249. Apulaisoikeuskansleri antoi poliisilaitokselle moitteet pakkokeinoasioiden käsittelystä

 

1. Apulaisoikeuskansleri otti omasta aloitteestaan tutkittavaksi poliisin menettelyn pakkokeinoasioiden käsittelyssä. Asia tuli apulaisoikeuskanslerin tietoon hovioikeudelta. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen antoi asiassa päätöksen 5.11.2021  (OKV/420/70/2020). 

OKa-viraston päätöksen johdosta annetussa tiedotteessa lausutaan seuraavaa:

2. Poliisilaitoksen tutkinnanjohtaja oli kertonut tutkinnanjohtajien välttelevän erään käräjätuomarin istuntoihin joutumista. Poliisihallitukselle antamassaan selvityksessä tutkinnanjohtaja totesi, että välttely johtuu käräjätuomarin epäasiallisesta käytöksestä. Hovioikeudelle tutkinnanjohtaja oli kuitenkin kertonut käräjätuomarin käytöksen lisäksi siitä, miten käräjätuomari käsittelee pakkokeinoasioita ja arvioi niissä esitettyä näyttöä. Apulaisoikeuskanslerin mukaan selvityksistä saattoi saada vaikutelman, ettei tutkinnanjohtaja vältellyt käräjätuomarin istuntoja vain tämän käytöksen vuoksi, vaan myös asiassa odotettavissa olevan ratkaisun vuoksi.

3. Perustuslaissa turvatun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusteisiin kuuluu olennaisesti tuomioistuinten ja tuomarin riippumattomuus. Tuomareiden riippumattomuutta turvaa se, että asianosainen tai kukaan muukaan ulkopuolinen ei voi vaikuttaa siihen, miten asiat jakautuvat valmisteltaviksi ja ratkaistaviksi eri tuomareille. Asioiden jakamisella ei saa myöskään pyrkiä vaikuttamaan asiassa tehtävän ratkaisun sisältöön.

4. Apulaisoikeuskansleri totesi ratkaisussaan, että tutkinnanjohtajan kertomat ohjailu- ja välttelypyrkimykset olivat jo sinällään omiaan vaarantamaan perustuslaissa turvattua oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusteisiin kuuluvaa tuomioistuinten ja tuomarin riippumattomuutta. Saadun selvityksen perusteella jäi kuitenkin epäselväksi, oliko pakkokeinoasioiden forumiin yksittäistapauksissakaan vaikutettu tosiasiassa epäasiallisesti. Mahdollisissakaan ohjailu- ja välttelypyrkimyksissä ei kuitenkaan ollut kysymys laajemmasta ilmiöstä tai yleisemmästä käytännöstä.

5. Apulaisoikeuskansleri katsoi riittäväksi toimenpiteeksi saattaa esittämänsä näkemyksensä Poliisihallituksen tietoon. - Poliisihallituksen tuli toimitta tieto päätöksestä ao. poliisilaitokselle.

Apulaisoikeuskanslerin päätös

6. Polisilaitoksen ko. menettelyssä voidaan sanoa olevan kysymys eräänlaisesta forum shopping -ilmiöstä, jossa asinosainen tai hakija pyrkii vaikuttamaan siihen, että saisi itselleen sopivan tuomioistuimen tai  kokoonpanon asian käsittelyssä; tässä tapauksessa välttämään käsityksensä mukaan "vähemmän sopivan" pakkokeinotuomarin osallistumisen hakemuksen käsittelyyn. Tällaista toimintaa ei toki voida pitää hyväksyttävänä.

7. Päätöksestä ei ilmene, minkä käräjäoikeuden tuomarista on ollut kysymys, eikä myöskään hovoikeutta, jolta lausunto asiassa on pyydetty, ole haluttu kertoa; poliisilaitoksen nimeä ei liioin mainita päätöksessä.

8. Oikeuskanslerivirasto oli saanut asiasta tiedon jo kaksi vuotta sitten eli 22.10.2019 ja Poliisihallitus oli antanut siltä pyydtyn selvityksen ja lausunnon on jo  puolitoista vuotta sitten 28.4.2020. Minkäänlaista kiirettä asian ratkaisemisessa ei siten ole pidetty.

248. Komission oikeusvaltioraportti: Suomen oikeusvaltiotilanne on erinomaisen hyvä

 

1. Suomessa on viime aikoina keskusteltu todella vilkkaasti oikeusvaltiosta ja sen tehtävistä sekä oikeusvaltiota mahdollisesti uhkaavista tai vaarantavista tekijöistä. Tällöin on viitattu  aina Puolan ja Unkarin huonontuneeseen tilanteeseen ja etenkin Puolan hallituksen toimenpiteisiin, joilla tuomioistuinten ja tuomareiden riippumattumuutta ja sen takeita on vakavasti  loukattu. 

2. Suomessa on sunnitteilla selvittämishanke, jonka tarkoituksena on kartoittaa oikeusvaltion tilannetta ja pohtia, mitä esimerkiksi tuomioistunten riippumattomuuden vahvistamiseksi voitaisiin lainsäädäntöä muuttamalla tehdä. Kulunut viikko on ollut tässä suhteessa todellinen oikeusvaltioviikko, sillä nyt meillä on lähes joka päivä on kirjoitettu ja puhuttu oikeusvaltiosta erilaisissa seminaareissa samoin kuin tiedotusvälineissä.

3. Mutta millaisissa kantimissa Suomen oikeusvaltio oikeastaan on, jos asiaa tarkastellaan oikeusvertaillen ja puolueettomien arvioitsijoiden näkövinkkelistä? Tähän saamme vastauksen Euroopan komission julkaisemasta oikeusvaltioraportista.

4. Euroopan komissio julkaisi viime heinäkuussa järjestyksessä toisen raportin (kertomuksen) oikeusvaltiotilanteesta Euroopan unionissa. Siinä tarkastellaan, paitsi  EU:n tilannetta kokonaisuudessaan, myös erikseen jokaisen jäsenmaan tilannetta. 

5. Yleisesti ottaen jäsenmaissa on raportin mukaan  nähtävissä paljon myönteistä kehitystä, mm. vuoden 2020 vastaavassa raportissa todettuihin  haasteisiin puuttumisen osalta. Huolenaiheita on kuitenkin edelleen paljon ja joissakin jäsenmaissa epäkohdat ovat jopa lisääntyneet. Tämä koskee erityisesti  oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja tiedotusvälineiden tilannetta.

6. Raportin mukaan Suomen oikeusvaltiotilanne on hyvällä ja jopa erinomaisella tolalla. Niinpä meidän tuomioistuimia ja oikeuslaitosta yleensä pidetään edelleen hyvin riippumattomina. Raportissa käsitellään myös vuoden 2020 alussa toimintansa aloittanutta Tuomioistuinvirastoa ja syyttäjälaitosta, eikä niidenkään osalta näytä olevan moitteen sijaa. 

https://ec.europa.eu/info/sites/default/files/2021_rolr_country_chapter_finland_fi.pdf

7. Raportin mukaan Suomea pidetään edelleen yhtenä EU:n ja koko maailman vähiten korruptoituneista maista. Tältä osin raportissa viitataan mm. siihen, että valtioneuvosto hyväksyi kesäkuussa 2021 kattavan korruptionvastaisen strategian. Toimittajien ja media-alan ammattilaisten toimintaympäristö on Suomessa yleisesti ottaen vapaa ja suojattu. Raportissa viitataan myös siihen, että hallitus on hyväksynyt paremman sääntelyn toimintaohjelman, jonka tavoittena on parantaa lainsäädännön laatua, suunnittelua ja läpinäkyvyyttä.

8. Kaiken kaikkiaan Suomen oikeusvaltiotilanne on  komission raoprtin perusteella eurooppalaista huippuluokkaa, Suomi on oikeusvaltioiden aatelia.

9. Seuraavassa blogijutussa minulla on tarkoitus käsitellä lähemmin, mitä Suomessa on esitetty etenkin tuomioistuinten riippumattomuudesta ja sen vahvistamisesta "pahan päivän" varalta.

247. KKO myönsi rajoitetun valitusluvan KIttilän virkarikosjutussa

1. Kor­kein oi­keus (KKO) myönsi viime maanantaina 1.12. 2021 syyt­tä­jil­le va­li­tus­lu­van Kit­ti­län kun­nan luot­ta­mus­hen­ki­löi­tä kos­ke­vas­sa vir­ka­ri­kos­asias­sa eli nin sanotussa Kittilän virkarikosjutussa. Va­li­tus­lu­pa myön­net­tiin ra­joi­tet­tu­na kos­ke­maan sitä, oli­vat­ko kun­nan luot­ta­mus­hen­ki­löt rik­ko­neet vir­ka­vel­vol­li­suu­ten­sa hank­kiak­seen hyö­tyä kun­ta­kon­ser­niin kuu­lu­van his­siyh­tiön en­ti­sel­le toi­mi­tus­joh­ta­jal­le.

2. KKO:n kotisivuille ja Finlexiin valitusluparatkaisu on ladittu anonyymisti näin:

"C oli X:n kunnan kunnanjohtajana tehnyt tutkintapyynnön kuntakonserniin kuuluvan Y Oy:n entisestä toimitusjohtajasta Z:stä. Kunnanhallituksen jäsenet ja varajäsenet A1-A8 päättivät kunnanhallituksen kokouksessa 16.12.2013 peruuttaa tutkintapyynnön ja antaa kunnan yhtiökokousedustajille omistajaohjauksen Z:n palauttamiseksi Y Oy:n toimitusjohtajan toimeen. Kysymys siitä, olivatko A1-A8 rikkoneet virkavelvollisuuttaan hankkiakseen Z:lle hyötyä".　

3. KKO:n antamassa tiedotteessa asia kerrotaan näin:

"Syyttäjät olivat vaatineet kunnanhallituksen jäsenille ja varajäsenille rangaistusta ensisijaisesti virka-aseman väärinkäyttämisestä sillä perusteella, että he olivat päättäneet peruuttaa kunnan nimissä tehdyn tutkintapyynnön hissiyhtiön entisestä toimitusjohtajasta. He olivat myös ilmoittaneet kunnan edustajille omistajaohjauksena kunnan kannaksi, että entinen toimitusjohtaja nauttii edelleen kunnan luottamusta ja että hänet on kutsuttava takaisin yhtiön toimitusjohtajaksi. Syyttäjien mukaan luottamushenkilöt olivat näin rikkoneet virkavelvollisuutensa.

Lapin käräjäoikeus ja Rovaniemen hovioikeus olivat hylänneet syytteen." 

4. Kittilä-tapausta on käsitelty eri instansseissa vuosikausia. Lapin käräjäoikeus hylkäsi kaikki syytteet jo vuonna 2019, Rovaniemen hovioikeden tuomio on annettu 3.5.20121. Kittilän erotettu kunnanjohtajalle Anna Mäkelälle KKO ei myöntänyt valituslupaa.

 

246. Oikeuskansleri taipui julkisuuskiistassa

 1. Korkein hallinto-oikeus antoi eilen päätöksen (KHO 2021:152), jossa katsottiin, ettei oikeuskanslerinviraston olisi tullut olla luovuttamatta hänen ja ministeri Anne Bernerin sähköpostiviestejä helmikuussa 2019 Yle Uutisten toimittajalle sillä perusteella, että noissa viesteissä olisi kyse valtioneuvoston ja OKa -viraston sisäisistä tulposteista ja asiakirjoista, joihin julkisuuslakia ei voitaisi soveltaa.

2. Selostin ja kommentoin eilen blogissa KHO:n sanottua ratkaisua, joka on julkaistu vuosikirjapäätöksenä eli ennakkopäätöksenä. 

3. Kirjoitukseni lopussa suosittelin oikeuskansleria taipumaan ja luovuttamaan pyydetyt sähköpostit viipymättä, koska muutoin hän olisi vaarassa menettää "kasvonsa" eli arvovaltansa maan ylimpänä laillisuusvalvojana. Uhkana nimittäin oli, että oikeuskansleri jatkaisi vetkutteluaan ja keksisi uusia perusteita ja syitä, joilla asiakirjojen julkistaminen voitaisiin estää. Silloin dessä oli ollut uusi valituskierros KHO:een asti.

4. Tänään sitten tapahtui juuri niin kun olin eilen oikeuskanslerille suositellut: OKa-virasto on luovuttanut pyydetyt viestit Ylelle! Asiasta on uutisoitu eri tiedotusvälineissä ja viestien sisältöä on ryhdytty analusoimaan ja kommentoimaan. 

5. Nonni, hyvä juttu! Tästä voidaan päätellä, että kyllä maan ylimpiin päättäjiinkin voidaan vaikuttaa kunhan toimeen tartutaan!

245. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen. Kuluttajansuoja. EU-oikeus. I-SHO 2021:8

1. Perintäyhtiö vaati kanteessaan Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa A:lta maksamatonta kuluttajaluottoa korkoineen kohta 1), erinäisiä korkosaatavia ja luottokustannuksia (kohdat 2-10) sekä perintä- ja oikeudenkäyntikuluja (11-12). 

2. A myönsi osan luoton pääomasta, mutta kiisti kanteen muilta osin.

3. Käräjäoikeus velvoitti lainvoimaiseksi tulleella tuomiollaan A:n suorittamaan myönnetyn pääoman määrän korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen. Muilta osin käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Kulut kuitattiin OK  21 luvun 3 §:n 2 momentin nojalla.

4. A valitti tuomiosta Itä-Suomen hovioikeuteen. Siellä oli kyse ainoastaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevasta asiasta.

5. Hovioikeus katsoi tuomiossaan 14.10.2021, ettei Euroopan unionin kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY 6 ja 7 artiklan soveltamista koskeva oikeuskäytäntö - hovioikeus on viitannut EU-tuomioistuimen 16.7.2020 antamaan ennakkoratkaisuun yhdessä käsitellyissä asioissa C-224/19 ja C-259/19 - edellyttänyt perintäyhtiön velvoittamista korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa kokonaisuudessaan. 

6. Hovioikeuden tuomiossa tarkemmin selostetuilla perusteilla perintäyhtiö velvoitettiin korvaamaan osittain A:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa. Kohtuullisena osakorvauksena hovioikeus piti neljää viidesosaa A:lle aiheutuneista, tarpeellisista kohtuullisista oikeudenkäyntikuluista. Perintäyhtiö joutui korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.

https://oikeus.fi/hovioikeudet/ita-suomenhovioikeus/fi/index/hovioikeudenratkaisuja/i-sho20218.html

244. Kiista sähköpostiviestin julkistamisesta päättyi oikeuskanslerin tappioon. KHO 2021:152.

 1. Tämänpäiväinen oikeudellinen pääuutinen on epäilemättä  korkeimman hallinto-oikeuden  (KHO) antama ennakkopäätös (vuosikirjapäätös) KHO  2021:162, joka koskee oikeuskanslerin (Tuomas pöystin) ja ministerin (Anna Bernerin) välisen sähköpostiviestinnän julksuutta. Katsotaanpa, mistä tapauksessa on kysymys.

2. Yle Uutisten toimittaja A (Merja Niilola)  oli 22.2.2019 pyytänyt saada oikeuskanslerinvirastolta oikeuskanslerin sähköpostit ja kirjalliset ohjeet, jotka liittyvät liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin siirtymiseen Skandinaviska Enskilda Bankenin (SEB) hallitukseen. Jos oli olemassa muita ohjeita, asiakirjoja tai sähköposteja, jotka liittyvät SEB:iin ja ministeri Berneriin, A on pyytänyt nähtäväksi myös ne. Erikseen asiakirjapyynnössä on mainittu ministeri Bernerin 19.2.2019 lähettämä sähköposti oikeuskanslerille ja siihen liittyvät muut mahdolliset sähköpostiviestit koskien ministerin siirtymistä SEB:n hallitukseen, oikeuskanslerin antama kirjallinen ohje pääministeri Sipilälle sekä ministeri Bernerin oikeuskanslerille toimittamat lisätiedot siirtymisestään SEB:n hallitukseen ja oikeuskanslerin vastaus ministerille tähän liittyen.

 Oikeuskanslerin päätös 28.2.2019

3. Oikeuskanslerinvirasto, käytännössä oikeuskansleri Tuomas Pöysti,  on päätöksellään 28.2.2019 hylännyt A:n asiakirjapyynnön. Esittämillään perusteilla oikeuskansleri Tuomas Pöysti katsoi, että perustuslain 69 §:n 1 momenttiin ja 108 §:n 2 momenttiin perustuvien sähköpostikeskustelujen viestit ovat viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 5 §:n 4 momentin mukaisesti viranomaisten sisäistä työskentelyä varten laadittuja, eikä niitä liitetä arkistoon. Oikeuskanslerinvirasto ei siten anna A:lle hänen pyytämiään sähköpostiviestejä.

 Helsingin hallinto-oikeuden päätös 15.9.2020

4.  A valitti oikeuskasnlerinviraston päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus ratkaisi valituksen 15.9.2020 antamallaan päätöksellä. Se kumosi oikeuskanslerinviraston pätöksen ja palautti asian sille uudelleen käsiteltävksi.

5. Perusteluissaan hallinto-oikeus lausui muun muassa, että kyseiset sähköpostiviestit koskevat liikenne- ja viestintäministerin siirtymistä SEB:n hallitukseen ja sen vaikutusta ministerin tehtävien hoitamiseen. Sähköpostiviesteissä ei ole kysymys pelkästään mielipiteen- tai tietojenvaihdosta, vaan viesteissä oikeuskansleri on ottanut kantaa liikenne- ja viestintäministerin edellytyksiin jatkaa ministerin tehtävässä uudessa tilanteessa. Sähköpostiviestit liittyvät siten liikenne- ja viestintäministerin tehtävässään käyttämään julkiseen valtaan, minkä johdosta niitä voidaan pitää julkisuusperiaatteen toteutumisen kannalta keskeisinä asiakirjoina. Julkisuuslain 5 §:n 4 momentissa julkisuusperiaatteesta säädetty poikkeus voi lain perustelujen mukaan ja asian perusoikeuskytkennän vuoksi koskea ainoastaan julkisuusperiaatteen kannalta toisarvoisia sisäisen viestinnän ja mielipiteiden vaihdon asiakirjoja ja eräitä muita vähämerkityksellisiä asiakirjoja. Hallinto-oikeus katsoo, ettei kysymyksessä olevia sähköpostiviestejä edellä todetun perusteella voida pitää julkisuuslain 5 §:n 4 momentissa tarkoitettuina vain pelkästään viranomaisen sisäistä työskentelyä varten laadittuina asiakirjoina eivätkä ne siten jää julkisuuslain soveltamisalan ulkopuolelle. Oikeuskanslerinvirasto ei siten ole voinut hylätä A:n asiakirjapyyntöä julkisuuslain 5 §:n 4 momentin perusteella.

6. Hallinto-oikeus lausui vielä, että oikeuskanslerinvirasto on lausunnossaan hallinto-oikeudelle todennut, että sähköpostiviestit ovat viranomaisen tehtäväksi säädettyyn valvontatoimeen liittyvinä kokonaisuudessaan salassa pidettäviä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 15 kohdan nojalla ja ne sisältävät myös 20 kohdan nojalla salassa pidettäviä yksityistä elinkeinotoimintaa koskevia tietoja. Oikeuskanslerinvirasto ei ollut kuitenkaan valituksenalaisessa päätöksessään viitannut näihin salassapitoperusteisiin. Tämän vuoksi hallinto-oikeus ei ottanut ratkaistavakseen, miltä osin sähköpostit mahdollisesti ovat näillä salassapitoperusteilla salassa pidettäviä. Oikeuskanslerinviraston päätös on tästä syystä kumottava ja asia palautettava virastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Kirjelmien vaihto KHO:ssa

7. Oikeuskansleri Tuomas Pöysti ei kuitenkaan hellittänyt, vaan jatkoi  taistelua, jotta hänen työviestejään ruotsalaiseen liikepankkiin loikanneelle ministeri Anne Bernerille ei määrättäisi julkisiksi. Hän laati KHO:lle monisivuisen valituslupahakemuksen ja valituskirjelmän, jota on selostettu KHO:n tänään antamassa päätöksessä yksityiskohtaisesti. Oikeuskansleri vetosi muun muassa KHO:n  Talvivaaran tapauksessa antamaan ennakkopäätökseen KHO 2017:57.

8. A antoi oikeuskanslerin valituksen johdosta selityksen, jossa hän vaati valituksen hylkäämistä. 

9. A:n mukaan ratkaisu KHO 2017:157 on johtanut tilanteeseen, jossa viranomaiset ovat ryhtyneet laajasti hyödyntämään ratkaisuun sisältynnyttä oikeusohjetta, jonka mukaan niin sanotut sisäiset asiakirjat jäävät julkisuuslain soveltamisalan ulkopuolelle. Tällöin kuitenkin kierretään sitä, ettei laista löydy oikeudellisesti kestävää salassapitoperustetta.

10. Oikeuskanslerinviraston mukaan pyydetyt asiakirjat ovat syntyneet osana oikeuskanslerin valvontatehtävää. Jos asiakirjat ovat osa valvontaa, ne ovat A:n mukaan nimenomaan julkisuuslain piiriin kuuluvia. Oikeuskanslerinviraston olisi pitänyt kirjata asiakirjat ja tehdä niistä päätökset. Muutoin oikeuskanslerin virkatoimien valvonta ei ole mahdollista.

11. Oikeuskanslerinvirasto oli vedonnut siihen, että kyse olisi ollut epävirallisista tai alustavista kannanotoista. An mukaan kyse on kuitenkin ollut oikeuskanslerille perustuslaissa säädetyn tehtävän toteuttamisesta. Oikeuskansleri on kertonut käsityksensä siitä, mikä on voimassa olevaa oikeutta. On outoa, että tätä pidettäisiin salassa pidettävänä, epävirallisena tai alustavana kantana. Jos oikeuskanslerin antama ohjeistus ei ole julkisuusperiaatteen piirissä, neuvojen asianmukaisuutta on mahdoton arvioida.

12. A lausui selityksessään, että oikeuskanslerinvirasto on pyrkinyt hämärtämään asiakirjajulkisuutta vetoamalla arkistolainsäädäntöön sekä siihen, että julkisen vallan käyttö voisi aktualisoitua vasta myöhemmin. On kysyttävä, onko arkistolaitos tehnyt päätöstä siitä, ettei kyse ole arkistoitavista asiakirjoista. Oikeuskanslerinvirasto ei itse voi päättää, milloin on kyse asiakirjoista, jotka todennäköisesti kiinnostavat myös muun muassa tieteellistä tutkimusta.

13. A piti outona, että perusoikeuksia valvova viranomainen pyrkii poikkeuksellisen voimakkaasti synnyttämään tilanteen, jossa viraston johdon perustuslakiin perustuvan velvollisuuden nojalla esittämiä tulkintoja voimassa olevasta oikeudesta ei pidettäisi julkisuusperiaatteen piiriin kuuluvana.

14. Oikeuskansleri antoi A:n selityksen johdosta laajan vastaselityksen, jota on myös referoitu KHO:n päätöksen perusteluissa.

15. Oikeuskanslerin mukaan oikeuskanslerin toiminnassa ajauduttaisiin käytännössä kestämättömään tilanteeseen, jos julkisuuslain 5 §:n 4 momentin soveltamisessa omaksuttaisiin hallinto-oikeuden päätöksessä esitetty tulkinta. Ennakollisen, epävirallisen ja alustavan oikeudellisen neuvonnan julkisuutta ei voida käytännössä ryhtyä arvioimaan yksittäistapauksittain sisällöllisesti ja noudattamaan näiltä osin erilaisia menettelytapoja asianhallintajärjestelmässä, asioiden kirjaamisessa ja tietojen julkisuudessa.

16. KHO varasi vielä A:lle tilaisuuden lisäselvityksen antamiseen oikeuskanslerinviraston selityksen johdosta, jonka A myös antoi.

17. Voidaan siten todeta, että asiaan osalliset ovat lausuneet KHO:ssa kaksi kertaa siitä, mistä heidän mielestään asiassa oli kyse ja miten tapaus tulisi ratkaista. 

18. Vähemmällä vaivalla ja kirjelmien vaihdolla olisi päästy, jos KHO olisi toimittanut asiassa napakan suullisen käsityksen, jossa oikeuskansleri ja A avustajineen olisivat esittäneet perustellut näkemyksensä asiasta. Tällöin KHO:n jäsenet olisivat voineet esittää heille tarvittavat lisäkysymykset asian selvittämiseksi.

 19. KHO ratkaisi siis asian tänään päätöksellä, jota koskeva seloste on julkaistu KHO:n kotisivulla ja otetaan myös Finlex-hakemistoon. Kysymyksessä on vuosikirjapäätös eli selkokiellä ilmaistuna ennakkopäätös, jolla halutaan ohjata tulevaa hallintolainkäyttöä vastaavanlaisissa kysymyksissä.

20. Tiivistelmä KHO:n ratkaisun perusteluista sisältyy ratkaisuselosteen otsikkoon, joka kuuluu näin:

Oikeuskanslerinvirastolle esitetty asiakirjapyyntö oli koskenut oikeuskanslerin ja liikenne- ja viestintäministerin välistä sähköpostiviestintää, joka oli liittynyt ministerin mahdolliseen valintaan erään rahoituslaitoksen hallitukseen. Asiassa oli ratkaistavana, sovellettiinko kysymyksessä oleviin sähköpostiviesteihin julkisuuslakia vai jäivätkö ne viranomaisten sisäistä työskentelyä varten laadittuina sanotun lain soveltamisalan ulkopuolelle.

Viestinnässä oli ollut kysymys oikeuskanslerille perustuslain mukaan kuuluvasta tehtävästä antaa pyydettäessä presidentille, valtioneuvostolle ja ministeriöille tietoja ja lausuntoja oikeudellisista kysymyksistä. Merkityksellistä oli myös, että eräissä viesteissään oikeuskansleri oli ottanut kantaa liikenne- ja viestintäministerin edellytyksiin toimia ja jatkaa ministerin tehtävässä, jos ministeri oli ehdolla tai valitaan rahoituslaitoksen hallitukseen.

Sähköpostiviesteissä ei niiden sisältö ja tarkoitus huomioon ottaen ollut kysymys neuvotteluja, yhteydenpitoa ja muuta niihin verrattavaa viranomaisten sisäistä työskentelyä varten laadituista, julkisuusperiaatteen kannalta toisarvoisista asiakirjoista vaan oikeuskanslerin nimenomaisista kannanotoista ja näkemyksistä liikenne- ja viestintäministerin asemaa ja toimintaa koskeviin, julkisen vallankäytön kannalta merkittäviin kysymyksiin. Tämän vuoksi ja kun lisäksi otettiin huomioon, että oikeuskansleria oli suhteessa valtioneuvostoon ja ministeriöihin nähden pidettävä julkisuuslaissa tarkoitetussa mielessä eri viranomaisena, kysymyksessä olevia sähköpostiviestejä ei voitu pitää julkisuuslain 5 §:n 4 momentissa tarkoitettuina viranomaisen sisäistä työskentelyä varten laadittuina asiakirjoina, vaan asiakirjoina, joihin sovelletaan julkisuuslakia.

Hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei tullut ensi asteena ratkaistavaksi, olivatko nämä sähköpostiviestit julkisia asiakirjoja vai sisälsivätkö ne salassa pidettäviä tietoja.

Suomen perustuslaki 12 § 2 momentti ja 108 § 2 momentti

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (julkisuuslaki) 1 § 1 momentti, 3 §, 4 § 1 momentti 1 kohta, 5 § 2 ja 4 momentit ja 17 § 1 momentti

Ks. KHO 2015:171; ks. ja vrt. KHO 2017:157

 Arviointia

21. KHO:n ennakkopäätös on merkittävä ja tervetullut kannanotto epäselvään tilanteeseen. Asiasta oli tarpeen saada KHO:n arvovaltainen ratkaisu myös siksi, että joidenkin viranomaisten asiakirjajulkisuutta koskevat päätökset ylipäätään ovat herättäneet närää ja kritiikkiä oikeusyhteisön piirissä; salaamismentaliteetti näyttää voittavan alaa eikä perustuslaissa korostettua julkisuusperiaatetta ole aina haluttu kunnioittaa. 

22. KHO:n nyt antama ratkaisu saattaa joidenkin mielestä ehkä olla joltakin osin risitiriidassa KHO:n Talvivaara-asiassa antaman ratkaisun KHO 2017:157 kanssa; tämän vuoksi maininta siitä on otettu KHO:n ratkaisuselosteen otsikkoon vrt -maininnalla. Tapaukset eivät kuitenkaan ole samanlaisia. 

23. Oikeuskanslerinvirastoa ja tietenkin oikeuskansleri Tuomas Pöystiä voidaan kritisoida myös siitä, että hän ei ole maininnut toimittajan vaatimuksen johdosta antamassaan päätöksessä kaikkia perusteita, joiden nojalla pyyntö on hylätty. Julkisuudessa on jopa väitetty, että kanslerinvirasto olisi keksinyt uusia salaamisperusteita vasta hallinto-oikeudelle esittämässään valituksessa. Valituskirjelmässä vedottiin näet myös siihen, että sähköpostiviestien julkistaminen vaikeuttaisi oikeuskanslerin valvontatoimintaa ja että ko. viestit sisältäisivät myös salassa pidettäviä yksityistä elinkeinotoimintaa koskevia tietoja. Kun kanslerinvirasto ei ollut toimittajalle antamassaan päätöksessä tuonut näitä salausperusteita esiin, hallinto-oikeus ja KHO eivät voineet ottaa niihin kantaa eli lausua, ovatko ne sellaisia perusteita, joilla toimittajan asiakirjapyyntö olisi voitu hylätä.

24. Nyt jäädään odottamaan, julkistaako oikeuskansleri mainiut sähköpostiviestit vai aikooko hän jatkaa taissteluaan ja tehdä uuden kielteisen päätöksen uusilla perusteilla.  On selvää, ettei oikeuskansleri voi kasvojaan ja arvovaltaansa menettämättä kovin montaa kertaa kiemurrella asiassa. Reilu ylin laillisuusvalvoja myöntäisi virheen ja julkistaisi kaikki pyydetyt sähköpostiviestit heti.

243. Avunanto huumausainerikokseen. KKO 2021:80

 

1. Korkeimman oikeuden (KKO) tänään antama ennakkopäätös ( KKO 2021:80) koski tapausta, jossa syytetty A oli kuljettanut seurustelukumppaninsa B:n autolla postiin ja sieltä takaisin, vaikka hän oli tiennyt tai ainakin pitänyt varsin todennäköisenä, että B:n postista noutama lähetys sisälsi huumausaineita. Kysymyksessä oli ollut 50 grammaa kide- tai jauhemaista MDMA:ta.

2. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus katsoi tuomiossaan 27.3.2019 B:n menettelyllään syyllistyneen törkeään huumausainerikokseen, kun hän oli laittomasti tuonut postitse maahan, pitänyt hallussaan sekä myynyt tai muuten levittänyt huumausainetta. A:n syyksi käräjäoikeus luki avunannon B:n mainittuun törkeään huumausainerikokseen.

3. Helsingin hovioikeus totesi 6.5.2020 antamassaan tuomiossa jääneen näyttämättä, että A olisi hallinnut huumausainetta yhdessä B:n kanssa tai että hänellä olisi ollut tosiasiallinen mahdollisuus määrätä huumausaineesta. A oli kuitenkin kuljettamalla B:tä tietoisena tämän toiminnasta syyllistynyt avunantoon törkeään huumausainerikokseen. Hovioikeus harkitsi oikeudenmukaiseksi rangaitukseksi A:lle tältä osin 6 kuukautta vankeutta. Hovioikeudessa äänestys, yksi jäsen olisi hylännyt A:ta vastaan ajetun syytteen.

4. KKO, jonne A valitti,  katsoi että A oli menettelyllään syyllistynyt avunantoon B:n törkeään huumausainerikokseen vain huumausaineiden hallussapidon osalta. KKO totesi, että A:n menettely ei ole  sellaisenan lisännyt huumausaineen maahantuonnin toteutumisen todennäköisyyttä tai siinä määrin edistänyt huumausaineen myyntiä, että A olisi näiltä osin syyllistynyt avunantoon törkeään huumausainerikokseen. KKO kuitenkin pysytti hovioikeuden A:lle tältä osin tuomitseman 6 kuukauden vankeusrangaistuksen.