255. Korkein oikeus kumosi Johanna Vehkoon kunnianloukkaustuomion (KKO 2022:1)

1. Kor­kein oi­keus (KKO) on eilen an­ta­mas­saan ja ennakkopäätöksenä julkaistussa tuo­mios­sa kat­so­nut, että toi­mit­ta­ja ja tie­to­kir­jai­li­ja Jo­han­na Veh­koo ei ol­lut lou­kan­nut kansalaisktivistina tunnetun Ju­nes Lo­kan kun­ni­aa Face­book-kir­joi­tuk­ses­saan 2. 11. 2016 (KKO 2022:1).

2. KKO ku­mo­si Rovaniemen ho­vioi­keu­den tuo­mion, jolla Vehkoo oli tuomittu kun­nian­louk­kaus­ta, hylkäsi Vehkoota vastaan ajetun syytteen ja vapautti hänet rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta Lokalle.

3. Rovaniemn hovioikeus oli tuomiossaan 30.9.2020  hyväksynyt Oulun käräjäoikeuden  12.4.2019 antaman tuomion, jolla Vehkoo oli tuomittu rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla kunnianloukkauksesta 15 päiväsakkoon a 10 euroa eli maksamaan sakkoa 150 euroa sekä velvoitettu suorittamaan Lokalle vahingonkorvausta henkisen kärsimyksen perustella 200 euroa.

4. Käräjäoikeudessa jutun oli ratkaissut  käräjätuomari Ville Vuorialho. Hovioikeuden kokoonpanoon kuuluivat hovioikeudenlaamanni Teija Unkila, hovioikeudenneuvos Terhi Mokko ja asessori Meriel Koppström.

5. Syytteen mukaan Johanna Vehkoo oli Facebook-kirjoituksessaan nimitellyt Lokkaa sanoilla "natsipelle", "natsi" ja "tunnettu rasisti". 

6. Kunnianloukkauksesta säädetään RL 24 luvun 9 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan kunnianloukkauksesta tuomitaan sakkoon se, joka 1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka 2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista. 

7. Mainitun pykälän 3 momentin ns. rajoitussäännöksen mukaan mukaan 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. 

8. KKO myönsi 6.4.2021 Vehkolle valitusluvan. KKO ei toimittanut suullista käsittelyä, vaan asia ratkaistiin esittelymenettelyssä asiakirja-aineiston perusteella.

9. Vehkoo oli jutussa vedonnut siihen, että hänen kirjoituksessa käyttämänsä ilmaisut eivät olleet kunnianloukkaussäännöksessä tarkoitettuja solvaavia tai halventavia ilmaisuja, vaan luonnehdintoja Junes Lokan poliittisesta ideologiasta.

10. KKO ei hyväksynyt Vehkoon näkemystä, vaan totesi perusteluissaan,  että  ilmaisu ˮnatsiˮ on paitsi kansallissosialistia tai kansallissosialismin kannattajaa kuvaava nimitys, myös voimakkaan negatiivisia mielleyhtymiä sisältävä haukkumasana. Laajassa merkityksessä rasismilla taas tarkoitetaan esimerkiksi toista ihmisrotua kohtaan tunnettua väheksyntää tai vihaa.

11. KKO:n mukaan Vehkoon  käyttämissä ilmaisuissa on kysymys niin sanotuista arvoarvostelmista, joiden osalta ei lähtökohtaisesti ole mielekästä puhua lausuman totuudellisuudesta. Kuten perusteluissa laajasti selostetuista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja KKO:n aiemmin kunnianloukkausjutuissa antamista ja ennakkopäätöksinä julkaisemista ratkaisuista kävi ilmi, vaikka kysymys olisi arvoarvostelmista, menettely voi olla kunnianloukkauksena rangaistavaa, jos ilmaisut ovat tarpeettoman loukkaavia.

12. KKO katsoi, että ilmaisut, joita Vehkoo oli käyttänyt ja joissa toista henkilöä  kutsutaan rasistiksi, natsiksi ja natsipelleksi, ovat ainakin yksittäin arvioituina toista halventavia ja täyttävät tältä osin rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 2 kohdan tarkoittaman toisen halventamisen (perustelujen kohta 21, samoin kohdat 37 ja 40).

13. KKO päätyi siten siihen johtopäätökseen, että Vehkoo oli kirjoituksessaan käyttänyt Lokasta  halventavia ilmaisuja. Toisin sanoen KKO oli tältä osin samaa mieltä kuin hovioikeus ja käräjäoikeus.

14. KKO jatkoi, että kärkevät ja halventavatkaan ilmaisut eivät kuitenkaan välttämättä merkitse rikoslain tarkoittamaa toisen kunnian loukkaamista, vaan niitä tulee tarkastella huomioon ottaen se asiayhteys, missä ilmaisu on esitetty. Sen vuoksi myös Vehkoon tapausta oli tarpeen arvioida rikoslain 24 luvun 9 §:n rajoitussäännöksen soveltumisen kannalta. 

15. KKO on pohtinut perusteluissa laajasti rajoitussäännöksen merkitystä yleensä ja soveltumista Vehkoon tapaukseen (perustelukappaleet 23-34).

16. KKO päätyi siihen johtopäätökseen,  että Vehkoon kirjoituksessa oli kysymys arvostelusta, joka oli kohdistunut Lokan menettelyyn politiikassa tai siihen rinnastettavassa julkisessa toiminnasa. Näin ollen edellä mainittu RL 24 luvun 9 §:n 3 momentin rajoitussäännös soveltui asiaan. 

17. Tämän jälkeen KKO pohti perusteluissaan - jälleen laajasti ja ansiokkaasti kuten ylimmältä tuomioistuimelta tulee edellyttää - olivatko Vehkoon käyttämät loukkaavat ilmaukset hyväksyttäviä vai ylittivätkö ne selvästi sen, mitä voidaan pitää hyväksyttävinä (perustelukappaleet 35-41).

18. KKO toteaa (kohta 37), että Vehkoon käyttämät ilmaisut sellaisenaan olivat Lokan kunniaa halventavia, mutta jatkaa, että  tällaisetkaan ilmaisut eivät kuitenkaan välttämättä merkitse kunnianloukkausta, vaan niitä tulee tarkastella siinä yhteydessä, missä ne on esitetty. Ratkaisuissa KKO 2007:70, KKO 2011:71 ja KKO 2013:70 kärjekkäitäkään ilmaisuja ei katsottu rangaistaviksi huomioon ottaen niiden asiayhteys. Kirjoituksen sisältöä ja tarkoitusta arvioitaessa huomioon otettavia seikkoja ovat julkaisun kohteen aikaisempi käyttäytyminen, se yhteys, missä kirjoitus on julkaistu, kirjoituksen esittämistapa sekä seuraukset kirjoituksen kohteelle.

19. Myös oikeus liioitteluun ja provokaatioon on ihmisoikeustuomioistuimen mukaan tietyissä tilanteissa sananvapauden suojaamaa. Provosoivia tai vihamielisiä kannanottoja julkisuudessa esittänyt taikka ääriajattelusta tunnettu poliitikko tai julkisuuden henkilö altistaa itsensä kovallekin kritiikille ja hänen sietokynnyksensä tulee tämän vuoksi olla tavanomaista korkeampi. KKO totesi, että myös kunnianloukkaussäännöksen esitöissä ja oikeuskäytännössä on todettu, että toista halventavakin arvostelu voi olla rankaisematonta, jos sen kohteena on menettely julkisen toiminnan alueilla.

20. KKO totesi,  että Junes Lokka oli perusteluissa aiemmin todetulla tavalla esittänyt julkisessa toiminnassaan provosoivia, tiettyjä ihmisryhmiä halventavia ja vihamielisiä näkemyksiä. KKO katsoi, että Lokan tuli oman menettelynsä vuoksi itsekin sietää kovempaa kritiikkiä omaa toimintaansa kohtaan.

21. Vehkoon kirjoitus oli julkaistu 2.11.2016 eli samana päivänä, jolloin hänen oli tarkoitus esiintyä kirjan esittelytilaisuudessa. Kirjoitus oli suunnattu hänen omille Facebook-seuraajilleen. KKO:n mukaan kirjoitusta kokonaisuutena arvioitaessa käytettyjen lausumien on tässä yhteydessä esitettyinä katsottava kohdistuneen ensi sijassa Junes Lokan poliittisia tarkoitusperiä palvelevaan oletettuun häirintätarkoitukseen, ja sen taustalla on ollut tieto laajemmasta toimittajiin kohdistuvasta häirinnästä. KKO:n mielestä kirjoituksen pääpaino oli ollut Lokan menettelyssä eikä hänen henkilökohtaisissa ominaisuuksissaan, vaikka se oli sisältänyt yksittäisiä asialliseen keskusteluun kuulumattomia ja sinänsä loukkaavia ilmaisuja.

22. KKO katsoi, että A:n esittämä kritiikki ei olisi yleistä yhteiskunnallista mielenkiintoa omaavan teemansa osalta edellyttänyt loukkaavien ilmaisujen käyttämistä. Huomioon ottaen kuitenkin erityisesti Junes Lokan itse julkisuudessa esittämät yhteiskunnalliset kannanotot, kirjoitusta ei kokonaisuutena arvioituna voitu kuitenkaan pitää rikoslain 24 luvun 9 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi sen ylittävänä, mitä on pidettävä hyväksyttävänä. KKO päätyi siihen lopputulokseen, että Vehkoon menettely ei siten täyttänyt kunnianloukkauksen tunnusmerkistöä.

23. KKO (tuomarit Koponen, Huovila, Hirvelä, Mäkelä ja Tammi-Salminen  - kaikki siis myös oikeustieteen tohtoreita) kumosi hovioikeuden tuomion, hylkäsi Vehkoota vastaan ajetun syytteen  kunnianloukkauksesta ja vapautti hänet tuomitusta rangaistuksesta ja vahingonkorvausvelvollisuudesta.

24. KKO:n ratkaisu on herättänyt aivan odotetusti runsaasti myöntesitä huomiota, ja erinomaisesti perusteltu päätöshän se kieltämättä onkin. Tuomio on merkittävä linjaratkaisu ja selkiyttää sananvapauden rajoja sen suhteen, mikä merkitys asiayhteydellä (kontekstilla) on halventavien ilmaisujen esittämisen kannalta. Vaikka KKO on jo muutamissa aiemmissa ratkaisuissaan, jotka mainitaan nyt annetun tuomion perusteluissa, kiinnittänyt asiayhteyden merkitykseen huomiota, on  oikeuskäytännössä kuitenkin jäänyt jossakin määrin epäselväksi, mitä tässä suhteessa voidaan pitää selvästi hyväksyttävinä ilmauksena; säännös on  hieman "koukeroisesti" kirjoitettu.

25. Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho ampui kuitenkin selvästi yli eli liioitteli eilen HS:n haastattelussaan väittäessään, ettei oikeusjärjestelmä olisi tunnistanut Vehkoon saamaan kunnianloukkaussyyteen kontekstia ja etteivät poliisi, syyttäjä ja alemmat oikeusasteet muka olisi tarkastelleet tapauksen "laajempaa asiayhteyttä". Toki  myös käräjäoikeus ja hovioikeus ovat ottaneet kantaa, tosin lyhyesti mutta kuitenkin, edellä mainittuun rajoitusäännökseen  ja sen merkitykseen ja pohtineet sen soveltumista Vehkoon tapauksessa. Ne ovat vain päätyneet arvioinnissaan päinvastaiseen johtopäätökseen kuin KKO, joka on pohtinut ratkaisuaan ja hionut perustelujaan viiden tuomarin voimin pitkään ja hartaasti.

26. On ymmärrettävää, että polisi tutki asia ja syyttäjä nosti syytteen. Lopullinen ratkaisu on nyt annettu, mutta se, mihin se johtaa myöhemmin, on mielenkiintoista nähdä. Todennäköistä on, että rajoitussäännöksen merkitystä ja soveltumista tullaan testaamaan muissakin vastaavanlaisissa asioissa. Kenenkään ei toki pitäisi lähteä "kokeilemaan onneaan"asiassa ja esittämään halventavia nimityksiä poliitikoista. virkamiehistä ja muista julkisuuden henkilöistä siinä toivossa, että lausumat siunattaisiin  periaatteella "tarkoitus pyhittää keinot" -periaatteen mukaisesti mahdollisissa kunnianloukkausoikeudenkäynneissä.

27. Tältä tapaukselta ja oikeusjutulta olisi ilmeisesti säästytty, jos maltti olisi olisi ollut valttia eikä halventavia nimityksiä olisi esitetty, vaikka niiden kohde olikin käyttäytynyt provosoivasti ja ärsyttävästi. Olisi syytä muistaa mm. presidentti Maunio Koivistoa lempiaforismia, jonka mukaan "ei pidä provosoitua, kun provosoidaan".  Hammurabin laki lähti kosto elää -maksiimista  ("silmä silmästä , hammas hampaasta"), mutta sen sijaan kannattaisi muistaa, mitä Jeesus sanoi vuorisaarnassaan: "Jos lähimmäisesi lyö sinua poskelle, käännä hänelle myös toinen poskesi". Toisin sanoen pahaan ei pidä vastata toisella pahalla, kosto ei kannata eikä ole hyväksi.