303. Hesarin kampanjointi käräjäoikeuden lautamiesjärjestelmän lakkauttamiseksi perusteetonta

1.Suomessa on tämän kuun aikana keskusteltu ärhäkkäästi käräjäoikeuden  lautamiesjärjestelmästä ja vaadi1ttu jopa sen pikaista lakkauttamisesta. Tämä ei ole sinänsä mitään uutta, sillä usein aiemminkin meillä, toosin kuin muissa maissa, on ilmennyt samaan tavoitteeseen tähtääviä pyrkimyksiä. Tällä kerralla tikunnokkaan on nostettu yhden alioikeuden eli Keski-Suomen käräjäoikeuden toukokuun ensimmäisellä viikolla raiskausjutussa antama syytteen hylkäävä tuomio, jossa kaksi lautamiestä äänesti kumoon virkatuomarin erilaisen kannan. Kyse on itse vain lautamiesten perustelujen yhdestä ainoasta virkkeestä.

2. Etenkin Helsingin Sanomat (HS, Hesari) on tehnyt aika ajoin näyttäviä kampanjoita käräjäoikeuden lautamiesjärjestelmää vastaan. Minulle on kertynyt vuosien aikana mapillinen lautamiehiä koskevia lehtileikkeitä, joita suurin osa on julkaistu juuri Hesarissa. Täytyy myöntää, että lehti on heiluttanut tahtipuikkoa varsin onnistuneella tavalla, sillä niin kiltisti lehden pillin mukaan oikeusministerit sekä kansanedustajat ja eduskunta ovat asiassa tanssineet.  Joutuu kysymään, olisiko toiminnassa kyse  jonkinlaisesta mediakratiasta eli ns. neljättä valtiomahtia edustavan lehdistön pyrkimyksestä päästä  konkreettisesti yhteiskunnallisen vallankäyttäjän asemaan.

3. Niin tai näin, mutta tosiasia on, että lautamiesten osallistumista tuomitsemistoimintaan on 2000-luvulla vähennetty erilaisilla lainmuutoksilla todella tuntuvasti. Kun vuonna 2008 käräjäoikeuksissa istuttiin vielä noin 30 000 sellaista rikosjuttua, joita lautamiehet olivat ratkaisemassa, oli määrä vuonna 2019 pudonnut hieman yli 2 100 asiaan.  Tuomioistuintilastoinnin heikkouksien takia tuoreempia tietoja asiasta ei ole julkisesti saatavilla. On ymmärrettävää, että lautamiehet ovat olleet tilanteesta huolissaan lähinnä ammattitaitonsa ruostumista peläten. 

4. Pohdin tässä ja myöhemmin parissa muussa kirjoituksessa, miten tähän tilanteeseen on jouduttu ja onko lautamiesjärjestelmälle todella syytä antaa HS:n ja muutaman lakimiesjärjestön toivoma ja pontevasti ajama lopullinen kuolinisku. Onko lautamiesten käytössä nykymaailmassa mitään järkeä, "virkaa" tai arvoa, mihin seikkoihin lautamiesten mukanaolo alioikeuksissa on perustunut ja mitä vastasyitä voidaan esittäää,  keitä nuo "poloiset" lautamiehet oikeastaan ovat, ovatko he pikkupoliitikkoja, jollaisina heidät on usein haluttu nähdä,  millainen on maallikkojen asema ja merkitys muissa pohjoismaissa ja yleensä länsimaissa ja onko muualla tehty yhtä pontevia hyökkäyksiä tai kampanjoita maallikkojen poistamiseksi oikeussaleista ja tuomaripöydän takaa.

5. Minulla on omakohtaisia kokemuksia lautamiesten kanssa toimimisesta, sillä ennen yliopiston professoriksi siirtymistä olin 20 vuotta töissä eri tuomioistuimissa. Olen työskennellyt mm.  hovioikeudenneuvoksena ja sen jälkeen 12 vuotta käräjäoikeuden päällikkötuomarina, jonka virkanimikkeenä oli silloin kihlakunnantuomari; "ukkotuomariksi" sain nimityksen 35 -vuotiaana. Olen istunut käräjiä varmaankin noin 150 lautamiehen kanssa ja voin sanoa, että kokemukseni lautamiehistä ovat hyvin myönteisiä. Lautamiessysteemi ei ole aikansa elänyt enkä luopuisi siitä, sen lakkauttautuminen olisi todellinen emämunaus ja osoitus suomalaisen oikeuskulttuurin kypsymättömyydestä.

6. Tämä alkulämmittelyn jälkeen voimme siirtyä päivän epistolatekstiin, jota ehkä myös nuhdesaarnaksi voitaisiin kutsua.

7. Helsingin Sanomissa julkaistiin kuluvan kuun 16. päivänä oikeustoimittaja Susanna Reinbothnin  puolentoista sivun juttuun otsikolla "Lautamiesten päätöksistä on noussut kohuja". Jutussa ruodittiin lähinnä Keski-Suomen käräjäoikeuden kuun ensimmäisellä viikolla antamaa tuomiota hylätä raiskaussyyte ns. lautamiespäätöksellä eli ratkaisulla, jossa kahden lautamiehen syytteen hylkäävä kanta voitti lopputuloksesta eri mieltä olleen käräjätuomarin mielipiteen. - Samaa tuomiota oli jo aiemmin kritisoitu Hesarin lisäksi myös mm. Ilta-Sanomissa ja Iltalehdessä, palaan niihin myöhemmin.

8. Seuraavana päivänä 17.5. julkaistu HS:n pääkirjoitus otsikolla "Suomalaista oikeusvaltiota pitää huoltaa koko ajan" alkaa myös mainitun käräjäoikeuden raiskaustuomion kritiikillä. Pääkirjoituksen laatija moittii samaa virkettä lautamiesten ratkaisun perusteluissa kuin toimittaja Reinboth edellisenä päivänä omassa jutussaan. - Harvoin, tuskin koskaan, yksi ainoa virke suomalaisen tuomioistuimen päätöksessä on saanut näin suurta julkista huomiota osakseen! Voi sanoa, että ko. päätöksestä on nostettu mediassa hirveä kohu.

9. Pääkirjoituksen viimeisessä kappaleessa lehti opastaa eduskuntaa "keskustelemaan kunnolla lautamiesjärjestelmästä", vaikka nykyinen hallitus onkin sitoutunut säilyttämään sen. Toisaalta pääkirjoituksen laatija hieman toppuutteelee kiihkeäksi äitynyttä kohua jatkaessaan, että päätöksiä ei pidä tehdä yksittäisten tapausten pohjalta - vaikka HS juuri niin pääkirjoituksesaan tekee - mutta pitkä historia ei ole hyvä peruste, jos järjestelmä koetaan aikansa eläneeksi, kirjoitus neuvoo.

10. Hesarin vyörytys lautamiesjärjestelmän lakkauttamiseksi jatkui jo seuravana päivänä 18. 5., jolloin lehdessä julkaistiin toimittaja Susanna Reinbothin laatima uusi niinikään puolentoista sivun juttu näkyvällä otskilla "Yksi puolue suojelee lautamiesjärjestelmää"; jutun yhteydessä julkaistu kuva, jossa on kasattu päällekkäin neljä Suomen Laki -nimistä lakikirjaa, vaikuttaa luvalla sanoen tylsältä. Nato-kysymyksen ollessa kuummmillaan toimittaja oli haastatellut seitsemän eri eduskuntapuolueen kansanedustajia ja päätynyt siihen johtopäätökseen, että "keskustaa lukuun ottamatta muut puolueet ovat valmiita keskustelemaan lautamiesjärjestelmän lakkauttamisesta" - eivät siis sentään olleet aivan suoralta kädeltä lakkauttamaan sitä. Itse asiassa kaikkien poliitikkojen lausumat olivat varsin maltillisia, sillä niissä oltiin lähinnä vain valmita keskustelamaan ja selvittämään asiaa.

11. Jälkimmäistä juttua varten toimittaja oli haastatellut myös Tuomariliiton, Syyttäjäyhdistyksen ja Asianajajaliiton edustajia, eli Minna Hällströmiä, Jukka Haavistoa ja Hanna Räihä-Mäntyharjua sekä Tuomioistuinviraston ylijohtaja Riku Jaakkolaa, joista kolme ensiksi mainittua ilmoitti halustaan luopua lautamiehistä. Heidän lausumiinsa viitaten jutussa todetaan suorasukaisesti, että lautamiehet osallistuvat enää vain vaativiin rikosjuttuihin, kuten seksuaali- ja väkivaltarikosten käsittelyyn, missä tarvitaan ammattilaisia, "sanovat oikeussalien ammattilaiset". 

12. Kuten myöhemmin juttusarjassa osoitan, mainittu väite ei pidä paikkaansa, sillä vaativia rikosjuttuja ja toisinaan myös suhteellisen lieviäkin rikosssyytteitä käräjäoikeudet ratkaisevat usein myös kolmen ammattituomarin kokoonpanossa, siis kokonaan ilman lautamiehiä. Lautamieskokonpano ei siis ole suinkaan ainoa vaihtoehto käsitellä ja ratkaista vaativia eli törkeitä rikosjuttuja, kuten toimittaja antaa jutussaan ymmärtää.

13. Vapaassa maassa lehdistön oikeutena ja velvollisuutena on luonnollisesti puuttua erilaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, paljastaa poliitikkojen, lainsäätäjän, viranomaisten ja tuomioistuinten toiminnassa olevia heikkouksia, töppäyksiä tai suoranaisia rikoksia, vaatia lakien muuttamista jne. Toisaalta on syytä edellyttää, että tämä tapahtuu tasapuolisesti eli vastakkaisia näkemyksiä esiintuoden ja pro et contra punniten, ei yksipuolisesti kritisoiden. 

14. Tältä kannalta HS:n kamppanjassa herättää ihmetystä moni asia. Ensikin selkeä yksipuolisuus, mikä ilmenee esimerkiksi siitä, että lehti vaikenee tyystin niistä seikoista, jotka ovat vahvasti puoltaneet ja puoltavat myös jatkossa lautamiesjärjestelmän säilyttämistä. Lehti näyttäisi unohtaneen objektiivisen tiedonvälityksen vaatimukset ryhtymällä ankaraksi kriitikoksi, jonka syyttävä sormi osoittaa vain pariin viime aikoina tehtyy lautamiespäätökseen. On hämmästyttää, että näiden poikkeuksellisten yksittäisten tapausten perusteella lehti vaatii suomalaiseen oikeuslaitokseen ja -elämään satoja vuosia kuuluneen tärkeän elemetin lakkauttamista. Onko lehti menettänyt suhteellisuuden tajunsa kokonaan? Lehti ei tule mollanneeksi vain tuota "kirottuna" pitämäänsä järjestelmää, vaan myös konkreettisia päätöksiä virkavastuulla tehneitä lautamiehiä, joita ei ole jutunteossa lainkaan kuultu, arvostelukyvyttämyydestä.

15. Palaan vielä toimittaja Reinbothin ensimmäiseen juttuun 16.5. Siitä ilmenee, että lehti on kaivanut Oikeusrekisterikeskuksen avulla käräjäoikeuksista lautamiespäätöksiä eli ratkaisuja, joissa lautamiesten kanta on vastoin virkatuomarin kantaa tullut käräjäoikeuden päätökseksi. En tiedä, kuinka kauas taaksepäin etsintää on suoritettu, mutta joukossa on esimerkiksi yksi tapaus jo 14 vuoden takaa. Tarkoitan  Pääministerin morsian -kirjasta nostettuja syytteitä silloisen pääministerin Matti Vanhasen yksityiselämään loukkaavasta tiedon levittämisestä; syytteet hylättiin Helsingin käräjäoikeudessa vuonna 2008 lautamiesten äänin, yksi lautamies ja käräjätuomari olivat eri kannoill. Käräjäoikeuden ratkaisun lopputulos muuttui langettavaksi tuomioksi Helsingin hovioikeudessa, jonka antaman tuomion korkein oikeus myöhemmin pysytti. 

16. Selvitys näyttää tuottaneen vesiperän, sillä lehti ja Oikeusrekisterikeskus löysivät vain kymmenen (10) tuomiota, jossa lautamiehet ovat äänestäneet käräjätuomarin kannan kumoon. Johtopäätös on siten selvä: Lautamiehet äänestävät vain aniharvoin, siis todella erittäin harvoin virkatuomarin nurin, kuten HS on joutunut jutussaan myöntämään. Jo yhden vuoden aikana käräjäoikeuksien lautamieskokoonpanossa annetaan yli 2 000 rikostuomiota ja viidessä vuodessa niitä kertyy 10-12 000. 

17. Onko kanslaisten oikeusturva todella vaarassa, jos näin suuresta tuomioryppäästä vain 10 ratkaisua perustuu lautamiespäätöksiin, joista voidaan sitä paitsi valittaa ja käytännössä myös aina valitetaan hovioikeuteen? On selvää, kuten HS:n jutussakin todetaan, että myös kolmen virkatuomarin kokoonpanot tekevät muun muassa seksuaalirikosjutuissa äänestyspäätöksiä. Miksi siis pitää nostaa hirveän suuri haloo ja meuhkaaminen yhdestä ainoasta tai vaikkapa kymmenestä 20-30 vuoden aikana annetusta lautamiespäätöksestä? Tätä on vaikea ymmärtää. Tuollaiset kieltämättä epäonnistuneet perustelulausumat, jollainen Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomiosta löytyy, voitaisiin kuitata olankohautuksella ja sellaista sattuu -toteamuksella, sillä vastaavanlaisia kömmähdyksiä tekevät myös ammattituomarit, tämän voin oman kokemukseni perusteella entisenä hovioikeuden tuomarina ja KKO:n esittelijänä sanoa. Syyttäjän valituksesta hovioikeus voi kumota käräjäoikeuden antaman lautamiespäätöksen, jos siihen on aihetta, joten asianomistajan oikeusturva ei ole lautamiesten ratkaisun takia lopullisesti mennyt tai vaarantunut. Jos käräjäoikeus olisi tuominnut vastaajan raiskauksesta, olisi tämä puolestaan valittanut päätöksestä hovioikeuteen.

18. Selvityksessä mainituista tapauksista kahta lukuun ottamatta muut tuomiot koskivat seksuaalirikoksia. Neljässä asiassa asetelma oli samanlainen kuin Keski-Suomen käräjäoikeuden tapauksessa, eli lautamiehet hylkäsivät syytteen vastoin virkatuomarin kantaa. Niissä on ollut kysymys näytön arviointia koskevasta erimielisyydestä. Tämä ei ole mitenkään epätavallista raiskausjutuissa, joissa usein on kyse sana vastaan sana -tilanteesta, kun muuta todistelua ei juuri ole saatavissa. Toisaalta yhdessä selvityksessä mainitussa tapauksessa tuomari olisi hylännyt syytteen, mutta lautamiehet antoivat langettavan tuomion. Yhdessä jutussa erimielisyys koski "vain" tuomittuja korvauksia, joiden osalta lautamiehet olivat lievemmällä kannalla kuin käräjätuomari. Selvitys näyttäisi kumoavan yhden ennakkoluulon, nimittäin sen, että lautamiehet eivät näytä olevan, vaikka usein muuta väitetään, mitenkään verenhimoisia antamaan esimerkiksi seksuaalirikosjutuissa virkatuomareita hanakammin syypääksi julistavia tuomioita. He eivät liioin näyttäisi olevan rangaistuksen mittaamisessa käräjätuomareita ankarammalla kannalla.

19. HS kertoi Keski-Suomen käräjäoikeuden nyt jo lähes maankuulusta raiskaustuomiota ensimmäisen kerran 6.5. toimittaja Lasse Kerkelän laatimassa jutussa melkoisen raflaavalla otsikolla "Raiskaussyyte hyättiin, koska uhri osallistui myöhemmin tv-sarjaan - Oikeuspsykologi tyrmää tuomion perustelun: "Ihan käsittämätöntä".  Palaan myöhemmin tarkemmin asiaan, mutta kiinnitän jo tässä vaiheessa huomiota siihen, että lehti oli hastatellut juttua varten ainoastaan oikeuspsykologi Julia Korkmania ja jutun syyttäjää, muttei varannut ratkaisun antaneille lautamiehille tai käräjäoikeuden laamannille taikka Maallikkotuomarit ry:n edustajille tilaisuutta tulla kuulluksi. Minusta tällainen jutunteko on erikoista ja epätasapuolista uutisointia ja sitä paitsi kyseisten lautamiesten selvää kritisoinitia. Yhden puheiden mukaan älköön ketään tuomittako, opastettiin tuomareita jo vanhoissa tuomarinohjeissa, ja sama sääntö olisi syytä omaksua myös median jutunteossa. 

20. Helsingin Sanomat julkaisi kyllä 6.5. jälkeen kolme päivää myöhemmin   9.5. mielipidesivullaan kolmen Maallikkotuomarit ry:n edustajan kirjoituksen otsikolla "Lautamiesjärjestelmää ei pidä tuomita yksittäisen päätöksen päätöksen perusteella". Kirjoitus on asiallinen ja siinä korotetaan, että lautamiesjärjestelmä on edelleen hyvin toimiva ja myös useimpien ammattittuomareiden arvostama järjestelmä. HS:n mielipidesivulla on tämän jälkeen julkaistu kaksi muuta lautamiesten kirjoitusta asiasta. Tämä on toki hyvä, mutta kyllä lehden olisi tullut haastatella lautamiesjärjestön edustajaa jo aiemmin kolmessa laajassa uutisjutussaan tai ainakin josssakin niistä. Näin ei tehty, vaan lehti kyseli jutusta ja sen tuomiosta ainoastaan järjestelmän vastustajilta. Ei hyvä!

21. Samaan syntiin lankesivat Keski-Suomen käräjäoikeuden päätöksen uutisoinnin osalta myös Ilta-Sanomat, Iltalehti sekä Keskisuomalainen, jotka myös julkaisivat 6.5. kriittisen uutisjutun käräjäoikeuden tuomiosta; Jyväskylässä näyttääkin 6.5. olleen todellista lehtimiesten vilskettä!  Ilta-Sanomat haastatteli juttuaan varten oikeuspsykologi Julia Korkmanin lisäksi rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvasta. Hän antoi vain lyhyen lausunnon ilmoittaen samalla, ettei vastusta lautamiesten käyttöä. Tolvasen kanta on ymmärrettävää, sillä oikeusneuvos  Markku Arposen johtaman Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean jäsenenä hän kannatti, kuten kaikki muutkin komitean 13 jäsentä ja kolme pysyvää asiantuntijaa (itse olin yksi heistä), vuonna 2003 julkaistussa mietinnössä lautakuntajärjestelmän säilyttämistä (KM 2003:3). Julia Korkman suhtautui myös tässä haastattelussa umpikielteisesti lautakuntajärjestelmään vaatien sen lakkauttamista.

22. Suorastaan hämästyttävä, etten sanoisi pyöristyttävä, oli HS:n mielipidesivulla 17.5. nimimerkillä "Seitsemän turhautunutta käräjätuomaria" julkaistu kirjoitus otsikolla "Lautamiesjärjestelmä on monin tavoin ongelmallinen ja siitä on luovuttava". Miten näin merkittävässä asiassa voidaan maan suurimmassa sanomalehdessä ylipäätään julkaista anonyymi kirjoitus, jossa hyökätään raivokkaasti perinteistä oikeusjärjestelmää ja samalla  pääkaupunkiseudun käräjäoikeuksissa toimivia lautamiehiä vastaan? Mistä  me tiedämme, ovatko kaikki noista "seitsemästä seinähullusta"  todella käräjätuomareita tai kuinka kauan he ovat sanotussa virassa toimineet? Kirjoitus vilisee SF-filmeistä 1930 -luvulla tuttuja kliseitä ja moitteita nukkuvista, ristikoita tekevistä, lehtiä lukevista ja puhelimiaan istunnossa selailevista lautamiehistä. Jos tällaista käytäntöä jonkun tai joidenkin tuomareiden istunnossa tosiaan esiinttyy, niin kyllä tuomarilla olisi syytä katsoa peiliin. Jos tuomarin prosessin johtaminen on passiivista ja uneliasta ja jos hän suhtautuu tehtäviinsä ylimielisesti tai lautamiehiä vähätellen, ei ole mikään ihme, että myös hänen vieressään istuvat lautamiehet alkavat vähitellen tympääntyä asian pitkäveteiseen käsittelyyn ja tuomariin.

23. Mainitun tuomariseitsikon, jota voidaan luonnehtia todelliseksi "poskisolistiseitsikoksi", kirjoitus tulee jättää omaan mitättömään arvoonsa. Otan kuitenkin kiinni sen viimeisessä kappaleessa esitetystä väitteestä, jonka mukaan "myös kansainvälisessä vertailussa lautamiesjärjestelmä herättää kummeksuntaa". Väite kuvastaa seitsikon tietämättömyyden tasoa, mutta puutun siihen myös siksi, että edellä mainituissa kolmessa HS:n reportaasissa tai muidenkaan lehtien kirjoituksissa ei ole, ihme kyllä, kiinnitetty minkäänlaista huomiota siihen, miten maallikkoedustukseen on suhtauduttu muiden maiden tuomioistuinlaitoksissa. Lehdet, radioasemat ja tv-kanavat antavat meillä tavallaan ymmärtää, että maallikot eivät muissa maissa osallistuisi lainkaan tuomitsemistoimintaan, vaan lautamiesjärjstelmässä olisi kysymys yksinomaan suomalaisesta ilmiöstä ja "kummallisuudesta". 

24. Näin asia ei tietenkään ole. Otan oikeusvertailun tarkemmin esille myöhemmin juttusarjassani, mutta mainitsen jo tässä vaiheessa, että maallikot osallistuvat käytännöllisesti katsoen kaikissa pohjois- ja länsimaissa tuomioistuinten lainkäyttöön, eri muodoissa tietenkin; nimike lautamies on käytössä Suomen lisäksi vain Ruotsissa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Yhdysvalloissa maallikot eli jury tai valamiehistö ratkaisee yksin ilman tuomarin mukanaoloa vakavien rikosjuttujen näyttökysymyksen. Monissa maissa lautamiehet osallistuvat alioikeuksien lisäksi myös ylioikeuksien lainkäyttöön; näitä maita ovat esimerkiksi Ruotsi, Norja, Tanska, Saksa, Ranska ja Hollanti. Näissä maissa ja muuallakin maallikkoedustuksen arvostus on korkealla eikä missään olla tiettävästi luopumassa maallikkojen käytöstä. Ruotsissa lautamiehiä käytetään selvästi enemmän eli useammissa jutuissa kuin Suomessa ja siellä heitä on myös hovioikeuksissa. Poikkeuksen tekee ainoastaan piskuinen Suomi, joka ikään kuin hampaat irveessä ja maan suurimman sanomalehden yllyttämänä hamuaa irti vuosisataisesta perinteestä. 

25. Jatkan esitystä lautamiehistä myöhemmin juttusarjan toisessa osassa. Hyvää päivänjatkoa! Toivottavasti Havis Amandan ympärille pystytetyt vaneriseinät kestävät suuren yleisön ilonpidon paineet, jos Suomi illalla voittaa jääkiekon maailmanmestaruuden!