219. KKO 2021:4. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate

1. Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen mukaan rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava lakiin. Periaate ilmenee rikoslain 3 luvun 1 §:stä, jossa säädetään, että rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Samoin perustuslain 8 §:stä, jonka mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon erusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi.

2. Oikeusläytännössä rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen soveltaminen on ilmennyt lähinnä niin sanottujen avointen rangaistussäännösten eli blankorangaistussäännösten kohdalla.  Kysymys on säännöksistä, joissa rangaistavan teon tunnusmerkistöä ei määritellä rangaistusuhan sisältävässä säännöksessä, vaan rangaistavan käyttäytymisen osalta viitataan muihin säännöksiin tai viranomaisen antamiin määräyksiin. 

3. Korkein oikeus on ratkaisuissaan ottanut huomioon eduskunnan perustuslakivaliokunnan tällaiselle lainsäädäntötekniikalle asettamat tavoitteet. Perustuslakivaliokunta on ollut tässä(kin) kohdin tiukkana, sillä se on esittänyt tavoitteiksi, että 1) rangaistusuhan sisältävästä laintasoisesta säännöksestä lähtevä niin sanottu valtuutusketju rangaistavan teon tunnusmerkistön sisältävään normiin on täsmällinen, 2) että rangaistavuuden edellytykset ilmaisevat aineelliset säännökset kirjoitetaan rikossäännöksiltä vaadittavalla tarkkuudella, 3) että nämä säännökset käsittävästä normistosta käy ilmi niiden rikkomisen rangaistavuus ja 4) että kriminalisoinnin sisältävässä säännöksessä on jonkinlainen asiallinen luonnehdinta kriminalisoitavaksi tarkoitetusta teosta (PeVM 25/1994 vp s. 8). 

4. KKO:n ratkaisuissa blankorangaistussääntelyä tapauskohtaisesti arvioitaessa sitä on kuitenkin saatettu pitää laillisuusperiaatteen kannalta riittävän täsmällisenä, vaikka se ei olekaan täyttänyt kaikkia edellä mainittuja tavoitteita.

5. Esimerkiksi ennakkopäätöksessä KKO 2008:105 selostetussa asiassa oli kyse tilanteesta, jossa kieltosäännöksen yhteydessä ei ollut nimenomaisesti viitattu asianomaiseen rangaistussäännökseen. KKO:n mukaan kysymyksessä oli kuitenkin lakitekninen ratkaisu, joka ei sellaisenaan aiheuttanut epäselvyyttä siitä, että kiellon rikkominen oli tarkoitettu säätää rangaistavaksi (perustelujen kohta 18). Rangaistuksen tuomitsemiselle ei siten ollut laillisuusperiaatteesta johtuvaa estettä (kohta 20). 

6. Samanlaiseen johtopäätökseen päädyttiin ratkaisussa KKO 2010:14, jossa katsottiin, että säännöksistä ilmenevä valtuutusketju oli täsmällinen ja syytteessä tarkoitetun menettelyn rangaistavuus kävi muutenkin rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla ilmi asianomaisista säännöksistä (kohdat 14–16).

7. Sen sijaan ennakkopäätöksessä KKO 2015:22 korkein oikeus on purkanut hovioikeuden lainvoiman saaneen tuomion ja hylännyt syytteen sillä perusteella, että sovelletussa rangaistussäännöksessä ei ollut rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellyttämää viittausta syytteessä mainittuun huolellisuusvelvoitteen sisällön täsmentävään toimintaohjeen määräykseen (kohta 10). Toimintaohjeessa ei ollut myöskään ilmaistu, että sen määräysten rikkominen olisi rangaistavaa, eikä siitä muutoinkaan ilmennyt, että ohjeessa olisi kysymys sovelletussa rangaistussäännöksessä tarkoitetuista määräyksistä (kohta 11).

8. Tänään 21.1.2021 korkein oikeus on antanut uuden rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen tulkintaa koskevan ennakkopäätöksen (KKO 2021:4). Siinä selostetussa tapauksessa alemmat oikeudet eli Varsinais-Suomen käräjäoikeus ja Turun hovoikeus olivat lukeneet vastaaja A:n syyksi vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain 125 §:n mukaisena räjähdesäännösten rikkomisena sen, että A oli räjäytystyötä suorittaessaan laiminlyönyt räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta annetun valtioneuvoston asetuksen 16 §:ssä säädetyn velvollisuuden varmistaa ennen räjäytystä, ettei vaarallisella alueella ole ihmisiä.

9. Kun mainitussa asetuksessa säädettyjen velvollisuuksien rangaistavuus räjähdesäännösten rikkomisena ei käynyt laillisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla ilmi laista, KKO hylkäsi A:han kohdistetun syytteen räjähdesäännösten rikkomisesta.

10.  Korkein oikeus totesi perusteluissaan, että kemikaali- ja räjähdeturvallisuuslain 125 §:n 7 kohdan mukaan räjähdesäännösten rikkomiseen syyllistyy muun ohella se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta kyseisen lain tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti rikkoo räjähteiden käyttöä koskevaa lain 78 §:ssä säädettyä velvollisuutta. Lain 78 §:ssä säädetyistä velvollisuuksista on A:n syyksi luetun menettelyn kannalta merkityksellinen pykälän 2 momentin säännös, jonka mukaan räjähteiden käytössä tulee noudattaa säädettyjä turvallisuusvaatimuksia. Syyttäjä on tällaisena turvallisuusvaatimuksena viitannut räjäytys- ja louhintatyön turvallisuusasetuksen 16 §:n säännökseen, jonka mukaan ennen jokaista sytyttämistä on varmistettava, ettei vaarallisella alueella ole ihmisiä eikä ylimääräisiä räjähteitä.

11. Korkein oikeus huomautti kuitenkin, että räjäytys- ja louhintatyön turvallisuusasetus on säädetty työturvallisuuslain nojalla, eikä se siten ole kemikaali- ja räjähdeturvallisuuslain 125 §:n johdantokappaleessa tarkoitettu kyseisen lain nojalla annettu asetus. Kemikaali- ja räjähdeturvallisuuslain 125 §:ssä ei siten ole sellaista laillisuusperiaatteen edellyttämää viittausta räjäytys- ja louhintatyön turvallisuusasetukseen, että kyseisessä asetuksessa säädettyjen velvollisuuksien rikkomisesta voitaisiin rangaista räjähdesäännösten rikkomisena. Korkein oikeus totesi lisäksi, että räjäytys- ja louhintatyön turvallisuusasetuksesta ei ilmene, että asetus olisi kemikaali- ja räjähdeturvallisuuslain 78 §:n 2 momentissa tarkoitettu säädös, eikä myöskään se, että asetuksessa säädettyjen velvollisuuksien rikkominen olisi rangaistavaa.

12. Ennakkopäätöksen sisältämän oikeusohjeen mukaan syyttäjien ja tuomioistuinten tulee blankorangaistussäännösten kohdalla huolellisesti harkita, täyttävätkö asetuksiin sisältyvät angaistussäännökset rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vaatimukset. 

13. Ratkaisussa kiinnittyy huomio myös perustelukappaleeseen 4, jonka mukaan korkein oikeus on ottanut viran puolesta tutkittavakseen, onko räjäytys- ja louhintatyön turvallisuusasetuksessa säädettyjen velvollisuuksien rikkomisen rangaistavuus räjähdesäännösten rikkomisena määritelty lainsäädännössä rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla. Vastaaja ei siis ollut tehnyt asiaa koskevaa väitettä.

14. Tässä on kyse jura novit curia -periaatteesta. Sen mukaan tuomioistuin tuntee lain ja soveltaa sitä omasta aloitteestaan tai, kuten korkein oikeus toteaa, viran puolesta olematta sidottu asianosaisten käsityksiin lain sisällöstä tai tulkinnasta. Toki asianosaisten ja rikosasiassa etenkin syyttäjän tulee huolellisesti pohtia ja ottaa huomioon, ovatko asiassa teon rangaistavuuden kaikki edellytykset olemassa.