157. KKO 2019:55. Mies vältti raiskaustuomion unitilaan vedoten

1. Korkein oikeus antoi perjantana 14.6. mielenkiintosen ennakkopäätökseksi tarkoitetun ratkaisun raiskausta koskevassa jutussa (KKO 2019:55).

2. Tapauksessa miehen (A) näytettiin olleen sukupuoliyhteydessä nukkuvan naisen (B) kanssa työntämällä kaksi tai kolme sormea  tämän emättimeen. A väitti, että häneltä oli puuttunut rikoksen edellyttämä tahallisuus, koska hän oli toiminut unitilassa (sexomnia). KKO katsoi, että tästä jäi varteenotettava mahdollisuus. Koska tuomitsemiskynnys tahallisuutta edellyttävästä raiskauksesta ei ylittynyt, asiassa jäi varteenotettava epäily A:n  syyllisyydestä. Syyte hylättiin. KKO:ssa äänestys 4-1, eri mieltä ollut jäsen katsoi, että A oli toiminut tahallisesti, joten raiskaus oli luettava A:n syyksi.

KKO:n julkaisema ratkaisuseloste

3. Tapauksessa herättäää huomiota ensinnäkin se, että väitetty raiskaus tapahtui jo lähes viisi vuotta sitten, tarkemmin sanottuna  14. syyskuuta 2014. Teko tapahtui leirintäkeskuksessa sijaitsevan mökin sohvalla molmpien asianosaisten ollessa humalassa.

4. Oliko valitusluvan myöntäminen ja asian tutkittavaksi ottaminen KKO:ssa tarpeen? Tätä voidaan kysyä lähinnä siksi, että jo molemmat alemmat oikeusasteet, eli ensin  Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus, tuomio 24.8.2016, ja sen jälkeen Vaasan hovioikeus, tuomio 11.8.2017, olivat yksimielisesti hylänneet A:ta vastaan ajetun syytteen.

5.Toisaalta vastaavanlaisia tapauksia, joissa syytetty on väittänyt toimineensa unitilassa, on sattunut viime aikoina. Tämä selviää nettiä googlettamalla. Itä-Suomen hovioikeus hylkäsi seksuaalista pakottamista koskevan syytteen 7.7.2016, koska  esitetyn selvityksen perusteella ei voitu sulkea pois syytetyn esittämää vaihtoehtoista tapahtumien kulkua, jonka mukaan hän oli toiminut unitilassa. Pohjois-Suomen käräjäoikeus oli sen sijaan tuominnut syytetyn kyseisestä rikoksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

6. Toisessa tapauksessa Vaasan hovioikeus tuomitsi 14.12.2017  43-vuotiaan miehen nukkuvan  naisen raiskauksesta kaveriporukan mökkireissulla Himoksella helmikuussa 2015. Tässäkin tapauksessa mies oli väittänyt olleensa teon aikana unitilassa, mutta väite ei menestynyt hovioikeudessa. Käräjäoikeus oli sen sijaan uskonut miehen selitystä ja hylännyt syytteen tahallisuuden puutteen vuoksi.

7. Huomiota herättää ylipäätään se, että KKO on myöntänyt parin kolmen viimeisen vuoden aikana runsaasti valituslupia raiskausta ja etenkin lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevissa jutuissa. Ajattelin palata tähän kysymykseen myöhemmin eri blogijutussa. Kuvaavaa on, että ennen tätä nyt esillä olevaa tuomiota KKO antoi vain päivää aikaisemmin eli 13.6. ratkaisun, jossa on kyse törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Siinäkin KKO päätyi syytteen hylkäämiseen, alemmat oikeudet olivat sen sijaan tuominneet vastaajan neljän vuoden vankeusrangaistukseen.  

8. Lähes jokaisessa KKO:n tutkittavaksi ottamassa seksuaalirikosasiassa on ollut kyse näytöstä eli näytön arvioinnista ja sen riittävyydestä. Tämäkin on poikkeuksellista, sillä varsin yleinen näkemys ja väite, joka esitetään usein myös ns. oikeusoppineiden taholta julkisuudessa, on ollut, että "eihän KKO näyttökysymyksiä ota tutkittavakseen"! Olen yrittänyt torjua kyseisen väitteen paikkansa pitävyyden, sillä KKO on ottanut etenkin viimeisten 3-4 vuoden aikana yllättävän usein kantaa nimenomaan näytön arviointiin ja riittävyytteen myös monissa muissa rikosjutuissa, ei siis vain seksuaalirikosasioissa.

8. Myös se herättää huomiota - ainakin minussa - että tutkittavaksi otetuissa seksuaalirikosasioissa KKO toimittaa lähes säännönmukaisesti suullisen käsittelyn. Tänä vuonna näin on tapahtunut jo neljä kertaa ja viime vuonna ainakin kolmessa eri jutussa. Myös nyt esillä olevassa tapauksessa (KKO 2019:55) on toimittanut suullisen käsitelyn. Jostakin syystä KKO ei kuitenkaan mainitse tätä ratkaisuselosteessaan, mikä on poikkeuksellista. KKO:n tiedotteista ilmenee, että KKO toimitti asiassa suullisen käsittelyn 16.1.2019, siis viisi kuukautta ennen ratkaisun antamista. Sitä, milloin asia on suullisen käsittelyn jälkeen esitelty, ei ratkaisuselosteessa mainita. Tämä on nykyisin yleinen käytäntö, aiemmin esittelypäivä mainittiin ratkaisuselosteessa.

9. Hovioikeuden pääkäsittelyssä ratkaistavassa asiassa oikeudenkäyntiaineistona otetaan huomioon vain se aineisto, joka on esitetty pääkäsittelyssä (OK 26:24b.1). Pääkäsitelyssä ratkaisut tehdään ilman esittelyä (Ok 26:24b.3). Tämä perustuu välittömyysperiaatteeseen ja erityisesti tärkeään todistelun välittömyyteen.

10. Muutoksenhakua hovioikeudesta korkeimpaan oikeuteen koskevasssa OK 30 luvussa ei ole pääkäsittelyä koskevia säännöksiä. Mainitussa luvussa on kuitenkin säännöksiä suullisen käsittelyn toimittamisesta (OK 30:20-21a). OK 30:21a:n mukaan, jos suullinen käsittely toimitetaan, huomioon otetaan myös siinä esitetty aineisto. Ratkaisussa otetaan siis myös sellainen aineisto, jota ei ole otettu vastaan vastaan suullisessa käsittelyssä.  Lisäksi korkein oikeus ratkaisee asian esittelystä myös silloin, kun siinä on toimitettu suullinen käsittely.

11. Kun suullinen käsittely ei tosiasiallisesti eroa pääkäsittelyssä, olisi välittömyysperiaatteen mukaan johdonmukaista menetllä myös korkeimman oikeuden osalta niin, että asia ratkaistaan ilman esittelyä, jos siinä on toimitettu suullinen käsittely, jolloin ratkaisussa saadaan ottaa huomioon ainoastaan suullisessa käsittelyssä esitetty aineisto. On aika outoa, että välittömyysperiaatteen mukaiset vaatimukset on sivuutettu korkeimman oikeuden osalta täysin silloin, kun hovioikeusmettelyä uudistettiin edellä kappaleessa 9 mainitulla tavalla. OK 30 lukuun olisi otettava pääkäsittelyä koskevat säännökset siten, että ratkaisussa saadaan ottaa huomioon vain pääkäsittelyssä esitetty aineisto. Tosiasia on, että korkein oikeus myöntää vuosittain keskimäärin noin kymmenessä valitusasiassa valitusluvan nimenomaan todistelun ja näytön arvioinnin osalta.

12. Nyt kommentoitavassa tapauksessa korkein oikeus on toimittanut suullisen käsittelyn, vaikka tätä koskevaa maininta ei löydy oikeuden julkaisemasta ratkaisuselosteesta.  Suullisessa käsittelyssä on kuultu syyttäjän, asianomistajan ja syytetyn lisäksi neljää todistajaa (D, E, F ja G) ja esitetty muutoinkin sama selvitys kuin alemmissa oikeusksissa. Lisäksi korkein oikeus on viran puolesta hankkinut  Terveyden ja hyvinvointilaitoksen (THL) asiantuntijalausunnon niin sanotusta sexomniana tunnetusta tilasta.

13. Tästä huolimatta asiaa ei ole ratkaistu välittömästi suullisessa käsittelyssä vastaanotetun aineiston pohjalta, vaan suullisen käsittelyn jälkeen on pidetty esittely, jossa ratkaisu on tehty. Toisin sanoen korkein oikeus on ratkaissut asian esittelijän  laatiman muistion ja ratkaisuehdotuksen pohjalta.  Eri mieltä ollut jäsen on hyväksynyt esittelijän mietinnön sellaisenaan. Näin ei mielestäni tulisi menetellä, vaan tärkeää välittömyysperiaatetta olisi kunnioitettava myös korkeimmassa oikeudessa. Näin on tehty esimerkisi Norjan ja Ruotsin korkeimmissa oikeuksissa.

14. Miehen (A) menettelystä ei ole jutussa ollut epäselvyyttä. A ja B olivat istuneet tapahtumayönä mökin sohvalla siten, että B:n selkä oli nojannut sohvan käsinojaa vasten ja hänen jalkansa olivat olleet A:n sylissä. Kaksi mutta henkilöä, joita on kultu kaikissa kolmessa oikeusasteessa todistajina (D ja E) olivat yöpyneet mökissä, D makuhuoneessa ja E yläkerran parvella. B oli kertomansa mukaan herännyt unestaan kun polvillaan lattialla hänen edessään ollut A oli tunkenut sormiaan voimakkasti hänen emättimeensä, jolloin B oli alkanut huutaa kivusta.  B on kertonut  A:n menettelystä johdonmukaisesti heti tapahtuman jälken huutoon heränneelle ja asianosaisten luokse saapunelle D:lle,  puhelimitse äidilleen (C) ja poliisille samana aamuna suoritetussa kuulusteluissa. Myös parvella nukkunut todistaja E oli herännyt B:n huutoon. Emättimeen tunkeutumista on tukenut myös B:n DNA-löydös A:n kynsien alta. Hovioikeuden mukaan asiassa ei ollut tullut esille seikkoja, jotka tukisivat A:n esittämää väitettä, jonka mukaan B olisi nähnyt tapahtumasta unta tai kuvitellut tulleensa raiskatuksi. KKO on ollut tästä samaa mieltä.

15. Kaikki kolme oikeusastetta ovat olleet samaa mieltä siitä, että A:n on näytetty tunkeutuneen sormillaan B:n emättimeen syytteessä kuvatulla tavalla ja että A:n menettely täytti lähtökohtaisesti rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momentin mukaisen raiskauksen tunnusmerkistön.

16. Raiskaus on kuitenkin rangaistava vain tahallisena tekona. Asiassa on sitten jouduttu arvioimaan, onko A tekoa tehdessään toiminut tahallisuuden edellyttämällä tavalla tietoisesti vai väittämällään tavalla unitilassa. Tässäkin kohdin kyse on lähtökohtaisesti näytöstä eli siitä, osoittaako syyttäjän ja asianomistajan esittämä näyttö riittävällä varmuudella A:n syyllistyneen tahalliseen tekoon vai jääkö hänen syyllisyydestään OK 17 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu varteenotettava epäily. Myös tästä asiasta kaikki kolme oikeusastetta ovat olleet samaa mieltä, joten syytetty on hylätty.

17. Perustelukappaleissa 12-17 korkein selostaa lähinnä ratkaisun KKO 2013:96 perustelujen valossa näytön arvioinnin yleisiä lähtökohtia eli mm. syyttäjän todistustaakkaa sekä näyttö- eli tuomitsemiskynnyksen korkeutta (kappale 14), henkilötodistelun luotettavuutta koskevia näkökohtia (kappale 15), puolustuksen väitettä vaihtoehtoisesta tapahtumainkulusta (kappale 16) ja vastaajan selitystaakkaa (kappale 17).

18. Selostua on asianmukaista ja kattavaa, mutta jäin kuitenkin kaipaamaan kannaottoa siitä, mitä itse asiassa tarkoitetaan Ok 17 luvun 3  §:n 2 momentissa mainitulla säännöksellä, jonka mukaan vastaajan (syytetyn) syyllisyydestä ei jää varteenotettavaa epäilyä. Tätä on pohdittu oppikirjoissa ja muissakin teoksissa sekä todistusoikeutta käsitteleviss artikkeleissa. Itse olen käsitellyt kysymystä kirjassa Virolainen - Martikainen, Tuomion perusteleminen (2010) hypoteesimetodia koskevassa jaksossa (sivut 294-310).

19. Perusteluissa selostetaan lajasti THL:n korkeimman oikeuden pyynnöstä antamaa  asiantuntijalausuntoa unitilassa tehdystä seksuaalisesta teosta (kappaleet 22- 29). Lausunnossa ei ole toki otettu minkänlaista kantaa puolustustuksen A:n unitilasta esittämään väitteeseen, vaan kyysmystä on tarkasteltu yleisluontoisesti.

20. Tämän jälkeen eli kappaleesta 30 lähtien pästään vihdoin itse tapaukseen. Korkein oikeus on selostanut varsin laajasti ja yksityiskohtaisesti etenkin jtusa vastaanotettua henkilötodistelua (kappaleet  30- 43) ja sen jälkeen vielä lyhyesti  muuta selvitystä (kappaleet 44-45). Selostuksessa käydään seikkaperäisesti läpi asianomistajan, syytetyn sekä korkeimmassa oikeudessa kuultujen todistajien eri eikoista antamia lausumia.

21. Muutama seikka jää kuitenkin selostuksessa avoimeksi ja askarruttamaan lukijan mieltä. Ulkopuolista lukijaa kiinnostaisi esimerkiksi tietää, minkä ikäisiä asianomistaja B ja vastaaja A olivat tapahtumahetkellä syyskuussa 1914, olivatko he aiemmin tunteneet toisensa ja mikä heidän ammattinsa oli.  Perusteluissa olisi voitu myös mainita, miten A ja B olivat pukeutuneet, kun he olivat jääneet istumaan sohvalle niin, että B:n jalat olivat olleet A:n sylissä; oliko  esimerkiksi B pukeutunut hameeseen vai housuihin vai olivatko he ns. puolipukeissa. Epäselväksi myös jää, missä asianosaisten oli tarkoitus nukkua ja oliko mökin tuvassa vuodetta.

22. Näytön selostuksen jälkeen seuraa perustelujen tärkein jakso eli korkeiman oikeuden näytön arviointi kappaleissa 46-56. Tämäkin jakso on huolella ja seikkaperäisesti laadittu - ihmekös tuo, kun korkeimmalla on ollut suullisen käsittelyn jälkeen peräti viisi kuukautta aikaa perustelujen kirjoittamiseen ja hiomiseen.  Mikä parasta, arviointi on tehty pro et contra -metodilla pohtimalla ja punnitsemalla vastakkain sekä A:n tahallisuutta puoltavia että sitä vastaan puhuvia eli unitilaa puoltavia seikkoja.

23. Korkeimman oikeuden enemmistö päätyi katsomaan, että vaikka A:n vaihtoehtoista selitystä unitilasta voidaan pitää "jossain määrin epätodennäköisenä", asiassa oli kuitenkin esitetty siinä määrin unitilan puolesta puhuvaa näyttöä, ettei sitä voitu riittävällä varmuudella poissulkea. Kun asiassa siten jäi varteenotettava epäily A:n syyllisyydestä,  korkein oikeus katsoi, ettei hovioikeuden tuomion lopputulosta syytteen hylkäämisestä ollut syytä muuttaa. Eri mieltä ollut jäsen sen sijaan hyväksyi sellaisenaan esittelijän mietinnön, jossa päädyttiin vastakkaiseen looputulokseen eli siiihen, että A oli toiminut tahallisesti.

24. Korkeimman oikeuden enemmiston juridinen päättely ja argumentointi on toki vakuuttavan tuntuista ja sujuvasti kirjoitettua tekstiä. Minulle tuli silti mieleen muutamia sellaisia vastaväitteitä ja näkökohtia, joiden perustella puoltaisin eri mieltä olevan jäsenen kantaa, koska puolustuksen esittämä vaihtoehtoinen selitys unitilasta voidaan sulkea pois. Koska tämä blogijuttu on venähtänyt jo muutenkin kovin pitkäksi, en ryhdy nyt kantaani tarkemmin selvittämään - kello on 0.15 - vaan palaan siihen hieman myöhemmin.