2. Ennakkopäätöksen eli prejudikaatin ydinsanoma on kirjoitettu ratkaisun otsikkoon näin:
Yliopisto oli irtisanonut professori A:n työsopimuksen työsopimuslain 7 luvun 3 §:n mukaisella taloudellisella, tuotannollisella ja toiminnan uudelleen järjestelemisestä johtuneella perusteella. Yliopisto oli pian tämän jälkeen kutsunut palveluksessaan ennestään olleen yliopistonlehtori B:n kolmen vuoden määräajaksi tenure track -apulaisprofessorin tehtävään samalle tutkimusalalle.
Korkein oikeus katsoi ratkaisusta ilmenevillä perusteilla, ettei B:n
nimitys tenure track -apulaisprofessoriksi ollut merkinnyt
työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettua uuden
työntekijän ottamista. A:n irtisanominen ei ollut ollut perusteeton.
3. Katsokaamme hieman tarkemmin, mistä jutussa oli kysymys,
Kanne
4. Professori A vaati, että hänen työnantajanaan ollut Helsingin yliopisto velvoitetaan
suorittamaan hänelle korvausta työsopimuksen perusteettomasta
päättämisestä. - KKO:n ratkaisun jälkeen mediassa on haastateltu irtisanottua professoria, jonka nimi on Hannu Hänninen.
5. Kanteen mukaan A oli toiminut yliopiston palveluksessa vuodesta 1997 alkaen vuoteen 2016 saakka, ensin kasvitieteen apulaisprofessorina ja vuodesta 1998 alkaen kasviekologian professorina. Vuodesta 2014 alkaen A oli toiminut myös kasvibiologian osastonjohtajana eli pääaineen vastuuprofessorina. Yliopisto oli yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen 12.4.2016 irtisanonut A:n työsuhteen työsopimuslain 7 luvun 3 §:n nojalla päättymään 12.10.2016.
6. Kanteensa perusteena A totesi, että hänen työtehtävänsä eivät olleet vähentyneet eikä hänen tutkimusalaansa eli kasviekologian tutkimusta ja opetusta ollut lopetettu tiedekunnassa, vaikka hänen toimenkuvansa kasviekologian professorina oli muodollisesti lakkautettu. Myös A:n tutkimusaihe sisältyi edelleen yliopiston monissa yksiköissä harjoitettuun tutkimukseen ja opetukseen.
7. Samoihin tehtäviin, joita A oli hoitanut, oli tiedekunnassa uuteen tenure track -apulaisprofessuuriin palkattu B, jonka tieteenala ja professuuri olivat samat kuin A:lla, mutta tutkimusaihe oli erilainen. A olisi ollut sijoitettavissa siihen tehtävään, johon B kutsuttiin vuoden 2017 alusta lukien, tai muihin tehtäviin yliopistolla työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla.
Vastine
8. Helsingin yliopisto vaati, että kanne hylätään. A oli irtisanottu samanaikaisesti lähes 400 muun henkilön kanssa, kun yliopiston valtiolta saamaan perusrahoitukseen oli kohdistunut erittäin suuret leikkaukset ja kun myös muu rahoitus oli samanaikaisesti vähentynyt. Taloudellisen perusteen lisäksi yliopistolla oli ollut myös tuotannollinen ja toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtunut peruste A:n työsopimuksen irtisanomiselle, kun A:n toimenkuva ja työtehtävät tiedekunnassa oli lakkautettu ja vähäiset jäljelle jääneet tehtävät oli jaettu muiden hoidettaviksi välttämättömien säästöjen saavuttamiseksi. Yliopistolla oli itsehallintonsa nojalla oikeus toteuttaa omaa strategiaansa asettamiensa tavoitteiden saavuttamiseksi ja työnantajana oikeus tehdä työvoiman tarvetta vähentäviä uudistuksia.
9. A:n työsuhteen päättymisen jälkeen hänen aikaisemmin antamaansa opetusta sisällöllisesti vastaava opetustyö oli hyvin vähäistä, ja tästä opetuksesta vastasivat yliopiston vanhat työntekijät. A:n hallinnolliset tehtävät oli jaettu muille työntekijöille. Kasviekologian alan tutkimustyötä olivat jatkaneet jo aikaisemmin kyseistä tutkimusta tehneet henkilöt. Kun A:n opetus- tai tutkimustehtäviä taikka hallinnollisia tehtäviä ei ollut enää jäljellä, hänen toimenkuvansa erillisenä tehtäväkokonaisuutena oli lakannut.
10. B:n nimittäminen kasvien evoluutiobiologian tenure track -apulaisprofessorin tehtävään ei ollut merkinnyt uuden työntekijän ottamista samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin. B oli ollut vakituisessa työsuhteessa yliopistoon vuodesta 2013 lukien, eivätkä hänen konkreettiset työtehtävänsä olleet muuttuneet nimityksen myötä. B:lle ei ollut siirtynyt A:n tutkimusta, opetusta tai hallinnollisia tehtäviä. Kysymys ei ollut samoista tai samankaltaisista tehtävistä, eikä B:n tenure track -apulaisprofessuuria olisi voitu tarjota A:lle. B oli saanut omaan tutkimukseensa viisivuotisen rahoituksen Euroopan tiedeneuvostolta (ERC). B:n tutkimuksen jatkuminen oli ollut yliopistolle strategisesti ja taloudellisesti tärkeää.
Helsingin käräjäoikeuden tuomio 6.6.2019
11. Käräjäoikeus, joka ratkaisi asian yhden tuomarin kokoonpanossa, totesi asiassa olleen riidatonta, että yliopiston henkilöstövähennykset olivat johtuneet valtioneuvoston toteuttamista rahoitusleikkauksista ja niiden edellyttämistä yliopiston talouden sopeuttamistoimista. Säästötavoitteiden saavuttaminen oli edellyttänyt työntekijöiden määrän vähentämistä kaikissa henkilöstöryhmissä. Riitaista oli se, oliko A:n työ vähentynyt työsopimuslain 7 luvun 3 §:ssä edellytetyllä tavalla.
12. Asiassa esitetyn henkilötodistelun mukaan kasviekologian tutkimus ja tieteenalan harjoittaminen jatkui yliopistolla entisellään. A:n tutkimusalalle ei ollut muodostunut voimakasta tutkimusryhmää eikä sillä ollut ollut lainkaan ulkopuolista rahoitusta A:n irtisanomisajankohtana. A:n vetämän tutkimusryhmän työ oli jatkunut yliopistolla, mutta A:n oma tutkimustyö oli päättynyt hänen irtisanomisensa myötä. Kahta kurssia lukuun ottamatta A:n opettamat opintojaksot olivat lakanneet tai ne oli sisällytetty muihin opintokokonaisuuksiin. A:n hallinnolliset tehtävät olivat lakanneet tai siirtyneet toisille työntekijöille.
13. Käräjäoikeus lausi perusteluissaan, että työn tarjoamisen edellytykset olivat olennaisesti ja pysyvästi vähentyneet yliopistolle asetetun säästötarpeen vuoksi. Yliopistolla oli itsehallintonsa perusteella ollut oikeus päättää A:n toimenkuvan lopettamisesta erillisenä tehtäväkokonaisuutena. A:n työ oli vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi, ja irtisanomisella oli saavutettu todellista ja tavoiteltua säästöä.
14. Käräjäoikeus totesi, että valmistelut B:n kutsumiseksi tenure track -apulaisprofessuuriin oli aloitettu keväällä 2016 ja B oli aloittanut tehtävässä 1.1.2017. Käräjäoikeus totesi, että uuden työntekijän ottamisella ei tarkoitettu ainoastaan työyhteisön ulkopuolisen henkilön ottamista työnantajan palvelukseen, vaan myös työyhteisön sisäistä työntekijän siirtämistä irtisanottavan työntekijän tilalle tämän tehtäviin, ellei irtisanottavan työtä erillisenä tehtäväkokonaisuutena samalla lakkautettu. Käräjäoikeus katsoi, että näin arvioituna B:tä voitiin pitää uutena työntekijänä.
15. Käräjäoikeus lausui, että sekä A että B olivat kasviekologian tutkijoita ja heidän tutkimusaiheillaan oli yhtymäkohtia. Heidän tutkimustensa painopiste ja kohde olivat kuitenkin erilaiset. Siksi kyse ei ollut samankaltaisesta tutkimuksesta. Asiassa oli selvitetty, ettei B ollut opettanut A:n jäljelle jääneitä opetusjaksoja. Sillä, että B:n opetukseen oli tosin sisältynyt osia A:n opetuksesta, ei ollut merkitystä, koska yliopistolla on tietyt pakolliset kurssit. Saamansa ERC-rahoituksen vuoksi B oli voinut käyttää vain noin viisi prosenttia työajasta opetukseen. A:n hallinnolliset tehtävät eivät olleet siirtyneet B:lle.
16. Edellä selostetuilla perusteilla käräjäoikeus katsoi, että A:n pääasiallisia tehtäviä ei ollut siirretty B:lle. B:n tenure track -apulaisprofessorin tehtävä ei ollut työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla samankaltainen tehtävä kuin se, jota A oli hoitanut.
17. Käräjäoikeus totesi vielä, ettei yliopistolla ollut ollut työsopimuslain 7 luvun 4 §:n mukaista työntarjoamis- ja uudelleensijoitusvelvollisuutta, kun työtä ei ollut ollut tarjolla.
18. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.
Helsingin hovioikeuden tuomio 3.12.2020
19. A:n valituksen johdosta hovioikeus totesi, että valtioneuvoston toteuttamien rahoitusleikkausten johdosta asetetut säästötavoitteet olivat koskeneet koko yliopistoa ja yliopistolla oli ollut vapaus päättää toimintansa uudelleenjärjestelyistä tarvittavien säästöjen saavuttamiseksi parhaaksi katsomallaan tavalla. Säästötavoitteiden määritteleminen ja säästöjen saavuttamiseksi tehtävät henkilöstöratkaisut olivat työnantajan päätäntävaltaan kuuluvia asioita. Yliopistolla oli ollut peruste kohdistaa irtisanomisia myös tiedekuntaan, jossa A oli työskennellyt, kun yliopiston tarjottavana ollut työ oli vähentynyt työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.
20. Käräjäoikeuden tavoin hovioikeus katsoi, että työsopimuslaissa tarkoitettu uuden työntekijän ottaminen voi olla kysymyksessä myös silloin, kun irtisanottavan työntekijän tilalle siirretään työnantajan palveluksessa jo oleva toinen työntekijä, joka ei ole aikaisemmin tehnyt kyseistä työtä. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden päätelmän siitä, että B:tä voitiin pitää työsopimuslaissa tarkoitetulla tavalla uutena työntekijänä.
21. Hovioikeus totesi, että B:n kolmen vuoden määräaikainen työsuhde tenure track -apulaisprofessorina, mihin tehtävään B oli kutsuttu yliopiston päätöksellä 28.12.2016, oli alkanut noin 2,5 kuukauden kuluttua A:n työsuhteen päättymisestä. Hovioikeus katsoi näytetyksi, että B oli ennen nimitystään tenure track -apulaisprofessuuriin ollut kasviekologian yliopistonlehtorin tehtävässä. Siitä, että apulaisprofessorin tehtävän avoimeksi julistamisen asemesta yliopisto oli kutsunut B:n tehtävään tarkoituksenaan kiinnittää hänet yliopistoon merkittävän rahoituksen saamisen jälkeen tai että kysymys oli B:n etenemisestä omalla urallaan, ei voitu päätellä, ettei kyseessä olisi ollut samankaltainen tehtävä kuin se, jota A oli hoitanut.
22. Hovioikeus katsoi, että tenure track -apulaisprofessuuri on luonteeltaan pitkän koeajan kaltainen järjestely, jollaista työsopimuslaissa ei tunnettu. Tällainen järjestely kutsumenettelyineen ei ollut peruste poiketa työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin säännöksistä.
23. Hovioikeus katsoi, että yhteneväisyyksiä tai eroavuuksia työntekijöiden tutkimusaiheissa, joista yliopistolla ei työnantajana ollut mahdollisuutta määrätä loukkaamatta perustuslain 16 §:n 3 momentissa turvattua tieteen ja ylimmän opetuksen vapautta, ei voitu pitää merkityksellisenä seikkana arvioitaessa työtehtävien samuutta tai samankaltaisuutta. Edelleen hovioikeus totesi, että perustuslain 16 §:n 3 momentin esitöiden mukaan ylimmän opetuksen vapaus sisälsi oikeuden opiskella ja hankkia tietoja itseään kiinnostavista asioista ja oikeuden opettaa haluamallaan tavalla niin sisällöllisesti kuin menetelmällisesti (HE 309/1993 vp s. 64). Näin ollen myöskään A:n opetustehtäviä ei voitu edellyttää siirretyn täysin muuttumattomina B:lle, vaan oli arvioitava, olivatko A:n ja B:n tehtävät olleet riittävän samankaltaisia.
24. Arvioidessaan A:n ja B:n tehtävien samankaltaisuutta hovioikeus totesi, että sekä A:n että B:n työhön oli kuulunut opetusta, tutkimusta ja hallinnollisia tehtäviä. Heidän tutkimusaiheensa ja opetustehtävänsä olivat eronneet sisällöltään toisistaan, mikä johtui perustuslaissa turvatusta tieteen ja ylimmän opetuksen vapaudesta. Muutoin tehtävät olivat olleet siinä määrin samankaltaiset, että A:n tehtävän voitiin katsoa hänen irtisanomisensa jälkeen säilyneen ainakin pääosin muuttumattomana. B:n siirtäminen yliopistonlehtorin tehtävästä tenure track -apulaisprofessorin tehtävään oli siten merkinnyt työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdassa kielletyllä tavalla uuden työntekijän ottamista samankaltaisiin tehtäviin, joita A oli ennen irtisanomistaan hoitanut. Siten yliopisto oli irtisanonut A:n työsopimuksen perusteettomasti.25. Hovioikeus velvoitti yliopiston suorittamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. - Korvauksen suuruutta ja sitä, kuinka suurta korvausta A oli kanteessaan vaatinut, ei KKO:n ratkaisuselosteessa ilmoiteta, vaikka tämä olisi toki hyvä tietää.
KKO:n tuomio 10.1.2023, pääkohdat
26. KKO myönsi Helsingin yliopistolle valitusluvan. Valituksessaan yliopisto vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden ratkaisun varaan. A vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.
27. KKO totesi aluksi, että asiassa on ollut riidatonta, että yliopiston rahoitukseen oli kohdistunut suuria leikkauksia, jotka olivat vuosina 2015-2016 edellyttäneet yliopistolta toimenpiteitä talouden sopeuttamiseksi ja henkilöstön määrän vähentämiseksi. Tässä yhteydessä kasviekologian professorin tehtävä oli lakkautettu ja tätä tehtävää hoitaneen A:n työsopimus irtisanottu 12.4.2016 päättymään 12.10.2016. Riitaista asiassa on ollut, oliko A:lle tarjolla olevan työn määrä todellisuudessa vähentynyt ottaen huomioon, että tiedekunnassa oli keväällä 2016 aloitettu kasvien evoluutiobiologian tenure track -apulaisprofessuurin täyttämiseen johtanut kutsumenettely.
28. KKO:n ratkaistavana oli kysymys, onko yliopistolla ollut työsopimuslain 7 luvun 3 §:ssä tarkoitettu taloudellinen, tuotannollinen tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuva syy irtisanoa A:n toistaiseksi voimassa ollut työsopimus. Valituslupa oli myönnetty rajoitettuna koskemaan sitä, onko yliopiston bio- ja ympäristötieteelliseen tiedekuntaan tenure track -apulaisprofessorin tehtävään vuoden 2017 alusta kutsuttua B:tä pidettävä työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna, A:n työtehtävien kanssa samankaltaisiin tehtäviin palkattuna uutena työntekijänä.
29. Selostetuaan sovellettavia työsopimuslain säännöksiä, aikaisempaa oikeuskäytäntöä ynnä muuta (kappaleet 3-13) KKO päätyi toteamaan (kappaleessa 14), että myös B:n yliopistonlehtorin tehtävä oli ollut yhteistoimintaneuvottelujen piirissä. B oli tenure track -apulaisprofessoriksi nimityksensä hetkellä johtanut 11 henkilön tutkimusryhmää, jonka hän oli rakentanut ajanjaksoille 2012-2016 ja 2017-2022 saamansa ERC-rahoituksen turvin. KKO totesi, että B oli siten johtanut ryhmänsä tutkimustyötä ja hoitanut siihen liittyviä kasviekologian alan asiantuntijatehtäviä monen vuoden ajan ennen nimittämistään kasvien evoluutiobiologian tenure track -apulaisprofessorin tehtävään. KKO lausui, että asiassa ei ollut väitettykään, etteikö hän olisi jatkanut näiden tehtävien hoitamista apulaisprofessoriksi nimittämisensä jälkeen. Alempien oikeusasteiden toteamalla tavalla A:n jäljelle jääneet opetus- ja hallintotehtävät oli jaettu eri henkilöille. Ne eivät siis kaikki siirtyneet B:lle.
30. KKO totesi lisäksi, että B:n kutsuminen tenure track -apulaisprofessuuriin on yliopiston mukaan ollut yhteydessä hänen saamaansa ja yliopiston kannalta merkittävään ERC-rahoitukseen, jonka turvin hänen tutkimusryhmänsä on toiminut. Yliopisto on todennut saadulla rahoituksella ja siihen liittyneellä nimityksellä olleen yliopistolle suuri taloudellinen ja tärkeä strateginen merkitys.
31. KKO:n tatkaisuselosteessa kohdissa 5-7 selostetun oikeuskäytännön mukaisesti KKO piti tätä asiaa arvioitaessa olennaisena sitä, että A ja B ovat yliopiston vakinaisina työntekijöinä olleet saman irtisanomisuhan alaisia ja että yliopistolla on siten lähtökohtaisesti ollut oikeus valita, kumpaan heistä irtisanominen kohdistetaan.
32. Asiassa ei ole tullut esille mitään sellaista, jonka perusteella yliopiston voitaisiin katsoa valinneen irtisanottavan epäasiallisin perustein, kun se on päätynyt irtisanomaan A:n työsopimuksen ja pitämään B:n edelleen palveluksessaan. Näissä olosuhteissa se, että B on A:n työsuhteen päättymisen aikaan nimitetty tenure track -apulaisprofessoriksi, ei merkitse sellaista irtisanomissuojan kiertämiseen tähtäävää keinotekoista järjestelyä, jollaista työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetaan. Tätä arviointia tukee myös se, että B:n nimitys ei ole tehnyt merkityksettömäksi A:n työsopimuksen irtisanomisella tavoiteltua säästöä, kun yliopistolle siitä aiheutunut menonlisäys on ollut vain noin 10 000 euroa vuodessa.
33. Edellä selostetuin perustein KKO katsoi, ettei B:n kutsuminen tenure track -apulaisprofessuuriin ole merkinnyt uuden työntekijän palkkaamista samanlaisiin tehtäviin kuin ne, joita A oli ennen irtisanomistaan hoitanut. Yliopistolla on siten ollut työsopimuslain 7 luvun 3 §:ssä tarkoitettu taloudellinen, tuotannollinen tai toiminnan uudelleenjärjestelemisestä johtunut ja saman luvun 1 §:ssä tarkoitettu asiallinen ja painava peruste A:n työsopimuksen päättämiselle.
33. Yliopistolain 32 §:n 3 momentissa säädetyn erityisen irtisanomissuojan osalta KKO totesi, että tieteen vapauden suojan on katsottu merkitsevän ennen muuta tutkijan oikeutta päättää vapaasti muun ohella tieteellisen työnsä perusteista, tutkimusaiheesta, tutkimuksen kysymyksenasetteluista sekä tutkimusmetodeista. Ylimmän opetuksen vapaus merkitsee puolestaan sitä, että opettaja saa päättää opetuksensa sisällöstä ja valita käyttämänsä opetusmenetelmät. Tieteen ja ylimmän opetuksen vapaus ei merkitse sitä, ettei yliopisto muiden työnantajien tavoin voisi järjestellä toimintaansa uudelleen ja siinä yhteydessä toteuttaa välttämättömiä henkilöstöratkaisuja.
34. Edellä selostetuin tavoin A:n irtisanominen on perustunut yliopiston rahoitukseen kohdistuneisiin leikkauksiin ja tästä johtuvaan tarpeeseen vähentää henkilöstöä. Yliopiston palveluksessa ennestään olleen B:n eteneminen samoihin aikoihin urallaan tenure track -apulaisprofessorin tehtävään on ollut A:n irtisanomisesta erillinen asia, joka ei vaikuta sen laillisuuteen. KKO katsoi, että A:n työsopimus on irtisanottu asiallisilla perusteilla, joihin vetoaminen ei loukkaa myöskään tutkimuksen tai opetuksen vapautta.
35. KKO kumosi hovioikeuden tuomion ja jätti asian käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.
-----
36. Perusteellisesti kolmessa eri oikeuasteessa tutkittu asia, jossa on päädytty lopulta KKO:ssa oikeaan ratkaisuun. Oikean ratkaisun asiassa teki itse asiassa jo käräjäoikeuden käräjätuomari tuomiossaan. Siihen olisi ollut perusteltua tyytyä, mutta toki hävinneellä osapuolella on oikeus turvautua muutoksenhakukeinojen käyttämiseen. Lopullisen ratkaisun saamiseen meni kuitenkin vielä 3,5 vuotta käräjäoikeuden tuomion jäkeen. A irtisanottiin jo vuonna 2016, eli kaikkiaan riidan käsittelyyn ja oikeudenkäyntiin kului reilut 6 vuotta. Oikeudenkäynti Suomessa ei ole todellakaan joutuisaa.
37. Selvää on, ettei kuusi vuotta kestänyt ja kaikki kolme oikeuastetta läpikäynyt juttu ole ollut mitään halpaa lystiä riidan osapuolille, varsinkaan irtisanotulle professorille. Hänelle lopputuloksen odottelu lienee ollut suorastaan piinallista.
38. KKO:n ratkaisuselosteessa ei mainita mitään oikeudenkäyntikuluista ja niiden korvausvelvollisuudesta, kuten minusta pitäisi. Lehdistä, minä Helsingin Sanomista, saimme kuitenkin tietää, että jutun hävinneen professorin maksettaviksi jäivät paitsi omat myös yliopistolle maksettavaksi tuomitut kulut, yhteensä noin 100 000 euroa. Hirmuista, sanoisin!
39. Professorimme ei kuitenkaan joutunut kaivamaan kuvettaaan oikeudenkäyntikuluista selvitäkseen, sillä Professoriliitto oli jo oikeudenkäynnin alkuvaihessa luvannut ottaa vastatakseen professorin maksettavaiksi mahdollisesti tulevista juttukuluista, jos hän häviäisi jutun. Mieleen saattaa hiipiä ajatus, että ehkä liiton mainittu ilmoitus ja väliintulo on ollut yksi syy siihen, että juttua puitiin kolmessa eri oikeusasteessa perusteellisesti ja hitaati. Mene ja tiedä.
40. Mikähän jutussa mahtoi kestää lähes noin kauan? Kysymyksessä oli melko tavanomainen irtisanomisasia, jollaisia kaikki käräjäoikeudet joutuvat ratkaisemaan joka vuosi ja jossa oli kysymys oikeastaan vain siitä, oliko B:n nimitys tenure track -apulaisprofessoriksi merkinnyt laissa tarkoitettua uuden työntekijän ottamista. Kyse ei ollut niinkään näytön arvioinnista, vaan lähinnä lain tulkinnasta, ja siinä jo käräjäoikeus osui täysin oikeaan ratkasuun ja esitti sille myös riittävän kattavat perustelut. Kysymyksessä oli minusta asia, joka olisi voitu saattaa hovioikeusvaihe kokonaan ohittaen ns. ennakkopäätösvalituksella (OK 31 A luku) suoraan KKO:n käsiteltäväksi. Nyt jutussa edettiin ensin hovioikeuteen, joka yllättäen oli toisella kannalla kuin käräjäoikeus.
41. KKO hio perustelujaan pitkään ja ilmeisen hartaasti, jolloin niistä tuli toki seikkaperäiset - toki viittaukset oikeuskirjallisuuden kannanottoihin puuttuvat tämänkin ratkaisun perusteluista - mutta minusta tarpeettomat laajat - lyhyillä ja ytimekkäillä perusteluillakin olisi tultu toimeen oikein hyvin. Niiden takia ratkaisun ymmärrettävyys olisi yhtään kärsinyt, päin vastoin parantunut, tohtisin väittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti