1. Kunta A oli tehnyt kaupungin B kanssa sopimuksen sosiaali- ja terveystoimen yhteistoiminta-alueen muodostamisesta sekä sopimuksen sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä ja tuottamista koskevasta yhteistoiminnasta.
2. Kunta A katsoi, että sopimuksia ei ollut noudatettu, minkä vuoksi se oli Pirkanmaan käräjäoikeudessa B:tä vastaan nostamassaan kanteessaan vaatinut hinnanalennusta ja korvausta palvelujen puutteellisesta toimittamisesta ja maksetun ylihinnan palauttamista.
3. Pirkanmaan käräjäoikeus katsoi 23.4.2020 antamassaan päätöksessä, että asiassa oli kysymys lähinnä sopimuksen sisältöä ja tulkintaa koskevasta erimielisyydestä, eikä ennakkopäätöksissä KKO 2008:36 ja KKO 2019:1 tarkoitetuin tavoin hallntosopimusten oikeudettomaan päättämiseen perustuvista, sopimuksen ehtoihin perustumattomista vahingonorvauskanteista. Kun yleinen tuomioistuin ei ollut toimivaltainen käsittelemään kanteita, käräjäoikeus jätti A:n ja kahden muun kunnan nostamat kanteet tutkimatta.
4. Turun hovioikeus sen sijaan katsoi 7.6.2021 antamassaan päätöksessä, että kanteet kuuluivat edellä mainituista ennakkopäätöksistä ilmenevän oikeusohjeen mukaisesti yleisen tuomioistuimen toimivaltaan. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja palautti asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi.
5. KKO myönsi B:n kaupungille valitusluvan. Kaupunki vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja A:n kunnan kanteet jätetään tutkimatta. Kunta A vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.
6. KKO totesi lähtökohtana (kohta 35), että oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 20 §:ssä on hallintoriita-asiana säädetty ratkaistavaksi muun muassa riita, joka on laissa säädetty ratkaistavaksi hallintoriita-asiana, ja riita, joka koskee hallintosopimusta. Tästä lähtökohdasta on vakiintuneessa oikeuskäytännössä katsottu kannevaatimusten ja niiden perusteiden laadun perusteella voitavan poiketa hallintosopimuksiin liittyvien yksityisoikeudellisin perustein ratkaistavien vahingonkorvausvaatimusten osalta.
7. KKO jatkoi (kohta 36), että A:n tässä asiassa esittämät kohdassa 3 tarkoitetut suoritusvaatimukset ovat perustuneet B:n hoidettaviksi julkisoikeudellisin sopimuksin siirtyneiden velvollisuuksien väitettyyn puutteelliseen täyttämiseen ja sopimusrikkomuksen hyvittämiseen. KKO katsoi, että edellä kohdassa 35 tarkoitettua, oikeuskäytännössä vahingonkorvausasioissa noudatettua oikeusohjetta ei ole perusteltua ulottaa tällaiseen hallintosopimusten tulkintaa ja sopimusosapuolten molemminpuolisten sopimuksen mukaisten velvollisuuksien sisältöä ja täyttämistä koskevaan suorituskanteeseen. KKO katsoi, että kysymys on sellaisesta sopimusriidasta, jonka käsittely kuuluu kuntalain 63 §:n ja oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 20 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden toimivaltaan.
8. A:n esittämä sopimuksen purkamisoikeutta koskevaa vahvistamisvaatimus ei KKO:n mukaan laadultaan rinnastu yksityisoikeudellisin perustein ratkaistavaan vahingonkorvausvaatimukseen, jonka käsittely edellä selostetuin tavoin on hallintosopimukseenkin perustuvana katsottu voivan kuulua yleisen tuomioistuimen toimivaltaan (kohta 37). KKO katsoi, että myös tällaisen vaatimuksen käsittely kuuluu hallinto-oikeuden toimivaltaan.
9. KKO kumosi Turun hovioikeuden päätöksen ja jätti asian Pirkanmaan käräjäoikeuden päätöksen varaan.
10. KKO:n ratkaisuseloste
https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202242.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti