1. Otsikkoasiassa mainitussa tapauksessa on kysymys aviopuolisoiden omaisuuden osituksesta. A:n ja B:n avioero oli tullut vireille huhtikuussa 2010. A:lla oli ositusperusteen syntyhetkellä omistuksessaan 14 300 kappaletta Vacon Oy:n osakkeita, joista hän oli myöhemmin eli keväällä 2011 myynyt 14 110 kappaletta 626 190 euron kauppahinnasta. Hän oli maksanut kauppahinnasta myyntikuluja 2 100 euroa ja luovutusvoittoveroa 105 199,95.
2. Osakkeet otettiin osituksessa huomioon niillä myyntiajankohtana olleesta arvostaan. Tästä asianosaisten välillä ei ollut riitaa. Heillä oli erimielisyyttä siitä, saatiinko osakkeiden arvosta vähentää osakkeiden myynnistä aiheutunut luovutusvoittovero. Sinänsä siis aika yksinkertaiselta kuulostavasta asiasta.
3. Pesänjakaja hylkäsi A:n vaatimuksen veron vähentämisestä. Pohjanmaan käräjäoikeus sen sijaan katsoi, että osakkeiden arvosta tuli vähentää myyntikulujen lisäksi A:lle aiheutunut luovutusvoittovero. Vaasan hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua. Korkein oikeus myönsi B:lle valituluvan, ja päätyi samaan lopputulokseen kuin alemmat oikeudetkin.
KKO 2016:78
4. Aika simppeli tapaus tosiaan, mikä ilmenee myös siitä, että kaikki kolme tuomioistuinta ovat ratkaisseet asian samalla tavalla. KKO.n perusteluissa mainitaan kaikkiaan seitsemän vastaavanlaista ennakkopäätöstä. Niistä viimeisin eli ratkaisu KKO 2016:67 on annettu vain pari viikkoa aiemmin eli 20.10. 2016. Siinä katsottiin, että eläkevakuutusten takaisinostoarvot oli otettava huomioon kommandiittiyhtiön arvoa osituksessa määriteltäessä, mutta takaisinostoarvosta oli vähennettävä niihin liittyvä piilevä verovelka. Samanlainen tapaus on ratkaistu ennakkopäätöksellä KKO 1994:6.
5. Voidaan kysyä, oliko tapauksessa, jossa jo alemmat oikeudet olivat päätyneet luovutusvoittoveron vähentämiseen, tarvetta myöntää valituslupaa ja ottaa asiaa tutkittavaksi. Vaikea sanoa, ehkä oli, ehkä ei. Käytännössä vastaavanalaisia tilanteita voi sybtyä jatkossakin, mutta kyllä pesänjakajan olisi tullut jo aiemmin annettujen ennakopäätösyen perusteella tietää, miten asiassa olisi pitänyt menetellä.
6. Ratkaisuselosteessa mainitaan ne tuomarit, jotka ovat ratkaisseet asian alemmissa oikeuksissa. Sen sijaan selosteessa ei mainita pesänjakajan nimeä. Minusta olisi syytä mainita, sillä pesänjakaja on tavallaan ensimmäisen lainkäyttäjän ominaisuudessa ratkaissut puheena olevan kiistakysymyksen.
7. Pääasian osalta ratkaisussa tai selosteen otsikossa ei mainita yhtään ainoata lainkohtaa. Tämä on sangen harvinaista. Ainoa selosteessa mainittu lainkohta on OK 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohta. Se ei kuitenkaan koskea itse asiaa, vaan valitusluvan myöntämisen rajoittamista yksinomaan luovutusvoittoveron vähennyskelpoisuutta koskevaan kysymykseen.
8. Korkeimman oikeuden ratkaisu ei ole tarvinnut tässä tapauksessa perustaa lainvalmisteluasiakirjoihin, kuten ennakkopäätöksessä muutoin lähes aina tapahtuu. Tämä on oikeastaan vain helpotus, samoin kuin se, ettei ratkaisua ole jouduttu perustamaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräyksiin tai ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) päätöksiin. Itse jäin myös tässä tapauksessa kaipaamaan oikeuskirjallisuuteen viittaamista esimerkiksi perustelujen kappaleen 6 kohdalla. Vaikka siinä mainitut kannanotot käyvät ilmi myös kohdassa mainituista kahdesta ennakkopäätöksestä, olisi viittaus ositusta koskevaan oikeuskirjallisuuteen ollut omiaan piristämään perustelujen yleisilmettä.
9. KKO:n kokoonpano on ollut aika lailla "vaasalaisvoittoinen", sillä sen viidestä jäsenestä kolme eli oikeusneuvokset Rajalahti, Rudanko ja Huovila ovat aiemmin olleet Vaasan hovioikeuden jäseniä. Vaasalaislähtöisenä voidaan pitää myös oikeusneuvos Pekka Koposta, sillä ennen siirtymistä valtionsyyttäjäksi hän toimi 1980-1997 Vaasan lääninhallituksen poliisitarkastajana ja lääninsyyttäjänä.
10. Ensi vuoden alusta vaasalaislähtöisten jäsenen lukumäärä kasvaa entisestään, sillä silloin oikeusneuvoksen virassa aloittaa Lena Engstrand, joka toimii nykyisin Vaasassa sijaitsevan Pohjanmaan käräjäoikeuden käräjätuomarina ja aiemmin ollut hovioikeudenneuvoksena Vaasan hovioikeudessa. Voi siis sattua niin "somasti", että KKO:n viisijäsenisen kokoonpanon kaikki jäsenet ovat entisiä vaasalaisia.
11. Prosesualistien osuus kokoonpanossa on ollut vankka, sillä oikeusneuvokset Mika Huovila ja Tatu Leppänen ovat kumpikin väitelleet tohtoriksi prosessioikeuden alalta, Huovila tuomion perusteluista ja Leppänen riita-asian valmistelusta. Oikeusneuvos Rudanko puolestaan on laatinut lisensiaattitutkimuksena prosessioikeudesta eli tarkemmin sanottuna vahingon määrää koskevasta todistelusta. Vielä on syytä mainita, että OTT Tatu Leppänen toimi vuonna 2003 OTL Mika Huovilan väitöstutkimuksen virallisena vastaväittäjänä.
12. Vielä: Toimin Tatu Leppäsen virallisena vastaväittäjänä vuonna 1998 pidetyssä väitöstilaisuudessa. Jorma Rudanko oli valmistautumisensa jälkeen töissä pari vuotta Helsingin yliopiston prosessioikeuden laitoksen amanuenssina, josta poimin hänet Kauhajoen tuomiokunnan notaariksi. Sieltä Rudangon tuomarinura urkeni Vaasan hovioikeuteen ja edelleen KKO:een asti. Oikeusneuvos Hannu Rajalahti on tuttu mies, sillä hän oli pitkään käräjätuomarina Ikaalisten käräjäoikeudessa, jota itse johdin ukkotuomarina 1982-1990.
Korkein oikeus totesi yhteenvedonomaisesti seuraavaa:
VastaaPoista"Myymällä osakkeet A ei olllut aiheettomasti vähentänyt omaisuuttaan B:n vahingoksi. Osakkeiden myyntiin liittyvä luovutusvoittovero oli jo tullut A:n maksettavaksi. Vero oli lisäksi määrältään huomattava. Tällaisessa tapauksessa avioliittolain ositusta koskevien säännösten sisältämän puolittamisperiaatteen mukainen ositustulos oli mahdollista saavuttaa vain siten, että luovutusvoittovero otetaan vähennyksenä huomioon A:n sittemmin =>ennen osituksen toimittamista myymien<= osakkeiden arvoa määritettäessä."
Ratkaisu jättää kysymyksiä avoimeksi. Olisiko piilevä verovelka eli luovutusvoittovero voitu ottaa vähennyksenä huomioon, jos A olisi pitänyt osakkeet? Entäpä, jos A olisikin antanut osakkeet tasinkona B:lle? Onko merkitystä sillä, milloin osakkeet myytäisiin? Jos ne tulisi myydän ennen ositusta (mikä on mainittu KKO:n ratkaisun perusteena), vain A voisi saada hyväkseen verovähennyksen, mutta ei B, jolle osakkeet annettaisiin osituksessa tasinkona.