1. Korkein oikeus antoi tänään saatavan ulosmittausta koskevan ennakkopäätöksen KKO 2022:27. Tapauksessa velallinen A oli riitauttanut häneltä ulosmitatun kauppahintaa koskevan saatavan, josta ulosottomies oli antanut hänelle maksukiellon ja määrännyt A:n maksamaan kauppahinnan ulosottomiehelle.
2. A vvaati ulosottomiehen päätöksen kumoamista ja maksukiellon poistamista. Hän vetosi ulosottovalituksessaan siihen, että kauppahinnan maksuvelvollisuus oli vanhentumisen johdosta lakannut. Käräjäoikeus ja hovioikeus hylkäsivät A:n ulosottovalituksen. KKO sen sijaan kumosi ulosottomiehen päätöksen, koska A oli kiistänyt saatavan oikeellisuuden ulosottokaaren säännöksissa tarkoitetulla tavalla, jolloin sen määrää voitu ilman ulosottoperustetta periä A:lta. - Katsotaanpa hieman tarkemmin, mistä asiassa oli kyysmys.
3. Ulosottomies oli 19.3.2018 ulosmitannut ulosottovelallisena olevalta B:ltä erääntyneen kauppahintasaatavan A:lta. Saatavan perusteena oli maksamatta oleva helikopterikaupan loppukauppahinta 43 291,20 euroa.
4. Samassa yhteydessä ulosottomies oli antanut A:lle saatavaa koskevan maksukiellon ja kehottanut A:ta maksamaan pidätetyt varat ulosottoon. Päätös ulosmittauksesta on tullut lainvoimaiseksi. Kun A ei ollut tehnyt maksua, ulosottomies on päätöksellään 11.7.2018 velvoittanut A:n maksamaan saatavaa vastaavan määrän 43 291,20 euroa ulosottomiehelle.
5. A on ulosottomenettelyssä kiistänyt saatavan oikeellisuuden ja väittänyt maksuvelvollisuutensa lakanneen vanhentuneena. Ulosottomies on kuitenkin katsonut, että saatava on niin selvä ja riidaton, että sen määrä voitiin ulosmitata A:lta.
6. A vaati Pirkanmaan käräjäoikeudelle tekemässään ulosottovalituksessa, että ulosottomiehen päätös kumotaan ja A:lle määrätty maksuvelvollisuus poistetaan.
7. Käräjäoikeus on päätöksellään 11.12.2018 hylännyt A:n valituksen. A valitti päätöksestä Turun hovioikeuteen. Hovioikeus on päätöksellään 11.1.2021 hylännyt valituksen.
8. KKO myönsi A.lle valitusluvan rajoitettuna koskemaan kysymystä siitä, oliko A ulosottokaaren 4 luvun 68 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla kiistänyt saatavan oikeellisuuden. A vaati valituksessaan, että hovioikeuden ja ulosottomiehen päätökset kumotaan ja sille määrätty maksuvelvollisuus poistetaan. Ulosottomies antoi pyydetyn lausunnon.
9. KKO:ssa oli siis kysymys siitä, onko A ulosottokaaren 4 luvun 68 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla kiistänyt ulosmitatun saatavan oikeellisuuden niin, ettei siltä voida ulosmitata saatavan määrää.
10. KKO totesi sovelltavista säännöksistä, että ulosottokaaren (UK) 4 luvun 27 §:n 2 momentin mukaan saatavan ja muun oikeuden ulosmittaus tulee voimaan suoritusvelvolliseen nähden silloin, kun hän on saanut tiedoksi kirjallisen kiellon suorittaa saatavaa tai täyttää velvoitetta muulle kuin ulosottomiehelle (maksukielto). Maksukiellon saaja on velvollinen noudattamaan sitä heti.
11. Mainitun luvun 67 §:n 1 momentin mukaan ulosottomies saa antaa maksukiellon saajalle kehotuksen maksaa erääntynyt ulosmitattu saatava, paitsi jos saatava on riitainen tai epäselvä.
12. Mainitun luvun 68 §:n 1 momentin mukaan jollei maksukiellon saaja noudata todistettavasti tiedoksi saamaansa maksukieltoa, joka koskee palkkaa tai toistuvaa elinkeinotuloa, ulosottomies saa ulosmitata maksukiellon saajalta määrän, joka on maksamatta ulosottomiehelle. Ulosmittaus edellyttää, että maksukiellon saajan maksuvelvollisuus on selvä. Saman pykälän 2 momentin mukaan mitä 1 momentissa säädetään, koskee myös muuta saatavaa, josta velallisella on ulosottoperuste tai jonka oikeellisuutta maksukiellon saaja ei kiistä. Hakijalla on oikeus ajaa kannetta maksukiellon saajaa vastaan saatavan oikeellisuuden vahvistamiseksi.
13. UK 4 luvun 67 §:n perusteluiden (HE 13/2005 vp s. 96–97) mukaan ulosottomies ei normaalisti saisi antaa maksukehotusta, jos maksukiellon saaja kiistää maksuvelvollisuutensa. Ulosottomies ei voi tutkia velallisen saatavan oikeellisuutta. Ulosottomies voisi kuitenkin antaa maksukehotuksen, jos maksukiellon saajan esittämät väitteet ovat selvästi perusteettomia eikä saatavaa voida siten pitää aidosti riitaisena. Ulosottomiehen olisi kuitenkin noudatettava tässä varovaisuutta.
14. UK 4 luvun 68 §:n 2 momenttia koskevien perusteluiden (HE 13/2005 vp s. 98) mukaan ulosmittaus puolestaan edellyttäisi sitä, että ulosottovelallisella on saatavasta ulosottoperuste maksukiellon saajaa vastaan. Tällä tavoin vältetään se, että ulosottomies joutuisi tutkimaan saatavan oikeellisuuden. Jollei ulosmitatusta saatavasta ole ulosottoperustetta, ulosmittaus maksukiellon saajalta estyisi, jos tämä kiistää saatavan oikeellisuuden. Mikä tahansa asiasyihin perustuva kiistäminen estäisi ulosmittauksen. Ulosmittausta ei voitaisi toimittaa myöskään silloin, kun saatava on muuten epäselvä. Saatavasta olisi hankittava ulosottoperuste tuomioistuimesta silloinkin, kun maksukiellon saaja kiistää maksuvelvollisuutensa, vaikka asia olisi sinänsä suhteellisen selvä.
15. Päätöksen perustelujen kohdissa 10-15 KKO pohdiskeli, mitä perusteita saatavan kiistämiseltä tulee edellyttää. KKO katsoi, että kiistäminen ei voi perustua esimerkiksi suoritusvelvollisen maksuhaluttomuuteen tai maksukykyyn, vaan kiistämisen on liityttävä ulosmitattuun saatavaan. Saatavan oikeellisuus ei koske vain saatavan oikeudellista perustetta vaan yleisesti maksukiellon saajan maksuvelvollisuutta. Kiistäminen voi siten koskea mitä tahansa saatavaan liittyvää seikkaa, kuten sen syntyä, määrää tai lakkaamista.
16. Tätä asiaa arvioidessaan KKO totesi, että B:n saatava perustuu A:n ja B:n väliseen helikopterikauppaan, ja kyse on kauppahinnan viimeisestä erästä. Saatavasta ei ole ulosottoperustetta. Aikaisemmassa täytäntöönpanoriidassa vuonna 2014 on ratkaistu riita omistusoikeudesta myytyyn helikopteriin, mutta sen yhteydessä ei ollut vahvistettu kauppahintasaatavan oikeellisuutta.
17. Asiassa oli siis kysymys on siitä, onko A kiistänyt ulosmitatun kauppahintasaatavan oikeellisuuden niin, ettei siltä saada ulosmitata kyseistä saatavaa vastaavaa määrää. A on väittänyt, että saatava on vanhentumisen vuoksi lakannut. A on yhtäältä riitauttanut kauppahinnan maksamiselle sovitun eräpäivän ja siten vanhentumisajan alkamisajankohdan ja toisaalta sen, onko vanhentuminen katkaistu.
18. KKO katsoi, että A oli kiistänyt saatavan oikeellisuuden ulosottokaaren 4 luvun 68 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, kun se on väittänyt saatavan lakanneen ja esittänyt tälle väitteelle myös oikeudellisia perusteita. Näin ollen loppukauppahinnan määrää ei voida ulosmitata A:lta ilman, että sen maksuvelvollisuus on vahvistettu.
19. KKO kumosi ulosottomiehen 11.7.2018 tekemän päätöksen sekä alempien oikeuksien edellä mainitut päätökset ja vapautti A:n sille määrätystä maksuvelvollisuudesta. - Ei huomauttamista.
20. KKO:n ratkaisuseloste
https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202227.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti