1. Oulun käräjäoikeus oli l7.5.2019 lukenut syytetty A:n syyksi törkeän kirjanpitorikoksen ja törkeän veropetoksen sekä tuominnut hänet näistä teoista yhteiseen yhdeksän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. A oli jättänyt merkitsemättä yhtiönsä kirjanpitoon ja ilmoittamatta verottajalle laskusaatavia urheiluseuralta, jolla ei ollut varoja laskujen maksamiseen.
2. A valitti tuomiosta Rovaniemn hovioikeuteen ja vaati, että syytteet hylätään tai että hänet jätetään ainakin rangaistukseen tuomitsematta. A vatti, että hovioikeus toimittaa pääkäsittelyn hänen itsensä kuulemiseksi todistelutarkoituksessa. Lisäksi A nimesi kuultavaksi todistajana yhtiön tilintarkastajana toimineen henkilön.
3. Hovioikeus hylkäsi A:n vaatimuksen pääkäsittelyn toimittamisesta. Hovioikeus katsoi, että kysymys oli A:n tahallisuuden arvioinnista ja tekojen oikeudellisesta arvioinnista. Käräjäoikeus oli tuomiossaan seikkaperäisesti selostanut asiassa esitetyn näytön. A ei ollut valituksessaan väittänyt, että näyttö olisi kirjattu tuomioon virheellisesti. Ottaen huomioon riidattomiksi todetut seikat ja sen, että asiassa oli pääosin kyse näytöstä tehtävistä johtopäätöksistä ja menettelyn oikeudellisesta arvioinnista, hovioikeus katsoi, että asiassa ei voinut jäädä kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella mitään varteenotettavaa epäilystä käräjäoikeuden vastaanottaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta. Henkilötodistelun uudelleen vastaanottamisella ei ollut saatavissa ratkaisuun vaikuttavaa lisäselvitystä. Myöskään asian laatu ja merkitys eivät edellyttäneet pääkäsittelyn toimittamista.
4. Tutkittuaan A:n valituksen hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
5. KKO myönsi A:lle valitusluvan siltä osin kuin hovioikeus oli hylännyt hänen vaatimuksensa pääkäsittelyn toimittamisesta. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen. Vastauksessaan syyttäjä vaati, että valitus hylätään.
6. Perustelujesan alussa KKO selosti tapaukseen sovellettavien säännösten sisältöä.
7. Hovioikeuden on OK 26 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan toimitettava pääkäsittely, jos rikosasiassa asianomistaja tai vastaaja sitä vaatii. Pykälän 2 momentin mukaan pääkäsittelyä ei kuitenkaan tarvitse toimittaa, jos asiassa ei 15 §:n 1 momentin mukaan tarvitse ottaa vastaan suullista todistelua sen vuoksi, että näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä varteenotettavaa epäilystä, ja pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta huomioon ottaen erityisesti asian laatu ja merkitys asianosaiselle.
8. OK 26 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan käräjäoikeudessa vastaanotettu suullinen todistelu otetaan hovioikeudessa tarpeellisilta osiltaan uudelleen vastaan, jos pääkäsittely toimitetaan ja asiassa on kysymys käräjäoikeuden suullisen todistelun uskottavuudesta tekemästä arviosta. Todistelua ei tarvitse ottaa uudelleen vastaan, jos käräjäoikeuden vastaanottaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä 12 §:ssä tarkoitetun oikeudenkäyntiaineiston perusteella kokonaisuutena arvioitaessa mitään varteenotettavaa epäilystä. Viitatussa 12 §:ssä säädetään, että asia ratkaistaan esittelystä kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella, jollei pääkäsittelyä toimiteta.
9. .Lain perustelujen (HE 105/2009 vp) mukaan pääkäsittelyn toimittamista voidaan KKO:n mukaan pitää selvästi tarpeettomana asian laadun perusteella ainakin silloin, kun ratkaistavana on vain oikeudenkäyntiä koskeva kysymys, valitus on selvästi perusteeton tai riidaton taikka kun kysymyksessä on yksinkertainen ja selväpiirteinen rangaistuksen määräämistä koskeva asia, kuten esimerkiksi sakon muuntorangaistuksen määräämistä tai yhdyskuntapalvelun muuntamista vankeudeksi koskeva valitus. Valittajalle vähämerkityksellisenä voidaan taas pitää asiaa, joka ei liity merkittävissä määrin asianosaisen henkilöön. Esimerkiksi rikoksen törkeys ja rangaistuksen ankaruus ovat huomioon otettavia tekijöitä arvioitaessa asian merkitystä asianosaiselle (HE 105/2009 vp s. 68).
10. KKO totesi, että se on antanut lukuisia ennakkopäätöksiä hovioikeuden velvollisuudesta toimittaa pääkäsittely. Pääkäsittelyn toimittamista ei ole pidetty selvästi tarpeettomana asian laadun ja merkityksen vuoksi esimerkiksi ratkaisussa KKO 2012:99, jossa 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen tuomittu vastaaja oli vaatinut rangaistuksen lieventämistä henkilökohtaisten olosuhteidensa perusteella, eikä ratkaisussa KKO 2014:56, jossa vastaaja oli tuomittu viiden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Ratkaisun KKO 2014:74 mukaan pääkäsittelyn toimittaminen ei ollut selvästi tarpeetonta, kun vastaajan ja syyttäjän vaatimukset hovioikeudessa olivat rangaistuksen määräämisen osalta poikenneet täysin toisistaan ja hovioikeus oli päätynyt korottamaan rangaistusta tuntuvasti. Pääkäsittely oli asian laadun ja merkityksen vuoksi toimitettava myös ratkaisussa KKO 2016:54 käsitellyssä tapauksessa, jossa liike-elämässä toimivat, aiemmin rikoksista rekisteröimättömät vastaajat, oli tuomittu törkeästä kavalluksesta vankeusrangaistuksiin ja jossa asialla oli merkitystä yleisemminkin arvioitaessa heidän luotettavuuttaan liike-elämässä.
11. Kyseisessä tapauksessa A oli vaatinut hovioikeudessa pääkäsittelyn toimittamista. Hän ei ollut maininnut, missä tarkoituksessa pääkäsittely olisi toimitettava, eikä perustellut vaatimustaan tarkemmin. A on kuitenkin nimennyt asiassa kuultavaksi itsensä todistelutarkoituksessa ja todistajaksi yhtiön ja yhdistyksen tilintarkastajana toimineen henkilön. A on kiistänyt tahallisuutensa molemmissa syytekohdissa sillä perusteella, ettei hän ollut käsittänyt kirjanpidon ja veroilmoitusten tietojen virheellisyyttä. Kirjaustapa oli perustunut tilintarkastajan neuvoihin. A ei ollut yrittänyt välttää veroja tai tavoitellut mitään hyötyä, koska saatavien tuloutuminen kassaan oli ollut hyvin epävarmaa.
12. KKO totesi, että edellä todetuin tavoin pääkäsittelyn toimittaminen rikosasian vastaajan sitä vaatiessa on selvä pääsääntö, josta voidaan poiketa vain laissa mainittujen ehtojen täyttyessä. Valittajalla itsellään on yleensä oikeus halutessaan tulla kuulluksi myös hovioikeudessa. Sen sijaan velvollisuudesta ottaa toimitettavassa pääkäsittelyssä vastaan muuta näyttöä säädetään erikseen OK 26 luvun 15 §:ssä.
13. Asian laadun ja merkityksen osalta KKO totesi, että A on tuomittu törkeiksi kvalifioiduista talousrikoksista yhdeksän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Rikosten laatu ja tuomitun rangaistuksen ankaruus merkitsevät sitä, ettei asia ole ollut A:lle vähämerkityksellinen. A harjoittaa urheiluun ja yhdistystoimintaan liittyvää liiketoimintaa, minkä yhteydessä väitetyt teotkin on tehty. A:ta ei ole aikaisemmin rikoksista rekisteröity. Rikosasialla voi olla merkitystä, kun A:n luotettavuutta liiketoiminnassa myöhemmin arvioidaan (ks. myös KKO 2016:54, kohta 17).
14. Lisäksi asiassa on ollut kysymys jossakin määrin epätyypillisestä talousrikoksesta. Vaikka tosiseikat ovat olleet monilta osin riidattomat, hovioikeuden arvioitavina ovat KKO:n mukaan olleet A:n valituksen johdosta olleet hänen tahallisuutensa, tekojen törkeys kokonaisuutena sekä määrättävä rangaistusseuraamus.
15. Johtopäätöksenä KKO katsoi, ettei asia ole ollut laadultaan tai merkitykseltään sellainen, että pääkäsittelyn toimittaminen olisi ollut selvästi tarpeetonta. Hovioikeuden olisi siten tullut toimittaa pääkäsittely A:n itsensä kuulemiseksi.
16. Jatkokäsittelyä varten asia oli palautettava Rovaniemen hovioikeuteen, jonka tuli järjestää ainakin niin sanottu suppea pääkäsittely. Tässä yhteydessä A:lla on oikeus tulla kuulluksi paitsi seuraamuksesta myös esimerkiksi tahallisuuteen, syyksilukemiseen ja kvalifiointiin vaikuttavista seikoista.
17. Huomionarvoista ja hieman uutta on tapa, jolla KKO antoi hovioikeudelle ohjeita asian jatkokäsittelyä silmällä pitäen. KKO lausui, että asia palautetaan hovioikeuteen valitusasian valmisteluun. A on nimennyt hovioikeudessa itsensä lisäksi kuultavaksi myös yhtiön ja yhdistyksen tilintarkastajana toimineen henkilön. Asiassa on hovioikeuskäsittelyn jälkeen toimitettu lisätutkintaa, ja syyttäjä on KKO:ssa antamassaan vastauksessaan vedonnut uuteen todisteluun. Hovioikeuden on valmistelussa arvioitava, onko asiassa sellaisia riitaisia ja asian lopputuloksen kannalta merkityksellisiä seikkoja, jotka edellyttävät suullisen todistelun vastaanottamista, ja mikä todistelu on tarpeellista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti