1. Korkein oikeus (KKO) on antanut tänään ratkaisunsa kahteentoista eri puukartelliasiaan, joissa on kysymys kilpailunrajoituksella eli kartellilla aiheutettua vahinkoa koskevan vahingonkorvaussaatavan vanhentumisesta. Ratkaisut ovat osa laajempaa joukkokonaisuutta, joihin liittyen KKO on jo viime helmikuussa eli 29.2.2016 antanut eräiden valitusten osalta ennakkopäätöksen KKO 2016:11. Olen käsitellyt vm. ratkaisua blogikirjoituksessa nro 1006/29.2.2106.
2. KKO julkaisi uusista päätöksistään seuraavan tiedotteen:
Jutuissa oli alun perin kysymys yksityisten metsänomistajien Metsäliitto Osuuskuntaa, Stora Enso Oyj:tä ja UPM-Kymmen Oyj:tä vastaan nostamista vahingonkorvauskanteista. Metsänomistajat vaativat metsäyhtiöiltä korvauksia, koska katsoivat puun myynnistä saamiensa hintojen jääneen metsäyhtiöiden välisen kartellin vuoksi alemmiksi kuin mitä ne kilpailluilla markkinoilla olisivat olleet.
Helsingin käräjäoikeus katsoi, että vaatimukset kaikissa jutuissa olivat vanhentuneita. Hovioikeus katsoi, että vaatimukset eivät olleet miltään osin vanhentuneita, ja palautti jutut käräjäoikeuteen korvausvaatimusten käsittelyn jatkamiseksi. KKO:ssa kysymys oli pääasiassa korvausvaatimuksia koskevan viiden vuoden kanneajan ja kolmen vuoden vanhentumisajan laskemisen ajankohdista.
Nyt annetuista ratkaisuista yhdeksässä KKO katsoi helmikuussa antamansa ennakkopäätöksen tavoin, että vaatimukset eivät olleet vanhentuneita niiden puukauppojen osalta, jotka oli tehty kilpailunrajoituslain vahingonkorvausta koskevan säännöksen voimaantulon (1.10.1998) jälkeen. KKO muutti hovioikeuden päätöstä ja palautti asiat käräjäoikeuteen käsittelyn jatkamiseksi.
Kahdessa jutussa, joissa kanne oli pantu vireille myöhemmin kuin muissa jutuissa, KKO kumosi hovioikeuden päätöksen ja jätti asian pääasian osalta käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan, eli hylkäsi kanteet vanhentuneina. Lopputulos oli sama yhdessä jutussa, jossa oli ollut kysymys ainoastaan ennen kilpailunrajoituslain vahingonkorvaussäännöksen voimaantuloa tehtyihin kauppoihin perustuneista vaatimuksista. KKO vapautti metsänomistajat velvollisuudesta korvata metsäyritysten oikeudenkäyntikulut. Syynä tähän oli se, että asian katsottiin olleen oikeudellisesti niin epäselvä, että metsänomistajilla oli ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin.
3. KKO 2016:11
KKO:n tiedote 29.2.2016
Blogikirjoitus nro 1006/29.2.2016 ratkaisusta KKO 2016:11
Kanne tullut vireille joulukuussa 2011 ja nyt saatu käsittelyratkaisu, että saa ajaa kannetta, koska se on ainakin osin nostettu ajoissa. Ei yksityisen oikeusturva ainakaan nopeudella ole pilattu.
VastaaPoistaAnneli Auer sentään "sai oikeutta" purkuhakemuksensa johdosta pika pikaa!
VastaaPoistaKorkein oikeus oli tällä kertaa melko nopea niin kuin hovioikeuskin. Viive syntyi käräjäoikeudessa syystä tai toisesta.
VastaaPoista"Kanne tullut vireille joulukuussa 2011 ja nyt saatu käsittelyratkaisu, että saa ajaa kannetta, koska se on ainakin osin nostettu ajoissa. Ei yksityisen oikeusturva ainakaan nopeudella ole pilattu."
VastaaPoistaJuurikin noin. Oikeusistuimille pitäisi säätää jotain aikarajoja, tai edes käsittelyaikatavoitteita. Tällä menolla itse asia kaikkine välisasteineen saa ratkaisun ehkä 5 vuoden päästä. Vauhti on niin hidasta, että asiaa käsittelevätkin ehtivät vaihtua organisaatioissa prosessin aikana, osa moneen kertaan. Jutut seisovat pitkiä aikoja vain odottelemassa. Hitaasta oikeusprosessista tulee paljon sekä suoria että epäsuoria kustannuksia asianomaisille. Ei tuollaisen asian ratkaisu voi mitenkään viedä noin pitkään.
Viive syntyi näissä puukartelliasioissa siinä, etä Helsingin käräjäoikeus ratkaisi vanhentumiskysymyksen selvästi päin mäntyä. Käräjäoikeus pääsi päätöksellään tuolla tavoin "hetkeksi" eli pariksi kolmeksi vuodeksi "kivasti" eroon hankalasta asiasta. Nyt se joutuu aloittamaan juttujen asiallisen käsittelyn alusta, kun asiat palautettiin sinne.
VastaaPoista"Oikeusistuimille pitäisi säätää jotain aikarajoja, tai edes käsittelyaikatavoitteita." Mitä osapuolille tapahtuisi, kun tuollainen aikaraja menee umpeen?
VastaaPoistaNe lakkaisivat kait olemasta.
VastaaPoistaOletan, että blogisti aikoo kommentoida tänään annettua ratkaisua KKO 2016:81.
VastaaPoistaMitteepä tuo mahtanee koskea?
VastaaPoistaVilkaisin tuota. Näkköö koskettelevan reformatio in peius -kieltoa eli meikäläisen väitöskirjan teemaa. Toki tuota pittää kommata! Esittelijällä (Ilkka Lahtinen) näyttää olevan perusteellinen mietintö asiassa.
VastaaPoistaEn nyt osaa luvata, ehdinkö saada blogijutun valmiiksi ihan puoliltapäivin - kello on nyt 11.15 - mutta yritän ehtiä joskus iltapäivän puolella, jos soppii.
"Oikeusistuimille pitäisi säätää jotain aikarajoja, tai edes käsittelyaikatavoitteita." Mitä osapuolille tapahtuisi, kun tuollainen aikaraja menee umpeen?"
VastaaPoistaEi varmaan mitään. Mutta siinä kohtaa valtiolle voisi säätää alkavaksi korvausvelvollisuuden viivästyksestä. Viivästyskorvausten suuruus voitaisiin määrittää vaikka prosentin vuosikorolla tuomarin myöhemmin hyväksymistä oikeudenkäyntikuluista ja minimissään korvaus voisi olla vaikkapa puolet tuomioistuimen asianomaisilta perimistä maksuista. Jos tuomarien palkkakehitystä sidottaisiin puolestaan osittain viivästyskorvauskertymiin, tulisi vähän kannustetta hoitaa työt ajallaan.
Taisi kartelliasian käräjäoikeudessa ratkaissut tuomari päästä eläkkeelle?
VastaaPoistaJep jep! Ja pari kunniamerkkiä päälle Itsenäisyyspäivän jaossa, luulisi.
VastaaPoista