1. Ajokorttilain mukaan tuomioistuimen on määrättävä moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja ajokieltoon, jos hänen todetaan syyllistyneen törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, rattijuopumukseen tai törkeään rattijuopumukseen (64.1 §). Kiellon enimmäispituus on viisi vuotta.
2. Rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja määrätään ajokieltoon vähintään yhdeksi kuukaudeksi ja törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen ja törkeän rattjuopumukseen syyllistynyt vähintään kolmeksi kuukaudeksi (66.1 §).
3. Ajokorttilain säännösten perusteella ajokielto voidaan tuomita vain Manner-Suomen alueella tehtyjen liikennenrikosten johdosta. Ahvenanmaalla on omat säädöksensä ajokiellon määräämisestä ja sen kestosta, jotka poikkevat ajokorttilain vastaavista säännöksistä. Tämä perustuu Ahvenanmaan itsehallintolakiin.
4. Ahvenanmaan ajokorttilain (44 §) mukaan rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja on määrättävä ajokieltoon vähintään yhdeksi vuodeksi ja törkeään rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja vähintään kahdeksi vuodeksi. Ahvenanman lain esitöissä ajokiellon pituutta on perusteltu liikenneturvallisuudella ja liikenneonnettomuuksista aiheutuvien kustannusten vähentämisellä.
5. Voisivatko Ahvenanmaalla voimassa olevat säännökset ajokieltojen pituudesta olla ristiriidassa perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusäännöstön kanssa? Mainitun pykälän mukaan ihmiset ovat yhdenvertaiset lain edessä eikä ketään saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
6. Manner-Suomessa asuva mies (A) jäi maaliskuussa 15.3.2016 Ahvenanmaan Lumparlandissa kiinni rattijuopumuksestsa. Tarkkuusalkometrin puhalluksessa hänen uloshengitysilmassaan oli 0,26 milligrammaa alkoholia litrassa. Tämä vastaa 0,6 promillea ja ylittää niukasti rattijuopumusrajan.
7. A:ta vastaan nostettu syyte käsiteltiin Ahvenanmaan käräjäoikeuden kirjallisessa menettelyssä, jolloin oikeuden kokooonpanossa on ainoastaan puheenjohtaja. Käräjäoikeus tuomitsi 29.8.2016 antamallaan tuomiolla A:n rattijuopumuksesta 45:een päiväsakkoon á 21 euroa eli maksamaan sakkoa 945 euroa. Lisäksi A määrättiin ajokieltoon, jonka pituudeksi tuli 1 vuosi 4 kk.
8. A valitti tuomiosta Turun hovioikeuteen ja vaati ajokieltoajan lyhentämistä. A:n mukaan käräjäoikeuden määräämä ajokielto oli ilmeisesti virheellinen ja joka tapauksessa kohtuuttoman pitkä. A vetosi siihen, että ajo-oikeus on hänelle tarpeellinen työn sekä hänen alaikäisen lapsensa asioiden hoitamista varten.
9. Turun hovioikeus ratkaisi A:n valituksen tuomiolla 10.1.2017 vahvennettussa eli seitsemän jäsentä käsittävässä kokoonpanossa äänestyksen (4-3) jälkeen. TurHO 2017:1
10. Hovioikeuden enemmistö totesi perusteluissaan, että Ahvenanmaan ajokorttilain 44 §:n 2 momentin mukaan rattijuopumuksen perusteella määrättävän ajokiellon vähimmäisaika on yksi vuosi. A:n syyksi luettu rattijuopumus oli veren alkoholipitoisuuden määrä huomioon ottaen lievä. A tarvitsee ajo-oikeutta työtehtävien hoitamisen takia. Nämä seikat puolsivat lyhyen ajokiellon määräämistä. Ahvenanmaan ajokorttilain mukaan A oli kuitenkin määrättävä ajokieltoon vähintään vuodeksi. Oikeuskäytännön mukaan vastaavanlaisesta rattijuopumuksesta määrätään Manner-Suomessa käytännössä 2-3 kuukauden pituinen ajokielto.
10. Rattijuopuksesta määrättävän ajokiellon pituus vaihtelee siten tekopaikasta riippuen merkittävästi. Enemmistö katsoi, että Ahvenanmaan ajokorttilain ajokiellon vähimmäiskestoa koskevan säännöksen soveltaminen asiassa loukkasi perustuslain 6 §:n 1 momentissa turvattua ihmisten yhdenvertaisuutta lain edessä. Perustuslain 106 §:n mukaan, jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle. Tähän viitaten enemmistö jätti soveltamatta ajokorttilain ajokiellon vähimmäisaikaa koskevaa säännöstä. Hovioikeus määräsi A:n ajokiellon päättymään hovioikeuden ratkaisun antopäivänä 10.1.2017, jolloin ajokiellon pituus jäi alle vuoden.
11. Hovioikeuden vähemmistö puolestaan katsoi, että Ahvenanmaan maakunnalla oli valta säätää ajokiellosta ajokorttilain 43 ja 44 §:stä ilmenevällä tavalla. Säännös, jonka mukaan ajokiellon vähimmäisaika on yksi vuosi, ei enemmistön mukaan ole ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Koska ajokortti oli A:lle asioiden hoidon takia kuitenkin tarpeellinen, vähemmistö alensi käräjäoikeuden määräämän ajokiellon yhteen vuoteen, jolloin ajokielto päättyi 14.3.2017.
12. Korkein oikeus (KKO) myönsi syyttäjälle valitusluvan. Ratkaisussaan KKO totesi, että koska A oli syyllistynyt rattijuopumukseen Ahvenanmaalla, ajokieltoa määrättäessä oli sovellettava Ahvenanmaan ajokorttilain 44 §:n 2 momenttia. KKO korosti, että maakunnan ajokorttilakiin perustuva vähimmäisajokiellon pituus on sama kaikille, jotka syyllistyvät rattijuopumukseen Ahvenanmaalla. Säännökset eivät siten aseta ketään eri asemaan asuinpaikan tai muun perustuslain yhdenvertaisuussäännöksessä (PL 6 §) mainitun syyn perusteella. Lisäksi A:lle määrätty ajokielto on selvästi lyhyempi kuin ajokorttilaissa säädetty pisin ajokielto. KKO:n mukaan A:lle määrätty ajokielto ei ole suhteettoman ankara, kun otetaan huomioon ajokiellon tarkoitus ja A:n syyksi luettu rikos. KKO päätyi pohdinnassaan siihen, ettei Ahvenanmaan ajokieltoa koskevien säännösten soveltaminen ole PL 106 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisessä ristiriidassa PL 6 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuutta lain edessä tarkoittavan perusoikeuden kanssa.
13. Huomioon ottaen A:n suhteellisen alhainen alkoholipituus KKO lyhensi
hänen ajokieltonsa yhteen vuoteen kahteen kuukauteen. Kun A oli jo ollut ajokiellossa 15.2.2016 - 10.1.2017, KKO määräsi, että ajokielto alkoi KKO:n tuomion antopäivänä 2.3.2018 ja päättyy 4.7.2018.
KKO 2018:16
14. Rattijuopumuksen perusteella Ahvenanmaalla tuomittavan ajokiellon vähimmäisaika poikkeaa toki merkittävästi Manner-Suomessa sanotulla perusteella määrättävän ajokiellon minimiajasta. Kun Ahvenanmaan ajokorttilaki koskee kaikkia rattijuopumuksesta tuomittavia henkilöitä heidän asuinpaikastaan riippumatta, sen ei kuitenkaan voida katsoa loukkaavan sillä tavalla perustuslain 6 §:ssä säädettyä kansalaisten yhdenvertaisuutta lain edessä, että asianomaisessa säännöksessä mainitusta ajokiellon vähimmäisajasta voitaisiin PL 106 §:n nojalla poiketa.
15. Tuntuisi siltä, että ajokorttilain 66 §:n nojalla rattijuopumuksesta, törkeästä rattijuopumuksesta ja törkeästä liikenneturvallisuuden rikkomisesta määrättävän ajokiellon vähimmäisaikoja saattaisi olla syytä jonkin verran nostaa. Toisalta rattijuopumustapaukset saattavat käytännössä poiketa siinä määrin toisistaan, että tuomioistuimille on syytä säilyttää ajokiellon kestoa harkittaessa laaja harkintavalta. Jos kuljettaja on syyllistynyt viiden vuoden aikana kahdesti rattijuopumukseen, hänet on tuomittava ajokieltoon vähintään kuudeksi kuukaudeksi; törkeän rattijuopumuksen uusimistapauksessa kuljettaja on määrättävä ajokieltoon vähintään vuodeksi.
Tiedän kyllä, että Ahvenanmaan itsehallintolakia voidaan muuttaa vain perustuslain säätämisjärjestyksessä, mistä voinee päätellä, että manner-Suomen perustuslaki ja maakunnan itsehallintolaki ovat jotenkin samanvertaisia. Maakuntahallinnolla on tämän nojalla oikeus säätää paikallisia lakeja, joiden yksityiskohdat voivat hyvinkin erota manner-Suomen vastaavien lakien sisällöstä. Suomen kielen asemahan on yksi tunnettu esimerkki. Olisikin mielenkiintoista tietää, missä kaikissa asioissa maakunnan lainsäädäntö eroaa muun Suomen lainsäädännöstä - ettei tule ikäviä yllätyksiä, jos sinne joskus tulisi mentyä.
VastaaPoistaItsehallintolain mukaan Ahvenanmaalla on oma lainsäädäntävalta asioissa, jotka koskevat:
VastaaPoistaMaakuntapäivien järjestysmuotoa ja tehtäviä, sen jäsenten vaalia, maakunnan hallitusta sekä sen alaisia viranomaisia ja laitoksia;
Maakunan virkamiehiä, maakunnan palveluksessa olevien henkilöiden virkaehtosopimuksia sekä kurinpitorangaistusten määräämistä heille, sekä myös maakunnan palveluksessa olevien henkilöiden, luottamushenkilöiden sekä sikäläisten peruskoulujen opettajien eläketurvaa;
Ahvenanmaan lippua ja vaakunaa, sekä lipun käyttöä aluksissa;
kuntajakoa, kunnallisvaaleja, kuntien hallintoa ja niiden viranhaltijoita;
maakunnalle tulosta perittävää lisäveroa ja tilapäistä ylimääräistä tuloveroa sekä elinkeino- ja huviveroja, maakunnalle perittävien maksujen perusteita ja kunnallisveroa;
yleistä järjestystä ja turvallisuutta eräin poikkeuksin sekä palo- ja pelastustointa;
rakennus- ja kaavoitustointa, naapuruussuhteita, asuntotuotantoa;
kiinteän omaisuuden pakkolunastusta yleiseen tarpeeseen eräin poikkeuksin;
huoneenvuokraa, ja vuokrasäännöstelyä, maanvuokraa;
luonnon- ja ympäristönsuojelua, luonnon virkistyskäyttöä, vesioikeutta;
muinaismuistoja sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ja esineiden suojelua maakunnassa;
terveyden- ja sairaanhoitoa eräin poikkeuksin sekä polttohautausta;
sosiaalihuoltoa ja lupaa alkoholijuomien anniskeluun;
opetusta, oppisopimusta, kulttuuria, urheilua ja nuorisotyötä; arkisto-, kirjasto- ja museolaitosta eräin poikkeuksin;
maa- ja metsätaloutta, maataloustuotannon ohjaamista (näitä asioita koskevasta lainsäädännöstä on kuitenkin neuvoteltava valtion viranomaisten kanssa);
metsästystä ja kalastusta, kalastusalusten rekisteröintiä, kalastuselinkeinon ohjaamista;
eläinsuojelua ja eläinlääkintähuoltoa eräin poikkeuksin;
maatalousmaan, metsämaan ja kalastusvesien tuotantokyvyn ylläpitämistä; velvollisuutta luovuttaa käyttämättä jäänyttä tai vajaakäytössä olevaa maatalousmaata ja kalastusvesiä tällaista tarkoitusta varten täyttä korvausta vastaan toisen hallintaan määräajaksi;
oikeutta etsiä, vallata ja hyödyntää mineraalilöytöjä;
postilaitosta sekä oikeutta yleisradio- ja kaapelilähetystoiminnan harjoittamiseen maakunnassa eräin rajoituksin;
teitä ja kanavia, tieliikennettä, raideliikennettä, veneliikennettä, paikallisen meriliikenteen väyliä;
elinkeinotoimintaa eräin rajoituksin;
työllisyyden edistämistä;
tilastoja maakunnan oloista;
teon rangaistavaksi säätämistä ja rangaistuksen määrää, kun on kysymys maakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvasta oikeudenalasta;
uhkasakon asettamista ja tuomitsemista sekä muiden pakkokeinojen käyttöä, kun on kysymys maakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvasta oikeudenalasta;
muita itsehallintolain perusteiden mukaan maakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluviksi katsottavia asioita.
Javisst, melko jäätävää settiä. Kun koti-Suomen ja maakunnan lainsäädäntöjen eroista ei ole tietoa, niin taitaa olla viisainta olla kokonaan menemättä sinne. Mitä tulee tähän blogistin kuvailemaan rattijuoppoustuomioon, niin toivottavasti linjaerot eivät innosta maakunnan miehiä kännäämään manner-Suomen puolella sillä perusteella, että tuomiot ovat kuitenkin paljon lievempiä.
VastaaPoistaToisaalta härmäläisten kannattaa varoa kännissä ajelua Ahvenanmaalla!
VastaaPoistaOlen ollut siinä käsityksessä, että ristiriitaa perustuslain kanssa ei katsota syntyvän, jos po. laki on säädetty perustuslain säätämisjärjestyksessä. Onko laki vai tulkinta muuttunut nyt kun näitä alkaa tulla? Tuo Jehovan todistajien pykälä parin viikon takaa siis toisena.
VastaaPoistaOlen tehnyt blogitekstiin sikäli korjauksia, että ajokiellosta säädetään nykyisin, ei tieliikkennelaissa kuten kirjoitin, vaan vuonna 2011 säädetyssä ajorkorttilaissa.
VastaaPoistaPaha moka mminulta, pahoittelut! Virhe johtunee osin siitä, että siihen (vanhaan tai hyvään) aikaan, jolloin itse toimin tuomarina (viimeksi elokuussa 1990), ajokiellosta säädettiin tietiikennelaissa (TLL).
"Olen ollut siinä käsityksessä, että ristiriitaa perustuslain kanssa ei katsota syntyvän, jos po. laki on säädetty perustuslain säätämisjärjestyksessä. Onko laki vai tulkinta muuttunut nyt kun näitä alkaa tulla? Tuo Jehovan todistajien pykälä parin viikon takaa siis toisena."
VastaaPoistaAhvenanmaan maakunnan itsehallintona toteuttama lainsäädäntö ei käy perustuslakivaliokunnan tarkastettavana.
Mitä lainsäädäntöeroihin tulee, niin on niitä aika paljon Ahvenanmaan ja muun Suomen välillä. Mutta kukaan ei tiedä, mitä kaikkea. Asiaan perehtymistä vaikeuttaa vielä se, että Ahvenanmaa kieltäytyy julkaisemasta lainsäädännöstään suomenkielisiä käännöksiä.
EU-direktiiveihin perustuvan laisäädännön implementointikin tapahtuu Ahvenanmaalla usein myöhässä, eli ensin Ahvenanmaa odottelee, että Suomen eduskunta säätää asioista lait, ja kun eduskunta tekee niin usein aika viime tipassa siihen nähden, milloin lakia pitäisi alkaa soveltaa, niin sitten Ahvenanmaa vasta aloittaa oman prosessinsa usein siinä kohtaa kun lait olisi pitänyt olla jo säädettynä.
Erityisesti ympäristölainsäädännön saralla Suomi on saanut vuosien varrella EU:lta useita huomautuksia ja jonkun verran EU-tuomioistuimen tuomioitakin siitä, että direktiivejä ei ole implementoitu Ahvenanmaalla. Siitä huolimatta ilmiö on toistunut aika monta kertaa. Perusongelma ilmeisesti on siinä, että Ahvenanmaa on niin pieni yksikkö, etteivät sen resurssit riitä EU-lainsäädännön kehityksen seuraamiseen.