345. KKO:n ennakkopäätösten määrässä tuntuvaa laskua vuonna 2022

 

1. Tarkemmat tiedot korkeiman oikeuden (KKO) vuonna 2022 julkaisemien ennakkopäätösten ja valituslupien määristä sekä muista päätöksistä ilmenevät tuomioistuimen toimintakertomuksesta, joka annettaneen joskus maaliskuussa. Siitä selviää myös KKO:een vuonna 2022 saapuneiden asioiden määrä.

2. KKO:n Finlexissä julkaisemista valitusluvista ja ennakkopäätöksistä voidaan kuitenkin jo nyt todeta, että etenkin ennakkopäätöksinä julkaistujen ratkaisujen määrässä on tapahtunut selvää ja jopa dramaattista laskua edellisiin vuosiin verrattuna.

3. KKO julkaisi nimittäin viime vuonna ainoastaan 81 ennakkopäätöstä. Tämä on ensimmäinen vuosi, jolloin ennakkopäätöksinä on julkaistu alle 90 ratkaisua.  Aiempi pohjanoteeraus on vuodelta, jolloin KKO julkaisi 92 ennakkopäätöstä (prejudikaattia). Vuonna 2019 KKO julkaisi 112 ennakkopäätöstä, vuonna 2020 101 ja vuonna 2021 vielä 93 ennakkopäätöstä. Voidaan sanoa, että vuosi 2022 oli KKO:n historiassa harvinaisen huono prejudikaattivuosi, mitä julkaistujen ratkaisujen lukumäärään tulee.

4. Valituslupien osalta vuosi 2022 oli hieman parempi, sillä KKO myönsi viime vuonna 129 valituslupaa. Tältä osin KKO otti joulukuussa kovan ”loppukirin”, sillä se myönsi  tuolloin peräti 11 valituslupaa sovinnon vahvistamista koskevassa asiassa, jotka kaikki  on tehty Turun hovioikeuden 13.11. 2020 antamista päätöksistä (valitusluvat 115-126). Se, millaisesta asiasta on kysymys, ei ilmene valituslupapäätösten sisällöstä, sillä päätöksissä todetaan lakonisesti vain, että kyse on sovinnon vahvistamisesta,

5. Vuonna 2021 KKO myönsi 108 valituslupaa, mikä oli, ilmeisesti koronaepidemiasta johtuen, sangen alhainen luku, sillä vuonna 2020 myönnettyjen valituslupien määrä oli 136 ja vuonna 2019 125.

6. Kaikkia KKO:n ratkaisuja, joissa on myönnetty valituslupa, ei julkaista ennakkopäätöksinä, sillä osa niistä on niin sanottuja muita päätöksiä, joita ei julkaista Finlexissä. Niistä julkaistaan kuitenkin KKO:n kotisivulla hyvin lyhyt tiedonanto, joka käsittää useimmiten vain pari kolme riviä. Viime vuonna KKO antoi 30  muuta päätöstä, vuonna 2021 niiden määrä oli 33, vuonna 2020 51 ja vuonna 2019 39. Hienoista laskua on siten näidenkin ratkaisujen kohdalla.

7. Valituslupien ja ennakkopäätöksinä julkaistujen ratkaisujen lukumäärän lasku johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että KKO:een saapuu vähemmän asioita kuin aikaisemmin; asioista selvä valtaosa koskee valituslupahakemuksia.  Vuosina 2015-17 KKO:een tuli vuosittain 2300-2500 asiaa, mutta vuosina 2018-2020 asioiden määrä väheni selvästi. Vuonna 2020 KKO:een saapui 1882 asiaa ja vuotta aiemmin 2028 asiaa. Vuonna 2021 saapuneiden asioiden määrä kohosi ja oli 2005, viime vuonna saapuneiden asioiden määrä ei ole vielä tiedossa.

8. Asioiden määrän väheneminen johtunee edelleen koronaepidemista, jonka takia hovioikeudet eivät ole ratkaisseet juttuja samassa tahdissa kuin ennen epidemiaa. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa selitys asiaan. Eräänä syynä on muutama vuosi sitten tapahtunut oikeudenkäyntimaksujen tuntuva korotus myös KKO:n osalta, tuo maksu on nyt  530 euroa; rikosasiassa maksua ei peritä, jos KKO muuttaa hovioikeuden tuomiota muutoksenhakijan eduksi. Yhtenä syynä on  todennäköisesti oikeudenkäyntiasiamiehen kelpoisuusehtojen tiukentaminen (OK 15:2.1), vaikka kyseisestä uudistuksesta on jo kulunut jo kymmenisen vuotta. Suurempi vaikutus on sillä, että kantelu- ja purkuasioissa KKO:ssa on tullut voimaan asianajajapakko; tämä koskee myös tilannetta, jossa purunhakija on itsekin lakimies (KKO 2014:77).

9. Miten ennakkopäätökset vuonna 2022 jakautuivat eri asiaryhmien osalta?  KKO:n käytännön mukaan saapuvat asiat jaetaan karkeasti ottaen kahteen ryhmään, eli riita-asioihin (S) ja rikosasioihin (R); lisäksi erotellaan vakuutusoikeudesta tuleet V-asiat, maaoikeudesta saapuneet M-asiat ja armahdusasioissa annetut lausunnot (A-diaari). Ahvenanmaan itsehallintoa koskevat asiat merkitään diaariin H-asioina. Viime vuonna KKO ei julkaissut ennakkopäätöksenä yhtään M-asiaa tai Ahvenanmaata koskevaa asiaa.

10. Ruotsin korkein oikeus (Högsta domstolen)  jakaa vakiintuneesti vuosikertomuksissaan saapuneet asiat kolmeen eri ryhmään, eli riita- tai siviiliasioiden ja rikosasioiden lisäksi myös prosessioikeudellisiin asioihin tai kysymyksiin. Sen julkaisemista tilastotiedoista voidaan havaita, että prosessuaalisten valituslupien ja ennakkopäätösten osuus on varsin suuri ja joinakin vuosina jopa suurempi kuin rikos- tai siviiliasioiden.

11. Minusta myös KKO voisi ottaa toimintakertomuksissaan käyttöön samanlaisen erittelyn, jossa prosessioikeudelliset asiat tai kysymykset tilastoitaisiin erikseen. Olen tehnyt sen omissa laskelmissani ja blogikirjoituksissa jo 2-3 vuoden ajan.

12. Vuonna 2022 KKO:n antamista ennakkopäätöksistä suurin osa eli 33 ratkaisua koskee rikosoikeutta, 29 prejudikaattia prosessioikeutta ja loput 19 ennakkopäätöstä siviilioikeutta. Yhden vakuutusoikeudesta tulleen tapauksen (KKO 202:65) olen lukenut siviiliasioihin ja yhden armahdusasiassa annetun lausunnon, joka koski liiketoimintakieltoa (KKO 2022:78), rikosasioihin. Muutamissa ennakkopäätöksissä on ollut kyse sekä rikos- ja prosessioikeudellisesta tai prosessi- ja siviilioikeudellisesta kysymyksestä, jolloin se, mikä on ollut tapauksen ja ratkaisun pääkysymys, on ratkaissut sen, mihin kategoriaan prejudikaatti kuuluu. Esimerkiksi ratkaisun KKO 2022:67, joka koskee sekä rikosoikeutta että prosessioikeutta, olen lukenut rikosoikeudellisiin prejudikaatteihin.

13. Trendi näyttää selvältä: Yhä suurempi osa KKO:n prejudikaateista koskee rikosoikeutta ja prosessioikeutta, kun taas siviilioikeudellisten asioiden ja kysymysten määrä vähenee entisestään. Tämä sama ilmiö havaitaan jo käräjä- ja hovioikeuksien ratkaisukäytännöstä, sillä laajojen riita-asioiden määrä tuomioistuimissa vähenee edelleen. Yritysten väliset riidat ratkaistaan entistä useammin välimiesmenettelyssä.

14. Yksi merkittävä syy sanottuun kehitykseen on oikeudenkäyntikuluja koskeva sääntely, johon ei ole rohjettu vieläkään kunnolla tarttua; kulu-uudistusta on odotettu jo parikymmentä vuotta mutta tuloksetta. Äskeisellä näennäisuudistuksella, jossa tuomioistuin voi viran puolesta alentaa hävinneen osapuolen kohtuuttoman suurta kulukorvausvelvollisuutta, ei toki ole vaikutusta itse pääasiaan eli oikeudenkäyntikulujen määrään. Ilmeisesti ainoa tehokas keino tähän olisi erilaisten asian laatuun ja vaikeusasteeseen perustuvien kulukattojen ja -taksojen käyttöön ottaminen. Ne ovat voimassa esimerkksi Saksassa ja eräissä muissakin Keski-Euroopan maissa. Tällaista uudistusta Asianajajaliitto ei kannata, joten se vastustaa sitä. 

15. Todettaloon vielä, että viime vuonna KKO toimitti kuusi suullista käsittelyä. Määrä on hieman pienempi johon 10 viimeisen vuoden aikana on keskimäärin totuttu. KKO toimittaa suullisen käsittelyn useimmiten raiskausjutuissa ja lapsen törkeää hyväksikäyttöä koskevissa jutuissa. joissa se ottaa usein aika laajasti vastaan jo alemmissa oikeuksissa esitettyä henkilötodistelua. Todistajia kuullaan siis itse asiassa oikeudenkäynnin neljässä eri vaiheessa: esitutkinnassa, käräjäoikeudessa, hovioikeudessa ja KKO:ssa. KKO toki kannattaa tavoitetta, jonka mukaan oikeudenkäynnin painopisteen tulisi olla käräjäoikeudessa. Toisaalta se ottaa uudelleen vastaan jo alemmissa oikeudessa esitettyä henkilötodistelua.

16. KKO:n suullisessa käsittelyssä ei ole kyse pääkäsittelystä, jonka käräjäoikeus ja hovioikeus pitävät. Tämä merkitsee sitä, että KKO ei ratkaise asiaa vielä pääkäsittelyssä ja siinä vastaanotetun aineiston perusteella, vaan suullisen käsittelyn jälkeen KKO:sa pidetään esittely, jossa asia ratkaistaan esittelijän mietinnön pohjalta. Hieman outo menettely välittömyysperiaatteen kannalta. Ruotsin korkeimmassa oikeudessa (HD) suullinen käsittely sen sijaan on aito pääkäsittely, sillä sen jälkeen ei pidetä enää esittelyä. Tähän pitäisi päästä myös KKO:ssa.