119. Maaoikeus ylitti tutkimisvaltansa. KKO 2018:56

1. Tuomioistuin on sidottu sidottu asianosaisen esittämiin vaatimuksiin, sillä se ei saa riita-asiassa tuomita muuta tai enempää kuin mitä kantaja on vaatinut tai vastaaja myöntänyt (ne eat judex ultra petita partium). Tätä dispositiiviseen periaatteeseen eli määräämisperiaatteeseen perustuvaa sääntöä kutsutaan vaatimistaakaksi. Siitä säädetään OK 24 luvun 3 §:n 1 momentissa.

2. Toisaalta myös asianosaisen esittämät vaatimusten perusteet sitovat tuomioistuinta. Riita-asiassa, jossa sovinto on sallittu, oikeus ei sa perustaa tuomiota seikkaan eli tarkemmin sanottuna ns. oikeustosiseikkaan, johon asianosainen ei ole vaatimuksensa tai vastaamisensa tueksi vedonnut. Tästä ns. väittämis- eli vetoamistaakasta säädetään puolestaan OK 24 luvun 3 §:n 2 momentissa. Rikosasiassa väittämistaakasta käytetään nimitystä syytesidonnaisuus.

3. Korkeimman oikeuden (KKO) tänään antama ennakkopäätös KKO 2018:56 koskee vaatimistaakkanormin soveltamista maaoikeudessa vireillä olleessa lunastustoimitusasiassa. 

Ratkaisuseloste KKO 2018:56

4. Kanteen, hakemuksen ja valituksen sisältö määrittää tuomioistuimen tutkimisvallan rajat, joten tuomioistuin ei voi mennä ratkaisussaan asianosaisten esittämien vaatimusten ulkopuolelle. Oikeuspoliittisesti vaatimistaakka perustuu sopimusvapauden periaatteeseen, menettelyllisesti taas kontradiktoriseen periaatteeseen. Vaatimuksen esittäneen asianosaisen vastapuoli voi luottaa siihen, että tuomioistuin pysyttelee asian tutkimisessa esitettyjen vaatimusten rajoissa. Asianosaisen näkökulmasta vaatimistaakka asettaa velvollisuuden päättää vaatimusten laadusta ja laajuudesta. Asianosainen kärsii haitallisen seuraamuksen, jollei hän esitä asianmukaista tai riittävän kattavaa vaatimusta. Kannevaatimusta ei saa ylittää esimerkiksi niin, että tuomioistuin tuomitsisi vahingonkorvausta enemmän kuin kanteessa on vaadittu tai vähemmän mitä vastaaja on myöntänyt. Vaatimistaakka koskee myös korkoa (ks. esim. KKO 2004:69) samoin kuin oikeudenkäyntikuluja. Tuomiossa ei ole lupa tuomita laadullisesti muuta kuin kanteessa on vaadittu. Jos kanteessa on vaadittu ainoastaan rahakorvasta, ei tuomioistuimella ole valtaa tuomita sen sijasta luontoissuoritusta (KKO 1990:1). Hinnanalennuksen tai vahingonkorvauksen tuomitseminen kaupan purkamista koskevassa jutussa edellyttää, että sitä koskeva vaatimus on purkuvaatimuksen ohella toissijaisesti tai vaihtoehtoisesti esitetty. Toisaalta tuomioistuin voi tuomita korvausta vähemmän kuin mitä kantaja on vaatinut.

5. Kuten KKO:n tänään antaman ratkaisun perusteluissa todetaan, oikeudenkäyntimenettelyyn maaoikeudessa sovelletaan OK 24 luvun 3 §:n 1 momentin vaatimistaakkaa koskevaa säännöstä (kappale 7). Ylipäätään vaatimistaakka on instanssikohtainen, mikä merkitsee sitä, että esimerkiksi hovioikeus ei saa tuomita tuomita enempää tai muuta kuin mitä asianosainen on hovioikeudelle tekemässään valituksessa vaatinut (ks. esim. KKO 1995:146).

6. KKO:n ratkaisemassa tapauksessa Varsinais-Suomen käräjäoikeus maaoikeutena oli lunastustoimitusta koskeneen ELY-keskuksen tekemän valituksen johdosta kumonnut  toimitusratkaisun ja palauttanut asian toimitukseen kokonaisuudessaan eli tilojen X, Z ja Y:n alueiden osalta, vaikka valittaja oli rajoittanut muutosvaatimuksensa koskemaan vain lunastuskohteen vahvistamista tietyn valituksessa yksilöidyn alueen eli tilojen X ja Z osalta. Tässä oli tapahtunut virhe, sillä kuten KKO:n perusteluissa todetaan, asiaan osalliset maanomistajat olivat tyytyneet toimitusratkaisuun valittamatta siitä maaoikeuteen, joten heillä ei ollut oikeutta ELY-keskuksen valitukseen antamissaan vastauksissa esittää toimitusratkaisua koskevia muutosvaatimuksia. Kun lunastustoimitus oli tilan Y alueiden osalta saanut lainvoiman, maaoikeus oli vastoin OK 24 luvun 3 §:n 1 momentin säännöstä ylittänyt tutkimisvaltansa rajat  kumotessaan toimitusratkaisun muiltakin kuin ELY-keskuksen valituksen kohteena olleilta osin. 

7. On yllättävää havaita, miten suorastaan alkeellisia oikeudenkäyntimenettelyä koskevia virheitä tuomioistuimet ja jopa ylioikeudet - kuten nyt maoikeus - voivat tehdä. Vaatimusten ja niiden perusteiden sitovuus, siis vaatimistaakka ja väittämistaakka, ovat toki sellaista "peruskauraa", jonka osalta tuomioistuinten ja tuomareiden ei luulisi mitenkään menevän harhaan. Mutta näin kuitenkin tapahtuu ja vieläpä aika usein. 

8. Elo- ja syyskuun aikana KKO on antanut peräjälkeen neljä ennakkopäätöstä, joissa kaikissa on kyse oikeudenkäyntiä koskevista perusasioista, mutta joissa alemmat oikeudet ovat sortuneet selvästi virheellisiin tulkintoihin (KKO 2018:53, 54, 55 ja 56). Uskomatonta mutta totta.

118. Käräjätuomarille virkasyyte

1. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen on päättänyt tänään  nostaa syytteen Helsingin käräjäoikeuden käräjätuomaria vastaan tuottamuksellisesta virkasalaisuuden rikkomisesta. 

2. Käräjätuomarin epäillään syyllistyneen rikokseen, kun hän huolimattomuuttaan päätti toimittaa tiedotusvälineille tuomion kappaleen, johon sisältyi salassa pidettäviä asianomistajien nimiä.


3. Tapauksessa oli kyse Helsingin käräjäoikeudessa käsitellystä laajasta salakatselua koskeneesta rikosasiasta, jossa syytettynä oli juontaja Axl Smith ja jonka tuomiota useat toimittajat olivat etukäteen pyytäneet. Käräjäoikeuden tuomio annettiin 28.2.2017.


4. Käräjätuomarin menettely tuli apulaisoikeuskanslerin arvioitavaksi, kun poliisi ilmoitti asiasta tehdystä rikosilmoituksesta. Perustuslain mukaan syytteen nostamisesta tuomaria vastaan lainvastaisesta menettelystä virkatoimessa päättää oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies. Oikeuskansleri ei itse aja virkasyytettä, joten hän on pyytänyt valtakunnansyyttäjää ryhtymään toimenpiteisiin syytteen nostamiseksi.


5. Apulaisoikeuskanslerin ratkaisu ja muut asiakirjat ovat toistaiseksi salassa pidettäviä. Asian julkisuudesta päätetään tuomioistuinkäsittelyn alkaessa.

6. Käräjäoikeus tuomitsi 28.2.2017 anmallaan tuomiolla  Axl Smithin  1v 8 kk ehdolliseen vankeusrangaistukseen 30 salakatselusta, kahdesta yksityiselämään loukkaavan tiedon levittämisestä ja neljästä kunnianloukkauksesta. Lisäksi Smith tuomittiin maksamaan salakatselun uhreiksi joutuneille korvauksia kärsimyksestä, tilapäisestä psyykkisestä haitasta  ja ansionmenetyksistä noin 100 000 euroa ja korvaamaan asianomistajien oikeudenkäyntikuluja yli 50 000m euroa, Uhreja oli 29, kaikki olivat nuoria naisia. Smith syyllistyi salakatseluun, kun hän kuvasi salaa seksikumppaneitaan heidän tietämättään lähes kahden vuoden ajan.

7. Helsingin hovioikeus, jonne ainoastaan syyttäjä valitti vaatien käräjäoikeuden määräämän rangaistuksen koventamista, ei 10.11.2017 muuttanut käräjäoikeuden ratkaisun lopputulosta. Toisin kuin käräjäoikeus, hovioikeus ei pitänyt tapauksen saamaa julkisuutta ja sen seurauksia sellaisina seikkoina, joiden perusteella rangaistusta olisi tullut lieventää.  Sitä vastoin hovioikeus antoi käräjäoikeutta suuremman painoarvon Smithin omalle myötävaikutukselle rikosten selvittämisessä pitäen sitä rangaistusta lieventävänä seikkana. 

8. Käräjäoikeuden tuomari oli istunnon jälkeen huolimattomuudestaan toimittanut  tiedotusvälineille  helmi-maaliskuun vaihteessa 2017 Smithin tuomiosta kappaleen, johon oli jäänyt näkyviin salassa pidettäviä  asianomistajien nimiä. Käräjäoikeus lähetti myöhemmin medialle korjatun version tuomiosta. Oikeuden mukaan asianomistajien eli uhrien nimien julkaiseminen oli johtunut teknisestä ongelmasta.

117. KKO:ssa ja KHO:ssa avoimet ovet 15.9.

                          KKO:n plenum-sali avointen ovien päivänä v. 2009

1. Korkeimman oikeuden (KKO) ja korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta. 

2. KHO, jonka toiminnan katsotaan alkaneen 2.9.1918,  ehti jo viettää satavuotisjuhliaan Finlandia-talolla 31. elokuuta pidetyn juhlaseminaarin merkeissä. Tähän liittyi KKO:n presidentin vaihdos, sillä elokuun lopussa eläköityneen Pekka Vihervuoren presidentillisiin saappaisiin asettui syyskuun alusta oikeusneuvos Kari Kuusiniemi. KHO:n juhlakirja Oikeusvaltion rakentaja ilmestyi kolmisen  viikkoa sitten, tulossa lienee myös KKO:n juhlakirja.

3. Juhlavuotensa kunniaksi KKO ja KHO avaavat ovensa yleisölle tänään lauantaina 15. päivä syyskuuta klo11-15. Yleisöllä on silloin mahdollisuus tutustua ylimpien oikeuksien tiloihin ja toimintaan sekä kuulla niiden historiasta, josta kummankin talon henkilökuntaan kuuluvat virkailijat kernaasti kävijölle kertovat. Vierailla on samalla tilaisuus tutustua tilojen taideteoksiin. 

4. Edellisen kerran KKO:ssa järjestettiin avointen ovien päivä viime vuonna. Ilmeisesti sen takia, että tuolloin Suomi täytti 100 vuotta. Kun olen joskus ammoin eli 70- ja 80-luvulla työskennellyt talossa, käytin tilaisuutta hyväkseni ja piipahdin katsomassa, miltä "korkin" tilat näyttävät.  Mitään kovin oleellista muutosta en havainnut tapahtuneen sitten lokakuun alun 2009, jolloin myös kävin KKO:ssa avointen ovien päivänä. Turvatarkastuksesta oli tullut entistä tarkempi, mikä auttamatta johtaa jononmuodostukseen Pohjoisespladani 3:n edustalla. 

5. Pamfletissa Korkein oikeus kriisissä (1997) olen Aleksis Kiven romaania Seitsemän veljestä mukaellen kuvannut  KKO:n rakennusta näin:

Korkeimman oikeuden talon päärakennus, niin kutsuttu Standertskjöldin talo, seisoo tontilla N:o 5 Helsingin ensimmäisen kaupunginosan 5. korttelissa, jota myös Leopardin kortteliksi kutsutaan, osoitteessa Pohjoisesplanadi 3, vastapäätä Kauppatoria, ja kiinnittyy sanottu rakennus itäpäästään Tasavallan Presidentin linnaan. Vuosina 1853-1882 talon omisti leipurimestari Adolf Forsström perheineen, ja oli siinä tuohon aikaan useita  vuosikymmeniä kaupunkilaisten suosima konditorialiike. Eversti ja tehtailija Hugo Standertkjöld otti talon yksityisasunnokseen 1882, jolloin kolmikerroksessa talossa suoritettiin laajoja muutoksia. Taloon kuului tuolloin myös kaksikerroksinen piharakannnus: 2 tallia, 2 karjasuojaa, 4 heinäparvea ja 2 käymälää.

6. Vuonna 1918 Suomen senaatin oikeusosaston tilalle perustettu Korkein oikeus muutti Standertskjöldin taloon 1934, jolloin edellä mainittu piharakennus oli jo purettu. Tilojen käytyä ahtaaksi valtio osti 1970 -luvulla KKO:lle Helenankatu 3:ssa sijaitsevan Helsingin Pantti-osakeyhtiön omistaman naapurikiinteistön. Siinä oli aikemmin toiminut monien oikeustieteen ylioppilaidenkin hyvin tuntema panttilainakonttori. Panttilainaamon huutokauppakamarista tehtiin suullisten käsittelyjen sali, ja entisen kanikonttorin tiloissa sijaitsee nyt henkilökunnan kahvila. 

7. Pohjoisesplandi 3:n päärakennus  restauroitiin 1980-luvulla, jolloin KKO:n presidenttinä oli Curt Olsson, uuteen uskoon. Nyt myös talon kolmas kerros, jossa oli aiemmin majaillut Korkein hallinto-oikeus, tuli yksinomaan KKO:n käyttöön. Rakennuksen toisessa kerroksessa sijaitsee juhlavan tuntuinen plenumsali. Sen seiniltä seuraavat hieman mietteliään näköisinä nykyisten jäsenten ja esittelijöiden touhuja tuomioistuimen entisten presidenttien muotokuvat. Rakennuksessa on arvokkaalta vaikuttavaa sisustusta pylväineen ja kristallikruunuineen. Suullisen käsittelyn sali sijaitsee nykyisin talon 3. kerroksessa. Se on melko pieni. Helenankatu 3:n sisäpihalle istututettujen lehmusten varjoon on sijoitettu Ateneumin kokoelmista hankittu Harry Kivijärven graniittiveiostos Tuulessa - ikään kuin tulevia kriisejä ennakoiden.

8. Yleisöllä ei ole avoimien ovien päivänä pääsyä KKOn kaikkiin tiloihin. Plenum- eli täysistuntosaliin toki, muttei esimerkiksi sen vieressä sijaitsevaan presidentin työhuoneseen. Yleisö ei voida myöskään käydä KKO:n kirjastossa, eikä kahvilakaan ole yleisölle avoinna.

9. Kun nyt vietetään KKO100-juhlia valtion olisi odottanut kustantavan kaikille avointen ovien päivänä taloon tuleville kunnon kakkukahvit joko kahviossa tai entisessä suullisten käsittelyjen tilavassa salissa. Näin yleisölle jäisi vierailusta niin sanotusti hyvä maku suuhun. Vaihtoehtona talon käytäville voitaisiin sijoittaa pari kolme mehupistettä, ja Helenankatu 3:n sisäpiha olisi oivallinen paikka grillikatokselle, jossa vieraille tarjoittaisiin kuumia makkaroita ja muuta pientä suolapalaa. Palanpainikkeeksi olisi tarjolla kylmää olutta ja kunnon viiniä.

10. Ehkäpä toiveeni toteutuu viimeistään syyskuussa 2118, jolloin talossa vietettäneen Korkeimman oikeuden 200-vuotisjuhlia.

KKO:n twittertilillään julkaisema kuva  avoimien ovien päivästä 15.9. Olisivatko "siniset" valloittamassa "korkkia" tai saamassa jalkansa tukevasti sen oven väliin?

116. KKO ja KHO Twitterissä - vihdoinkin

1. Tällä viikolla tapahtui asia, jota on odoteltu jo kauan: maan ylimmät tuomioistuimet Korkein oikeus (KKO) ja Korkein hallinto-oikeus (KHO) avasivat Twitter-tilinsä. Tämä historiallinen asia tapahtui KKO:n osalta tiistaina 11. syyskuuta ja KHO:n kohdalla puolestaan 12. syyskuuta. 

2. Kumpikin oikeuaste on tosin liittynyt Twitteriin jo aiemmin, KKO vuonna 2013 ja KHO 2014. Tällä on luultavasti haluttu varmistaa, ettei kukaan ulkopuolinen ("trolli") pääsisi avaamaan twitter-tiliä ko. tuomioistuinten nimiä hyödyntäen. 

3. Muiden pohjoismaiden korkeimmat oikeudet ovat toimineet twitterissä jo muutaman vuoden, aina Islannin korkeinta oikeutta myöten; Ruotsin korkein oikes aloittin vasta vuonna 2017.  Suomessa tiedotustoimintaansa twitterissä hoitavat mm. Eduskunnan oikeuasiamies ja Oikeuskanslerinvirasto; vm. avasi tilinsä 19. huhtikuuta tänä vuonna oikeuskansleri Tuomas Pöystin aloitettua työnsä ylimpänä laillisuuden valvojana. OKa-virasto twiittailee ("tviittoilee") päätöksistään ja antamistaan lausunnoista varsin innokkaasti. Tuomas Pöystillä on lisäksi oma twitter-tili, jota hän käyttää myös tiedottaessaan johtamansa viraston asioista. Twitterissä ovat luonnollisesti myös Asianajajaliitto ja Valtakunnansyyttäjänvirasto.

4. Ruotsissa myös hovioikeudet, ainakin Svean hovoikeus,  ja osa käräjäoikeuksista näyttää olevan twitterissä. Suomen hovioikeudet eivät tiettävästi ole vielä rohjenneet seurata perässä. Käräjäoikeuksista ainakin Oulun käräjäoikeus on twitterissä.

5. Blogisti avasi twitter-tilinsä jo vuonna 2010, mutta sen jälkeen kului seitsemän vuotta, ennen kuin muistin koko asian ja pääsisin vauhtiin twitterin käytössä, Tämä "ihme" tapahtui kuluvan vuoden kevättalvella. Minulla on nyt "kassassa" hieman yli 1 000 twiittiä, seuraajia on reilut 350 ja itse seuraavan lähes kahtasataa twitter-tiliä. Twitterissä näyttää olevan aika paljon yliopistotutkijoita, asianajajia ja muita lakimiehiä, mutta toistaiseksi varsin vähän tuomareita.

6. KKO:n toiminta ja asiat tuntuvat kiinnostavat ihmisiä KHO:n asioita enemmän. Tänään 14. syyskuuta KKO:lla oli twitterissä  jo 3 900 seuraajaa, kun vastaava luku KHO:n osalta on 1050. KHO seuraa itse 54 twiittajaa, joiden joukossa on tuomioistuinten ja viranomaisten lisäksi myös joukko yksistyishenkilöitä, jotka koostuvat lähinnä toimittajista (Timo Haapala, Pekka Ervasti, Saska Saarikoski jne.) ja juristeista (esim.Tapio Määttä ja Tarja Halonen). Sen sijaan KKO tuntuu seuraavan ainakin alkuvaiheessa vain tuomioistuimia ja viranomaisia, muttei lainkaan yksityishenkilöiden twiittauksia. KHO:lla on 55 seurattavaa, KKO:lla 24.

7. Twitterin avulla tuomioistuimet voivat tehostaa tiedotustoimintansa merkittävällä tavalla. Twitterissä on tällä hetkellä luultavasti jo toista miljoonaa suomalaista ihmisistä, yritystä tai järjestöä, joilla on mahdollisuus saada twitteristä reaaliaikaista tietoa ylimpien tuomioistuinten asioista, toiminnasta ja ratkaisuista.Toivoa sopia, että twitteriin ilmestyisivät pian myös hovioikeudet ja käräjäoikeudet. Mediatuomareiden odottaisi olevan twittien innokkaita julkaisijoita, mutta toistaiseksi sillä rintamalla on - kuten ylipäätäänkin - ollut varsin hiljaista

115. KKO 2018:55. Tuomioistuinsovittelu

1. Tuomioistuinsovittelua koskeva laki (394/2011) on ollut voimassa hieman yli seitsemän vuotta.  Sovittelun kulusta tai tuomioistuimen vahvistamasta sovinnosta ei yleensä ole aihetta valittaa ylempään oikeuteen. Joskus niin voi kuitenkin tapahtua, kuten korkeimman oikeuden tänään antamasta ratkaisusta (KKO 2018:55) ilmenee. Ratkaisu on ensimmäinen ennakkopäätös tuomioistuinsovittelusta.

2. Normaalisti sovittelu tapahtuu jo käräjäoikeudessa, mutta estettä ei ole myöskään sille, että sovitteluun havahdutaan vasta hovioikeudessa, jonne käräjäoikeuden riita-asiasta antamasta tuomiosta on valitettu. Itse kyllä pidän hieman kummallisena, että näin tapahtuu. Sovitteluhalukkuuden pitäisi toki ilmetä jo käräjäoikeudessa. Kaikkein parasta tietenkin olisi, jos asianosaiset pääsisivät erimielisyyksistään sovintoon kokonaan ilman oikeudenkäyntiä. 

3. Ylipäätään en kuulu tuomioistuinsovittelulain ylimpiin ystäviin tai kannattajiin, sillä tuomioistuimen tehtävänä on tietenkin oikeusriitojen ratkaiseminen eikä sovittelu. Eri asia on, että tuomioistuin voi riita-asian käsittelyn yhteydessä pyrkiä aktiivisesti saamaan asianosaiset sopimaan asia, kuten OK 5 luvun 26 §:ssä ilmenee. Suhtaudun hyväksyvästi myös tuomioistuimen ulkopuolella, siis ennen oikeudenkäynnin alkamista tapahtuvaan sovitteluun, jossa riitapuolten asianajajien tulisi olla aktiivisia. Vaikuttaa kuitenkin usein siltä, että asianajajat eivät halua näin menetellä, vaan vievät asian käräjäoikeuteen, jossa vasta alkavat hieroa sovintoa tuomarin johdolla. Asianajajien palkkiot perustuvat aikalaskutukseen ja asianajajat ja lupalakimiehet laskuttavat tietenkin myös tuomioistuinsovittelusta, jossa esiintyvät päämiehensä rinnalla.

4. KKO:n tänään ratkaisemassa tapauksessa asunto-osakeyhtiö A ja sen osakkeenomistaja B olivat Helsingin hovioikeudessa 8.9.2017 järjestetyssä sovitteluistunnossa päässeet sovintoon hovioikeudessa B:n valituksen johdosta vireillä olevassa riita-asiassaan sekä samalla ainakin alustavasti sopineet A:n yhtiöjärjestyksen muuttamisesta. Sovittelijana toiminut hovoikeudenneuvos PS oli sovitteluistunnon jälkeen ennen sovinnon vahvistamista vielä sähköpostilla käynyt asianosaisten kanssa läpi sovinnon sisältöä. Näissä sähköposteissa B oli ilmoittanut, ettei hän hyväksykään sovintotekstiä kaikilta osin, eikä hän näin ollen peru hovioikeudelle riita-asiassa tekemäänsä valitusta. Hovioikeus eli sovittelija PS oli tästä huolimatta 26.9.2017 vahvistanut sovinnon, joka korvasi Espoon käräjäoikeuden 26.9.2016 riita-asiassa antaman tuomion.

5. Näin menetellessään sovittelija luonnollisesti teki virheen. KKO totesi, että sovittelu oli jatkunut vielä sovitteluistunnon jälkeenkin, kun sovittelija oli sähköpostilla käynyt sovintotekstiä asianosaisten kanssa läpi. Hovioikeus oli siten menetellyt virheellisesti, kun se oli vahvistanut sovinnon vastoin B:n pyyntöä. 

6. Lisäksi KKO katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että hovioikeus ei olisi sovinnon yhteydessä saanut vahvistaa A:n yhtiöjärjestyksen muutosta koskevaa päätöstä, koska yhtiön muut osakkeenomistajat eivät olleet muuttamisessa mukana. Tässäkin kohta tapahtui selvääkin selvempi virhe.

KKO 2018:55

7. Tähän ei voi oikeastaan sanoa muuta kuin ihmetellä tuomari-sovittelijan virheellistä ja varsin yliaktiiviselta vaikuttavaa toomintaa. Sovittelija ei toki saa olla sovittelussa tai sovinnon vahvistamisessa liian hätäinen tai innokas, vaan hänen tulee pysytellä toimivaltansa puitteissa ja ottaa huomioon molempien riitapuolten näkemykset.

114. KKO 2018:54. Todistelu, oikeudenkäyntivirhe

      Turun hovioikeudessa ei kaivattu asianomistajan kuulemista

1. Todistelutarkoituksessa kuultava rikosasian asianomistaja B jäi kutsuttuna pois Turun hovioikeuden pääkäsittelystä, minkä johdosta hovioikeus käytti kuulemisen sijasta näyttönä B:n esitutkinnassa antamaa kertomusta. Hovioikeus nojautui näyttönä myös lääkärinlausunnon esitietoihin merkittyyn B:n kertomukseen ja luki syytetty A:lle syyksi törkeän ryöstön.

2. Valituksessaan korkeimmalle oikeudelle (KKO) A katsoi, että hovioikeudessa oli tapahtunut menettelyvirhe, koska hovioikeuden olisi tullut kuulla B:tä pääkäsittelyssä riippumatta siitä, että A oli suostunut pääkäsittelyyn B:n poissaolosta huolimatta. Hänellä ei ollut mahdollisutta kuulustella häntä vastaan todistavaa asianomistajaa. Hovioikeus oli pitänyt asiassa pääasiallisena näyttönä myös sitä, mitä B ja toinen asianomistaja (C) olivat lääkärille kertoneet, vaikka kertomukset lääkärille eivät ole luotettavampia kuin esitutkintakertomukset.

3. KKO katsoi tänään antamassaan tuomiossa (KKO 2018:54), ettei hovioikeus olisi saanut käyttää todisteena esitutkintapöytäkirjaan eikä lääkärinlausuntoon merkittyä asianomistajan kertomusta. Kysymyksessä oli oikeudenkäyntivirhe, jonka takia KKO kumosi hovioikeuden tuomion ja palautti asian hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

KKO 2018:54

4. Rikosjutussa on oikeudenkäymiskaaren (OK) 17 luvun 24 §:n 2 momentin mukaan pääsääntönä, että tuomioistuimessa ei saada käyttää todisteena esitutkintapöytäkirjaan tai muulle asiakirjalle merkittyä tai muulla tavalla tallennettua lausumaa, ellei laissa toisin säädetä. 

5. Kirjallisen lausuman kieltämisellä on haluttu turvata ensinnäkin syytetyn oikeutta kuulustella tai kuulustuttaa häntä vastaan todistavia henkilöitä, kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 6 artiklan 3 kappaleen d kohdasta ilmenee. Toisaalta kiellon tavoitteena on turvata todistelun välittömyyttä ja sen myötä näytön arvioinnin luotettavuutta, sillä henkilön kuuleminen suullisesti oikeudessa antaa kirjallista kertomusta selvästi paremmat edellytykset kertomuksen uskottavuuden arvioinnille.

6. OK 17 luvun 24 §:n 2 momentissa on säädetty kuitenkin kaksi poikkeusta pääsääntöön. Henkilön kirjallista lausumaa saadaan ensinnäkin käyttää todisteena, jos  lausuman antajaa ei voida kuulustella pääkäsittelyssä. Tällöin todistava henkilö on joko kuollut tai niin vaikeasti sairas, että kuuleminen ei ole kerta kaikkiaan mahdollista. Toinen poikkeus koskee tilannetta, jolloin henkilö on jäänyt asianmukaisista toimenpiteistä huolimatta tavoittamatta, eikä asian ratkaisemista tulisi enää viivyttää.

7. Kommentoitavassa tapauksessa kyse ei ole ollut kummastakaan tilanteesta, vaan ainoastaan siitä, että B, joka oli asianmukaisesti kutsuttu hovioikeuden pääkäsittelyyn, ei ollut saapunut istuntoon. Syy B:n poissaololle ei ollut tiedossa, mutta se tiedettiin, ettei häntä ollut yritetty kutsun tiedoksiannon jälkeen enää aktiivisesti tavoittaa viranomaiskeinojen avulla. Asian käsittely ei myöskään ollut viivästynyt, ja B:n kertomuksella on ollut näyttönä keskeinen merkitys. Tästä huolimatta hovioikeus ei ollut ryhtynyt enempiin toimenpiteisiin, joilla B olisi voitu saada henkilökohtaisesti oikeuteen. Näin ollen KKO:n johtopäätös, jonka mukaan hovioikeus ei ollut yrittänyt tavoittaa B:tä OK 17 luvun 24 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, on perusteltu.

8. Se seikka, että B oli ilmoittanut käräjäoikeuden pääkäsitelyssä, ettei hän halua tulla asiassa kuulluksi, ei ole relevantti. Asianomistaja saattaa tulla oikeudenkäynnin jatkuessa asiassa toisiin aatoksiin. Asianosaiset eivät voi tuomioistuinta sitovasti disponoida mainitusta kysymyksestä, sillä OK 17:24,2:n säännös on luonteeltaan pakottava, joten tuomioistuin on velvollinen ottamaan sen huomioon viran puolesta. Näin ollen myöskään se seikka, että syytetty A on hovioikeudessa suostunut Bn kuulustelukertomuksen lukemiseen ja hyväksynyt sen käyttämisen todisteena, ei vaikuta asiaan.

9. OK 17 luvun 24 §:n 2 momentissa säädetty kirjallisen kertomuksen käyttökielto todisteena koskee paitsi esitutkintapöytäkirjaa myös muulle asiakirjalle merkittyä lausumaa. KKO on ratkaisuun KKO 2017:93 viitaten todennnut, että lääkärinlausuntoa on pidettävä tällaisena asiakirjana siltä osin kuin siihen on esitietoina kirjattu asianomistajan kertomus hänen vammojensa syntyyn johtaneista tapahtumista. Lääkärinlausuntoa ei siten voida ko. osin käyttää  todisteena tuomioistuimessa, elleivät mainitussa lainkohdassa säädetyt edellytykset täyty; tässä tapauksessa edellytyksiä ei ollut.

10. Hovioikeudessa on siten tapahtunut selkeä oikeudenkäyntivirhe, jonka vuoksi tuomio on ollut pakko kumota ja asia palauttaa hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. 

11. Tällaisia ja vastaavanlaisia virheitä hovioikeuksille näyttää sattuvan tuon tuostakin, joihin KKO joutuu sitten puuttumaan; kaikki virheet eivät toki tule KKO:n käsittelyyn. Pari viikkoa eli 25.8.sitten selostin tässä blogissa (kirjoitus numero 110) KKO:n ratkaisua 2018:53, joka koski hovioikeuden laiminlyöntiä toimittaa rikosasiassa pääkäsittely.

12. Mikä tällaiseen "kurittomuuteen" voisi olla syynä?  Tietämättömyys, välinpitämättömyys, mukavuudenhalu, vai mistä oikein on kyse? Ilmeisesti hovioikeudet eivät oikein viitsi vaivautua noudattamaan kaikkia oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia viimeistä piirtoa myöten, vaan haluavat "pikkuseikoista" välittämättä panna pääpainon asioiden joutuisalle ratkaisemiselle. Kyse on lienee aika paljon hovioikeuksien laiskuudesta, välinpitämättömyydestä tai omasta mukavuudenhalusta, joka menee syytetyn oikeusturvan ja reilun oikeudenkäynnin vaatimusten edelle. Ei vaivauduta toimittaa pääkäsittelyä, vaan ratkaistaan asia kirjallisen aineiston perusteella, ei välitetä kuulla asianosaista, vaikka tämä on kutsuttu oikeuteen henkilökohtaisesti jne.

13. Tuomareita on kyllä koulutettu riittävästi, ja prosessioikeudellisessa kirjallisuudessa on jo parikymmentä vuotta jaksettu yhä uudelleen ja uudelleen muistuttaa, mitä kirjallisten todistajankertomusten käyttökielto EIS:n ja ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön valossa tarkoittaa ja mitä vaatimuksia se asettaa tuomioistuinten työlle. Mutta mikään ei tunnu auttavan, sillä vastaavanlaisiin virheisiin, joista ko. tapauksessa on kyse, törmää lähes "jatkuvalla syötöllä". Ruotsissa ja Norjassa tilanne on tyystin toisenlainen, siellä siellä ylin oikeusaste ei ole enää pitkiin aikoihin joutunut muistututtamaan ja "opettamaan" alempia tuomioistuimia esimerkiksi  esitutkintakertomusten käyttökiellosta, todistelun välittömyydestä tai syytetyn vastakuulusteluoikeuden merkityksestä.

113. KKO:lta valituslupa keskisormen näyttämisasiassa

1. Korkein oikeus (KKO) on 30. elokuuta myöntänyt valitusluvan kahdelle kuopiolaiselle poliisimiehelle, jotka on tuomittu hovioikeudessa virkavelvollisuuden rikkomisesta, vapaudenriistosta ja pahoinpitelystä sakkorangaistuksiin.

2. Valituslupa koskee Itä-Suomen hovioikeuden joulukuussa 2017 antamaa tuomiota. Tuomion mukaan poliisimiehet olivat ottaneet kiinni ja vieneet poliisivankilaan päihtyneen miehen, joka ravintoloiden sulkeutumisaikaan oli kävellyt kohti poliisiautoa ja näyttänyt keskisormea. Poliisivankilassa poliisimiehet olivat kaataneet miehen maahan, kun tämä oli kohottanut kätensä turvallisuustarkastusta tehtäessä. Miehen lonkkanivel oli mennyt sijoiltaan maahanviennin yhteydessä, eikä hän enää ollut kyennyt varaamaan toisella jalallaan. Hänet oli toimitettu lääkäriin seuraavana päivänä.

3. KKO:ssa kysymys on siitä, oliko poliisimiehillä ollut lailliset perusteet kiinniottamiseen ja voimakeinojen käyttämiseen ja olivatko he menettelyllään syyllistyneet virkavelvollisuuden rikkomiseen, vapaudenriistoon ja pahoinpitelyyn.

4. KKO on julkaissut kotisivullaan valitusluvan myöntämisestä tiedotteen, mikä kertoo siitä, että KKO pitää tapausta merkittävänä ja ennakkopäätöksen arvoisena asiana. Tämä on perusteltu näkemys, sillä poliisin voimakeinojen käyttämisestä on annettu hyvin vähän ennakkopäätöksiä. Valitusluvan myöntämistä puoltaa se, että vastaavanlaisia tapauksia sattuu käytännössä varsin usein.

5. Tapaus kiinnosti minua niin paljon, että tilasin hovioikeuden tuomion, joka on annettu 14.12.2017 (R17/213, tuomio 17/151092). Hovioikeus toimitti asiassa kaksi päivää kestäneen pääkäsittelyn, jossa kuultiin asianosaisten lisäksi seitsemää todistajaa. Hovioikeuden kokoonpanoon kuuluivat hoviokeudenneuvokset Helena Lindgren, Tanja Makkonen ja Tero Vauhkonen.

6. Kyseinen tapaus sattui Kuopiossa 19.4.2014 ja sitä koskeva syyteasia käsiteltiin ensin Pohjois-Savon käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus, joka käsitteli asian ilman lautamiehiä yhden tuomarin kokoonpanossa, hylkäsi 5.1.2017 antamallaan tuomiolla syyttäjän ja asinomistajan ajaman syytteen ja siihen perustuvat asianomistajan korvausvaatimukset kokonaisuudessaan.

7. Asiaomistaja X oli ollut seurueensa kanssa poistumassa huhtikuun puolivälissä kello 03.20 kuopiolaisesta ravintolasta. Poliisiautoa lähestyessään vahvasti päihtynyt X oli innostunut näyttämään poliisipartiolle (konstaapelit A ja B) keskisormea ja tokaisemaan näille jotakin ("mitä nyt tapahtuu, kuvatkaa" tms.), jolloin poliisit olivat pysäyttäneet X:n ja puhuttaneet häntä. Poliisien mukaan X oli käyttäytynyt aggressiivisesti, minkä vuoksi hänet oli otettu kiinni, pantu poliisiauton takaosaan ja kuljetettu poliisiasemalle. Hovioikeuden tuomion mukaan näyttöä X:n aggressiivisesta käytöksestä ei kuitenkaan ollut, joten se on pitänyt X:n kiinniottamista ja putkaan panemista ylimitoitettuna reaktiona pelkästä keskisormen näyttämisestä. Hovioikeus katsoi toiseen poliisimiehen käyttäneen kiinniottotilanteessa epäasiallista kieltä, joka oli kohdistunut myös X:n seurueen jäseniin.

8. Poliisiasemalla poliisimiesten epäasiallinen käytös X:ää kohtaan oli tuomion mukaan jatkunut. Asianosaiset ovat myös tältä osin kertoneet eri tavalla, mutta X:n onneksi tapahtumat ovat tallentuneet valvontalaitteelle. Säilöönottotarkastuksen ja X:n vyön  poisoton yhteydessä syytetyt olivat, hovioikeuden mukaan syyttä eli ilman X:n vastustelua tai uhkailua, kaataneet X:n alleen lattialle, jolloin X:n vasen jalka oli jäänyt hänen päälleen kaatuneen toisen poliisin alle. Tästä oli ollut seurauksena, ettei kivusta tuskissaan huutanut X ollut kyennyt lainkaan varaamaan tuolla jalallaan, vaan hänet oli jouduttu molemmista käsistä kannatellen taluttamaan suljettuun säilytystilaan, jossa häntä oli pidetty 11 tuntia. Hovioikeuden mukaan poliisimiehet olivat laiminlyöneet järjestää lääkärinapua viivytyksettä vammoja eli lonkkaluksaation saaneelle X:lle. Myöhemmin poliisiaasemalta pois päässyt X oli jouduttu kuljettamaan ambulanssilla lääkäritutkimuksiin.

9. Tässä oli lyhyesti hovioikeuden syyksilukemiseen perustuva  tapahtumainkulku. Hovioikeus tuomitsi kummankin poliisin virkavelvollisuuden rikkomisesta, vapaudenriistosta ja pahoinpitelystä, partion johtajana toimineen A:n 80:een ja B:n 60:een päiväsakkoon, eli maksamaan sakkoa, A:n  2 720 euroa ja B:n 1 680 euroa. Heidät velvoitettiin yhteisvastuullisesti suorittamaan X:lle korvaukseksi kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta yhteensä 4 000 euroa ja henkisestä kärsimyksestä 1 500 euroa sekä korvaamaan X:n oikeudenkäyntikulut 16 5000 eurolla.

10. KKO joutunee toimittamaan asiassa suullisen käsittelyn, jossa kuullaan, kun myös  esitutkintakuulustelut otetan huomioon, neljännen kerran asianosaisia ja todistajia siitä, mitä kiinnioton yhteydessä ja poliisiasemalla on tapahtunut. KKO tulee siten arvioimaan jutussa  esitettyä näyttöä, mutta päähuomio käsittelyssä lienee kuitenkin siinä, miten tapahtumia on rikosoikeudellisesti arvioitava. Ts. ovatko polisimiehet syyllistyneet kieltämättä aika ylimitoitetulta tuntuvalla menettelyllään kuitenkaan virkavelvollisuuden rikkomiseen, vapaudenriistoon ja pahoinpitelyyn. Hovioikeuden tuomitsemat sakkorangaistukset vaikuttavat hieman liian ankarilta, minkä lisäksi tuomio voi muuttua myös vahingonkorvausten määrän osalta.

11. Keskisormen näyttämisestä on jo tähän mennessä noussut "hirmuinen prosessi", jota puidaan jatkossa vielä korkeimmassa oikeudessa. 

12. Blogijutun julkaisemisen jälkeen tietooni on tullut, että Helsingin Sanomien verkossa on Itä-Suomen hovioikeuden 14.12.2017 antaman tuomion jälkeen esitetty poliisivankilassa tallentunut ja alla mainitusta linkistä näkyvä video, josta mm. uhrin kaataminen lattialle ilmenee. Poliisimiesten mukaan X olisi yrittänyt tuossa tilanteessa lyödä toista poliisia, mutta kuten hovioikeus on todennut, tällaista johtopäätöstä videokuvan perusteella ei voida tehdä.

HS-artikkeli 

13. KKO on ratkaissut valituslupa-asian kolmijäsenisessä kokoonpanossaan, johon ovat kuuluneet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Pekka Koponen ja Eva Tammi-Salminen. Vm. jäsen aloitti työnsä KKO:ssa elokuun alussa. Esittelijä on ollut vanhempi oikeussihteeri Jukka Loiva.

14. Kolmijäsenisen kokoonpanon käyttäminen valituslupa-asioissa on nykyään harvinaista, sillä useimmiten valituslupa-asiat ratkaistaan kahden jäsenen kokoonpanossa. Tämä merkitsee sitä, että kaksi jäsentä on ollut ko. asiassa keskenään eri mieltä luvan myöntämisestä, jolloin käsittelyyn on tarvittu kolmas jäsen.

15. Ensi vuoden alusta KKO voi ratkaista valituslupahakemuksia myös yhden tuomarin kokoonpanossa. Hakemukset ratkaistaan esittelystä eli esittelijän ratkaisuehdotuksen perusteella.