maanantai 31. joulukuuta 2018

127. Oikeusasiamies kritisoi hovioikeuden menettelyä ja tuomiota

1. Eduskunnan oikeusasiamies valvoo, paitsi muiden viranomaisten, myös tuomioistuinten toiminnan laillisuutta. Äskettäin eli  11.12.2018 apulaisoikeusasiamies antoi päätöksen kanteluun, jossa arvosteltiin hovioikeuden menettelyä ja yllätyksellistä tuomiota rikosasiassa, jossa kantelijat olivat syytettyinä.


2. Kantelijat kritisoivat oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa Itä-Suomen hovioikeuden menettelyä ja 6.2.2018 antamaa tuomiota nro 18/104908 asiassa R 17/735. 

3. Kantelussa katsottiin, että hovioikeus oli esitetyn näytön ja syyttömyysolettaman vastaisesti sekä syyttäjän vaatimukset ylittäen katsonut kantelijoiden syyllistyneen rikoksiin ja tuominnut kantelijat ehdottomiin vankeusrangaistuksiin. Kantelijat katsoivat hovioikeuden loukanneen heidän oikeuttaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Lisäksi tuomiossa oli kantelijoiden mukaan asiavirheitä.

4. Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen lausi kantelun johdosta antamassaan päätöksessä mm. seuraavaa; asian esittelijänä toimi esittelijäneuvos Jarmo Hirvonen:

Syyttäjä on ilmoittanut pitävänsä kirjanpitoon merkittyjä 493 400 euron jakelukuluja ”perusteltuina ja vähennyskelpoisina”, mutta siitä huolimatta samallailmoittanut, ettei hän miltään osin luopunut syytteestä tai rajoittanut sitä, koska Verohallintokaan ei luopuisi syytteestä.

Syyttäjän edellä selostettu lausuma on ollut sisällöltään niin ristiriitainen, ettei hovioikeuden olisi tullut sivuuttaa sitä ilman lisäkysymyksiä. Asiallisestihan syyttäjä on ilmoittanut, että hänen käsityksensä mukaan käräjäoikeuden ratkaisua tuli jakelukulujen osalta muuttaa ja syyte tältä osin hylätä. Silti syyttäjä on ilmoittanut, ettei syytteestä luovuta tai sitä rajoiteta. Käytettyjä ilmaisuja ei voi järkevällä tavalla sovittaa yhteen. Syyttäjä ei voi samanaikaisesti ajaa syytettä ja ilmoittaa sen olevan perusteeton. Edellä selostettu pääkäsittelyn jälkeinen menettely on koskenut puheena olevia määrältään merkittäviä jakelukuluja, joiden oikeellisuudella on ollut huomattava merkitys yhtiön kirjanpidon väitetyn virheellisyyden ja vältettyjen verojen määrän kannalta.

Jos tuomioistuin pääkäsittelyn päättämisen jälkeen havaitsee välttämättömäksi, että asian käsittelyä on ennen asian ratkaisemista täydennettävä jonkin yksittäisen kysymyksen osalta, ja jos kysymys, jota käsitelyn täydentäminen koskee, on yksinkertainen tai vähäinen, tuomioistuin voi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun 13 §:n nojalla täydentää käsittelyä pyytämällä asianosaisilta kysymyksestä kirjallisen lausuman. Muussa tapauksessa käsittelyä voidaan täydentää siten, että pääkäsittelyä jatketaan tai asiassa toimitetaan uusi pääkäsittely.



Käsitykseni mukaan pääkäsittelyn jälkeisessä menettelyssä on tässä tapauksessa ollut kysymys asiasta, jota ei voida pitää oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun 13 §:ssä tarkoitetuin tavoin yksinkertaisena eikä vähäisenä. Pääkäsittelyssä tapahtuneita laiminlyöntejä ei tässä tapauksessa ole voitu korjata pyytämällä lausumia mainitun lainkohdan nojalla. Asian asianmukainen käsittely olisi käsitykseni mukaan edellyttänyt pääkäsittelyn jatkamista tai uuden pääkäsittelyn toimittamista.

Edellä selostettua hovioikeuden menettelyä arvioitaessa on otettava huomioon myös se, ettei Verohallinto ole ollut asianomistajan asemassa törkeän kirjanpitorikoksen osalta (KKO 1999:2 ja HE 148/2007 vp, s. 37). Mainitun syytekohdan osalta vain syyttäjän lausumilla on näin ollen ollut merkitystä.

Ottamatta kantaa todistustaakan asianmukaiseen jakautumiseen (vrt. KKO 2011:20 kohta 18) tai hovioikeuden tuomion aineelliseen sisältöön, totean asian käsittelyyn sisältyneen edellä todetuin tavoin piirteitä, jotka ovat vaikeuttaneet kantelijoiden puolustautumista hovioikeudessa ja jotka ovat myös hämärtäneet yhtäältä syyttäjän ja asianomistajan sekä toisaalta tuomioistuimen rooleja akkusatorisessa rikosprosessissa.

En pidä poissuljettuna, että edellä mainitut seikat antaisivat kantelijoille perustellun aiheen ylimääräiseen muutoksenhakuun korkeimmasta oikeudesta (ks. KKO 2009:84). Tältä osin asia jää kuitenkin kantelijoiden omaan harkintaan. Ylimääräisestä muutoksenhausta säädetään oikeudenkäymiskaaren 31 luvussa. Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 1 §:n 4 momentin mukaan ylimääräisessä muutoksenhaussa on käytettävä oikeudenkäyntiasiamiestä tai -avustajaa.

Saatan edellä esittämäni käsityksen Itä-Suomen hovioikeuden tietoon.


Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu kokonaisuudessaan

5. Todettakoon, että kantelijat hakivat hovioikeuden tuomiosta valituslupaa, mutta korkein oikeus ei myöntänyt sitä.  "Valituslupaa ei myönnetä", totesi KKO lakonisesti ilman perusteluja.


6. Toisessa niin ikään 11.12.2018 antamassaan päätöksessä apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen arvosteli Etelä-Karjalan käräjäoikeuden menettelyä saman syyteasian käsitelyssä ja sen tuomion perusteluja:

Apulaisoikeusasiamiehen päätös

7. Tää korutont´on kertomaa, joka todistaa, minkälaisiin aika alkeellisiin virheisiin tuomioistuimet ja syyttäjät voivat syyllistyä. 

8. Ihmetystä herättää hieman se, ettei KKO myöntänyt kantelijoille valituslupaa, vaikka se olisi voitu OK 30 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan myöntää myös ns. purku- tai kanteluperusteella, eli nillä perusteilla, jotka apulaisoikeusasiamiehen päätöksen perusteluista ilmenevät. 

9. Nyt Pasi Pölönen ja Jarno Hirvonen ovat itse asiassa antaneet hakijoille viran puolesta ohjeen siitä, millä perusteilla ja miten he voivat hakea joko purkua tai kantelua KKO:lta.

10.Toivottavasti tällä kertaa hakijoille tärppäisi ja he saisivat vihdoin oikeutta!

9 kommenttia:

  1. Anonyymi1.1.19

    Tapauksesta en tiedä mitään, mutta aina on tietysti niin, että se, miten valituslupahakemus KKO:lle on rakennettu ja miten sitä on perusteltu, on ratkaisevassa asemassa.

    VastaaPoista
  2. Tuo oli liian ehdottomasti sanottu!

    Valituslupahakemuksen perusteleminen on toki tärkeää, mutta se, että hakemus on hyvin tai erinomaisesti tehty, ei vielä takaa valitusluvan myöntämistä. Valituslupa myönnetään vain n. 6-7 prosentissa kaikista hakemuksista - viime vuonna myönnettiin vain 117 valituslupaa - joten lupa evätään kymmenissä tai jopa sadoissa sellaisissa tapauksissa, joissa hakemus on laadittu oikein hyvin.

    Koska KKO ei perustele lupahakemusten hylkäämispäätöksiään mitenkään, emme voi tietää, millä perusteilla hakemus on kulloinkin hylätty.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi1.1.19

    Onpa erikoinen menettely. Mitähän syyttäjän päässä on liikkunut? Tuohon voisi valtakunnansyyttäjäkin reagoida.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi4.1.19

    Eiköhän poliisi ole oikea forum syyttäjän toiminnan selvittämiseen.

    VastaaPoista
  5. Anonyymi4.1.19

    Harvoin laillisuusvalvojat antaa ohjeita lainvastaisen menettelyn kohteeksi joutuneelle kansalaiselle -pikemminkin päinvastoin- laittomuuksiin syyllistyneet virkamiehet päästetään mielummin vastaisuuden varalle huomautuksella ei anna aihetta enempää niinkuin nytkin näyttää käyneen ja kansalaiselle jää laiha lohtu viranpuolesta tehtäviä hoitavien korkeiden laillisuuvalvojien valvontaan liittyvistä toimista.

    Ihmettelen KKO:n eduskunnalle esittämää pyyntöä lainsäädännön muuttamiseksi vakuutusoikeuden asioiden käsittelystä johtuvien ongelmien lainmukaiseksi ratkaisuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi5.1.19

      Mikä se KKO:n pyyntö eduskunnalle on? Kerro tarkemmin, kun ainakaan minä en ole kuullut.

      Poista
  6. Anonyymi5.1.19

    Ohessa linkki KKO:n 13. syyskuuta 2018 antamaan esitykseen valtioneuvostolle lainsäädäntötoimeen ryhtymisestä, mitä kirjoituksella "KKO:n eduskunnalle esittämää pyyntöä lainsäädännön muuttamiseksi vakuutusoikeuden asioiden käsittelystä johtuvien ongelmien lainmukaiseksi ratkaisuksi" on mahdollisesti pyritty tarkoittamaan.

    https://korkeinoikeus.fi/fi/index/lausunnot/opinion/1536837509249.html

    VastaaPoista
  7. Anonyymi6.1.19

    Anonyymi tarkoittaa KKO:n esitystä OM:lle, jonka mukaan KKO saisi VALVIRA:lta asiantuntijalausuntoja vakuutusoikeuden asioihin.

    Esityksen huono puoli on siinä, että myös alemmilla oikeuksilla on samanlainen tarve monissa vapaaehtoisia vakuutuksia koskevissa asioisssa,joissa lääketiteellinen syy-yhteys on usein kiperä ongelma. HUS kieltäytyi antamasta päivystävänä yliopistosairaalana tuollaisissa asioissa. KKO:n esitys ei huomioi tuota tarvetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi6.1.19

      Ja myös hallintotuomioistuimilla. Ennen vanhaan KHO erinäisissä asiaryhmissä pyysi lausuntoja Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta, mutta eihän sellaista ole enää vuosiin ollut. Valvira kyllä lienee sen seuraaja.

      Poista