232 a. VaaHO 2021:4 Laihian tappojuttu, osa II

1.  Ratkaisun keskeinen sisältö on kuvattu hovoikeuden selosteessa siten, että kysymyksessä on "näytön arviointi henkirikosta koskevassa asiassa", ja että "hovioikeuden arvioitavana on ollut se, onko A syyllistynyt tappoon". Tämän suhteen minulla ei ole muuta huomattamista kuin se, että A:n sijasta olisi voitu puhua vastaajasta tai syytetystä ja siitä, onko vastaaja syyllistynyt tappoon; tai onko vastaajan syyllisyydestä esitetty riittävä näyttö langettavan tuomion antamiseksi.

2. Tämän jälkeen seuraa yllätys, sillä selosteessa ei kerrotakaan hovioikeuden tuomiosta, vaan siinä ryhdytään muitta mutkitta selostamaan ensin Pohjanmaan käräjäoikeuden 10.3.2020 jutussa antamaa tuomiota 17 sivun verran. 

3. Tämä on toki sinänsä ymmärrettävä, sillä hovioikeus on halunnut  ns. pitkän mallin idean mukaisesti kertoa ensin, mitä rikoksen esitutkinnassa ja käräjäoikeuden pääkäsittelyssä on tapahtunut ja millaisen tuomion käräjäoikeus on jutussa antanut. Minusta hovioikeuden olisi ollut syytä ennen käräjäoikeuden tuomion selostamista kertoa käräjäoikeuden tuomion selostamisen tarkoitus.

4. Hovioikeuden tuomioon sisällytetty selostus käräjäoikeuden todistelumenetelystä ja tuomion perusteluista on aivan liian pitkä, sillä se käsittää 17 sivua eli puolet selosteen kokonaispituudesta, joka on 34 sivua. Toisin sanoen hovioikeus selostaa käräjäoikeuden tuomiota yhtä laajasti kuin omaakin tuomiotaan.

5.  Tässä on minusta menty liialisuuksiin, sillä hovioikeuden olisi tullut tiivistää käräjäoikeuden tuomion pääkohdat esimerkiksi viiteen tai kuuteen sivuun. Mallia tähän hovioikeus olisi saanut korkeimman oikeuden ennakkopäätöksistä, joissa hovioikeuden ratkaisua ei selosteta juuri koskaan kokonaan, vaan siitä kerrotaan vain ratkaisun olennaisimmat kohdat. Hovioikeuden käyttämä tuomion selostamisen pitkä malli muistuttaa korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätöksisssä omaksuttua kirjoitustapaa, jossa kerrotaan yksityiskohtaisesti myös valituskirjelmien ja vastineiden sisällöt sekä KHO:n että hallinto-oikeuden osalta.

6.  Käräjäoikeuden ratkaisuselosteessa ei mainita lainkaan syyttäjän nimeä, mikä vaikuttaa oudolta; sitä ei kerrota myöskään hovioikeuden ratkaisun selosteen yhteydessä. Selosteessa mainitaan asianosaiset näin: "syyttäjä, vastaaja A, asianomistajat B ja C".  Emme tiedä esimerkiksi sitä, onko syyttäjänä ollut valtionsyyttäjä vai paikallisyyttäjä ja kuka heistä. Syyttäjän nimen kertomatta jättämiseen ei ole perustetta, vaikka asianomistajien ja vastaajan nimeä ei mainitakaan kuten oikein onkin. Syyttäjä ei esiinny omassa asiassaan, vaan hoitaa virkaansa kuuluvaa tehtävää.

7. Rikoksen uhrista, asianomistajista eli uhrin läheisistä, vastaajasta sekä kaikista todistajista, joita on yli 20,  käytetään selosteessa kirjanlyhenteitä A, B , C jne. Käräjäoikeus on kuullut jutussa peräti 24 todistajaa, joista hovioikeus on kuullut uudelleen 21:tä ja uusina todistajina vielä kolmea henkilöä. Rikoksen kohteeksi joutunut nainen on saanut tuomiossa tunnuksen D ja kaksi asianomistajaa tunnusteet B ja C.  B on vainajan aviopuoiso ja C puolisoiden tytär;  heitä on kuultu todistelutajoituksessa sekä käräjä- että hovioikeudessa. Selosteesta ilmenee, että B:tä on aluksi epäilty vaimonsa taposta ja että hän on ollut tutkinnan aikana  pidätettynäkin kymmenkunta päivää.

8. Todistjina on käräjäoikeudessa kuultu henkilöitä E-Ö eli aakkoset ovat juuri ja juuri riittäneet heidän merkitsemisekseen. Hovioikeudessa kuullut uudet todistajat on merktty tunnisteilla H1, G1 ja E1. Hovioikeus ei ole kuullut käräjäoikeudessa kuultuja todistajia X, Z ja Ä.

9. Kaikkien todistajien kohdalla selosteesa ei ilmene, keitä he itse asiassa ovat ja mistä seikoista heitä on kuultu. Selosteesta ilmene kyllä esimerkksi, että todistaja H on oikeuslääkäri, joka on laatinut D:n (siis vainajan) oikeuslääketieteelliseen kuolinsyylausunnon, todistajat M ja F  rikospaikalle ensimmäisinä saapuneet poliisit, todistaja E paikallinen alkoholisti, jonka uhrin eli D:n aviomies B on tavannut nukkumasta aamulla kello 5.40 kotoaan kuolleen D:n vierestä, todistaja U uhrin sisar, joka on kertonut D:n silmälasien käytöstä, todistaja J, joka on kertonut vastaajan pyörälläajosta hieman ennen rikoksen tapahtumisaikaa jne. 

10. Tämänkin jutun kohdalla ulkopuolinen lukija joutuu kysymään, onko käräjäoikeudessa tarpeen kuulla kaikki 24 todistajaa ja etenkin sitä, onko hovioikeudessa ollut välttämätöntä kuulla uudelleen 21:ä käräjäoikeudessa jo kuullua todistajaa? 

11. Hovioikeusmenettelyn luonteesta keskusteltaessa on viime vuosikymmeninä korostettu Ruotsista saadun idean mukaisesti aina sitä, että oikeudenkäynnin pääpainon tulee (tulisi) olla käräjäoikeudessa ja sen menettelyssä, ja että hovioikeuskäsittelyn tehtävänä on käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen ja sen menettelyn oikeellisuuden kontrollointi (överprövning), eikä asian rajoitukseton uudellen tutkiminen eli tosiasillisesti uusintakäsittely (omprövning).  

18. Tähän tavoitteeseen ei ole kuitenkaan päästy, ei lähimainkaan, vaan  käytännössä hovioikeuskäsittelystä on vähänkin laajemmisssa jutuissa muoodostunut juuri edellä mainittua uusintakäsittelyä, jossa esitetään uudelleen sama aineistoa, joka oli esitetty jo käräjäoikeuden käsittelyssä. Ei siten ole mikään ihme, että oikeudenkänti on Suomessa hidasta ja siitä aiheutuu runsaasti sellaisia kustannuksia, jotka olisi voitu järkevästi toimien vältttää.

19. Näin on tapahtunut myös tässä Laihia tappojutussakin. Käräjäoikeuden tuomioon antamisesta ei kulunut aikaa kuin hieman yli puoli vuotta, kun hovioikeudessa alettiin käsitellä samaa asiaa uudelleen saman oikeudenkäytiaineiston perusteella kuin käräjäoikeudessakin; hovioikeudessa kuultin lisäksi kolmea uutta todistajaa. 

20. Todistajien suuren lukumäärän takia hovioikeuden pääksäittely on kestänyt tässä yhtä ainoaa rikosta koskevassa jutussa kolme päivää (16-18.11.2020). Käräjäoikeuden tuomioon ei ole merkitty, montako päivää käräjäoikeuden pääkäsittely on kestänyt, mutta ilmeistä on, että se on kestänyt ainakin kolme päivää, luultavasti kauemminkin. Käräjäoikeus on istunut jutun lautamieskokoonpanossa, jonka puheenjohtajana on toiminut käräjätuomari Anna-Maria Sjöblom ja jäseninä kaksi lautamiestä, joista toinen nainen ja toinen mies.

21. Hovioikeus on antanut tuomion 26. helmikuuta 2021, eli  hieman yli kolmen kuukauden kuluttua pääkäsittelyn päättymisestä. Lain mukaan hovioikeuden on pääsäännön mukaan annettava tuomio  kansliassa 30 päivän kuluessa pääkäsittelyn päättymispäivästä (OK 24:17.1). Erityisestä syystä hovioikeus voi antaa tuomion tämän määräajan jälkeenkin niin pian kuin mahdollista. Tässä jutussa on käsitelty vain yhtä rikosta eikä asia ole ole erityisen vaikea ratkaista, vaikka tuomion perustelemiseen onkin kulunut aikaa.  

22. Minun mielestäni hovioikeusolisi voinut kohtuudella tähdätä siihen, että tuomio annetaan ennen joulua. Se, että vastaaja on ollut vangittuna, ei ole sellainen syy, jonka takia ratkaisun antaminen voitiin siirtää kolmen kolmen kuukauden päähän pääkäsittelyn päättymisestä. Toisaalta Suomessa  kansliatuomion antaminen vasta kolmen kuukauden kuluttua pääkäsittelyn päättymisestä ei ole mitenkään poikkeuksellista, sillä käytänössä kansliatuomion antamista saadaan sekä käräjä- että hovoikeudessa odottaa paljon kauemminkin.  

23. Vertailun vuoksi on syytä todeta, että Ruotsin lain mukaan hovioikeden on annettava kansliatuomio jo 15 päivän kuluessa pääkäsittelyn päättymisestä, eikä tämän määräajan noudattaminen ole siellä käytännössä tuottanut hovioikeuksille erityisempiä vaikeuksia. Suomalaisten tuomioistuinten ja tuomareiden kannattaisi edes joskus  todella pohtia, miksi käräjäoikeuden osalta 14 päivän ja hovioikeuden osalta 30 päivän määräajan noudattaminen on meillä lähes ylivoimaisen vaikea asia. 

24. Tällaisia ajatuksia tuli käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioista mieleen.