1. Otsikossa ei ole kyse koripallo-ottelun tuloksesta. Kysymys on siitä, kuinka monta ennakkopäätöstä Suomen ylimmät tuomioistuimet eli korkein oikeus (KKO) ja korkein hallinto-oikeus (KHO) antoivat vuonna 2016. KHO antoi viime vuonna 223, KKO vain 100 ennakkopäätöstä.
2. KKO pääsi siis viime vuonna niukin naukin sataan ennakkopäätökseen (ennakkoratkaisuun, prejudikaattiin). Vielä marraskuun lopulla näytti siltä, että KKO jää mainitusta määrästä, mutta joulukuussa tuomioistuin otti loppukirin ja sai kuin saikin 100 ennakkopäätöksen rajan rikki.
3. KHO oli, kuten aina ennenkin, KKO:een verrattuna täysin omaa luokkaansa julkaistujen ratkaisujen määrän suhteen. Vuonna 2015 KHO julkaisi 189 ennakkopäätöstä eli ns. vuosikirjaratkaisua, KKO 105. Vuonna 2014 sanotut luvut olivat KHO 200 ja KKO 104 ja vuonna 2013 KHO 202 ja KKO 102.
4. Tässä kohdin on syytä todeta, että kahdesta ylimmästä oikeusasteesta käsitettä "ennakkopäätös" käyttää julkaisuissaan ja verkkosivullaan vain toinen eli KKO. KHO sitä vastoin välttää puhumasta enakkopäätöksistä ja käyttää ennakkopäätöksiä tarkoittaessaan käsitettä vuosikirjapäätökset tai -selosteet. Ne ovat päätöksiä, jotka KHO julkaisee vuosikirjassaan ja niihin kuuluvat tuomioistumen ratkaisuselosteet periaatteellisesti merkittävimmistä päätöksistä. Vuosikirjaan valitaan päätökset, joilla on merkitystä lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai joilla on muutoin yleistä merkitystä.
5. Jos katsotaan lainsäädäntöä, niin voidaan sanoa, että KHO:n käyttämä terminologia perustuu lakiin, sillä laki ei tunne ennakkopäätöksen käsitettä. Tosin vuonna 2010 lakiin otettiin KKO:n osalta säännökset ennakkopäätösvalituksesta (OK 30 A luku).Tämä ei ole estänyt KKO:ta käyttämästä mainittua käsitettä, vaan se julistaa verkkosivullaan olevansa nimenomaan ennakkopäätöstuomioistuin. KKO:n mukaan ennakkopäätöksillä annetaan oikeusohjeita tulevien vastaavanlaisten oikeusriitojen varalle ja pyritään varmistamaan, että tuomioistuimet eri puolilla maata tulkitsevat lakia samalla tavalla.Korkein oikeus on ennakkopäätöstuomioistuin. Ennakkopäätöksiä annetaan sellaisista kysymyksistä, joihin laki ei anna selvää vastausta. Ennakkopäätöksillä annetaan oikeusohjeita tulevien vastaavanlaisten oikeusriitojen varalle ja pyritään varmistamaan, että tuomioistuimet eri puolilla maata tulkitsevat lakia samalla tavalla.julistaa kotisivullaanjulistaa kotisivulaan olevansa ennakkopäätöstuomioistuin. jujusanoojuEnnakkopäätöksillä annetaan oikeusohjeita tulevien vastaavanlais Näin toki
6. Myös KKO julkaisi aiemmin jokaiselta vuodelta kaksiosaisen painetun vuosikirjan, johon otettiin nimenomaan kaikki ennakkopäätöksiksi tarkoitetut ratkaisut. Viime vuonna KKO ilmoitti kuitenkin luopuvansa painettujen vuosikirjojen julkaisemisesta - kustannus- ja tehokkuussysitä - siten, että maaliskuussa 2016 ilmestynyt julkaisu Korkeimman oikeuden rakaisuja 2015/II jäi ko. julkaisusarjan viimeiseksi.
7. Ylimpien tuomioistuinten tuoreimmat ennakkoratkaisut/vuosikirjapäätökset ovat saatavissa KHO:n ja KKO:n verkkosivuilta, jonne ne päivitetään ratkaisujen antopäivinä. Kaikki KKO:n ja KHO:n ennakkoratkaisut/vuosikirjapäätökset ovat lisäksi saatavissa maksuttomasta ja julkisesta Finlex-palvelusta sekä kaupallisista lakitiedon lähteistä kuten Edilex tai Suomenlaki.com-palveluista. Yksittäisiä ratkaisuja on mahdollista tilata KKO:n ja KHO:n kirjaamoista.
8. Ennakkopäätöksinä julkaistujen ratkaisujen lisäksi KKO julkaisee verkkosivullaan myös "muita kuin ennakkopäätöksiä". Näistä ratkaisuista KKO julkaisee vain lyhyen eli muutaman rivin tiedotteen, mitä on pidettävä puutteena. Ko. ratkaisuja KKO antoi vuonna 2016 kaikkiaan 47 kappaletta. Vuonna 2015 KKO julkaisi 31, vuonna 2014 38 ja vuonna 2013 35 muuta ratkaisua.
9. KHO jakaa muut kuin vuosikirjapäätökset kahteen ryhmään. Lyhyinä ratkaisuselosteina julkaistaan ratkaisuja, jotka eivät ole niin merkittäviä kuin vuosikirja- eli ennakkopäätökset ja joita KHO ei perustele yhtä laajasti kuin vuosikirjapäätöksiään. Näistäkin ratkaisuista julkaistaan kuitenkin asianmukaiseti laaditut selosteet perusteluineen, ts. niitä ei kuitata vain 2-3 rivin tiedotteilla kuten KKO:ssa tehdään. Toisen ryhmän muodostavat "muut päätökset", johon kuuluvat sellaisia yksittäisiä yhteiskunnallisia, alueellisia tai muuta yleistä mielenkiintoa omaaviksi arvioituja ratkaisuja, joita ei ratkaisun oikeudellisen merkityksen perusteella julkaista vuosikirjaselosteina tai lyhyinä ratkaisuselosteina. Vuonna 2016 KHO julkaisi 63, vuonna 2015 32, vuonna 2014 34 ja vuonna 2013 43 lyhyttä ratkaisuselostetta. Muina ratkaisuina KHO on julkaissut vuonna 2016 308, vuonna 2015 253, vuonna 2014 137 ja vuonna 2013 10 päätöstä.
10. KHO ratkaisee ja julkaisee siis enemmän ratkaisuja kuin KKO. Tämä johtuu osin siitä, että KHO:een saapuu selvästi enemmän asioita kuin KKO:een. KKO:een saapui vuonna 2015 yhteensä 2 456 asiaa, KKO ratkaisi samana vuonna 2 378 asiaa. Vuonna 2014 vastaavat luvut olivat 2 611 ja 2 617, vuonna 2013 2 554 ja 2 582 sekä vuonna 2012 2 664 ja 2 640. Vuoden 2016 osalta ko. tietoja ei ole vielä julkaistu.
11. Mainitut luvut eli saapuneiden ja ratkaistujen asioiden määrät olivat KHO:n osalta vuonna 2016 4 773 saapunutta ja 5 376 ratkaistua asiaa, vuonna 2015 vastaavasti 4 319 ja 4 010 ja vuonna 2014 4 201 saapunutta ja 4 271 ratkaistua asiaa. KHO:ssa ei ole ollut käytössä yhtää laajaa valituslupajärjestelmää kuin KKO.ssa, mutta valitusluvan myöntämistä edellyttävien asioiden määrä on kuitenkin ollut koko ajan nousussa. KHO ei järjestä juuri koskaan suullista käsittelyä, KKO:ssa suullinen käsittely toimitetaan keskimäärin noin kymmenessä asiassa per vuosi.
12. Ylimpien tuomioistuinten jäsenmäärästä säädetään laissa, että kummassakin tuomioistuimessa on oltava presidentti ja vähintään 15 jäsentä. KKO:n jäsenmäärä on ollut vuosikausia sama eli presidentin lisäksi KKO:ssa on 18 jäsentä, joiden virkanimike on oikeusneuvos. Vertailun vuoksi on syytä todeta, että Ruotsin korkeimmassa oikeudesssa on tultu vuosikausia toimeen paljon pienemmällä jäsenmäärällä, vaikka Högsta domstoleniin (HD) saapuu vuosittain tupalasti enemmän asioita kuin KKO:een. HD:ssa on 16 oikeusneuvosta, joista yksi toimii tuomioistuimen puheenjohtajana; päällikkötuomarin virkanimikkeenä ei siten ole presidentti kuten KKO:ssa. Lisäksi on syytä havaita, että HD:n 16 jäsenestä kaksi toimii vuorollaan lagrådetin eli eräänlaisen laintarkastuskunnan jäseninä, mikä merkitsee sitä, että käytännössä HD:ssa tuomiovaltaa käyttää vain 14 jäsentä.
13. KHO:ssa on tällä hetkellä presidentti ja 20 vakinaista jäsentä, joiden virkanimike on tämän vuoden alusta oikeusneuvos; aiemmin KHO:n jäsenet olivat hallintoneuvoksia. Lisäksi KHO:een on nimitetty joukko sivutoimisia asiantuntijajäseniä, joista 10 on ympäristöasiantuntijaneuvoksia ja neljä yli-insinöörineuvoksia. Lähinnä ulkomaalaisasioiden määrän voimakkaan kasvun johdosta KHO:een on nimitetty maaliskuusta 2016 lähtien kahdeksan ma. hallintoneuvosta, joiden virkanimikkeenä on siis nykyisin ma. oikeusneuvos; viimeksi nämä jäsenet on nimitetty 30.6.2017 päättyväksi toimikaudeksi.
14. Voidaan sanoa, että KKO:n ja KHO:n henkilöresurssit ovat kunnossa, sillä valtiovallan säästö- ja leikkauspäätökset eivät ole ulottuneet ylimpien tuomioistuinten toimintaan. Jäsenkunnan lisäksi kummassakin tuomioistuimessa on 30-40 pätevää esittelijää, joilla on samanlainen tuomarin status kuin tuomareillakin. Tilastolukujen valossa KHO näyttäisi olevan tehokkaampi kuin KKO, kun otetaan huomioon myös se, että näissä oikeusasteissa käsiteltävien asioiden vaikeudella tai laajuudella taikka niiden antamien ratkaisujen perusteluilla ei näyttäisi olevan olevan juuri eroa. KKO:ssa asioiden käsittely on selvästi hitaampaa kuin Ruotsin HD:ssa. KKO:ssa ratkaisu annetaan keskimäärin kaksi vuotta valituksenalaisen hovioikeuden tuomion antamisen jälkeen, mutta HD:ssa mainittu aika näyttää olevan puolta lyhyempi.
15. Asioiden julkaisukäytäntö ja nimenomaan ratkaisuista tiedottaminen on KHO:ssa paremmalla tolalla kuin KKO:ssa. Eräissä muissakin kysymyksissä KHO näyttäisi olevan KKO:ta nykyaikaisempi ja paremmin johdettu tuomioistuin. Mm. tähän nähden näyttää selvältä, etteivät vireillä olevat pyrkimykset, joilla tähdätään KKO:n ja KHO:n yhdistämiseen, tule onnistumaan. Hallintolainkäytön ja yleisen lainkäytön integroitumisessa ei tulisi yleensäkään lähteä liikkeelle ylimmästä portaasta tai latvasta, vaan päin vastoin alimmalta tasolta. Tyvestä puuhuun noustaan, sanoo jo vanha suomalainen sananlasku, ja se olisi myös tässä yhteydessä syytä muistaa.
Esimerkkejä KKO:n vuonna 2016 antamista muista kuin ennakkopäätöksinä julkaistuista ratkaisuista:
VastaaPoista- Kysymys hovioikeudessa esitetyn uuden todistelun merkityksestä arvioitaessa jatkokäsittelyluvan myöntämisen edellytyksiä (S2013/115)
- Kysymys menettämisseuraamusta koskevan vaatimuksen vanhentumisesta (R2012/7)
- Kysymys kielletystä kilpailunrajoituksesta aiheutuneen vahingon korvaamista koskevan vaatimuksen vanhentumisesta (S2015/66)
- Kysymys avustajan oikeudesta oikeusavun palkkiperusteista ennetun valtioneuvoston setuksen 2 §:ssä tarkoitetun yhden tunnin vähimmäispalkkioon istuntoajalta (R2015/364)
Näistä "selosteista" tai tiedotteista lukija ei tule hullua hurskaammaksi. Tiedotteiden informaatioarvo on nolla. Lukijan on tilattava ao. ratkaisu KKO:sta voidakseen selvittää, miten tapaus on ratkaistu ja millä perusteilla.
Esimerkki KHO:n lyhyestä ratkaisuselosteesta (päätös annettu 29.12.2016, diaarinumero 1038/2/16):
VastaaPoista"A oli pysäköinyt ajoneuvonsa ilman pysäköintikiekkoa paikalle, jolla pysäköinti oli sallittu pysäköintikiekkoa käyttäen. A:n ajoneuvossa oli valokopio A:lle myönnetystä, pysäköintihetkellä voimassa olleesta vammaisen pysäköintiluvasta.
Hallinto-oikeus oli katsonut, että A oli pysäköinyt ajoneuvonsa virheellisesti mutta että virhe oli vähäinen. Tämän vuoksi hallinto-oikeus oli muuttanut pysäköinnintarkastajan määräämän pysäköintivirhemaksun huomautukseksi.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei A:n pysäköintivirhe ollut vähäinen, kun otettiin huomioon, että vammaisen pysäköintilupa oli henkilökohtainen lupa eikä ajoneuvokohtainen lupa ja että luvan valokopion käyttäminen tekisi mahdolliseksi luvan väärin käyttämisen. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös pysäköintivirhemaksun muuttamisesta huomautukseksi kumottiin ja A:lle määrätty pysäköintivirhemaksu saatettiin voimaan.
Laki pysäköinninvalvonnasta 1 § 1 momentti 1 kohta ja 5 §, Tieliikennelaki 28 a § (843/1990) 1 ja 2 momentti sekä 28 b § (117/1992) 1 ja 2 momentti, Tieliikenneasetus 21 § lisäkilvet 856 a ja 856 b"
Asiasanoina ratkaisuselosteen otsikossa mainitaan sanat pysäköintivirhemaksu, pysäköintikiekko, vammaisen pysäköintilupa ja valokopio.
Selosteen lopussa mainitaan KHO:n viisijäseniseen jaoston kuuluneiden hallintoneuvosten nimet ja asian esittelijän nimi.
Ero KKO:n käyttämiin mitäänsanomattomiin "fråga om" -tyyppisiin ratkaisuselosteisiin verrattuna on erittäin suuri.
Uskomatonta, että jutut makaavat KKO:saa keskimäärin kaksi vuotta. Käsittelyaika on se, mihin siellä pitäisi panostaa. Helsingin hovioikeudessa asiat on paremmalla tolalla.
VastaaPoista"Viime vuonna KKO ilmoitti kuitenkin luopuvansa painettujen vuosikirjojen julkaisemisesta - kustannus- ja tehokkuussysitä"
VastaaPoistaSääli, että tuossa yhteydessä KKO ei hankkinut ohjelmaa, jolla ratkaisut olisi voitu laittaa nettiin ns. painatusmuodossa kuten eduskunta. Tuollainen teksti varsinkin nykyisessä laaveassa kirjoitustyylissään olisi mielyttävämpää lukea. Tuollainen ohjelma ei olisi maksanut kohtuuttomasti.
Tekninen julkaisujärjestelmä perusratkaisuineen on yhteinen kaikille tuomioistuimille ja koko hallinnonalalle, OM:n tietohallinnon päättämä.
VastaaPoistaRatkaisu KHO 2016:221 on julkaistu pdf tiedostona.
VastaaPoistaAnon: "Uskomatonta, että jutut makaavat KKO:saa keskimäärin kaksi vuotta. Käsittelyaika on se, mihin siellä pitäisi panostaa. Helsingin hovioikeudessa asiat on paremmalla tolalla."
VastaaPoistaTietenkin on muistettava kolme eroa: hovioikeudessa on vain kolme jäsentä, joten jutun kierto on viisi jäsenistä KKO:n nopeampi. Hovioikeudessa suurempi osa jutuista on vähemmän vaativia kun taas KKO myöntänee valituslupia vain merkittävimpiin ja siten vaativimpiin juttuihin. Kolmanneksi KKO on - kuten blogissa todettu - ennakkopäätöstuomioistuin, jonka perusteluilla on ohjausvaikutus alempien tuomioistuinten lainkäyttöön vuosikausiksi. Siksi niiden perustelujen hiomiseen kannattaa käyttää aikaa, sillä ei siinä vaiheessa ole enää merkitystä jutun asianosaisillekaan, jotka saavat sen harvinaisen ilon, että saavat juttunsa KKO:een.
Perustelujen hiomiseen tarvittavasta ajasta voisi kyllä osan käyttää siihen blogistin perustellusti esiintuomaan seikkaan, että ne saisivat olla huomattavasti lyhyempiä, punainen lanka tahtoo kadota jopa ammattilaisilta. Auttaisikohan siihen se, että pitkähköt EIT-viittaukset esitettäisiinkin alaviitteinä, se parantaisi luettavuutta. Alaviiteinen käyttö voisi alentaa kynnystä - myös blogistin esittämään - muihin oikeuslähteisiin viittaamiseen.
Onnistuisikohan alaviitteistön siirtäminen Finlexiinkin?
VastaaPoistaUseimmat KKO:n valitsemat jutut ovat hyvin kompakteja. Siksi keskimääräinen käsittelyaika on luvattoman pitkä.
VastaaPoistaSaakohan Ruotsin HD tutkittavakseen paremmin perusteltuja juttuja kuin KKO. Jospa ruotsalaiset hovioikeudet ovat parempia kuin suomalaiset hovit?
VastaaPoistaTuskinpa vaan.
VastaaPoistaKyllä syy on KKO:n varsin hitaassa työtahdissa ja tehottomuudessa. KKO haluaa pitää asioiden käsittelyvauhdin verkkaisena siksi, että pitkien käsittelyaikojen avulla voidaan "näyttää", että ylimmässä oikeudessa jäseniä tarvitaan todella nykyiset 19 kappaletta. "Kyllä meidän pitää saada pitää jäsenten lukumäärä nykyisellään ja Ruotsin HD:tä paljon suurempana, sillä emmehän me muuten selviytyisi näistä jutuista edes tässä nykyisessä ajassa, jos meiltä lakkautettaisiin vaikkapa 4-5 jäsenen virkaa".
Maallikko-oikeusministeri, jolle on lätkäisty hallituksessa kaiken lisäksi myös työministerin tehtävät, ei hoksaa, mistä on kysymys. Hän ei ymmärrä vertailla KKO:n jäsenmäärää Ruotsin korkeimman oikeuden jäsenten määrään, eikä hänen mieleensä ikinä putkahda, että KKO:n jäsenten määrää voitaisin supistaa merkittävästi. OM:n johtavat virkamkehet eivät asiaa ministerilleen tietenkään kerro, sillä saattaahan heilläkion olla hinkua päästä KKO:n jäseneksi.
Kaikesta pitää keskustella. Mutta on tuossa kyllä jäänyt epäselväksi syy, jonka vuoksi olisi vähennettävä KKO:n jäsenmäärää. Taloudellinen säästö? Se kyllä olisi korkeintaan hyttysen ininää kaikenlaisiin Terrafame-rahoihin ja muihin sellaisiin verrattuna.
VastaaPoistaNiin, aika moni KKO:n jäsen on joko ollut töissä oikeusministeriössä, tai tarjonnut apua työryhmissä, jotka kirjoittavat säädökset.
VastaaPoistaYksi hallinnon oikeusneuvos näyttää olevan lukujen valossa tuplasti KKO:n oikeusneuvosta tehokkaampi.
Jep jep! Onhan meillä varaa millä mällätä!
VastaaPoistaEi vähennetä KKO:n jäsenten määrää, vaan päin vastoin lisätään sitä vielä entisestään, vaikkapa 5-6 jäsenellä! Ei sillä ole mitään taloudellista vaikutusta eikä korkin työtahti siitä kohene, mutta kuitenkin! Jos Ruotsin korkissa on 16 jäsentä, niin kyllä on maaotteluhengen mukaista, että Suomen KKO:ssa on vähintään 25 jäsentä! Ja jos jostakin leikata täytyy, niin leikattakoon edelleen alempien tuomioistuinten resursseista, kuten tähänkin asti. Jos KKO:n talo uhkaa käydä jäsenmäärän kasvun takia pieneksi, niin rakennettakoon KKO:lle kokonaan uusi ja uljas oikeuspalatsi!
Tuo on tosiaan surkeaa, että osaa päätöksistä ei julkaista netissä. Mihin muuten perustuu se ajatus, että tuomioistuin voisi itse päättää, mitkä päätöksistä ovat "ennakkopäätöksiä" ja mitkä eivät?
VastaaPoistaEi sellainen ajatus ainakaan mihinkään lakiin taida pohjata. Käsittääkseni ei-ennakkopäätöstenkin pitäisi olla linjassa sekä aiemman oikeuskäytännön että myöhemmän oikeuskäytännön kanssa.
"Sääli, että tuossa yhteydessä KKO ei hankkinut ohjelmaa, jolla ratkaisut olisi voitu laittaa nettiin ns. painatusmuodossa kuten eduskunta. Tuollainen teksti varsinkin nykyisessä laaveassa kirjoitustyylissään olisi mielyttävämpää lukea. Tuollainen ohjelma ei olisi maksanut kohtuuttomasti."
VastaaPoistaEi se PDF-editoria kummempaa ohjelmaa vaadi. Mutta taittamistyötä siitä jonkin verran aiheutuu. Ellen ole väärässä käsityksessä, eduskunnassakin jokaiseen PDF-dokumenttiin liittyy yhä manuaalistakin työtä taittoon ja nettisivuille laittoon liittyen. Työ taas maksaa. Mutta kustannus on kyllä kokonaisuudessaan sen verran vähäinen (ehkä tyyliin 1-2 sihteerityötunti per keskimääräisen ratkaisun taitto, jotta sivunkäännöt tulee fiksun näköisesti + nettisivuille laitto), että se olisi mahdollista myös toteuttaa, jos niin haluttaisiin. Taittotyön voisi ulkoistaa jollekin taittofirmalle, jolla on siihen työhön valmiit rutiinit.
"Kolmanneksi KKO on - kuten blogissa todettu - ennakkopäätöstuomioistuin, jonka perusteluilla on ohjausvaikutus alempien tuomioistuinten lainkäyttöön vuosikausiksi. Siksi niiden perustelujen hiomiseen kannattaa käyttää aikaa, sillä ei siinä vaiheessa ole enää merkitystä jutun asianosaisillekaan, jotka saavat sen harvinaisen ilon, että saavat juttunsa KKO:een."
VastaaPoistaOnhan sillä asialla iso merkitys. Osin juuri käsittelyaikojen toivottoman hitauden takia esimerkiksi lähes kaikki isommat sopimusoikeudelliset riita-asiat ovat Suomessa siirtyneet julkisten oikeuslaitosten ulkopuolelle välimiesmenettelyyn. Sen seurauksena todellinen ennakkopäätösistuin esim. sopimusoikeusasioissa on nykyään suurelta osin välimiesoikeus. Ongelmana on se, että vaikka käytännössä välimiesoikeuden ratkaisut leviävätkin oikeusasioiden kanssa tekemisissä olevien kesken, ratkaisut eivät ole virallisesti julkisia - joten suurin osa muista kuin sisäpiireihin kuuluvista ei tiedä, mikä ratkaisulinja esimerkiksi monissa sopimusoikeuskysymyksissä nykyään on.
Käsittelyaikoja on pakko saada nopeammiksi, jos halutaan pitää kiinni ajatuksesta, että oikeusvaltiossa oikeuskäytännön pitäisi olla julkinen asia. Usein ei ole mitään kunnollista perustelua viivyttää asioita tuomioistuimessa 2 vuotta, ja pitää samalla asianosaisia epätietoisuudessa ratkaisusta vaikka kuinka pitkään. Toisinaan pitkissä oikeusprosesseissa käy niinkin, että ihmisiä ehtii kuolla ja oikeusprosessiin liittyneitä organisaatioita mennä nurin ennen kuin lopullista ratkaisua on saatu aikaan. Pitkä oikeusprosessi ei siis välttämättä edes edistä oikeusturvan toteutumista.
Tärkeä syy välimiesmenettelyn käyttöön on se, että usein kiusalliset asiat saadaan näin pysymään poissa julkisuudesta. Se syy ei poistu, vaikka normaali oikeudenkäynti olisi miten nopeaa tahansa. Salassapito taas on meidän lainsäätäjämme lobattu valinta. Ennen niin ei ollut.
VastaaPoista"Tärkeä syy välimiesmenettelyn käyttöön on se, että usein kiusalliset asiat saadaan näin pysymään poissa julkisuudesta. Se syy ei poistu, vaikka normaali oikeudenkäynti olisi miten nopeaa tahansa."
VastaaPoistaVälimiesmenettelyn käyttöön ontosiaan moniakin syitä. Ei nopea tuomioistuinkäsittely kaikkia asioita tietenkään välimiesoikeudesta poistaisi. Mutta eivät kaikki siellä käsiteltävät asiat kiusallisuuden takia siellä ole. Esimerkiksi tekijänoikeudellisista tai sopimusoikeudellisista riidoista jotkut ovat kiusallisia, mutta eivät kaikki. Mutta vaikkapa tekijänoikeuskiistan käsittelyyn ei voi mitenkään varata 5 vuotta. Tekijänoikeudet vanhenevat koko ajan. Jos vaikkapa korkein oikeus päättää 5 vuoden päästä, että patenttisi oli 5 vuotta sitten ok, voi julkisesta tuomioistuinkäsittelystä nykyisin seurata iso taloudellinen menetys patentinhaltijalle verrattuna siihen, jos välimiesoikeus tekee saman päätöksen 4 vuotta nopeammin. Esim. patenttiasioissa julkisuus on usein suorastaan haluttua. Mutta ei sellaisia asioita voi nykyään käsitellä Suomen tuomioistuinjärjestelmän kautta, koska käsittelyprosessi on toivottoman hidas. Ne asiat käsitellään joko ulkomailla tai jos niitä käsitellään Suomessa, nekin ratkaistaan välimiesmenettelyllä.