192. Tuomioistuinten viestinnässä parannettavaa

1.  Ihmiset saavat käytännössä tietoa tuomioistuinten toiminnasta ja ratkaisuista lähinnä median (tiedotusvälineiden) välityksellä. Sanomalehdissä sekä radio- ja tv-kanavilla kerrotaan merkittävistä ja julkisuutta herättävistä oikeudenkäynneistä ja tuomioistuinten päätöksistä.

2. Tuomioistuimet itse viestivät omilla verkkosivuillaan oikeudenkäynneistä ja niissä annetuista  tuomioista ja päätöksistä. Julkisuuslaki (621/1999) velvoittaa tuomioistuimia edistämään avoimuutta ja tiedottamaan toiminnastaan oma-aloitteisesti (19 ja 20 §).

3. Korkeimman oikeuden (KKO) ja korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ennakkopäätökset saatetaan yleisön tietoon julkaisemalla ne ratkaisun  antamispäivänä tuomioistuimen verkkosivuilla. Lisäksi ylimmät  oikeudet julkaisevat verkossa ennakkopäätöksiä ja valitusluparatkaisuja koskevia tiedotteita. Myös erityistuomioistuimet (markkinaoikeus, vakuutusoikeus ja työtuomioistuin) harjoittavat samanlaista  tiedotustoimintaa, ja sama koskee, tosin vähäisemmässä määrin, myös hallinto-oikeuksia ja hovioikeuksia. Käräjäoikeuksien kohdalla ko. viestintä on ollut toistaiseksi melko vähäistä.

4. KKO:n ja KHO:n ennakkopäätöksiä ja muita ratkaisuja samoin kuin muiden tuomioistuinten päätöksiä on jo pitkään julkaistu oikeudellisen aineiston internet-palvelu Finlexissä. Sieltä löytyvät siis myös kaikkien erityistuomioistuinten sekä hallinto-oikeuksien ja hovioikeuksien ratkaisuja. Jokainen tuomioistuin päätää itse, mitä ratkaisuja ne julkaisevat Finlexissä. Tästä johtuu, että hovioikeuksien ratkaisuja julkaistaan, ehkä osin resurssien puutteesta, Finlexissä vain harvoin. Tätä epäkohtaa on kummasteltu jo kauan, mutta siihen ei ole vain saatu aikaan tarvittavaa kohennusta; hovioikeuksista eniten Finlex-ratkaisuja julkaisee nykyisin Helsingin hovioikeus. Puutteena on pidettävä myös sitä, ettei käräjäoikeus julkaise Finlexissä ratkaisujaan. Käräjä- ja hovioikeudet lähettävät kyllä pyydettäessä ratkaisujaan, jos vain joku hoksaa tilata niitä.

5. Tuomoistuinten tiedotustilaisuudet ovat Suomessa hyvin harvinaisia. Muualla on usein tapana, että tuomioistuin pitää merkittävässä asiassa annetun tuomion julkistamisen yhteydessä tilaisuuden, jossa  ratkaisun antaneen kokoonpanon puheenjohtaja selostaa ratkaisun sisältöä ja vastaa toimittajien kysymyksiin. Näin ei Suomessa tapahdu.  Meillä on, ikävä kyllä, yleistynyt käräjä- ja hovioikeuksissa julkisuusperiaatteen kannalta outo käytäntö, jonka mukaan kaikissa vähänkin laajemmissa tai vaikeammissa asioissa tuomio annetaan ns. kansliatuomiona, jolloin ratkaisu lähetetään oikeuden kansliasta asianosaisten avustajille ja syyttäjlle. KKO:n ja KHO:n ratkaisut annetaan aina tuomioistuimen kansliasta.

6. Jotkut tuomioistuimet, aluksi KKO ja KHO, ovat viime vuonna avanneet käyttäjätilin Twitterissä. Hovioikeuksista Twitterissä näyttäisi olevan ainoastaan Helsingin hovioikeus. Käräjäoikeuksista Twitteriin liittyi 2019 ensimmäisenä Oulun käräjäoikeus.  Myöhemmin saman liikkeen teki Varsinais-Suomen käräjäoikeus. KKO ja KHO tiedottavat Twitteristä lähinnä ennakkopäätöksistään, mutta myös siitä, mitä muuta huomionarvoista niiden toiminnassa on tapahtunut. KKO:n twittertili on houkutellut tuplasti enemmän seuraajia kuin KHO:n vastaava tili, lukumäärät ovat tätä kirjoitettaessa 6208 (KKO) ja 2928 (KHO).

7. Muutamilla tuomareilla on oma Twitter-tili, joissa kerrotaan lähinnä small talk -tyyliin kuulumisia ja joskus myös hieman vakavampaankin asiaa. KKO:n jäsenistä Twitterissä näyttäisi olevan kolme ja KHO:n puolestaan yksi jäsen. Osa näistä tuomareista on mediatuomareita. Mediatuomareihin kuuluu lähinnä käräjäoikeustuomareita, joiden tehtävänä on auttaa tiedotusvälineitä ja niiden oikeustoimittajia ymmärtämään entistä paremmin tuomioistuinten toimintaa ja ratkaisuja. Mediatuomari-idea rantautui Suomeen pari vuotta sitten Ruotsista. On vaikea tässä vaiheessa vielä sanoa, mikä merkitys mediatuomareilla tulee olemaan. Oma käsitykseni on, että heidän panoksensa olisi käytännössä jäänyt melko vähäiseksi, mutta mediatuomarit itse ovat tästä asiasta varmaankin toista mieltä. Kokeneiden oikeustoimittajien ammattitaitoon ja -etiiikaan voi minusta luottaa ilman mediatuomareiden panostakin.

8. Kattavan yleiskuvan eri tuomioituinten toiminnasta voi saada vuosi- tai toimintakertomuksista, jollaisen jokainen tuomioistuin nykyään julkaisee verkossa. Aika harvat ihmiset ovat  luultavasti niihin tutustuneet. Kertomusten taso vaihtelee, kuten arvata saattaa, laidasta laitaan. KKO:n ja KHO:n toimintakertomukset tunnetaan parhaiten, mutta melko hyvän käsityksen saa myös markkinaoikeuden, vakuutusoikeuden ja työtuomioistuimen vuosikertomuksista. Hovioikeudet eivät ole toistaiseksi kiinnittäneet, ehkä jälleen resurssien puutteesta, riittävästi huomiota kertomustensa ulkoasuun. Tässä suhteessa hallinto-oikeuksien kertomukset ovat parempia. Poikkeuksena edellä mainitusta kuitenkin Rovaniemen hovioikeus, jonka julkaisemien toimintakertomusten ulkoasun suunnittelu on annettu graafikon tehtäväksi.

9. Jos vertailee suomalaisten tuomioistuinten toimintakertomuksia esimerkiksi ruotsalaisten tuomioistuinten vastaaviin julkaisuihin, saa vaikutelman, että Suomessa olisi vielä aika paljon parannettavaa, mitä tulee kertomusten sisältöön ja ulkoasuun. Meillä  kertomukset sisältävät kyllä runsaasti yksityiskohtaisia tilasto- ja numerotietoja esimerkiksi käsiteltävien asioiden lukumääristä ja käsittelyajoista. Mutta suurta yleisöä nämä nippelitiedot tuskin kovin paljon kiinnostavat. Ruotsalaisten oikeuksien kertomukset ovat informatiivisempia mitä tulee esimerkiksi tuomioistuimen eri asioissa omaksumiin käsittelytapohin. Niihin sisältyy usein tuomarieden laatimia kirjoituksia ko. asioista, eikä kertomuksissa tyydytä vain tilastotietojen kalseean esittelyyn, kuten Suomessa tapahtuu. Ruotsin ja Norjan ylimpien oikeuksien vuosikertomuksissa esitellään oikeuden kaikki jäsenet eli tuomarit valokuvien kera, kun taas Suomessa tyydytään yleensä kertomaan ainoastaan päällikkötuomarin nimi ja toteaamaan, kuinka monta tuomaria tuomioistuimessa työskentelee.

10. Suomessa olisi paljon petrattavaa, jotta tuomioistuinten vuosi- tai toimintakertomukset saataisiin nykyistä paremmiksi, mikä lisäisi yleisön tuomioistuinten toimintaa kohtaan tuntemaa kiinnostusta ja luottamusta. Pitäisi miettiä ensinnäkin sitä, keitä kaikkia varten toimintakertomuksia oikeastaan laaditaan. Vaikuttaa siltä, että Suomessa tuomioistuimet laativat toimintakertomuksia lähinnä tuomioistumissa työskenteleville tuomareille, asianajajille ja syyttäjille sekä muille tuomioistuinten toiminnasta kiinnostuneille lakimiehille. Hyvä niinkin, mutta itse asiassa kertomusten tehtävänä olisi tuottaa tietoa ja viestiä tuomioistuinten asioista ennen muuta  "kaikelle kansalle" eli suurelle yleisölle. Jos tämä pidettäisiin mielessä, toimintakertomusten sisältö olisi luultavasti hieman erilainen kuin nyt.