintoisia ovat ratkaisuun liittyvät prosessuaaliset kysymykset. Ensinnäkin kysymys on ollut siitä, miten tulee suhtautua laite-etsinnän jälkikontrollia koskevaan vaatimukseen.
14. Tässä tapauksessa on ollut kyse erityisestä laite-etsinnästä, jolle on alunperinkin pitänyt saada käräjäoikeuden lupa (PKL 8:29). Eli voidaanko käräjäoikeuden arvioitavaksi saattaa saman käräjäoikeuden päättämän erityisen etsinnän edellytysten olemassaolo? Tällöinhän käräjäoikeus arvioi itse myöntämänsä etsintäluvan laillisia perusteita.
15. Helsingin käräjäoikeudessa ei oltu nähty ongelmaa todeta, että sen tekemään päätökseen perustuneelle laite-etsinnälle ei ollut ollut laillisia edellytyksiä, siltä osin kuin se oli kohdistunut valittajaa koskevan rikosepäilyn perusteella henkilökohtaiseen käyttöön varattujen verkkolevyjen osiin (K-levyt) sekä poliisi.fi-loppuiseen sähköpostitiliin, jonka käyttäjä valittaja A oli. Käräjäoikeus oli katsonut, ettei myöskään sen 19.9.2014 tekemään päätökseen perustuneen erityisen kotietsinnän ja laite-etsinnän toimittamiselle ollut ollut laillisia edellytyksiä. Hovioikeus, jonne tutkinnanjohtajat valittivat, kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja totesi, että käräjäoikeuden 16.9.2014 tekemän päätöksen mukaiselle laite-etsinnälle sekä 19.9.2014 tekemän päätöksen mukaiselle erityiselle kotietsinnälle ja laite-etsinnälle oli ollut lailliset edellytykset.
16. Tapausselostuksen mukaan asian aiemmissa vaiheissa ei ole kyseenalaistettu oikeutta saattaa laite-etsintä käräjäoikeuden arvioitavaksi. Tämän johdosta korkein oikeus pyysi ennen asian ratkaisemista A:lta lausuman siitä, voidaanko laite-etsinnän lainmukaisuus saattaa pakkokeinolain 8 luvun 18 §:ssä tarkoitetulla tavalla tuomioistuimen tutkittavaksi. A antoi pyydetyn lausuman, joka toimitettiin tutkinnanjohtajille tiedoksi.
17. Korkein oikeus arvioi jälkikontrollikysymystä perusteellisesti. Ensin päätöksessä todetaan, että laite-etsinnällä tarkoitetaan tietokoneessa, telepäätelaitteessa tai muussa laitteessa tai tietojärjestelmässä etsinnän toimittamishetkellä olevaan tietosisältöön kohdistettavaa etsintää. Päätös paikkaan kohdistuvan etsinnän toimittamisesta saadaan tietyin rajoituksin ulottaa koskemaan myös etsinnän toimittamispaikassa olevaa teknistä laitetta tai tietojärjestelmää. Kun laite-etsintä toimitetaan paikkaan kohdistuvan etsinnän yhteydessä, sovelletaan viimeksi mainitun toimittamista koskevia säännöksiä. Jos kysymys on takavarikoimis- ja jäljentämiskiellon alaisista tiedoista, noudatetaan päätöksenteossa soveltuvin osin erityistä kotietsintää koskevia säännöksiä.
18. Korkein oikeus jatkaa, että pakkokeinolain mukaan sen vaatimuksesta, jonka luona kotietsintä on toimitettu, tuomioistuimen on todettava, ovatko kotietsinnän toimittamisen edellytykset olleet olemassa taikka onko kotietsinnässä menetelty kyseisen luvun säännösten edellyttämällä tavalla.
19. Tämän jälkeen KKO selostaa kuinka jälkikontrolli säädettiin pakkokeinolakiin. Lopputuloksesta KKO toteaa, että oikeus saattaa etsinnän toimittamisen lainmukaisuus tuomioistuimen tutkittavaksi koskee lain sanamuodon mukaan vain kotietsintää. Korkein oikeus on kuitenkin ratkaisussaan KKO 2017:40 (kohta 17) katsonut, että tilitoimistolla oli oikeus saattaa toimitiloissaan suoritettujen etsintöjen lainmukaisuus tuomioistuimen tutkittavaksi riippumatta siitä, pidettiinkö etsintöjä pakkokeinolain käsitteistön mukaan erityisinä kotietsintöinä vai paikanetsintöinä.
20. Sen jälkeen KKO arvioi miten tulee suhtautua laite-etsintään, jota ei välttämättä tehdä paikkaan kohdistuvan etsinnän yhteydessä vaan voidaan tehdä ns. etäetsintänä tietoverkon avulla. Käräjäoikeuden 19.9.2014 tekemä päätös on koskenut erityistä kotietsintää ja sen yhteydessä toimitettavaa laite-etsintää. Käräjäoikeuden 16.9.2014 tekemä päätös on puolestaan koskenut itsenäisenä etäetsintänä toimitettua laite-etsintää, jonka kohteeksi on oletettu joutuvan pakkokeinolain 8 luvun 1 §:n 3 momentissa tarkoitettua takavarikkokiellossa olevaa tietosisältöä.
21. Korkein oikeus totesi, että ennen pakkokeinolain kokonaisuudistuksen voimaantuloa 1.1.2014 tekniseen laitteeseen kohdistuvan etsinnän katsottiin sisältyvän kotietsintään. Etenkin erityisessä kotietsinnässä edellä kuvattu erottelu etsinnän kohdistumisesta yhtäältä tilaan ja toisaalta siellä olevan laitteen tietosisältöön ei käytännön tilanteissa näyttäydy tarkkarajaisena. Erityistä kotietsintää koskevaan sääntelyyn sisältyvien erityisten oikeusturvatakeiden, kuten etsintävaltuutetun määräämisen, tarkoituksena on siten suojata tällaiseen tietosisältöön liittyvää salassapitovelvollisuutta ja -oikeutta.
22. Korkein oikeus katsoi, että lähtökohtaisesti kotietsinnän aiheuttama kotirauhan ja muun yksityiselämän loukkaus on riippumaton siitä, toimitetaanko samassa yhteydessä laite-etsintä vai ei. Etsinnän kohdistuminen paikan ohella myös sieltä löytyvien laitteiden sisältämiin tietoihin ja viesteihin on omiaan lisäämään pakkokeinon yksityiselämälle sekä kirjeenvaihdolle ja muille luottamuksellisille viesteille aiheuttaman loukkauksen tuntuvuutta. Kotietsinnän ja laite-etsinnän keskinäinen yhteys tekee perustelluksi tulkinnan, jonka mukaan kotietsinnän yhteydessä toimitettuun laite-etsintään tulee sovellettavaksi kotietsintää koskeva pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n säännös oikeudesta saattaa etsinnän toimittamisen lainmukaisuus tuomioistuimen tutkittavaksi. Erityisen kotietsinnän yhteydessä toimitetun laite-etsinnän edellytykset ja siinä noudatettu menettely tulee siten voida saattaa jälkikäteen tuomioistuimen tutkittavaksi.
23. KKO:n mukaan samankaltainen takavarikoimis- ja jäljentämiskiellon alaiseen tietoon kohdistuva suojelutarve voi liittyä myös itsenäisenä toimitettuun laite-etsintään. KKO viittasi siihen, että EIT on tapauksessa
Bernh Larsen Holding AS ym. v. Norja 14.3.2013 ottanut kantaa tilanteeseen, jossa etsintä oli toimitettu muualla kuin etsinnän kohteen hallitsemissa tiloissa. Yhtiöön kohdistuneen verotarkastuksen toimittamiseksi annetun määräyksen veroviranomaisten pääsystä kolmen yhtiön yhteisesti käyttämälle ja muun kuin tutkinnan kohteena olleen yhtiön tiloihin sijoitetulle palvelimelle koskeneen kaikkien kolmen yhtiön kodin ja kirjeenvaihdon suojaa.
24. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että takavarikoimis- ja jäljentämiskiellon alaiseen aineistoon oletettavasti ulottuvaa laite-etsintää ei ole perusteltua asettaa erityiseen kotietsintään nähden eri asemaan jälkikäteisten oikeusturvakeinojen suhteen.
25. Korkein oikeus katsoi, että laite-etsinnän kohdistuessa nyt käsillä olevassa tapauksessa edellä mainittuihin kohteisiin oikeussuojan tarve on ilmeinen ja laite-etsintää on pidettävä A:n luona toimitettuna siten, että hänellä on oikeus saattaa etsinnän toimittamisen edellytykset tuomioistuimen tutkittavaksi.
26. Tämän jälkeen KKO arvioi, oliko asiat saatettu asianmukaisesti tuomioistuinkäsittelyyn ja kun estetä ei sen osalta ilmennyt, päädyttiin arvioimaan tehtyjen etsintöjen edellytysten olemassaoloa.
27. Korkein oikeus aloitti toteamalla, että kotietsinnän tulee perustua tiettyyn rikokseen kohdistuvaan epäilyyn, joten etsintään ryhdyttäessä on oltava selvillä, minkä rikoksen tutkimiseksi etsintä toimitetaan ja mihin epäily rikoksesta ja sen mahdollisesta tekijästä perustuu. Kotietsinnän edellytysten olemassaoloa arvioidaan etsinnästä päättämisen hetkellä tiedossa olleiden seikkojen perusteella. KKO korosti, että tuomioistuin pakkokeinovaatimusta käsitellessään selvittää ne tosiasiatiedot, joihin rikosepäilyn väitetään perustuvan. Yksin vaatimuksen esittävän virkamiehen viittausta tutkinnassa saatuihin tietoihin tai hänen niiden perusteella tekemäänsä johtopäätöstä ei voida pitää riittävänä selvityksenä sanotun edellytyksen täyttymisestä. Merkityksellistä on, että vaatimuksen tueksi esitetään konkreettisia seikkoja, joiden perusteella syytä epäillä -arvio on mahdollista tehdä.
28. Edellä olevasta voidaan siis havaita, että nyt annettu ennakkopäätös ei koske vain kotietsintää vaan sillä on kaikkia tuomioistuimessa käsiteltäviä pakkokeinoasioita koskeva ohjaava merkitys oikeuslähteenä.
29. Valittaja A katsoi, ettei asiassa ole ollut konkreettisia seikkoja, joiden perusteella häntä olisi ollut syytä epäillä virkarikoksista. Etsinnät ovat olleet suhteellisuusperiaatteen vastaisia ja aiheuttaneet haittaa A:n maineelle.
30. Korkein oikeus selostaa ratkaisunsa kohdassa 44 tietoja, joita tutkinnanjohtaja oli A:n menetellystä käräjäoikeudelle kertonut. Korkein oikeus totesi, että A on asiassa esitetyn selvityksen mukaan kuulustellut asian pääepäiltyä ja hänet on nimetty telekuuntelun ja -valvonnan yhteyshenkilöksi sekä asiassa kertyneiden telekuuntelutallenteiden tarkastajaksi. Hän oli toimittanut Malmin naiseksi kutsutun henkilön nimellä otsikoidut televalvontatiedot Helsingin poliisilaitokselle, vaikka telekuunteluluvan myöntäneelle käräjäoikeudelle oli sen jälkeen esitetty liittymien käyttäjän jääneen edelleen tuntemattomaksi.
31. Korkein oikeus katsoi, että asiassa on laite-etsinnästä päättämisen hetkellä ollut riittäviä syitä epäillä, että Kuopion poliisilaitoksella oli laiminlyöty epäiltyä törkeää huumausainerikosta koskevan esitutkinnan toimittaminen tavalla, joka voi täyttää törkeän virka-aseman väärinkäyttämisen tunnusmerkistön. A on edellä selostetuin tavoin ollut mukana laiminlyödyksi epäillyssä esitutkinnassa siten, että myös häntä on tuolloin käytettävissä olleiden tietojen perusteella ollut syytä epäillä osallisuudesta virkarikokseen. KKO otti huomioon etsinnän kohteena olevan aineiston laadun sekä sen, miten virkarikosta koskeva rikosepäily oli ilmennyt osana rikosylikomisario Aarnioon kohdistuvaa laajaa ja varsin poikkeuksellista rikostutkintaa. Asiassa oli myös voitu olettaa, että hakemuksessa yksilöityihin laitteisiin ja niiden tietosisältöihin kohdistuvat etsinnät ovat tuloksellisia. Etsintöjen laajuus on ollut tarkkarajaisesti määritelty. Rikosepäily on koskenut poliisimiesten tekemäksi epäiltyä vakavaa rikosta. Siihen liittyvä selvittämisintressi on siten ollut erityisen suuri. Kun laite-etsintä on toimitettu etäetsintänä, siitä A:lle aiheutuvaa haittaa ei voida perustellusti pitää vähäistä suurempana.
32. Myös poliisilaitoksen tiloihin tehty erityinen etsintä katsottiin vastaavilla perusteilla lailliseksi.
33. Laite-etsintää koskevan jälkikontrollin vahvistamisen lisäksi korkeimman oikeuden ratkaisu on ennakkopäätös erityisesti pakkokeinoasioita ratkaiseville käräjätuomareille. KKO näyttää mallia siitä, millä tavoin pakkokeinopäätökset tulee perustella. Toivottavaa on, että käräjäoikeuksissa käytetyt fraasikokoelmat joutuvat nyt silppuriin ja pakkokeinoratkaisut kirjoitetaan KKO:n opastamaan tyyliin yksilöllisesti. Ratkaisu on oikeusohje myös laamanneille, joiden tulee ymmärtää, ettei nykyistä määrää pakkokeinoratkaisuja voida tehdä entisillä resursseilla, koska nyt annetun ennakkopäätöksen myötä edellytetään huomattavasti tarkempaa ja yksilöllisempää perustelukäytäntöä ja siten ajankäyttö kutakin asiaa kohden lisääntyy.
34. Prosessuaalisesti ratkaisusta voi tehdä myös muutaman havainnon. Pakkokeinolaissa mainitaan tahona, joka voi saattaa etsinnän jälkikäteen käräjäoikeuden arvioitavaksi vain se, jonka luona etsintä on toimitettu. Lain mukaan rikoksesta epäillyllä ei ole tätä oikeutta, ellei etsintää ole toimitettu hänen luonaan. Nyt siis myös tämän käsitteen tulkinta on osoittautunut sangen laajaksi. Tapauksessa KKO 2017:40 tutkittiin osakeyhtiön nimissä tehty vaatimus kun sen vuokraamissa toimistotiloissa oli tehty etsintä. Tällä logiikalla varmaankin poliisilaitos olisi voinut olla hakijana sen tiloissa tehdyn etsinnän osalta. Laajasta tulkinnasta voidaan puhua silloin, jos poliisimies on henkilö, jonka luona etsintä toimitetaan silloin kun etsinnän kohteena on hallinnon tietotekniikkakeskuksen palvelimilla sijaitsevat Kuopion poliisilaitoksen käytössä olleiden sähköisten tietovarastojen sisältämät kansiot.
35. Voidaankin todeta korkeimman oikeuden laajentaneen lain sanamuotoon nähden huomattavasti sitä tahoa, jolla on puhevalta vaatia tehdyn etsinnän jälkiarviointia tuomioistuimessa. Voidaan kysyä miksi lakiin ei kirjata hakijakelpoisiksi myös tutkittavana olevasta rikoksesta epäiltyjä henkilöitä, mitä myös KKO:n mainitsema EIT:n ratkaisu norjalaistapauksessa puoltaisi. Esimerkiksi lääkäriasemaa ylläpitävä yrityksellä saattaa olla maineeseensa liittyviä hyviä syitä olla protestoimatta, jos sen tiloihin tehdään perusteeton etsintä. Sen sijaan se rikoksesta epäilty, jota koskevia tietoja lääkäriasemalta on haettu, saattaa kokea tärkeäksi saada vahvistuksen siitä, että esitutkintaan takavarikoitu potilastieto on hankittu oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 25 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla laittomasti.
36. Näyttää siltä, että etsintöjen jälkikontrolliasiat ja pakkokeinolakiin jääneiden aukkojen paikkailu työllistävät korkeinta oikeutta melkoisesti. Asia voidaan nähdä osana keskustelua lainvalmistelun tasosta. Olen itse osallistunut nyt kyseessä olevien pykälien valmisteluun ja ollut kuultavana eduskunnan valiokunnissa lakia säädettäessä. Parempaan ei ole pystytty. Harmittaa.
Markku Fredman
