1. Tänään antamallaan tuomiolla, joka on julkaistu ennakkopäätöksenä KKO 2019:27, korkein oikeus (KKO) on hylännyt kahden ykeishyödyllisen yhdistyksen valituksen, joka koski Helsingissä asuneen iäkkään naisen tekemää testamenttia.
2. Asiassa on kysymys lapsettoman naisen A vuonna 1980 vanhemman sisarensa B hyväksi tekemästä yleistestamentista. Siihen sisältyi myös määräys, jonka mukaan A:n omaisuus menee kahdelle yleishyödylliselle yhdistykselle, jos B on kuollut ennen A:ta. Nämä yhdistykset ovat Suomen Punainen Risti (SPR) ja Suomen Eläinsuojeluyhdistys (SEY).
3. A oli vuonna 2004 tehnyt B:n kanssa uuden keskinäisen yleistestamentin muistamatta aikaisemmin tekemäänsä testamenttia. Tässä testamentissa ei ollut määräyksiä muista testamentinsaajista eikä aikaisemmin eli vuonna 1980 tehdyn testamentin voimassaolosta. Sisarukset olivat vuonna 2006 yhdessä edunvalvojansa kanssa löytäneet vuonna 1980 tehdyn testamentin yhteisen vuoteen patjan alta.
4. Sisaruksista B kuoli ensin 2010. A:n kuollessa vuonna 2012 hänen jäämistössään oli tallella kumpikin testamentti. A:n kuolinpesään määrätty pesänjakaja katsoi, että A:n vuonna 2004 tekemä testamentti olikumonnut vuonna 1980 tehdyn testamentin, joten A:n perintö oli pesänjakajan mukaan menevä hänen perintökaaren mukaisille perillisilleen.
5. A:n kuoltua SPR ja SEY vaativat Helsingin käräjäoikeudessa, että pesänjakan ratkaisu kumotaan ja A:n vuonna 1980 tekemä testamentin vahvistetaan olevan edelleen voimassa yhdistysten hyväksi.
6. Käräjäoikeus kumosi 26.10.2016 tuomiollaan pesänjakajan ratkaisun ja vahvisti, että A:n vuonna 2004 tekemällä testamentilla ei ollut peruutettu tai kumottu hänen yhdistysten hyväksi vuonna 1980 antamaansa toissijaista testamenttimääräystä, vaan ko. määräys oli edelleen voimassa.
7. A:n perillisten valituksen johdosta Helsingin hovioikeus sen sijaan 14.2.2018 kumosi käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi yhdistysten ajamat kanteet. Hovioikeuden laajasti perusteltua tuomiota on selostettu KKO:n ratkaisuselosteessa.
8. KKO myönsi 28.5.2018 yhdistyksille valitusluvan. Yhteisessä valituksessaan SPR ja SEY vaativat, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan. A:n perilliset, yhteensä 10 henkilöä, vaativat vastauksessaan valituksen hylkäämistä.
9. KKO pohtii perusteluissaan ensin yleiseltä kannalta testamentin peruuttamista, testamentin tulkintaa ja testamentin unostamista. Testamentin peruuttamisen osalta KKO viittasi oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannanottoihin (kappale 11), joiden mukaan testamentti voidaan peruttaaa myös laatimalla sellainen uusi testamentti, joka asiallisesti merkitsee aiempien testamenttimääräysen kumoutumista kokonaan tai osittaina. Testamentin tulkinnassa lähtökohtana pidetään tetamentin sanamuotoa, jolloin testamentin tekijän sanamuodosta poikkeavasta tarkoituksesta testamenttia tehtäessä on esitettävä vahvaa näyttöä. Testamentin unohtamisen osalta KKO toteaa mm, että jos testamentin tekijä aikaisemman testamenttinsa unohdettuaan ilmaisee uuden, koko omaisuuttaan koskevan testamenttaustahdon, hänen viimeisen tahdon voidaan yleensä katsoa ilmenevän tuosta uudesta testamentista.
10. Ko. asiassa A oli unohdettuaan aiemman testamenttinsa vuodelta 1980 ilmaissut vuonna 2004 uuden, koko omaisuuttaan koskevan testamenttitahdon. Sen sanamuoto on yksiselitteinen ja siinä A ja B olivat määränneet, että toisen heistä kuoltua jäölkeen jäänyt saa täydellä omistusoikeudella kaiken ensiksi kuolleen omaisuuden. Kyseisestä testamentista ei ilmennyt A:n tahdon olleen, että hänen omaisuutensa menisi yhdistyksille. Aikaisempi testamentti oli siten tullut peruutetuksi uudella testamentilla. KKO hylkäsi yhdistysten valituksen ja velvoitti ne korvaamaan vastapuolten yhteiset oikeudenkäyntikulut KKO:ssa 10. 091,12 eurolla.
KKO:n laatima ratkaisuseloste
11. KKO:ssa äänestys 4-1. Enemmistöön kuuluivat oikeusneuvokset Sippo, Antila, Välimaa ja Tapani. Eri mieltä ollut oikeusneuvos Ilveskero kumosi hovioikeuden tuomion ja jätti esittämillään perusteilla asian käräjäoikeuden lopputuloksen varaan.
12.Testamenttijuttuja käsitellään tuomioistuissa melko usein, eivätkä testamentin peruuttamista tai muuttamista koskevat jutut ole kovin harvinaisia. Tässä mielessä valitusluvan myöntäminen ja ratkaisun julkaiseminen ennakkopäätöksenä on ollut oikeuskäytännön ohjaamiseksi perusteltua, vaikka KKO onkin päätynyt asiassa samaan lopputulokseen kuin hovioikeuskin.
13. KKO:n perustelut pysyvät laajuuden suhteen maltillisuuden rajoissa, eli mihinkään yliperusteluihin ei ole tässä tapauksessa sorruttu; tämä johtunee myös siitä, että asia on ollut aika yksinkertainen ja selvä sekä helppo ratkaista. Sen sijaan Helsingin hovioikeuden perustelut ovat laajat, mutta samalla hieman sekavat, mikä haittaa perustelujen luettavuutta ja ymmärrettävyyttä.
14. Muutama seikkaa pistää kuitenkin tästäkin KKOn ratkaisusta silmään. Ensinnäkin ratkaisselosteesta ei ilmene KKO:n esittelypäivä, jolloin asia on tosiallisesti ratkaistu. Kuten olen aiemmin jo todennut, KKO lopetti esittelypäivän merkitsemisen ratkaisuselosteisiinsa muutama vuosi sitten, kun olin blogissani hieman ihmetellyt asian esittelypäivästä ratkaisun antopäivään eli ns. kiertoon kuluvia pitkää aikoja. No, esittelypäivästä saa tiedon KKO:n kirjaamosta, jos näkee vaivan ottaa sinne yhteyttä.
15. KKO:n ratkaisuselosteeseen ei ole merkitty myöskään päivää, jolloin KKO on myöntänyt yhdistyksille valitusluvan; siinä lausutaan lakonisesti vain, että valituslupa on myönnetty. KKO:sta tilaamastani ratkaisun kopiosta ilmenee, että valituslupa on myönnetty 29.5.2018. Miksi päivämäärä on poistettu, voidaan kysyä. Ilmeisesti kohta käy niin, että KKO muuttaa kirjoitustapaansa siten, ettei ratkaisuselosteissa mainita valitusluvan myöntämisestä enää yhtikäs mitään.
16. KKO:n ratkaisusta julkaiseman tiedotteen otsikossa todetaaan, että asiassa oli kyse pääkaupunkiseudulla asuneen iäkkään naisen tekemästä testamentista. Ratkaisuselosteessa ei kuitenkaan mainita A:n tai B:n iästä mitään. Heidän ikänsä olisi ollut hyvä tietää, sillä se olisi saattanut olla omiaan ymmärtämään hieman paremmin tapahtumain kulkua ja auttamaan jopa arvioimaan kysymystä vuonna 1980 tehdyn testamentin unohtamisesta.
17. Ratkaisuselosteesta ei puhuta mitään myöskään siitä, mistä A ja B olivat vuonna 2006 löytäneet vuonna 1980 tehdyn ja sittemmin unohduksiin jääneen tetamentin. Mutta ei hätää, sillä Helsingin Sanomien toimittaja Juho Jokinen kertoo tänään HS:n verkossa, että testamentti löytyi sisarusten yhteiskäytössä olleen sängyn patjan alta. - Jos KKO:n ratkaisut nimikoitaiisin - kuten Ruotsin HD ja eräät muutkin ylimmät tuomioituimet eri puolilla maailmaa usein tekevät - voitaisin ratkaisu KKO 2019:27 varustaa kenties nimellä "Patjan alta" tai "Patjatestamentti".
18. Ruotsin korkeimmasta oikeudesta (HD) puheen ollen on syytä todeta, että havaintojeni mukaan se ei yleensä anonymisoi asianosaisina olevia yhtiöitä, yrityksiä tai yleensä yhteisöjä, vaan kertoo ratkaisuissaan reilusti niiden nimet. Sitä vastoin Suomen KKO ei näin tee, joten tässäkin tapauksessa (KKO 2019):27) puhutaan sievistellen vain "yleishyödyllisistä yhdistyksistä"., kun tarkoitetaan SPR:ä ja SEY:tä. Sitä, miksi näin tapahtuu, on vaikea ymmärtää; ehkä tämä on vain "vanha käytäntö".
19. Näillä huomautuksilla aivan kelpo KKO:n ennakkopäätös!
KKO viittaa oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannanottohin edelleen melko harvoin. Käräjä- ja hovioikeuksissa tapa on sen sijaan nyt lähes jokapäiväistä leipää.
VastaaPoistaKo. ratkaisussa viitattiin mm. Martti Rautialan teokseen Perintö ja tetamentti vuodelta 1967. Rautiala toimi Helsingin yliopistossa siviiioikeuden professorina ja siirtyi 1960 KKO:n jäseneksi. Vajaassa parissa vuodessa Rautiala sai tuosta virasta tarpeekseen ja hakeutui Ikaalisten tmk:n kihlakunnantuomariksi 1962, jota virkaa hoiti vuoden 1977 loppuun saakka. Syy oli siinä, että sporttelituomarilla oli tuolloin parempi palkka kuin KKO:n jäsenellä. Kihlakunnantuomarina Rautiala saattoi sitä paitsi keskittyä paremmin kirjojen kirjoittamiseen.
Martti Rautiala asui Ikaalisisten keskustassa Kyrösjärven rantamaisemissa vanhassa isossa punaruskeassa talossaan lähellä pesäpallokenttää. Kävin tmk:n kihlakunnantuomarina talossa tapaamassa Rautialaa, joka asui talossa yksin; miehellä oli takanaan kolme avioeroa. Yhden sohvan alta näkyi kumollaan oleva iso tyhjä viskipullo. Talvisin Rautiala tuli joskus hiihtäen vastaan Ikaalisten keskustan ja Kylpylän välisellä jäällä.
VastaaPoistaNoin 300 metrin etäisyydellä Rautialan talosta oli ja on edelleen asuttuna Tuomarin talona tunnettu iso kaksikerroksinen talo, joka on rakennettu joskus 1860 -luvulla. Se sijaitsee nätillä paikalla rannan läheisyydessä. Talossa ovat ammoin asuneet jotkut tuomiokunnan tuomarit ja paikalliset nimismiehet. Ikaalisten tmk:n tuomarina oli 1933-38 Wäinö Kannel, joka oli Martti Rautialan tavoin myös ollut ennen Ikaalisiin tuloaan KKO:n jäsenenä (1930-33). Ikaalisista Kannel siirtyi Viipurin HO:n presidntiksi v. 1938 ja oli siinä virassa kunnes täytti v. 1948 70-vuotta. Tämän jälkeen Kannel muutti uudelleen asumaan Ikaalisiin, jossa kuoli 71-vuotiaana 1949.