1.Korkein oikeus (KKO) hylkäsi tänään syytteet saamelaisten kalastusoikeuksia Tenojoen vesistössä koskevissa asioissa.
2. Kahdessa asiassa ajetut syytteet koskivat paikallisten saamelaisten oikeutta kalastaa Tenojoen vesistöön kuuluvissa Utsjoessa ja Vetsijoessa. Lapin käräjäoikeus oli jo vuonna 2019 hylännyt sanotut syytteet, joten KKO piti ennallaan käräjäoikeuden antamat ratkaisut. KKO perusteli ratkaisuja laajasti.
3. Syyttäjä
vaati toisessa jutussa (R2019/424) paikalliselle saamelaiselle miehelle (A) rangaistusta
kalastusrikkomuksesta. A oli kalastanut lohta seisovalla verkolla
Utsjoessa sallitun kalastuskauden ulkopuolella elokuussa vuonna 2017.
Kalastaminen kyseisenä ajankohtana elokuussa oli vastoin tuolloin
voimassa ollutta valtioneuvoston asetusta, joka koski kalastamista
Tenojoen vesistön sivuvesistöissä.
4. KKO katsoi tuomiostaan ilmenevillä perusteilla, että asetuksen kalastuskautta koskeva säännös oli ristiriidassa A:lle saamelaisena perustuslain 17 §:n 3 momentissa turvattujen oikeuksien kanssa. KKO jätti asetuksen säännöksen perustuslain 107 §:n nojalla soveltamatta ja hylkäsi kalastusrikkomusta koskevan syytteen. Tuomio on julkaistu ennakkopäätöksenä KKO 2022:25.
5. Ratkaisuseloste KKO 2022:25
https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202225.html
6. Toisessa asiassa (R2019/425) syyttäjä vaati neljälle paikalliselle saamelaiselle naiselle kalastuslain 10 §:n 2 momentin nojalla sakkorangaistusta luvattomasta pyynnistä. Nämä olivat 29.7.2017 kalastaneet vieheellä ja vavalla valtion vesialueella Vetsijoessa ilman Metsähallituksen lupaa.
7. KKO katsoi tuomiosta ilmenevillä perusteilla, että tekoaikaan vuonna 2017 voimassa ollut kalastuslain mukaisen lohen ja taimenen nousualueelle vaadittu erillinen kalastuslupa ja siihen liittyvät lupakäytännöt aiheuttivat niin merkittäviä rajoituksia paikallisille saamelaisille, että säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa heille perustuslain 17 §:n 3 momentissa turvattujen oikeuksien kanssa. Kalastuslain säännös jätettiin sen vuoksi perustuslain 106 §:n nojalla soveltamatta, ja syyte luvattomasta pyynnistä hylättiin. Tuomio on julkaistu ennakkopäätöksenä KKO 2022:26.
8. Ratkaisuseloste KKO 2022:26
https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202226.html
9. Vastaajien avustajana kummassakin asiassa toimi asianajaja Markku Fredman.
10. Asiat käsiteltiin KKO:ssa ennakkopäätösvalituksina (OK 30 A luku), joilla syyttäjä haki muutosta käräjäoikeuden tuomioihin hovioikeuden asemesta suoraan KKO:lta.
11. Asian käsittely on tästä huolimatta ollut hidasta, sillä väitetyt rikkomukset tapahtuivat jo kesällä 2017. KKO:een asiat ovat tulleet toukokuussa 2019, KKO myönsi syyttäjälle valitusluva 27.8.2019. Asiat ovat olleet esittelyssä luultavasti alkusyksystä 2020. Ratkaisuja on siten puntaroitu ja hiottu KKO:ssa huolellisesti lähes kaksi vuotta.
12. Jutun vastaajat ja joukko muita saamelaisia kokoontui tänään heti aamutuimaan Utsjoen musiikkitalolle kuulemaan tiedot KKO:n päätöksistä. Ratkaisujen tultua tunnelma talolla oli onnellinen ja riehakas. Mukana oli myös Ylen toimittaja, joka raportoi tilaisuudesta Yle Uutisten sivuilla näin:
https://yle.fi/uutiset/3-12402793
Huomiota tai kummastusta kiinnittää lähinnä lainsäädäntätyön puutteellisuus. Sekä viitatussa VN asetuksessa että kalastuslaissa on/oli määräyksiä, jotka ovat/olivat ristiriidassa perustuslain kanssa. Eihän sellainen tilanne saisi päästä syntymään! KKOn ratkaisut perustuslain ensisijaisuudesta ovat tietysti ainoa mahdollinen lopputulos.
VastaaPoista
VastaaPoistaItseäni hämmästyttää ratkaisussa KKO 2022:26 se, että korkein oikeus nojautuu Perustuslain 17 § 3 momenttiin. Tuo perustuslain kohtahan koskee yksiselitteisen sanamuotonsa mukaan saamelaisten oikeutta alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Eli perustuslain säätäjä ei ole katsonut aiheelliseksi sisällyttää lainpaikkaan mainintaa esim. luontaiselinkeinojen harjoittamisen ja kehittämisen oikeudesta. Kielen ja kulttuurin ylläpitämis- ja kehittämisoikeudesta KKO on kuitenkin asiaa varsin apokryfisesti pyörittelemällä päätynyt säännöksen sanamuodon vastaiseen tulkintaan ja konstruoinut saamelaisille perustuslaillisen erioikeuden kalastaa alueen vesissä noudattamatta niitä sääntöjä, jotka koskevat muita kalastajia. Saamelaisten kalastusoikeudesta tulisi kuitenkin säätää lailla eikä korvata lakia perustuslain laajentavalla tulkinnalla.
Herää väistämättä kysymys mitä muita elinkeinotoiminnan lajeja voidaan tämän jälkeen katsoa sisältyvän perustuslain 17 § 3 mom alle. Ratkaistaanko tulevaisuudessa yhtäältä poronhoidon ja toiselta puolen valtion metsätalouden, kaivostoiminnan ja matkailuelinkeinon väliset eturistiriidat yhtä höttöisin perustein kuin KKO on ratkaissut kalastusoikeutta koskevan kysymyksen?
Mielestäni tämä on epäonnistunein ennakkoratkaisu pitkään aikaan. Ns perusoikeusmyönteinen tulkintapolitiikka on syrjäyttämässä KKO:ssa aikaisemmin noudatettua johdonmukaista linjaa, joka piti erillään lainsäätäjän ja lainsoveltajan roolit.