1. Rikosuutisilla on merkittävä asema madiatalojen uutisvirrassa. Päivä- ja erityisesti iltapäivälehdet sekä radio- ja tv-kanavat kertovat lähes joka päivä huomiota herättävistä ja ihmisten mieliä enemmän tai vähemmän kuohuttavista rikoksista ja niiden esitutkinnasta ja oikeudenkäynneistä.
2. Rikostapauksista uutisoivat toimittajat turvautuvat juttuja laatiessaan usein lainopillisen koulutuksen saaneiden asiantuntijoiden apuun. Varsinkin juristiprofessoreiden haastattelut ovat tällöin avainasemassa.Tämä on ymmärrettävää, sillä korkeasti koulutettujen ja kokeneiden asiatuntijoiden kommentit ovat omiaan lisämään uutisjutujen mielenkiintoa ja auttamaan ihmisiä tapausten arvioinnissa ja oman kannan muodostamisessa. Professoreiden lausunnoilla toimittaja saa vaikkapa koko sivun mittaisen juttunsa melko vaivattomasti tehtyä. Professoreita on tapana kutsua mediassa nimikkeellä "oikeusoppineet" tai lyhyesti vielä oudommalla nimellä "oppineet". (Latojan huomautus: Eikö nimike "lainoppinut" riittäisi?)
3. Otetaanpa tästä tarkasteltavaksi yksi tuore esimerkki. Rikosoikeuden professorit ovat tällä viikolla ottaneet kantaa Turun hovioikeuden viime perjantaina (17.11.) antamaan tuomioon, jolla hovioikeus, Pirkanmaan käräjäoikeuden asiassa aiemmin antaman ratkaisun hyväksyen, hylkäsi 23-vuotiaan turvapaikanhakijan Juusuf Muhamed Abbudin syytteen 10-vuotiaan tytön törkeästä raiskauksesta, vaikka mies oli ollut (kerrostalon pihalla) sukupuoliyhteydessä tämän kanssa.
4. Pirkanmaan käräjäoikeus, jonka viime maaliskussa antaman tuomion Turun hovioikeus nyt siis pysytti, tuomitsi miehen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä (RL 20:7) kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden mukaan jutussa ei ollut esitetty riittävää näyttöä siitä, että syytetty olisi syyttäjän väittämällä tavalla eli väkivaltaa käyttäen (RL 20:1.1) pakottanut tytön sukupuoliyhteyteen. Käräjäoikeuden tuomiostaan antaman julkisen selosteen mukaan oraalisen ja vaginaalisen sukupuoliyhteyden ei ole näytetty tapahtuneen vastoin tytön tahtoa.
5. Rikoksen uhrin edustaja vaati tapauksesssa syytetylle rangaistusta törkeästä raiskauksesta (RL 20:2) väkivallalla pakottamisen lisäksi myös RL 20 luvun 1 §:n 2 momentin perusteella siksi, että mies oli käyttänyt hyväkseen sitä, ettei tyttö ollut kyennyt puolustamaan itseään eikä ilmaisemaan tahtoaan pelon ja iästään johtuvan avuttoman tilansa takia (RL 20:1.2). Hovioikeus hylkäsi raiskaussyytteen myös tällä perusteella, koska pelkotilasta tai muusta avuttomasta tilasta ei esitetty jutussa näyttöä. Hovioikeuden perustelun mukaan laissa mainittu sanonta "muu avuton tila" tarkoittaa esimerkiksi tilannetta, jossa uhri on huumaavan aineen käytön takia tahdoton; uhrin ikää ei sen sijaan mainita lakitekstissä esimerkkinä avuttomasta tilasta. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion, jolla Abbud oli tuomittu törkeästä lapsen hyväksikäytöstä 3 vuodeksi vankeuteen. Abbud määrättiin maksamaan uhrille korvaukseksi kärsimyksestä 3 000 euroa, uhri oli vaatinut 17 000 euron suuruista summaa.
6. Ainakin kolme rikosoikeuden professoria on noussut hovioikeuden ratkaisun johdosta ns. "takajaloilleen"; heitä voi kyllä olla enemmänkin, sillä en toki seuraa tasavallan kaikkia tiedotusvälineitä.
7. Eniten äänessä näytää tässäkin tapauksessa olleen Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen, jolta media on pyytänyt ylivoimaisesti eniten haastatteluja; hyvänä kakkosena tässä kisassa tulee hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää. Tolvanen on kommentoinut Turun hovioikeuden ratkaisua ainakin neljässä eri lehdessä. Tolvasta säestää usein, niin myös tässä tapauksessa, Turun yliopiston rikosoikeuden professori Jussi Tapani; nyt Tapani on kommentoinut asiaa ainakin kahdessa lehdessä. Näiden kahden "mohikaanin" lisäksi TV1:n eilisessä A -studiossa haastateltiin Lapin yliopiston rikosoikeuden professori Minna Kimpimäkeä, joka nimitettiin viime vuonna Terttu Utriaisen seuraajaksi Lappiin. Emerita Utriainen jakelee edelleen ahkerasti lausuntoja medialle. Hän ja Matti Tolvanen, muiden muassa, kommentoivat lehdille 10-vuotiaan tytön tapausta jo Pirkanmaan käräjäoikeuden viime maaliskuussa antaman tuomion jälkeen.
8. Tolvanen, Tapani ja Kimpimäki olivat hovioikeuden ratkaisua kummastelevissa lausunnoissaan toki oikealla asialla. Jussi Tapani luonnehtii nykyistä oikeuskäytäntöä mainituissa tilanteissa herrasmiesmäiseen tapaansa "ongelmalliseksi". Matti Tolvanen oli hieman kärkevämpi, sillä hänen mielestään kymmenvuotias lapsi ei pysty ymmärtämään asiaa ja siten ylipäätään vastustamaan pahoissa aikeissa olevaa aikuista; Tolvasen mukaan hovioikeuden ratkaisu on siis virheellinen. Tolvanen ja Jussi Tapani toivoivat, että uhrin (asianomistajan) edustaja hakisi valituslupaa, joka saattaisi KKO:lta hyvinkin hellitä.
9. Minna Kimpimäki selvitteli eilen A-studiossa rauhalliseen tyyliinsä raiskausta koskevan sääntelyn kehitystä ja ongelmakohtia moitiskellen pykälien aukollisuutta ja tilkkutäkkimäisyyttä. Hänen mielestään uhrin puolustuskyvyttömyyden osoittamisen kynnys on Suomessa korkealla. Kimpimäen mukaan lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tulisi tuomita nykyistä useammin raiskauksena. Raiskaussäännöksiä tulisi muuttaa siten, että raiskauksen lähtökohtana ei olisi enää pakottamisen osoittaminen, vaan raiskaus olisi kyseessä, jos sukupuoliyhteydessä ollaan vastoin suostumusta ja tahtoa. Kimpimäen mukaan lakiin tulisi kirjata nykyistä tarkemmin tilanteet, joissa sukupuoliyhteyteen ei voida antaa pätevää suostuusta. Yksi näistä tilanteista olisi se, kun teko kohdistuu lapseen.
10. Aivan hyvin pointteja kaikilta kolmelta professorilta. Itse olisin Matti Tolvasen kanssa samaa mieltä siinä, että hovioikeus olisi voinut täysin perustellusti katsoa, että 10-vuotias lapsi on ko. asiassa ikänsä takia kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan. Lakiteksti toki sallii tämän järkevän tulkinnan. Tuomarin ei pidä tuijottaa vain sitä, mitä lakiesityksen perusteluissa sanotaan tai ei sanota, vaan käyttää myös omaa järkeään. Pidän selvänä, että KKO myöntäisi uhrille valitusluvan, jos sitä haetaan.
11. Professoreiden tiedotusvälineille antamia haastattelulausuntoja voidaan puoltaa, jos niiden antajat ymmärtävät pysytellä lausuntojen määrän osalta kohtuudessa eivätkä ryhdy ns. päivystäviksi proffiksi tai dosenteiksi. Itsekin olen noita lausuntoja jonkin verran antanut. Sain joskus pyyntöjä saapua kommentoimaan tapauksia tv- ohjelmiin tai niiden aamulähetyksiin, mutta torjuin nuo pyynnöt; kukapa sitä nyt viitsii lähteä jostakin "Tampereen takaa" Helsinkiin käyttämään aamutuimaan kello 7-8 korkeintaan 10 minuutin puheenvuoron jostakin ratkaisusta tai lain tulkinnasta. Joistakin isoista lehdistä olisi pari kolme kertaa lähetetty toimittaja autokyydillä kotiin haastatteluja tekemään, mutta vastasin aina, että ei kannata tulla. Sen sijaan kommentoin itse asioita lehtien mielipidesivuilla, ja nythän minulla on tämä blogi - itse asiassa kaksi blogia - joissa voin aukoa päätäni aika vapaasti ja vieläpä nopeasti, joskus jo samana päivänä, kun esimerkiksi KKO:n kommentointiin aihetta antava ratkaisu on annettu.
12. Tuomarit ovat mediaan verrattuna sikäli heikossa asemassa, että he eivät voi mediassa tai somessa juurikaan vastata uutisointiin ja siinä yhteydessä esitetyyn joskus varsin kovaan kritikkiin tai ns. lööppijuttuihin, joita tuomiot ja päätökset ovat tiedotusvälineissä aiheuttaneet. Väitetään, että tuomareiden luottamus mediaan ei olisi kovin hyvissä kantimissa. He eivät voi puuttua siihen, miten media käsittelee esimerkiksi rikostapauksia ja niissä annettavia tuomioita. Tuomarit saattavat väittää, että mediassa pelataan lähinnä vain mielikuvilla eikä tosiasioilla ja oikeilla tiedoilla.
13. Helsingin hovioikeuden maaliskuussa 2016 julkistettu laatuhankeraportti Tuomioistuimet ja media sisältää kovaa mediakritiikkiä: "Media kirjoittaa ja otsikoi uutisia tarkoituksellisen provokatiivisesti tai jättää tahallaan selostamatta joitain asian ratkaisuun liittyviä oleellisia seikkoja". Hovioikeuden ja Helsingin hovioikeuspiirin käräjäoikeuden tuomareista ja oikeustoimittajista koostuvan työryhmän laatima raportti kertoo, miten suomalaiset tiedotusvälineet uutisoivat tuomioistuinten päätöksistä. Työryhmä esitti myös monia konkreettisia parannusehdotuksia median ja tuomioistuimien yhteistyöhön. Raportissa opastetaan tuomareita aika yksityiskohtaisesti medialle puhumisen taidossa ja tiedotteiden kirjoittamisessa, samoin uutisiin päässeiden virheiden korjaamisessa.
14. Raportissa esitetään myös työryhmän kehittelemä ja perustelema ajatus mediatuomarijärjestelmän perustamisesta. Mediatuomarit olisivat oikeudenkäytön ammattilaisia, siis tuomareita, joiden työnkuvaan kuuluisi oikeusjuttujen ja tuomioistuinten ratkaisujen avaaminen medialle tavoitteena virheiden ja väärien tulkintojen vähentäminen. Muun muassa Ruotsissa, Norjassa, Hollannissa ja Espanjassa mediatuomareita jo on.
15. Mediatuomarisysteemi näyttää kiinnostavan myös pohjoisessa. Rovaniemen hovioikeuspiirin tuomioistuinten tuomarit ovat juuri tänään kello 12 kokoontumassa Lapin yliopiston Fellman-saliin käsittelemään mm. Ruotsin mediatuomarijärjestelmää, josta heille kertoo Helsingborgin käräjäoikeuden tuomari Emma Regnér. Lapin käräjäoikeuden laamanni Jyrki Kiviniemi puhuu tilaisuudessa aiheesta "Tiedottaminen ja yhteydenpito mediaan" ja asianajaja Matti Pulkamo puolestaan teemasta "Sosiaalinen media - mahdollisuus vai riippakivi". Iltapäivällä nimekäs panelistien joukko keskustelee aiheesta "Oikeudenhoito ja media".
16. Kysymys siitä, tarvitaanko Suomessa mediatuomareita, on sen verran kiinnostava, että olen ajatellut kirjoittaa siitä hieman myöhemmin oman blogijuttunsa. Siinä yhteydessä voin käsitellä myös tuomioistuinten tiedottamista, joka on minusta meillä suoraan sanoen lasten kengissä. Hovioikeudet julkaisevat ratkaisujaan hyvin tai oikeastaan onnettoman vähän ja käräjäoikeudet eivät tee sitä lainkaan. Hovioikeuksista oikeastaan vain Helsingin HO julkaisee ratkaisuja koskevia tiedotteita jne. Minusta kaikkien käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien tulisi alkaa reippaasti julkaista sivun pituisia tiedotteista kaikista vähänkin merkittävimmistä ratkaisuistaan. Tiedotteessa mainittaisiin myös asian ratkaisseiden tuomareiden nimet ja se, kuka heistä vastaa median ja ylesiön mahdollisiin asiaa koskeviin kysymyksiin.Tämä olisi siten tapauksen mediatuomari.
17. Mikään ei estä tämän lisäksi jokaista tuomioistuinta nimeämästä oikeuden koosta riippuen esimerkiksi 2-3 yleistä mediatuomaria, jotka pitäisivät yhteyttä tiedotusvälineisiin, tiedottaisivat yleensä oikeuden toiminnasta ja tarvittaessa oikaisisivat mediassa esiintyviä virheellisiä tietoja tuomioistuimen toiminnasta. Minusta mediatuomarit voisivat ottaa kantaa myös professoreiden ja muiden tutkijoiden mediassa tietyistä oikeusjutuista antamiin kriittisiin lausuntoihin.
18. Nykyisin mediatuomareina ja samalla kriitikkoina esiintyvät juridiikan professorit, dosentit ja tohtorit. Tuomioistuimien omat mediatuomarit tuntisivat kuitenkin myös kunkin tapauksen yksityiskohdat, joten he osaisivat vastata tutkijoiden kritiikkiin ja valottaa lukijoille sitä, miksi asiassa on päädytty tuomiosta ilmenevään lopputulokseen. Tämä lisäisisi tuomareiden ja tutkijoiden välistä vuoropuhelua, mikä on omiaan edistämaan lainkäytön tuntemusta ja vahvistamaan luottamusta tuomioistuinten toimintaan.
http://www.domstol.se/Om-Sveriges-Domstolar/Sveriges-Domstolars-pressrum/Mediegruppen/
VastaaPoistaBlogisti on usein aiheellisesti kritisoinut KKO:n jäsenten toimintaa välimiesoikeudessa / -oikeutena. Onko professorilta mennyt ohi silmien ON Ari Kantorin saama hulppea (muistaakseni) 270.000 euron palkkio?
VastaaPoistaOikeusneuvosten välimiespalkkiot eivät kyllä oikein liity tämän blogijutun teemaan.
VastaaPoistaOlen huomannut Kantorin tapauksen lehtikirjoittelusta. Ei siinä sinänsä ole mitään kovin uutta tai ihmeellistä. Aiemmin maan välimieskunkkuna hääri oikeusneuvos Mikko Tulokas. Hän menetti kenties juuri ahneutensa takia mahiksensa edetä urallaan KKO:n presidentiksi.
En ole kritisoinut välimiesten palkkioiden suuruutta vaan lähinnä oikeusneuvoten osallistumista välimiesmenettelyyn. Olen kyllä nyttemmin sitä mieltä, että mm. menettelyn asianmukaisen johtamisen ja prosessisäännösten tuntemisen ja hallitsemisen kannalta on hyvä, että kolmijäsenisen välimiesoikeuden puheenjohtajana on ammattituomari. Tämän ei kuitenkaan toki tarvitse olla KKO:n jäsen. Kyllä muistakin tuomioistuimista löytyy päteviä ja joskus vielä jopa pätevämpiäkin tuomareita!
Toivottavasti Ari Kantorille ei käy samoin kuin Tulokkaalle! Parin vuoden kuluttua KKO:lle on valittava uusi presidentti. KKO:n sisältä vain harvoilla oikeusneuvoksilla on mahdollisuuksia tulla nimitetyksi virkaan. Yksi heistä olisi juuri Kantor.
VastaaPoistaRuotsissa mediatuomarisysteemi taitaa olla organisoitu Domstolsverketin kautta. Ehkä näin voitaisiin tehdä myös Suomessa tulevaisuudessa.
VastaaPoistaErikoista oli, että syyttäjän raiskaussyyte ei sisältänyt lainkaan väitettä uhrin avuttomasta tilasta, vaan tältä osin asianomistaja joutuu itse ajamaan etuaan.
VastaaPoistaSuomessa ei tarvitsisi jäädä odottelemaan tuomioistuinviraston perustamista. Kukin tuomioistuin nimeää itse oman mediatuomarinsa.
VastaaPoistaMitenkäs blogisti eroaa mitenkään professorista lausuntoautomaattina paitsi, että antaa lausuntonsa ilman veloitusta ilmaiseksi täällä?
VastaaPoistaNo ainakin siinä, etten lausahtale median pyytämissä haastatteluissa vaan omasta aloitteesta ja lähinnä omaksi ratokseni kirjoitettuina juttuina. Kyllä näitäkin juttuja aika monet lukevat, noin 9 vuoden aikana blogissa on ollut 4,5 miljoonaa käyntiä ja kommentteja on kertynyt n. 35 000 kappaletta. Keskustelua on siis syntynyt.
VastaaPoista"Kimpimäen mukaan lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tulisi tuomita nykyistä useammin raiskauksena."
VastaaPoistaTässä on minusta Kimpimäen ajatusvirhe: hän kannattaa raiskausrikoksen tunnusmerkistön uuttamista siten, että ratkaisevaa on uhrin suostumuksen puute (ks uusin Lakimies-lehti). Käsittääkseni järjestelmä on kuitenkin rakennettu niin, että seksuaalirikoksissa suostumusta arvioidaan täysi-ikäisten ts pätevän suostumuksen antamaan kykenevien kesken. Lasten suojeleminen taas on järjestetty niin, että heidän katsotaan aina olevan kykenemättömiä antamaan suostumuksen. Siksi on turva sotkea noita rikostyyppejä vaan raiskauksen tulisi katsoa aina sisältyvän lapsen hyväksikäyttöön. Väkivalta ja pakottaminen voitaisiin ottaa mittaamisessa huomioon. Asteikko on molemissa riittävän korkea.
"se, kuka heistä vastaa median ja ylesiön mahdollisiin asiaa koskeviin kysymyksiin.Tämä olisi siten tapauksen mediatuomari."
VastaaPoistaKun tuomari ei saa rikkoa neuvottelusalaisuutta ts tiukasti ottaen ilmoittaa mitään, mikä ei jo sisälly tuomion perusteluihin, suhtautuisin varauksella ajatukseen, että joku ratkaisuun osallistuneista toimisi ns mediatuomarina, se minisi helposti selittelyksi tai kielletyksi lisäperustelujen esittämiseksi. Parempi olisi, että mediatuomari on ulkopuolinen.
Nuo kaksi edellä mainittua kommenttia, jotka lienevät saman henkilön lähettämiä, ovat tulleet perille viime yönä klo 02.15 ja 02,27, eli ovat siten pikkutuntien tuotoksia. Tämä selittänee osin kommentoijan ajatuksenjuoksun laatua.
VastaaPoistaTässä Pirkanmaan Turun -tapauksesta on tehty mediassa melkoinen "kohujuttu". Tämä on hyvin tyypillinen ilmiö raiskaus- ja hyväksikäyttötapausten osalta. Kansa eli suuri yleisö on kovin helppo saada "pöyristymään" milloin mistäkin ja niin myös yhden ainoan tuomion johdosta. Tämä on nähty niin kovin monta kertaa.
VastaaPoistaYksi iltapäivälehti tekee tuomiosta - oikeusoppineiden ja päivystävien proffien ja dosenttien haastattelujen ryydittämänä - lööppjutun. Tämän vuoksi toisen iltapäivälehden on kään kuin pakko seurata perässä, minkä johdosta some täytyy raivostuneiden kansalaisetn kommenteista. Sitten "kauheaa tuomiota" päivitellän Yle uutisissa ja MTV:n uutisissa - ja taas kuullaan oikeusopppineita. Ja taas kansa raivostuu ja some täyttyy hovioikeutta ja sen tuomareita herjaavista ja solvaavista kommenteista. Totesin, että HS:n verkossa on julkaistu alun kolmattasataa vihaista ja osin suorastaan raivostunutta anonyymien kommenttia Turun hovioikeuden tuomiosta kirjoitetun jutun takia; Aamulehdessakin oli päästy hieman yli sadan kommentin.
Myös Hesarin ja isompien maaluntalehtienkin on tämän jälkeen pakko puttua asiaan; eilisessä verkko-Hesarissa Turun HO:n tuomiosta eli tehty peräti neljä eri juttua. Asiaa käsitellään myös lehtien pääkirjoituksissa.
Tuomion innoittamana joku yli-innostunut kansanedusaja esittää tuohtuneen oloisen kysymyksen hallituksen kyselytunnilla. Eilen tuon kysymyksen oikeusministeri Antti Häkkäselle esitti kansanedustaja Antero Laukkanen (kd).
Sitten on vielä vuorossa TV!:n Hyvää Huomenta -lähetys, jossa tapaus otetaan esille. Tänä aamuna tv-studioon oli kutsuttu kolme eduskunnan lakivaliokunnan jäsentä (Kari Tolvanen, Karimäki ja Niilo Keränen), jotka keskustelivat tai oikeammin yrittivät keskustella toimittaja Sanni Savikon johdolla. Juttu oli kauheaa katsottavaa myös sen vuoksi, että toimittaja oli asiassa pihalla kuin lumiukko yrittäen hätäpäissään koko ajan vilkuilla paperista hänelle etukäteen luonnosteltuja kysymyksiä.
Kun on perjantai ja jälkiviisaat kokoontuvat Hyvää huomenta -lähetykseen, niin totta kai hovioikeuden raiskaustuomiota pitää käsitellä myös siinä! Näin kävi tänä aamuna, jolloin jotakuinkin järkevänä miehenä aiemmin tunnettu Matti Apunenkin sortui outoon ylireagointiin ja pöyristelyyn ja ääni lähes väristen "tuomitsi" hovoikeuden kamalan perustelulausuman! Ainoa jälkiviisas, joka näytti säilyttäneen malttinsa, oli Antti Blåfield joka yritti tilannetta rauhoittaakseen selittää, että yhden ainoan oikeustapauksen ja tuomion johdosta ei pitäisi ryhtyä heti suin päin kiivaasti lakia muuttamaan ja yhden tuomioistuimen tuomiota kovin ankarasti moitiskelemaan.
Minua ihmetyttää usein yksi asia, nimittäin se, ettei mediassa koskaan mainita niiden tuomareiden nimiä, jotka ovat jutuissa mainittujen tuomioiden takana eli päättäneet jutuista. Kerrotaan vain, että kyseessä on sen ja sen käräjäokeuden tai hovoikeuden antama tuomio. Pienemissäkin käräjäoikeuksissa on nkyään pitkälti toistakymmentä tuomaria, Helsingin käräjäoikeudessa luultavasti lähemmäs sata tai enemmäkin, ja hovoikeudessa useita kymmeniä.
VastaaPoistaNyt esillä olevassa Turun hovioikeuden tapauksessakin tiedotusvälineissä on kerrottu kyllä sekä syytettä ajaneen syyttäjän ja uhria puolustaaneen asianajajan nimi. Mutta asian ratkaisseiden tuomareiden nimet ovat jääneet pimentoon, vaikka lehdet ja tv-kanavat ovat kyllä tilanneet hovioikeuden tuomion itselleen ja tuomareiden nimet ilmenevät tuomiosta tai ne olisi joka tapauksessa helppo saada selville.
Erään (tosi vihaisen) toimitajan laatimassa jutussa tosin kerrotaan, että hovioikeuden kokoonpanoon on kuulunut kaksi miestä ja yksi nainen - vai oliko se nyt toisin päin. Tuomareiden nimet toimitaja on kuitenkin jättänyt mainitsematta. Miksi?
Kommenttiketjun lukeneena ja samaa tiedotusvälineiden pöyristelyä seuranneena tyydyn sanomaan I rest my case. Mediatuomareita tarvitaan. Siis nimenomaan tuomareita, eikä kaiken maailman viisaita tietäjiä.
VastaaPoistaTästähän nähtiin jo loistava esimerkki Hesarin yleisönosastolla kun rohkea, reipas ja napakka kät, ma HON Helsingistä avasi lähestymiskieltoa vs väkivallan uhkaa a propos Porvoon traaginen lapsenmurha.
Tälla tavalla eli mediatuomareiden oikea-aikaisilla, rauhallisilla ja tolkullisilla kannanotoilla saataisiin yhteiskunnallinen debatti (esim ylipäätään suostumus <> pakottaminen seksuaalirikoksissa) oikeille raiteille.
Ja Anonyymi 24.11. - samaa mieltä kanssasi! Tämäkin eli sisältyminen toiseen rubriikkiin pitäisi vain avata kansalle kansantajuisesti. Toki voi kyseenalaistaa onko lainsäätäjältä optimaalinen ratkaisu. Ei ainakaan kansan tajuun menevä.
Kaikesta huolimatta perjantaita toivottaa Neiti
Blogisti huomasi myös kommentoijan mainitseman hovioikeudenneuvos Petra Springin mielipidekirjoituksen "Olisiko oikeuslaitos voinut estää tragedian?" HS:n mielipidesivulla 17.11. Minustakin Springin kirjoitus on hyvä esimerkki siitä, missä asioissa ja miten mediatuomari voisi toimia. HON Spring näyttää olevan mediatuomarijärjestelmän puuhanaisia ja hyvä niin!
VastaaPoistaItseäni tässä kohujutussa mietityttää lapsen tai lapsien mahdollisuus keskustella täysin tuntemattomien ihmisten kanssa, ilman että vanhemmat kontrolloivat tapahtunutta.
VastaaPoistaEhkä tässä maksetaan siitä, ettei lapsia saa tänä päivänä pelotella mustalla miehellä tai mustalaisilla, jotka ottavat tuhmat lapset vankkureihin.
Turun hovoikeudessa asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Elina Paasivirta, Rita Melartin ja Pekka Varjus. Valmistelijana esittelijä Johannes Koskenniemi.
VastaaPoistaKyllä jonkinlainen mediatuomarijärjestelmä voisi olla paikallaan. Nyt on usein niin, ettei oikeudenkäyntiä seuraavien päivien uutisointia lukiessaan oikein tunnista olleensa läsnä samassa oikeussalissakaan, vaikka olisi toiminut jutun syyttäjänä, tuomarina tai asianajajana. Eri asia on, ettei tämä tuomioistuimen mediayhdyshenkilö oikein voi kuulua jutun ratkaisussa mukana olleeseen kokoonpanoon syistä, jotka jossain aiemmassa kommentissa tuotiinkin jo esiin. Mutta mm. erilaiset rikostunnusmerkistöjen asettamat rajat tuomioistuimen ratkaisuille varmasti aukeaisivat medialle ymmärrettävämmin, jos joku kokenut mediatuomari niitä olisi tarvittaessa tarkemmin toimittajille selittämässä. Samoin ne monenlaiset prosessuaaliset seikat, jotka johonkin tuomioon kulloinkin ovat voineet olla vaikuttamassa.
VastaaPoistaBlogijutussani esitin kahta eri tapaa ja henkilöä sanottua yhteydenpitoa silmällä pitäen.
VastaaPoistaEnsiksi toimittajien ja yleisön tiedusteluihin vastaisi joku oikeuden ratkaisukokoonpanossa mukana ollut tuomari (tai asian esittelijä), jonka nimi kävisi ilmi tuomioistuimen kussakin asiassa antamasta tiedotteesta, joka julkaistaan tuomioistuimen kotisivulla. Tämä henklö ei siis olisi "varsinainen" mediatuomari.
Tällainen käytäntö on voimassa Helsingin hovioikeudessa, joka on julkaissut tänä vuonna jo noin 40 sanotunlaista tiedotetta. Seuraavasta linkistä ilmenee yksi niistä
https://oikeus.fi/hovioikeudet/helsinginhovioikeus/fi/index/tiedotteet/2017/06/hovioikeustuomitsineljahenkiloaehdottomiinvankeusrangaistuksiinns.kultalampi-asiassa.html
Toiseksi mediatuomari olisi joku tietyn tuomioistuimen tehtävään valitsema tuomari, joka vastaisi toimittajien ja yleisön kysymyksiin, jotka koskevat ko. tuomioistuimen toimintaa tai yleisellä tasolla joitakin sen antamia ratkaisua. Suuremmissa käräjäoikeuksissa voisi olla kaksi mediatuomaria. Mediatuomari puuttuisi myös mediassa tuomioistuimen toiminnasta esitettyihin virheellisiin tietoihin. Hän voisi myös oma-aloitteisesti tiedottaa tuomioistuimen toiminnasta ja ratkaisukäytänöstä.
Tuomari, joka on kuulunut jutun ratkaisukokoonpanoon, tuntee ja tietää tietenkin asian paremmn kuin "ulkopuolinen" tuomari. Toki mediatuomari voi keskustella mediassa esille nousseesta jutusta ja tuomiosta asian ratkaisukoonpanoon kuluneiden tuomareiden kanssa ja tällä perusteella yhteydessä mediaan.
Anonyymi kirjoitti 24.11.2017 ”on usein niin, ettei oikeudenkäyntiä seuraavien päivien uutisointia lukiessaan oikein tunnista olleensa läsnä samassa oikeussalissakaan, vaikka olisi toiminut jutun syyttäjänä, tuomarina tai asianajajana”. Julkisen oikeudenkäynnin kyseessä ollessa tämä voi johtua siitä, että asian käsittelyä seurannut media voi nähdä asian hyvinkin eri tavalla kuin syyttäjä, tuomari tai asianajaja.
VastaaPoistaSalaisen oikeudenkäynnin kyseessä ollessa media luonnollisesti pyrkii seuraamaan ja uutisoimaan asian käsittelyä saamansa tiedon perusteella.
Ilmeistä on, että Plogistin esittämä tuomioistuimen tiedotteiden laajempi julkaisukäytäntö vähentäisi median tarvetta saada lainopillisen koulutuksen saaneiden asiantuntijoiden apua sekä ns. lööppijuttuja, mutta toisaalta lisäisi hieman tuomioistuimissa tehtävän työn määrää.
Halutessaan tuomioistuimet voivat päättää tiedotteiden laajemmasta julkaisukäytännöstä, riippumatta siitä, mitä mieltä mediatalot ovat uutisvirran vähenemisestä.
Mikään muu kuin mahdollisesti moraali, ei estä, eikä voikkaan estää lainopillisen koulutuksen saaneita asiantuntijoita ryhtymästä päivystäviksi proffiksi tai dosenteiksi.
Tässä pelissä pallo on tuomioistuimilla.
Toimittajien ja päivystävien proffien symbioosi eli vuorovaikutussuhde hyödyntää molempia osapuolia.
VastaaPoistaEsimerkiksi iltapäivälehden nuori ja aloitteleva rikostoimittaja saa helposti tehtyä puolen sivun tai vaikkapa koko sivun jutun jostakin "kohuoikeusjutusta" ottamalla yhteyttä heti esim. Matti Tolvaseen. Tällaisten juttujen sisällöstä n. 50-75 prosenttia on tolvasten, mäenpäiden ym. haastattelussa kertomaa asiaa, loput toimittajan omaa tekstiä. Luultavasti kokeneemmat toimittajat opastavat nuorempiaan iskulauseella "Soita aina ensin Tolvaselle!".
Lausuntoja auliisti jakelevat proffat, dosentit ja tohtorit saavat lehdille, radiolle ja tv-toimituksille antamistaan lausunnoista kosolti julkisuutta, mikä tietenkin hivelee tyyppien itsetuntoa kummasti. Niin ja kuvan lehteen tai tv-uutisiin, tiettysti! Googlettamalla havaitaan, että esim. Matti Tolvasesta löytyy netistä kymmeniä tai kenties jopa 100 kuvaa. Mihin vielä ehtiikään!
Edesmennyt rikosoikeuden professori Pekka Koskinen sanoi jossain yhteydessä, että hän piti jonkinlaista kommentointia virkaan kuuluvana tehtävänä.
VastaaPoistaEhkä muisti armahtaa, mutta mielestäni Pekka Koskinen kommentoi vähemmän kun tolvaset.
Tolvasille näkyvät soittelevan vanhat, eivät nuoret oikeustoimittajat. Menetelmällä toisiaan saadaan helposti näyttävä juttu.
Paras malli oikeuslaitoksen tiedottamiseen olisi, että tulevassa tuomioistuinvirastossa olisi viestintäkoulutuksen saaneita tiedottajia, joilla olisi toki myös kokemusta syyttäjän, asianajajan tai tuomarin tehtävistä. Tiedottajat laatisivat ja kommentoisivat keskiteysti koko valtakunnassa oikeudenkäyntejä ja tarvittaessa niitä oikeuskysymyksiä, mitä mediassa käsitellään. Tiedottaja voisi olla tarvittaessa yhteydessä asian ratkaisukokoonpanoon kuuluvaan tuomariin ja saada tältä lisätietoja, joiden perusteella sitten laatii tiedotteita ja antaa haastatteluja.
VastaaPoistaKyllä, Pakka Koskinen kommentoi, mutta vain harvakseltaan. Hänen kommentointinsa ei mennyt määrän suhteen äärimmäisyyksiin, vai pitäisikö sanoa "lähes älyttömyyksiin".
VastaaPoistaPekka kommentoi myös tämn blogin kirjoituksia muutaman kerran. Kiistelime mm. Jasser Arafatista, jonka Pekka oli aikoinaan tavannut ja kai ollut myös kutsumassa Suomeen.
En usko yhtään kommentoijan esittämään malliin, jossa tiedottajana toimisi tuomioituinviraston virkamies. Kyllä hommaan tarvittaisiin jokaisessa tuomioistuimessa "kunnon tuomari", joka hoitaisi tehtävää tuomarin työnsä ohessa.
VastaaPoistaKyllä kysymys mediatuomareista on kuolleena syntynyt ajatus. Oikeuden päätökset pitäisi kirjoittaa niin selkokielellä,että ainakin media ymmärtäisi ne. Toisaalta meillä on niin huono ja vajavaisesti koulutettu oikeusjuttuja kommentoiva media, että se ei ymmärrä, vaikka minkälainen mediatuomareista niitä kommentoisi ja selittäisi. Onhan se nähty Matti Tolvasenkin kommentoimista jutuista. Aniharvoin Tolvanenkin onnistuu kommentoimaan oikeudenkäytössä sillä tavoin,että edes kokeneemmat oikeustoimittajat niitä ymmärtäisivät. Media hakee vain raflaavia juttuja ja vääristelee sen vuoksi selkeitäkin oikeuden päätöksiä. Onhan meillä kaikenlaisia happosia,mölsiä ja lahjomattomia päivärintoja, joilla ei yksinkertaisesti onnistu minkäänlaiset yksinkerataisimmankaan oikeusjutun kommentointi. Usein tiedot ovat ymmärretty väärin, ei osata puuttua olennaisiin kysymyksiin jne. Naurettavaa esim. on kun puhutaan jostakin vangitsemistapauksesta niin muistetaan mainita, että vangitseminen tapahtui "todennäköisin syin", vaikka se on itsestään selvä asia,eikä sitä tarvitsisi hokea,koska eihän muuten epäiltyä edes vangittaisiin. Unohdetaan koko mediatuomarijuttu,joka on terminäkin kammottava.
VastaaPoistaSamaa mieltä kuin Skorpioni. Siitä se soppa vasta syntyisi, kun tuomari alkaisi jälkikäteen selittelemään tuomiota. Riittävää on, että tuomion perustelut ovat selkeät, ja tarvittaessa laaditaan tiedote.
VastaaPoistaJep,annetaan Tolvasen hoitaa homma!
VastaaPoistaLakimiesuutisten artikkelissa Tuomioistuimet ja media ma hovioikeudenneuvos ja käräjätuomari Petra Spring kertoo, että (ydin)syy mediatuomari-järjestelmän perustamiselle on tuomioistuimiin kohdistuva ankara kritiikki, jonka taustalla median julkaisema puutteellinen ja vääristynyt tieto annetuista tuomioista ja rangaistusjärjestelmän sisällöstä (ks linkki):
VastaaPoista− Kun rikosten ja tuomioiden taustoista ja perusteluista saadaan julkisuudessa enemmän tietoa, hyötyvät siitä niin tuomarit kuin median edustajatkin. Samalla kansalaisten vaatimus kovemmista tuomioista hälvenee.
Särähti korvassa tuo jälkimmäinen lause "kansalaisten vaatimus", ja syntyi ikävä ajatus, että lainkäyttäjä ryhtyy tässä nyt politikoimaan ja unohtaa kunnioittaa Montesquieun vallan kolmijako-oppia. Mielestäni aktiivinen asennekasvatus/muutos sopii huonosti tuomioistuimien rooliin.
"Kansalaisten vaatimus kovemmista tuomioista".
VastaaPoistaTuomioilla tarkoitetaneen tässä kohaa varmaankin "ankarampia rangaistuksia". Ja "kansalaisten vaatimuksilla" taas ihmisten rangaistuskäytännölle asettamia "odotuksia" tai ns. "yleistä oikeustajua" ja sen mukaisia rangaistuksia.
En kiinnittäisi tässä yhteydessä huomiota ko. muotoiluun, sillä se vie ajatukset pois pääasiasta eli siitä, tarvitaanko Suomessakin - eräiden muiden maiden tavoin - mediatuomareita.
Mikä voisi olla termiä "mediatuomari" parempi ilmaisu?
VastaaPoistaEsim. nimike "yhteyshenkilö median ja tuomioistuimen välillä" tuntuu liian kankealta. Nimikkeeltä on edellytettävä iskevyyttä. Asia ja ko. henkilön tehtäväkenttä pitäisi pystyä ilmaisemaan yhdellä sanalla.
Ratkaisua selostava tuomari, jonka yhteystiedot olisivat ratkaisuselosteen lopuussa.
VastaaPoistaSkorpioni: "Oikeuden päätökset pitäisi kirjoittaa niin selkokielellä,että ainakin media ymmärtäisi ne."
VastaaPoistaTämä on ikuisuuskysymys, jota aina vaaditaan. Oikeuden päätökset perustuvat ylemmän akateemisen tutkinon suorittaneen, useiden vuosien, ellei vuosikymmenien, ammatillisen työkokemuksen omaavan ammatillaisen ajatteluun, joka ei ole jokaisen tavallisen ihmisen ymmärrettävissä. Vaatimus on sama kuin että vaadittaisiin, että jokaisen peruskoulun käyneen pitäisi ymmmärtää diplomi-insinöörin laatima rakennuksen lujuuslaskelma tai potilaan lääkärin tekemä diagnoosi. Juridiikan ongelma on siinä, että siinä käytetään yleiskieltä, joka saa maallikot kuvittelemaan, että he ymmärtävät tai voivat edes ymmärtää asian. Luujuuslaskelmissa käytetään matemaattisia kaavoja, joiden edessä maallikot osaavat "laskea aseensa".
Anonyymi kyllä selvästi liioittelee juridisen kielen ja tuomioistuinten perusteluissaan käyttämän kirjoitustavan vaikeaselkoisuutta maallikoille.
VastaaPoista"Tuomarit ovat mediaan verrattuna sikäli heikossa asemassa, että he eivät voi mediassa tai somessa juurikaan vastata uutisointiin ja siinä yhteydessä esitetyyn joskus varsin kovaan kritikkiin tai ns. lööppijuttuihin, joita tuomiot ja päätökset ovat tiedotusvälineissä aiheuttaneet."
VastaaPoistaTuomarit pääsevät Suomen medioissa aika vähällä. Kun kirjoitetaan jostain tuomiosta lehtijuttuja, Suomessa tuomareiden nimiä ei yleensä edes mainita. Toisin on vaikkapa USA:ssa, jossa tuomioita usein henkilöitetään yksittäisiin tuomareihin nimeltä mainiten. Eikä näin ole vain korkeimman oikeuden osalta, vaan alempienkin oikeuksien tuomioiden kohdalla. Lehdet spekuloivat siellä paljon yksittäisten tuomareiden ajattelutapoja ja linjoja. Suomessa tuomarit eivät ole samalla tavoin julkisuudenhenkilöitä. Tavallinen kansa ei osaa täällä nimetä yhtään korkeimman oikeusasteen tuomaria, koska oikeusjuttuja ei henkilöitetä Suomen medioissa tuomareiden osalta.
USA:ssa asiaan liittyy kyllä varjopuoliakin, kuten se, että kun osa tuomareista on julkkiksia, nämä saavat sitten myös sosiaalisessa mediassa aika lailla lunta tupaan nimen kanssa.
Tuota samaa asiaa eli suomalaisten tuomareiden täydellistä "nimettömyyttä" oikeusjuttujen uutisoinnin yhteydessä olen itsekin edellä kommentissani 24.11. ihmetellyt.
VastaaPoistaTämä blogi ja siitä esitetyt kommentit osoittavat, että meillä on hyvä systeemi. Mikä hyvin on,mitä sitä muuttamaan, sanoi jo Manu Koivistokin. Niin se on! Tolvasten ja kaikenmaailman dosentit vain haluavat jatkuvilla kommenteillaan korostaa omaa egoaan!
VastaaPoistaJuurikin näin!
VastaaPoistaValtakunnassa kaikki hyvin! Kunhan Pate saisi ne helvetin 20 000 korttia kerätyksi! Blogisti kantoi oman kortensa kekoon ja täytti Paavon kannattajakortin ja lähetti sen osoitteeseen "Paavopresidentiksi".
Meillä on toki presidenttinä vireä ikämies, jolla on nyt kylässä ainakin kolme prinssiä ja lisää saapuu lähes päivittäin. Eukkonsa ukkeli on saattanut raskaana - kuten Williamkin omansa, molemmilla on jo entuudestaan kaksi mukulaa - Lennun karva kiiltää Linnan juhlat ovat ovella ja sitten on vielä joulu, uudenvuoden puhe ja pressanvaalit!
Toivottavasti sitten päästäisin jo pikku hiljaa rauhaan tästä helevetin hössötyksestä!
Anteeksi, mutta miksi tässä keskustelussa sivuutettiin täysin Anonyymin 24.11. jättämä kommentti? Tai siis kuitattiin se pikkutuntien hömpöttelynä?
VastaaPoista"Tässä on minusta Kimpimäen ajatusvirhe: hän kannattaa raiskausrikoksen tunnusmerkistön uuttamista siten, että ratkaisevaa on uhrin suostumuksen puute (ks uusin Lakimies-lehti). Käsittääkseni järjestelmä on kuitenkin rakennettu niin, että seksuaalirikoksissa suostumusta arvioidaan täysi-ikäisten ts pätevän suostumuksen antamaan kykenevien kesken. Lasten suojeleminen taas on järjestetty niin, että heidän katsotaan aina olevan kykenemättömiä antamaan suostumuksen. Siksi on turva sotkea noita rikostyyppejä vaan raiskauksen tulisi katsoa aina sisältyvän lapsen hyväksikäyttöön. Väkivalta ja pakottaminen voitaisiin ottaa mittaamisessa huomioon. Asteikko on molemissa riittävän korkea."
Kun kerran alle 16-vuotiaan kanssa sukupuoliyhteydessä oleminen on suoraan lainsäädännön nojalla kriminalisoitu lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä kaikissa tilanteissa ja, mikäli teko on myös kokonaisuutena arvotellen törkeä, törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä, niin on mielestäni perusteltua sanoa, että vallitseva oikeustila on sellainen, jossa alle 16-vuotiaan kanssa seksin harrastaminen on ensisijassa lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistusasteikko on 1 v - 10v, törkeä raiskaus 2v - 10v.
Tolvanen ja Tapani olivat ainakin jossain mediassa sitä mieltä, että henkilö olisi tullut tuomita sekä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä että törkeästä raiskauksesta. Tämä olisi kyllä rikosoikeuden kannalta ongelmallista, sillä tällöin henkilöä rangaistaisiin kaksi kertaa eri rikosnimikkeillä sukupuoliyhteydestä alle 16-vuotiaan kanssa. Tässä asiassahan pelkotilasta ei esimerkiksi esitetty näyttöä, jolloin "muu avuton tila" perustuisi pelkästään uhrin ikään eli samaan tekijään, johon kriminalisointi lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä perustuu. Rankaiseminen eri perusteilla voisi toki olla mahdollista, jos ajateltaisiin, että suojeltavat oikeushyvät olisivat erilaisia.
Mikäli tällaiset teot halutaan kriminalisoida raiskauksina, tulee lainsäädäntöä muuttaa eikä syyttää tuomioistuimia siitä, että he noudattavat lakia.
Mielelläni kuulisin myös blogistin mietteitä siitä, miten tama eri rangaistussäännösten välinen dilemma tulisi ratkaista, jos ei niin kuin Turun hovioikeus teki.
Blogistin käsityksen mukaan asiassa ei ole mitään dilemmaa.
VastaaPoistaRaiskaus (RL 20:1-2) samoin kuin sukupuoliyhteyteen pakottaminen (RL 20:3) on arvioitava myös lapsen seksuaalisen hyväksikäytön (RL 20:6-7) mukaan, jos ko. rikokset kohdistuvat lapseen.
Näin juuri. Mutta jos raiskauksen tunnusmerkistö ei täyty, kyse on vain lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Eli juuri kuten HO arvioi tässä tapauksessa.
PoistaEli tässä tilanteessa olisi blogistin mielestä tullut tuomita molemmista?
PoistaTämä koko asia on sinänsä kovin valitettava ja voisi olla myös niin, että alle 16-vuotiaan kanssa sukupuoliyhteydessä oleminen olisi raiskaus. Tällä hetkellä lainsäätäjän näkemys asiaan on erilainen.
Olin ihan liikuttunut kun näin Saulin istuvan Slush-tapahtuman,jonka valtio pelasti pari vuotta konkurssilta, eturivissä kahden prinssin välissä. Siinä oli ihan oikea prinssi William ja naapurimaan naimakaupalla prinssiksi ylentynyt Daniel,joka on tosi symppis. Sauli vaikutti luvalla sanoen tässä seurassa vähän " Prinssi everstiltä"! Muistatteko tämän hahmon Pekka Lippostarinasta? Kyllä suomalaisilla on kova kaipuu kuningashuoneeseen! Sitä,onko vai ei, pitäisi kysyä gallup-kyselyllä! Turhaa on aina kysyä kansalta sitä NATO-kantaa. Siinä vastaus on aina selvä. Vain 22 % vastaa myöntävästi, mutta,jos nyt kysyttäisi, haluaako kansa Saulista kuninkaan, Jennistä kuningattaren ja tulevasta vauvasta prinssin tai prinsessan, olisi enemmistön kanta myönteinen!
VastaaPoistaMitä yhteistä on prinssi Williamilla, prinssi Danielilla ja Sauli Niinistöllä?
VastaaPoistaNo, se että kaikki ovat oikeastaan turhiksia ja tarpeettomia, sillä Britannia, Ruotsi ja Suomi tulisivat oikein hyvin toimeen ilman heitäkin, Britannia ja Ruotsi siis ilman kruunupäitä ja kuninkaallisia ja Suomi ilman presidenttiä.
Annettaisiin me täällä "Niemessä" vaan Sipilän Juhan hoitaa myös tasavallan presidentin aika vaatimattomat tehtävät. Mäntyniemi, Kultaranta ja Presidentinlinna voitaisiin panna samantien myyntiin.
Sama teko voi toteuttaa törkeän raiskauksen ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön.
VastaaPoistaLainsäätäjän "näkemys" ei välttämättä ole erilainen. Kyse on RL 20 luvun 1 §:n 2 momentin tulkinnasta ja siitä, onko 10-vuotias lapsi ollut avuttoman tilan takia kykenemätön muodostamaan tai ilmaisemaan asiassa tahtoaan.
Asiassa kannattaisi pyytää valituslupaa KKO:lta, koska tapauksella on prejudikaattiarvoa. Vaikuttaa siltä, että KKO tulisi todennäköisesti päätymään toisenlaiseen ratkaisuun kuin hovioikeus.
IL: Kohuttu raiskaussyyte KKO:n harkintaan? 10-vuotiaan tytön asianajaja toiveikas, pelkona kustannukset
VastaaPoistahttp://www.iltalehti.fi/kotimaa/201711282200566801_u0.shtml
Eihän nämä proffat vielä mitään, mutta nämä mikaaaltolat upista selittelee jokaista Trumpin valintaan liittyvää twiittiä, ja muuta viestiä se on sentään jotain ennennäkemätömätöntä.
VastaaPoista