1. Tätä vuotta on kulunut nyt reilut 10 kuukautta. Näin kauan kesti ennen kuin Rovaniemen hovioikeus sai annettua ensimmäisen ratkaisun, joka on päätetty julkaista Finlexissä (RHO 2020:1). Viime vuonna Rovaniemen hovioikeus julkaisi kaksi ratkaisuaan Finlexissä. Tällä perusteella Rovaniemen hovioikeutta ei voida pitää kovin innokkaana tiedottajana ja käytännössä julkisuusperiaatteen kannattajana ja toteuttajana.
2. Hovioikeuden kyseinen päätös koskee käräjäoikeudessa vankeusrangaistukseen tuomitun vangitsemista. Pontimena päätöksen julkaisemiseen on aivan ilmeisesti ollut korkeimman oikeuden (KKO) hiljattain antama ennakkopäätös KKO 2020:79, jossa on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöön viitaten korostettu tuomioistuimen velvollisuutta harkita vaihtoehtoja tutkintavankeudelle ja perustella ratkaisunsa riittävästi. KKO:n mukaan saman tarkoituksen saavuttamiseksi riittävistä pakkokeinoista on valittava se toimenpide, joka puuttuu vähiten yksilön oikeuksiin.
3. Katsotaanpa hovioikeuden julkaiseman ratkaisuselosteen valossa, mistä tapauksesta on ollut kysymys.
4. A:n syyksi on käräjäoikeudessa - hovioikeuden ratkaisuselosteessa ei jostakin syystä mainita käräjäoikeuden nimeä - luettu pahoinpitely, törkeä ryöstö, törkeä kotirauhan rikkominen, törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen, vammantuottamus, kolme ampuma-aserikosta, huumausaineen käyttörikos, kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta ja rattijuopumus. Näistä rikoksista A oli tuomittu yhteiseen 4 vuoden 7 kuukauden vankeusrangaistukseen.
5. Käräjäoikeus on määrännyt A:n pidettäväksi edelleen vangittuna pakkokeinolain (PKL) 2 luvun 12 §:n 1 kohdan nojalla, kunnes rangaistuksen täytäntöönpano alkaa tai muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää; ko. tapauksessa A on valittanut kätäjäoikeuden tuomiosta. Käräjäoikeus katsoi, että vangittuna pitämistä ei voida pitää kohtuuttomana ottaen huomioon tuomitun rangaistuksen pituus, vastaajan ikä tai henkilökohtaiset olot sekä vapaudenmenetyksen alle 5 kuukauden kesto, ja että matkustuskielto on riittämätön pakkokeino ottaen huomioon rangaistuksen pituus.
6. A kanteli käräjäoikeuden tuomiosta vangittuna pitämisen osalta Rovaniemen hovioikeudelle ja vaati, että hänet määrätään heti päästettäväksi vapaaksi tai määrätään vangitsemisen sijasta matkustuskieltoon. A vaati vaihtoehtoisesti, että häntä voitiin valvoa valvontapannalla.
7. Syyttäjä
vaati vastineessaan, että kantelu hylätään. Syyttäjä katsoi toissijaisesti
matkustuskiellot riittäviksi pakkokeinoiksi, mikäli asunnon
haltijoiden suostumuksesta olisi A:n puolesta esitetty riittävä
selvitys.
8. Hovioikeus totesi, että PKL 2 luvun 12 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tuomioistuin saa syyttäjän tai vastaajalle rangaistusta vaatineen asianomistajan vaatimuksesta määrätä ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitun pidettäväksi edelleen vangittuna, jos tuomittu rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Kuten edellä jo todettiin, käräjäoikeus oli tuominnut A:n neljän vuoden seitsemän kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen. Asiassa on siten ollut pakkokeinolain mukaiset edellytykset määrätä A pidettäväksi edelleen vangittuna.
9. A:n vapaudenmenetys oli alkanut 29.4.2020 ja se on kestänyt lähes kuuden kuukauden ajan 27.10.2020 mennessä, jolloin hovioikeus antoi kantelun johdosta päätöksen. Hovioikeus lausui, että A ei ole aikaisemmin suorittanut vankeusrangaistusta vankilassa. Jos hän ei olisi valittanut käräjäoikeuden tuomiosta, hänet olisi rikoslain 2c luvun 5 §:n 2 momentin nojalla ollut päästettävä ehdonalaiseen vapauteen, kun käräjäoikeuden tuomitsemasta rangaistuksesta olisi suoritettu puolet eli 2 vuotta 3 kuukautta 15 päivää. Lisäksi hänet olisi voitu sijoittaa vankilan ulkopuolelle rikoslain 2c luvun 8 §:ssä tarkoitettuun valvottuun koevapauteen aikaisintaan kuusi kuukautta ennen ehdonalaista vapauttamista.
10. Koska A on hakenut muutosta käräjäoikeuden tuomioon, tuomio ei ole tullut lainvoimaiseksi ja A on säilynyt asemaltaan tutkintavankina. Tällöin hänellä ei ollut mahdollisuutta päästä koevapauteen.
11. A on pääasiaa koskevassa valituksessaan vaatinut osan syytekohdista hylättäväksi ja matkustuskieltoa sekä pääkäsittelyn toimittamista. Hovioikeus on tulkinnut A:n kantelussaan esittämän vaihtoehtoisen vaatimuksen valvontapannalla tapahtuvasta valvomisesta sekä vaatimukseksi tehostettuun matkustuskieltoon määräämisestä että tutkinta-arestia koskevaksi vaatimukseksi.
12. Hovioikeus katsoi, että tässä vaiheessa ei ole vielä arvioitavissa oletettavan pääkäsittelyn ajankohta eikä myöskään ratkaisun antopäivä, mutta varsin todennäköistä on, että ratkaisu asiassa annetaan aikaisintaan keväällä 2021.
12. Mitä tuli vangitsemista lievempii pakkokeinoihin, niin hovioikeus totesi aluksia, että korkeimman oikeuden ennakkoratkaisussa (KKO:2020:79) on todettu, että vangitseminen merkitsee vakavaa puuttumista sekä Suomen perustuslain 7 §:ssä että muun ohella Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklassa turvattuun henkilökohtaiseen vapauteen. Tämän vuoksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä on korostettu tuomioistuimen velvollisuutta harkita vaihtoehtoja tutkintavankeudelle ja perustella ratkaisunsa riittävästi. Korkein oikeus on todennut, että saman tarkoituksen saavuttamiseksi riittävistä pakkokeinoista on valittava se toimenpide, joka puuttuu vähiten yksilön oikeuksiin.
13. Tutkinta-aresti, tehostettu matkustuskielto ja matkustuskielto ovat lievempiä pakkokeinoja kuin vangittuna pitäminen. Niitä on siten pidettävä vankeuteen nähden ensisijaisena vaihtoehtona silloin, kun sen soveltamiselle säädetyt edellytykset täyttyvät. Koska A oli tuomittu yli kahden vuoden vankeusrangaistukseen, tutkinta-arestin määräämisen edellytykset eivät täyttyneet, hovioikeus totesi.
14. Tulkittaessa PKL 5 luvun 1 a §:ää yhdessä lain 2 luvun 12 a §:n kanssa ja ottaen huomioon lain esitöistä ilmenevä selvä lainsäätäjän tarkoitus siitä, että ehdottomaan vankeusrangaistuksen tuomitun osalta vangitsemista tai vangittuna pitämistä lievempänä pakkokeinona kysymykseen voivat tulla vain tutkinta-aresti ja perusmuotoinen matkustuskielto, hovioikeus katsoo, ettei ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittua voida määrätä tehostettuun matkustuskieltoon.15. Tässä tapauksessa A:n syyksi luettujen rikosten vakavuus ja niistä tuomittu pitkähkö vankeusrangaistus huomioon ottaen matkustuskielto ei hovioikeuden mukaan ollut A:n kantelussaan esittämistä perusteista huolimatta riittävä pakkokeino. A:n vangittuna pitämistä ei voitu asian laadun taikka hänen ikänsä tai muiden henkilökohtaisten olosuhteidensa vuoksi pidettävä PKL 2 luvun 13 §:ssä tarkoitetulla tavalla kohtuuttomana. Hovioikeus totesi lisäksi, että A:n vangittuna pitämistä voidaan pitää PKL 1 luvun 2 §:ssä tarkoitetuin tavoin puolustettavana ottaen huomioon rikosten törkeys, rikosten selvittämisen tärkeys sekä A:lle vangittuna pitämisestä aiheutuva oikeuksien loukkaus ja muut asiaan vaikuttavat seikat. A:n oikeuksiin ei ole muutoinkaan puututtu PKL 1 luvun 3 §:ssä tarkoitetuin tavoin enempää kuin on ollut välttämätöntä ja että vangittuna pitäminen hovioikeuden pääkäsittelyyn saakka ei tee myöskään muutoksenhausta hyödytöntä.
16. Hovioikeuden päätöksen johdosta voi todeta, että oikeus on ottanut ennakkopäätöksen KKO 2020:79 sisältämän sanoman ja oikeusohjeen todella vakavasti ja selvittänyt perusteellisesti, olisiko käräjäoikeus voinut käyttäää vangitsemista lievempiä pakkokeinoja eli tutkinta-arestia, tehostettua matkustuskieltoa tai tavallista matkustuskieltoa. Vastaus oli kaikkien osalta kieltävä, kuten lukija saattoi jo ennen hovioikeuden perusteluihin tutustumistakin olettaa. Onhan käräjäoikeus tuominnut A:n 11 eri rikoksesta, joista vakavimpia ovat törkeä ryöstö, pahoinpitely, törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen ja vammantuottamus. Kun yhteiseksi rangaistukseksi rikoksista oli mitattu 4 vuotta 7 kuukautta vankeutta, on jo lähtökohtaisesti ollut varsin selvää, ettei vangitsemista voitu korvata lievemmillä pakkokeinoilla.
17. Olen edellä hieman lyhentänyt hovioikeduen seikkaperäisiä perusteluja, koska asia on ollut varsin selvä ja halppo ratkaista. Olisi toivottavaa, että hovioikeus, kuten hovioikeudet yleensäkin, voisi julkaista Finlexissä lähinnä vaikeammissaa asioissa ja jutuissa antamiaan ratkaisuja. Niitä on paljon.
Mutta kuitenkin Niko Ranta-aho, jota kuitenkin odottaa yli 10 vuoden kakku, saapi matkustella miten huvittaa. Aika jännä.
VastaaPoistaTämä ratkaisu ei nähdäkseni ole vastaus mihinkään kiperään oikeuskysymykseen vaan kyseessä on malli käräjäoikeuksille siitä, miten vangitsemista tai vangittuna pitämistä koskeva ratkaisu tulee rakentaa. Siksi se ansaitsi tulla julkaistuksi. Mutta silmiinpistävää on se, kuinka vähän ratkaisuja julkaistaan edellä mainitussa tai muussa tarkoituksessa. Tuomioistuinviraston tulee ottaa julkaistujen ratkaisujen määrä tulostavoitteeksi vastaisissa tulosneuvotteluissa tuomioistuinten kanssa.
VastaaPoistaSamaa mieltä eli malliratkaisuja tarvitaan käräjä- ja hovioikeuksille. RoiHO on itse käyttänyt mallina KKO:n varsin tuoretta eli vain pari viikkoa aikaisemmin annettua ennakkopäätöstä KKO 2020:79 vangitsemisen edellytyksistä.
VastaaPoistaHovioikeusratkaisujen julkaisemisen merkittävyydestä on puhuttu Suomessa niin kauan kuin minä muistan eli jo 70- luvun alkupuolelta lähtien! Mutta vielä(kään) ei ole toimeen kunnolla tartuttu. Ei, vaikka nykyisin olisi tarkoitukseen käytettävissä sähköisiä välineitä jos jonkinalisia.
Saamattomuus sen kun vain rehottaa!