1. Korkein oikeus (KKO) antoi 14.2.2022 ennakkopäätöksen KKO 2022:5 julkaistun päätöksen, jossa on kysymys hovioikeuden menettelyn oikeellisuudesta, kun hovioikeus oli pyytänyt poliisia täydentämään vastaustaan esittämällä selvitystä rikosepäilyn perusteista ja katsonut osaksi täydennyksen perusteella, että kotietsinnälle oli ollut lain mukaiset edellytykset.
1a. Selkokielellä ilmaistuna asiassa on ollut kysymys hovioikeuden kyselyoikeudesta eli aineellisesta prosessinjohdosta. Katsotaanpa hieman tarkemmin, mistä asiassa oikeastaan oli kysymys.
2 A:n asunnossa oli 25.2.2019 toimitettu kotietsintä PKL 8 luvun 2 ja 3 §:n nojalla sillä perusteella, että hänen epäiltiin syyllistyneen kiskonnantapaiseen työsyrjintään.
3. A vaati käräjäoikeutta toteamaan, ettei kotietsinnälle ollut PKL:n mukaisia edellytyksi eikä sen toimittamisessa ollut menetelty PKL:n edellyttämällä tavalla.
4. Pohjois-Karjalan käräjäoikeus katsoi päätöksessään 29.8.2019, että kotietsinnässä ei ollut menetelty PKL:n edellyttämällä tavalla siltä osin kuin A:lle ei ollut varattu tilaisuutta kutsua etsintään todistajaa, mutta hylkäsi A:n väittämät muut perusteet kotietsinnän edellytysten ja menettelyn lainvastaisuudesta.
5. A valitti hovioikeuteen. Komisario B, jonka päätöksellä kotietsintä oli suoritettu, vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.
6. Hovioikeus kehotti B:tä täydentämään vastaustaan siitä, mitkä olivat ne konkreettiset seikat, joiden perusteellla poliisi oli katsonut, että asiassa oli ollut syytä epäillä rikosta. Komisario B täydensi hovioikeuden kehotuksesta vastaustaan.
7. Itä-Suomen hovoikeus katsoi päätöksessään 15.6.2020 muun muassa, että kotietsinnän suorittamisen edellytykset olivat sitä toimitettaessa olleet olemassa.
8. KKO myönsi A:lle valitusluvan OK 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä, onko hovioikeus voinut pyytää poliisilaitokselta selvitystä niistä seikoista, joiden perusteella poliisi on kotietsintämääräyksen antaessaan katsonut, että asiassa on ollut syytä epäillä päätökseen kirjattua rikosta, ja sen perusteella katsoa, että kotietsinnän suorittamiselle oli ollut edellytykset.
9. A vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja kotietsintämenettely todetaan pakkokeinolain säännösten vastaiseksi.
10. KKO katsoi päätöksessään muun muassa, että hovioikeuden täydennyspyyntö on kohdistunut komisario B:n vastauksessa esitettyjen seikkojen tarkentamiseen eikä hovioikeus näin menetellen ollut kehottanut poliisia esittämään esimerkiksi uusia seikkoja tai todisteita rikosepäilyn perusteista. Hovioikeus on täydennyspyynnöllään täyttänyt prosessinjohdollisen velvollisuutensa selventää poliisin antamaa selvitystä niistä perusteista, joiden nojalla kotietsintäpäätös oli tehty (kappale 18).
11. KKO ei muuttanut hovoikeuden päätöstä.
https://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2022/20220005
12. Tapaus on ollut KKO:n kannalata hieman kinkkinen ja epätavallinen, mitä osoittaa se, että se on tyytynyt lausumaan ennakkopäätöksen otsikossa vain asiaa koskevan kysymyksenasettelun. Kyseessä on siten tyypillinen fråga om -ennakkopäätös. Ne ovat nykyisin jokseenkin harvinaisia.
13. Ilman ennakkopäätöksen julkaisuakin olisi ollut selvää, että hovioikeudella oli prosessinjohtovaltuus ja itse asiassa myös velvollisuus puuttua komisarion epäselvän tai puutteellisen vastauksen sisältöön ja kehottaa häntä täydentämään sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti