1. Tytti Yli-Viikarin Helsingin käräjäoikeudessa parhaillaan käynnissä olevan oikeusjutun yhteydessä on jälleen kerran voitu panna merkille suomalaiselle medialle ja oikeustoimittajille sangen luonteenomainen piirre.
2. Nimittäin oikeudessa jutun käsittelyä seuraavien ja lähes minuutin tarkkuudella verkossa raportoivien oikeustoimittajien haluttomuus kertoa käräjäoikeuden jäsenten, eli oikeudenkäynnin lopputuloksen kannalta hyvin keskeisessä roolissa olevien tuomareiden nimiä. Tämä koskee, ihme kyllä, myös käsittelyssä usein äänessä olevaa oikeuden puheenjohtajaa ja hänen nimeään.
3. Syyttäjän ja asianosaisten avustajien nimet mediassa kyllä kerrotaan ja niitä myös toistetaan käsittelyn edetessä useaan kertaan. Tiedämme siten, että Yli-Viikarin jutussa syyttäjä toimii erikoissyyttäjä Meri Mattila ja asianomistajana olevan VTV:n asiamiehenä asianajaja Petteri Sotamaa. Tytti Yli-Viikarin avustajana on asianajaja Tuomas Aho.
4. Tähän nähden on outoa, että käräjäoikeuden kokoonpanoin kuuluvien tuomareiden tai edes sen puheenjohtajan nimeä ei mainita edes vahingossa kertaakaan! Jos puheenjohtaja tekee tai sanoo istunnossa jotain "painavaa", hänet mainitaan ilman nimeä esimekiksi tyyliin "puheenjohtaja komensi asianosaiset ulos istuntosalista odottamaan julkisuusasiassa annettavaa päätöstä".
5. Muiden maiden median oikeussalijutuissa mainitaan yleensä aina oikeuden puheenjohtajan nimi, toisinaan kaikkien kokoonpanoon kuuluvien jäsenten nimet. Mistä siis yämä suomalaiskansallinen salaaminen voisi johtua?
6. Kenties siitä, että suomalaiset ja siten myös oikeustoimittajat on opetettu kunnioittamaan tuomareita niin suuresti, ettei heidän nimiään tohdita kertoa, vaan sitä pidettäisiin ehkä jopa jonkinlaisena loukkauksena tuomareita kohtaan. Ehkä toimittajat muistelevat katekismuksen käskyä, jonka mukaan "meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme hänen nimeään turhaan lausu!° Oikeussalissa tuomari olisi nostettu jumalan asemaaan. Hän ei turhia puhu eikä pukise, vaan lausuu mielipiteensä vasta tuomiossa.
7. Syy voi olla osaksi myös siinä, että tuomareita ei saa istunnon alussa kuvata, kuvaaminen on sallittu vain asianosaisten, käytännössä erilaisilla maskeilla tai hupuilla kasvonsa peittäneiden "suurkonnien" osalta. Tästä on kenties päätelty, ettei myöskään tuomareiden nimien mainitseminen oikeussalijutuissa ole sallittua tai sopivaa. Julkisuuslakien mukaan tuomareiden nimet ovat kuitenkin aina julkista tietoa.
8. Yli-Viikarin jutussa jutussa lehdet ja tv-kanavat ovat kertoneet myös Yli-Vikarin puolustukselle asiantuntijalausunnon antaneen professori Matti Tolvasen nimen, mikä on toki paikallaan. Toimittajat ovat samalla kertoneet, mitä Tolvanen on lausunut tietyistä kysymyksistä. Media käyttää professori Tolvasta usein myös oikeusjuttujen kommentoijana, jolloin häntä haastatellaan mediassa lähes viikottain. No, Yli-Viikarin jutussa Tolvanen lienee jäävi kommentaattoriksi.
9. Mahdollisesti oikeustoimittajien pitävät tuomareiden roolia uutisoinnin kannalta niin vähäisenä, ettei heidän nimiensä kertominen ylitä edes uutiskynnystä. Sama koskee tuomiistuinten ratkaisuja, sillä myöskään silloin tuomareiden nimiä ei lehdistössä kerrota.
10. Median uutiskynnyksen on nyt puheena olevassa oikeudenkäynnissä ylittänyt sen sijaan se, mitä kirjoja Yli-Viikari kulloinkin on tuonut mukanaan käräjäoikeuden istuntoon. Niinpä mm. molemmat iltapäivälehdet ja Yle kertovat verkossa tänään, että Yli-Viikari toi istuntoon Anne Morrow Lindbergin kirjoittaman kirjan "Gift from the Sea", jonka Yli-Viikari pitää kuulemma itselleen tärkeänä.
11. Lienee turha toivoa, että ns. mediatuomarimme ottaisivat oikeustoimittajien kanssa puheeksi tuomareiden nimien ilmoittamisen oikeussalijutuissa. Heillä kun omasta mielestään lienee tärkeämpiäkin keskustelun aiheita, tosin kukaan ulkopuolinen ei tiedä, mistä he keskustelevat.
12. Helsingin käräjäoikeuden kokoonpanoon Tytti Yli-Viikarin ja Mikko Koirasen jutussa kuuluvat käräjätuomarit Petteri Plosila, puheenjohtajana, sekä Timo Niemi ja Laura Kallioinen.
Hienoa, että tuot asian esiin. Tämä on vaivannut myös itseäni.
VastaaPoistaToivottavasti uutisointi muuttuu.
Tänään iltapäivällä Ylen oikeustoimittaja Päivi Happonen kertoi Yle-verkkossa, miten Yli-Viikarin ja Koirasen juutn käsittely päätyi käräjäoikeudessa siihen, että "puheenjohtaja" toivotti kaikille hyvää joukua!
VastaaPoistaMutta Happonen ei tässkään yhteydessä maininnut puheenjohtajan nimeä.
Vaikka tuomareiden nimet ovat lain nojalla julkista tietoa, niin ne jätetään pääsääntöisesti julkaisematta siksi, että suurin osa tuomareista ei yksinkertaisesti halua, että hänen nimensä tulee esille mediassa.
VastaaPoistaTuomareiden mielipide ei ole relevantti seikka, koska kyse on julkisesta tiedosta, josta tuomarit eivät voi määrätä. Kyse on sitä paitsi tuomareiden nimien julkaisemisesta lähinnä vain laajaa mielenkiintoa ja julkisuutta herättävissä asioissa, lähinnä rikosjutuissa, ei suinkaan kaikissa jutuissa.
VastaaPoistaYleensä olen Virolaisen kanssa samaa mieltä asioista. Tässä asiassa olen kuitenkin jyrkästi eri mieltä.
VastaaPoistaEn tiedä miksi tuomarin nimen pitäisi olla julkisesti esillä. Tässä on unohdettu turvallisuusaspekti. Tuomareihin kohdistuu tänä päivänä paljon erilaista ja vakavuusasteeltaan eritasoista vaikuttamispyrkimystä. Tuomareita myös uhataan väkivallalla ja pahemmalla heidän työssään ja heidän työnsä johdosta. Näkisin, että tuomareiden riippumattomuutta tukee paremmin se, ettei tuomareiden nimet esiinny julkisuudessa.
Pitää myös muistaa, että tuomarit soveltavat samaa lakia ja oikeuskäytäntö on sama kaikille. Muutoksenhakuoikeus lisäksi estää sen, että tuomarit voisivat liikaa irrotella. Tuomarin henkilö pitäisi näin ollen olla vailla merkitystä. Myös esim. Kansaneläkelaitoksen ratkaisuissa on käsittääkseni poistettu käsittelijöiden nimet samasta syystä, eli turvallisuussyistä, ja kehitys lienee samansuuntainen muuallakin valtionhallinnossa. Sosiaali-alan työntekijät kohtaavat työssään kuten yleisesti on tiedossa sen verran paljon uhkauksia ja väkivaltaa.
Kaikissa jutuissa tuomareiden nimiä ei tietenkään ole tarvis julkaista mediassa. Kyse on vain merkittävistä ja suurta julkisuutta herättäneistä oikeusjutuista, kuten selvästi blogikirjoituksessani maininnut. Tätäkään seikkaa anonyymi ei ole jaksanut lukea tai halunnut ymmärtää.
VastaaPoistaTuomareita ei voida rinnasta Kelan ratkaisijoihin, tuollainen rinnastus on täyttä soopaa.
Em. merkitävissä jutuissa lehdet ja tv-kanavat mainitsevat kyllä aina syyttäjän tai syyttäjien nimet, samoin vastaajien asianajajien nimet. He voivat olla yhtä lailla "maalittamisen" kohteena, jos joku niin haluausu.
On perin outoa, että tuomarit, joilla on samanlainen tai vielä merkittävämpi rooli oikeudenkäynissä, jätetään vaille nimeä. Samanlaista salaamistapaa ei esiinny muiden maiden mediassa.
Väite, jonka mukaan tuomareita uhataan tai heihin peritään vaikuttamaan, eivät pidä paikkansa, eikä anonyymi ole voinut esittää väitteensä tueksi yhtään tapausta, jossa näin olisi tehty. Yhdestä tapauksesta ei pidä vetää sellaista johtopäätöstä, että tuomareita tai syyttäjiä uhataan totta kai kaikissa muissakin tapauksissa!
Tuomareiden riippumattomuus ei suinkaan merkitse tai tarkoita tuomareiden nimien salaamista. Tuomarien nimet ovat aina julkista tietoa, vaikka jutun oikeudenkäymtiaineisto määrättäisiin pidettävksi salassa. Tuomareiden nimet olisi helppo saada selville, jos niitä haluaa lähteä etsimällä etsimään.
Kyse on nyt lainkäytön julkisuudesta ja julkisuusperiaatteesta, jonka noudattamista medialta voidaan edellyttää. Lehdistön toiminnan tavoitteita ajatellen on hyvin outoa, että media haluaa ehdoin tahdoin salata tietyt tiedot julkisesta oikeudenkäynneistä.
Puhe tuomareiden irroittelemisesta on hölönpölyä ja osoittaa vain, millä tasolla anonyymin kommentti liikkuu. Hän haluaa räksyttää räksyttämisen halusta, muusta ei näytä olevan kysymys. Hänen mahdollisia jatkokommenttejaan en julkaise.
Tämän päivän (8.1.) Satakunnan Kansassa on mielenkiintoinen toimittaja Tomi Tuomen kirjoitus Satakunnan Käräjäoikeuden ns. terrorismijutun vangitsemisoikeudenkäynneistä. Asiaahan oli 5.1. käsitelty kolmannen kerran, jolloin vastoin tutkinnanjohtajan vaatimusta KO oli päättänyt, että kolme vielä vangittuna ollutta epäiltyä oli päästettävä vapaaksi. Toimittaja tuo jutussa harvinaisella tavalla esiin vangitsemisasiaa eri vaiheissa käsitelleiden käräjätuomarien nimet. Mielestäni juttu on kirjoktettu hyvin ja osoittaa, että lehtikonsernin sisällä oikeustoimittajia löytyy muualtakin kuin Stadista. Tosin juttu varmaan kohta on myös HS:ssa ja molempien lehtien tilaajana maksan siitä, kuten monista muistakin jutuista, kahteen kertaan.
VastaaPoistaEntisenä tuomarina ajattelen, että jutusta ilmenee mielenkiintoista pakkokeinoasioiden käsittelyyn liittyvää juridiikkaa, josta voisin kainosti esittää toiveen, että blogistiprofessori sitä pakkokeinoasioihin erityisen hyvin perehtynnenä ja niistä kirjoittaneena kommentoisi. Tunnettu vaikeushan näissä asioissa aina on se, että jutut käsitellään yleisön läsnä olematta ja KO:n julkinen seloste tässäkin asiassa on hyvin suppea.
Positiivista tuo Satakaunnn Kansan käytäntö tuomareiden nimien julkaisemisessa!
VastaaPoistaOlen jo niin vanha ja ollut kauan poissa "remmistä", etten haluaisi enää itse pakkokeinoasioiden menettelykysymyksiin blogikirjoituksissa puuttua.
Mutta tännehän voivat kirjoittaa muutkin! Esim. Markku Fredman on kirjoittanut aika usein, ja muita ulkopuolisia kirjoittajia ovat olleet esim. Antti Tapanila, Timo Saranpää ja Klaus Viitanen.
Mielenkiintoinen aihe. HS 20.5.2019 artikkelista ilmenee seuraavaa:
VastaaPoista"Noin kaksi kolmasosaa tuomareista on kokenut epäasiallista käytöstä ja vaikuttamisyrityksiä, kertoo tuore Suomen tuomariliiton kysely. Sitä kirvoittavat esimerkiksi huoltoriita- ja seksuaalirikosoikeudenkäynnit."
"Eri oikeusasteissa työskentelevät tuomarit ovat työssään kohdanneet muun muassa puhelinterroria, sähköpostipommitusta, kotiosoitteeseen lähetettyä ulostetta tai tuhkaa, valeuutisia, henkilökohtaisten kuvien ja tietojen netissä julkaisua sekä natsisiaksi ja lahtariämmäksi haukkumista."
"Tuomariliiton kyselyn mukaan epäasiallista käytöstä on kokenut ainakin joskus noin kaksi kolmasosaa kyselyyn vastanneista. Kysely lähetettiin alkuvuonna noin 1 570 tuomarille, esittelijälle ja valmistelijalle, joista noin 540 vastasi siihen."
"Vakavimmissa tapauksissa tuomareita on kyselyn mukaan uhattu väkivallalla tai he tai heidän lapsensa ovat saaneet tappouhkauksen. Joillekin on vihjailtu, että uhkaaja tietää, missä he asuvat tai missä heidän lapsensa käyvät koulua."
Näin siisainakin HS kirjoittanut vuonna 2019.
Näin ilmeisesti on, mutta tämä ei tietenkään edellytä, että media vaikenee merkittävissä jutuissa tuomioistuimeen kokoonpanoon kuuluvien tuomarien tai ainakaan oikeuden puheenjohtajan nimestä.
VastaaPoistaNimien ilmoittamisessa on kysymys on oikeudenkäynnin julkisisuudesta ja median informointi- ja palvelutehtävän toteuttamisesta. Jos joku haluaa kohdistaa tuomariin epäasiallista käytöstä tai uhkailua, saa kyllä helposti tuomareiden henkilöllisyyden selvitettyä, vaikka media ei nimiä julkaise; tuomareiden nimet ovat julkista tietoa.
Muutoksenhakuoikeus on nykyään kovin suppea ja omiaan katkeamaan pian ilman täyskäsittelyä, sillä hovioikeudet (ainakin etenkin Hgin HO) jättävät erittöäin mielellään jatkokäsittekyluopan myöntämättä, pitäen siinä oikeudettoman korkeaa kynnystä ja oikeasti ilmeisesti työnvieroksumista. Kun kynnyksen pitäisi lain velvoittamana olla matala, niin oikeasti monissa jutuissa jkoissa on aineksia esim prejudikaatiksi tai ristiriitaa aiemman oikeuskäytännön kanssa, jätetään vaille jk-lupaa.
VastaaPoista
VastaaPoistaTuomarin riippumattomuutta väärinkäyttävää tuomaria ja sellaista toimintaa tukee se, että tuomarin nimeä ei julkisteta. Sen sijaan tuomarin riippumattomuuden oikeaa käyttöä ei tue se että tuomarin nimeä ei julkisteta.
Tuomarin henkilöllä on paljonkin merkitystä.
Esimerkiksi, osa tuomareista heittäytyy, sille tuulelle sattuessaan, toimimaan kuin koulukiusaajat.
Vaikka tuomarit periaatteessa soveltavatkin samaa lakia, niin oikeuskäytäntö ei ole kaikille sama.
Muutoksenhakuoikeuden sallimisen mielivaltaistuminen ja kutistuminen on sellaista että muutoksenhaku ei estä tuomareiden käytäntöjen eroja eikä estä edes tuomarin liiallista irrottelua.
Vaikka tuomarin henkilön pitäisi olla vailla merkitystä, näin ei ole.