1. Korkein
oikeus (KKO) on antanut tänään 1.11. mielenkiintoisen ennakkopäätöksen, joka koskee pankkikortin
haltijan vastuuta kortin ja siihen liittyvän pin-tunnuksen
säilyttämisessä (KKO 2018:71). Tapauksessa KKO joutui harkitsemaan huolimattomaksi ja törkeän
huolimattomaksi katsottavan säilyttämisen välistä eroa.
2. Rovaniemeläisen asianajajan (A) pankkikortti oli ollut hänen lompakossaan asianajotoimiston työpöydällä ja pin-koodi pankin kirjekuoressa työpöydän laatikossa. A oli 22.7.2011 poistunut toimistostaan noin kymmenen minuutin ajaksi ja jättänyt ulko-oven lukitsematta. Asianajotomisto sijaitsee Rovanieemen keskustassa olevan kerrostalon toisessa kerroksesssa. Tuona aikana tuntemattomaksi jäänyt tekijä oli varastanut kortin ja pin-koodin ja nostanut kyseisenä päivänä kortilla rahaa 4 960 euroa.
3. Pankki (Danske Bank) vaati, että A velvoitetaan maksupalvelulain 62 §:n nojalla korvaamaan sille kortilla oikeudettomasti nostetut varat, koska A oli säilyttänyt korttia ja pin-koodia törkeän huolimattomasti. A tunnusti toimineensa huolimattomasti mutta kiisti sen olleen törkeää.
4. Tapauksessa oli kysymys rajanvedosta huolimattoman ja törkeän huolimattoman toiminnan välillä. Maksupalvelulain mukaan pankkikortin haltija vastaa pankkikortin oikeudettomasta käytöstä täysimääräisesti, mikäli hän on säilyttänyt korttia ja sen pin-koodia siten, että menettely on tahallista tai törkeän huolimatonta. Mikäli huolimattomuus ei ole törkeää, pankkikortin haltija vastaa oikeudettomasta käytöstä vain rajatulla euromäärällä.
5. KKO katsoi 3-2 -äänestyksen jälkeen, ettei A:n menettely osoittanut niin moitittavaa piittaamattomuutta turvallisuusmääräyksistä ja lisääntyneestä kortin väärinkäytön riskistä, että hänen huolimattomuuttaan olisi pidettävä törkeänä. Sen vuoksi hän vastasi kortin oikeudettomasta käytöstä vain lain tarkoittamalla rajatulla euromäärällä, joka tässä tapauksessa oli 150 euroa.
Ratkaisuseloste KKO 2018:71
6. Lapin käräjäoikeus (käräjätuomari Timo-Juhani Laurila) oli (jo) vuonna 2014 antamassaan tuomiossa päätynyt samaan lopputulokseen. Rovaniemen hovioikeus, jonne pankki valitti, oli sen sijaan hyväksynyt pankin vaatimuksen kokonaisuudessaan; hovioikeudessa äänestys 2-1. Hovioikeuden tuomio on annettu 20.12.2016.
7. Myös KKO joutui äänestämään tuomiosta. Enemmistöön kuuluivat oikeusneuvokset Hirvelä, Kantor ja Jokela, vähemmistöön oikeusneuvokset Engstrand ja Koponen. Vähemmistö piti miehen menettelyä törkeän huolimattomana.
8. Kysymyksessä on ns. kiikun kaakun -tapaus, jossa maksuvälineen haltijan huolimattomuuden laadusta voidaan esittää eri suuntaan meneviä näkökohtia. Tämä ilmenee myös siitä, että sekä hovioikeudessa että KKO:ssa ratkaisusta on jouduttu äänestämään.
9. Itse olisin KKO:n vähemmistön kannalla. A on työhuoneesta poistuessaan jättänyt lompakossa olleen maksukortin työpöydäll ja pankilta tulleessa kirjeessä olevan tunnusluvun sen välittömään läheisyyteen. A:n toimisto sijaitsee Rovaniemen keskustassa sijaitsevan kerrostalon toisessa kerroksessa, jossa käy ulkopuolisia ihmisiä ja jonne ulkopuolisilla on myös kortin anastushetkellä ollut esteetön pääsy. Tapahtumahetkellä A:n toimisto on ollut tyhjillään ja sen porraskäytävään johtanut ovi on ollut lukitsematta. Näissä olosuhteissa A:n toiminta on poikennut selvästi ja olennaisella tavalla siitä, mitä huolelliselta menettelyltä on voitu vaatia.
Mitähän KKO:n enemmistön mukaan olisi vaadittu, jotta A:n menettelyä olisi sen mukaan voitu pitää törkeän huolimattomana? Olisiko riittänyt, että tunnusluvun sisältänyt pankin kirjekuori olisi ollut työpöydälle jätetyn lompakon vieressä?
VastaaPoistaKyllähän menettely oli selvästi huolimatonta, mutta ei minusta törkeän. Törkeään huolimattomuuten yleensä kuuluu lähes tietoinen riskinotto tyyliin ohituskilpailut yleisellä tiellä ylinopeudella. Jos poistuu hetkiksi työhuoneestaan jättäen tunnusluvun lipaston laatikoon ei vielä oteta lähes tietoista riskiä. Ainoa vastakkaiseen suuntaan puhuva seikka on ammatti, jonka pitäisi synnyttää eristyistä huolellisuutta harjoittajassaan ja lisätä tietoa tuollaisesta riskeistä.
VastaaPoistaNäyttää siltä, että enemmistöön kuuluvat oikeusneuvokset ovat tunteneet epäasiallista kollegiaalisuutta juristi A:ta kohtaan asiaa ratkaistessaan.
VastaaPoistaAsioiden käsittelyssä tulisi määrätietoisesti toimia niin, että oikeudenmukainen ratkaisu saavutetaan ja asianosaisten oikeusturva ja yleisen edun vaatimukset huomioidaan. –- Oikeudentuntoon kuuluu ilman muuta myös korkea eettinen toimintatapa. Toimintatapa vaikuttaa vahvasti siihen, miten suurta luottamusta KKO:ta kohtaan tunnetaan.
Suurimmalla osalla meistä tunnuslukuja ja salasanoja on säilytettävä jossain, jotta ne voi tarkistaa. Aika luonnollinen paikka säilytykselle on joku paikka toimistossa ja eiköhän yksi selkeä paikka jossa ne ei ole kaikkien nähtävillä ole vetolaatikko. Luulen ainakin, että jos itse tekisi pilveen tai kännykälle ”avainnipun”, sinne tallettaminen olisi pin-koodeista huolimatta paperilla poissa näkyviltä säilytettyä huolimattomampaa.
VastaaPoistaOn helpompaa istua ja tehdä töitä, kun lompakko ei paina taskussa. Työpöytä on aika luonteva paikka sille. Moni poistuukin toimistosta ja välillä toimisto voi jäädä lukitsematta. Lyhytaikaisesti poistuessa ei moni ainakaan ajattele olevansa huolimaton jos toimisto jää lukitsematta, vaikka voisi sitä olla huolellisempikin. Onko oikeasti törkeää, jos itse ei tiedosta olevansa huolimaton?
Tässä tilanteessa vastuu huolimattomuudesta voisi kuulua huolimattomalle. Seuraukset on aiheutettu melkolailla itse. Ei toimiston lukitsemattomuutta kuulu laskea törkeäksi. Monessa tilanteessa se voi olla huolimatonta ja etenkin silloin, kun lompakko on pöydällä. Ei oven hetkellinen lukitsemattomuus tai näiden tapahtumien yhdistelmäkään ole kuitenkaan törkeää. Jos pankki pääsee vastuustaan vasta törkeän huolimattomuuden vuoksi, pankki voi joutua kärsimään asiakkaidensa satunnaisesta huolimattomuudesta. Ei huolimattomuus ole törkeää pankin vastuiden vuoksi, vaan vasta jos huolimattomuus on oikeasti törkeää.
A:n itsensä kuvaus tapahtumista on sellainen, että lompakon ja tunnusluvun anastaminen tuntuu melkeinpä liian uskomattomalta sattumalta. Jos toimistolta on poissa 10 minuuttia ja jonkun on pitänyt tietää, mistä hakea lompakon ja tunnusluvun, niin tulee mieleen, että jonkun on täytynyt vinkata tai sitten kysymys on asianajajan asiakkaasta, joka on aikaisemman käynnin perusteella tiennyt, mitä hakea. Ehkä perustellumpaa on katsoa, että menettely on ollut törkeän huolimatonta. Asianajaja on kuitenkin voinut ennakoida tällaista myös ammattinsa puolesta, etenkin jos hoitaa rikosjuttuja.
VastaaPoistaTapaus KKO:2016:73 -> huolimattomuus ei ollut lievä.
VastaaPoista"Korkein oikeus katsoi, että B oli säilyttänyt vahvaan sähköiseen tunnistamiseen käytettyjä tunnistusvälineitä huolimattomasti ja ettei hänen huolimattomuutensa ollut lievää. B oli vastuussa tunnistusvälineiden oikeudettomasta käytöstä ja velvollinen suorittamaan maksamatta jääneen luoton".
https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/precedent/1477564782152.html
Tapahtumakuvauksen perusteella kuulostaa että joku on todella tiennyt mitä hakee ja mistä.
VastaaPoistaKyseessä oli yhden asianajajan toimisto. Kortin anastajaa ei saatu selville.
VastaaPoistaPienet ja sinänsä inhimilliset seikat ovat saattaneet vaikuttaa eri oikeusasteiden arviointiin, kenties ei ratkaisevalla tavalla mutta kuitenkin. Asianajaja on luultavasti ollut tuttu käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa, KKO:ssa yksi enemmistöön kuulunut jäsen on entinen asianajaja jne.
VastaaPoistaMinusta asianajajan toiminta oli täysin huolellista muilta osin paitsi ulko-oven lukitsematta jättämisen osalta. Jos ovi olisi ollut lukossa ei pankkikortin säilyttäminen vaikka eteisen lattialla olisi ollut millään lailla huolimatonta, varsinkin kun tunnusluku oli pöytälaatikossa.
VastaaPoistaNäin ollen asiassa jää arvioitavaksi ainoastaan ulko-oven lukitsemattomuus. Ja se nyt ei taatusti ole törkeän huolimatonta - jos edes huolimatonta. Varsinkin, mikäli kyseessä on ollut puhdas unohdus tai joku äkkitilanne tms.
Jos leikitellään ajatuksella, että luultavasti käräjäoikeudessa tutun rovaniemeläisen romaanihenkilön (A) pankkikortti oli ollut hänen lompakossaan tupakka- ja alkoholituotteita välittävän toimiston työpöydällä ja pin-koodi pankin kirjekuoressa työpöydän laatikossa. A oli 22.7.2011 poistunut toimistostaan noin kymmenen minuutin ajaksi ja jättänyt ulko-oven lukitsematta. A:n toimisto sijaitsee Rovaniemen keskustassa olevan kerrostalon toisessa kerroksessa. Tuona aikana tuntemattomaksi jäänyt tekijä oli varastanut kortin ja pin-koodin ja nostanut kyseisenä päivänä kortilla rahaa 4 960euroa.
VastaaPoistaIlmeistä on, että edellä kuvatussa identtisessä tapauksessa käräjäoikeus olisi nähnyt metsän puilta paremmin ja todennut tosiseikat: ”Tapahtumahetkellä A:n toimisto on ollut tyhjillään ja sen porraskäytävään johtanut ovi on ollut lukitsematta. Näissä olosuhteissa A:n toiminta on poikennut selvästi ja olennaisella tavalla siitä, mitä huolelliselta menettelyltä on voitu vaatia.” Hyväksynyt pankin vaatimuksen kokonaisuudessaan, eikä asian käsittely olisi jatkunut ylemmissä oikeusasteissa.
Koska oikeuskäytännön tulee olla yhdenmukaista, niin Korkeimman oikeuden ratkaisu, vaikka se ei ole muodollisesti sitova, ohjaa käräjä- ja hovioikeuksien ratkaisukäytäntöä. Nyt Korkein oikeus on linjannut: ”ettei A:n menettely osoittanut niin moitittavaa piittaamattomuutta turvallisuusmääräyksistä ja lisääntyneestä kortin väärinkäytön riskistä, että hänen huolimattomuuttaan olisi pidettävä törkeänä. Sen vuoksi hän vastasi kortin oikeudettomasta käytöstä vain lain tarkoittamalla rajatulla euromäärällä, joka tässä tapauksessa oli 150 euroa.”
Nähtäväksi jää miten asianosaisten oikeusturva ja yleisen edun vaatimukset huomioiden käräjä- ja hovioikeudet tulevat toteuttamaan ratkaisuissaan tätä Korkeimman oikeuden linjausta.
Itse olen korostanut lainkäytön (oikeudenkäynnin, prosessin) käyttäytymistä ohjaavan funktion (tavoitteen) merkitystä; olen omaksunut tältä osin ruotsalaisen professorin P.O. Ekelöfin näkemyksen. Lainkäyttäjien eli lähinnä tuomioistuinten ja erityisesti ennakkopäätöksiä antavan KKO:n (samoin kuin hallintolainkäytön puolella KHO:n) olisi tärkeä muistaa tämä yhtenä tulkintaperiaatteena.
VastaaPoistaMinusta KKO:n enemmistön kanta ko. tapauksessa, jonka mukaan A:n huolimattomuutta ei ole pidetty törkeänä, on tässä suhteessa hieman vaarallinen ja vaikeasti hyväksyttävissä, sillä se on omiaan vähättelemään pankkikortin haltijan huolellisuusvelvoitteen merkitystä.
KKO:n vähemmistön kanta on paremmin sopusoinnussa lainkäytön käyttäytymistä ohjaavan funktion kanssa.
Ehkä tässä KKO on antanut näpäytyksen pankkien suuntaan siitä, että ne antavat suhteettoman suuren painoarvon yhdelle nelimumeroiselle PIN-koodille? On ihan pankkien oma valinta, että pankkikorttien turvallisuus on teknisesti toteutettu niin kuin on.
VastaaPoistaMinusta on hyvä linjaus, että vastuun rajoittamiseksi riittävää huolellisuutta on tunnusluvun säilyttäminen erillään pankkikortista. On kuitenkin sattumanvaraista, huomaako varas penkoa oikeat laatikot tunnusluvun löytämiseksi. Olisi selvästi eri asia, jos PIN olisi lapulla lompakossa tai kirjoitettu tussilla kortille. Silloin tunnusluku paljastuisi lähes varmasti, kun kortti menetetään.
Jos ajattelee tunnusluvun säilyttämistä kotona, niin toisenlainen tuomio olisi asettanut monen vaikean tilanteen eteen. Missä tunnuslukua oikein voisi säilyttää, jotta se ei olisi törkeän huolimatonta? Aina joskus kuitenkin joku ovi tai ikkuna jää epähuomiossa auki.