1. Käsittelin blogijutussa 1.10. (numero 68) korkeimmassa oikeudessa (KKO) avoinna olevan jäsenen eli oikeusneuvoksen rekrytointi-asiaa.
2. Virkaa haki 15 lakimiestä, joista kuusi tuomaria (Jaakko Rautio, Antti Savela, Timo Ojala, Satu Saarensola, Jussi Karttunen ja Ari Kyllönen), kolme professoria (Jaakko Raitio, Eva-Maija Tammi-Salminen ja Tuomas Hupli), yksi KKO:n esittelijä (Juha Mäkelä), yksi lainsäädäntöneuvos (Janne Kanerva), yksi yliopistonlehtori (Jaana Norio-Timonen), yksi Kilpailu- ja kuluttajaviraston apulaisjohtaja (Rainer Lindberg), yksi rajavartiolaitoksen hallitusneuvos (Ari-Pekka Koivisto) ja yksi Kuluttajaliiton johtava lakimies (Tuula Saario).
3. Mainitsin 1.10., että Jaana Norio-Timonen olisi professori, mutta nykyisin hän on yliopistonlehtori; Norio-Timonen on kyllä toiminut kauppaoikeuden ma. professorina 2004-2007. Täydennyksenä on myös syytä mainita, että Jussi Karttunen on markkinaoikeustuomari ja Rainer Lindberg KKV:n apulaisjohtaja. Nämä seikat ilmenevät KKO:n 25.10. tekemästä virkaesityksestä ja viranhakijoiden ansioyhteenvedoista, jotka KKO:n hallinto on minulle sähköpostitse ystävällisesti lähettänyt.
4. Tuomarinvalintalautakunnan tehtävänä on valmistella tuomarinimityksiä ja tehdä nimittämistä koskevat esitykset tasavallan presidentille (tuomioistuinlaki, TIL, 20 luku). Korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) tuomarivirat on kuitenkin jätetty lautakunnan toimivallan ulkopuolelle. Ylimpien oikeuksien tuomareiden nimitysasioita ei siten käsitellä lainkaan tuomarinvalintalautakunnassa, vaan ne tekevät itse jäsenensä virkaan nimittämisestä perustellun, tasavallan presidentille osoitetun esityksen, joka toimitetaan valtioneuvostolle tasavallan presidentille esittelemistä varten (TIL 11:7.2). Tasavallan presidentti ei ole vuoden 1970 jälkeen tiettävästi poikennut kertaakaan ko. esityksistä, jolloin voidaan perustellusti väittää, että käytännössä KKO ja KHO täydentävät itse itseään.
5. Korkein oikeus on viime viikolla eli tarkemmin sanottuna 25. 10. tehnyt täysistunnossaan esityksen nyt avoinna olevan jäsenen nimitysasiassa. KKO on julkaissut asiasta seuraavan tiedotteen:
Korkein oikeus (KKO) esittää, että 1.1.2018 täytettävään jäsenen virkaan nimitetään esittelijäneuvos, oikeustieteen tohtori Juha Mäkelä.
Mäkelä (s.1971) on toiminut pitkään Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa tutkimus- ja opetustehtävissä. Hän on väitellyt oikeustieteen tohtoriksi sopimusoikeuden alalta. Vuodesta 2010 lukien Mäkelä on toiminut KKO:ssa esittelijäneuvoksena ja vuodesta 2014 lukien myös riita-asioiden ryhmäpäällikkönä.
Varatuomariksi Mäkelä on auskultoinut Helsingin käräjäoikeudessa. Lisäksi hän on toiminut muun muassa vakuutuslautakunnan esittelijänä ja kuluttajariitalautakunnan täysistunnon jäsenenä.
Oikeusministeriö tulee esittelemään viran täyttöä koskevan asian valtioneuvoston yleisistunnossa. Päätöksen nimityksestä tekee tasavallan presidentti.
Täytettävänä oleva jäsenen virka vapautuu 1.1.2018 eläkkeelle jäävältä oikeusneuvos Hannu Rajalahdelta.
6. KKO:n jäsenet haastattelivat hakijoista Tuomas Huplia, Jussi Karttusta, Jaakko Rautiota, Antti Savelaa ja Eva Tammi-Salmista. Edellisten virantäyttöjen yhteydessä hakijoista oli jo haastateltu Jaana Norio-Timosta ja Juha Mäkelää. Kun otettiin huomioon viimeisimpien nimitysten painottuminen tuomaritaustaisiin henkilöihin, KKO:n plenum piti nyt tehtävän nimitysratkaisun kannalta vahvimpina hakijoina Huplia, Mäkelää, Rautiota ja Tammi-Salmista, joten Karttunen ja Savela putosivat tällä perusteella pelistä.
7. KKO arvioi täysistunnossaan, että ajankohtainen tarve oli nyt vahvistaa siviilioikeudellista osaamista enemmän kuin prosessioikeudellista osaamista. Tällä perusteella finaalin selviytyivät professori Eva Tammi-Salminen (46) ja esittelijäneuvos Juha Mäkelä (46). Valinta osui lopulta Juha Mäkelään. KKO perusteli tätä sillä, että vaikka Tammi-Salmisen kirjallinen tuotanto on laajempi ja alaltaan monipuolisempi kuin Mäkelällä, Mäkelä on kuitenkin siviilioikeudellisten asioiden esittelijänä osoittanut syvällistä siviilioikeuden oppien hallintaa. Tämän vuoksi heitä voidaan pitää siviilioikeudellisen asiantuntemuksen suhteen varsin tasaveroisina, toisen asiantuntemuksen painottuessa varallisuusoikeuteen (Tammi-Salmisen), toisen taas velvoiteoikeuden puolelle (Mäkelän). Mäkelän eduksi on KKO:n mukaan luettava se, että "hän on työssään osoittanut sisäistäneensä hyvin myös ne korkeimman oikeuden työn kannalta tärkeät vaatimukset, jotka liittyvät ylimmässä oikeusasteessa noudatettavaan menettelyyn". Etenkin tämä viimeinen virke on minusta hyvin epäselvästi muotoiltu perustelu, joka selkokielellä ilmaistuna tarkoittanee yksinkertaisesti sitä, että Mäkelä on toiminut seitsemän vuotta KKO:n esittelijänä, kun taas Tammi-Salmisella ei ole ollut KKO:ssa vastaavaa tilaisuutta osoittaa omaa "sisäistämistään".
8. Virkaesitykseen päädyttiin KKO:n täysistunnossa kuitenkin vasta äänestyksen jälkeen, sillä kaksi oikeusneuvosta eli Marjut Jokela ja Kirsti Uusitalo olivat Tammi-Salmisen esittämisen kannalla. He katsoivat, että Tammi-Salmisella on laaja ja korkeatasoinen tieteellinen tuotanto, joka painottuu korkeimman oikeuden tehtävien kannalta hyödyllisellä tavalla siviilioikeuden ydinalueita koskevaan lainoppiin. Kun otetaan huomioon myös tavoite huolehtia jäsenkunnan ammatillisen taustan monipuolisuudesta ja tällä nimityskerralla erityisesti siviilioikeudellisesta erityisosaamisesta, Jokela ja Uusitalo katsoivat, että vapautuvaan jäsenen virkaan tulisi nimittää Tammi-Salminen.
9. Minusta vähemmistö on arvioinut tilanteen ja kilpailuasetelman oikein ja selkeästi paremmin kuin KKO:n enemmistö. Jos kerran KKO on ollut sitä mieltä, että sen jäsenkuntaan tarvitaan nyt korkeatasoista siviilioikeudellista erityisosaamista, olisi avoimeksi tulevan jäsenen virkaan tullut ilman muuta esittää Eva Tammi-Salmista. Mäkelä ja Tammi-Salminen ovat tosin sikäli tasavertaisessa asemassa, että Suomalainen Lakimiesyhdistys (SLY) on palkinnut kummankin Vuoden väittelijän palkinnolla. Eva Tammi-Salminen sai kyseisen palkinnon, jonka suuruus on 3 500 euroa, vuonna 2001 väitöskirjastaan "Sopimus, kompetenssi ja kolmas. Varallisuusoikeudellinen tutkimus negative pledge -lausekkeiden sivullissitovuudesta". Juha Mäkelä puolestaan pokkasi palkinnon vuonna 2010, eli samana vuonna, jolloin hänet oli hieman aikaisemmin nimitetty KKO:n ma. esittelijäneuvoksen virkaan. Mäkelän väitöskirja on nimeltään "Sopimus ja erehdys. Sopimusoikeudellinen tutkimus oikeuserehdyksestä valinnanvapauden teorian näkkökulmasta".
10. Kilpahakijoiden tieteellistä eli siviilioikeudellista pätevyyttä arvioitaessa olisi tietenkin otettava väitöskirjan lisäksi huomioon myös heidän muu kirjallinen tuotantonsa. Tässä suhteessa Tammi-Salminen "pesee" Juha Mäkelän kirkkaasti. Mäkelältä on ilmestynyt väitöskirjan lisäksi vain vuonna 1999 kirjanen "Velkojan tiedonantovelvollisuus takaajaa kohtaan", joka perustuu hänen lisensiaattitutkimukseensa. Tammi-Salmisen julkaisujen määrä on huomatavan paljon laajempi, sillä häneltä on ilmestynyt ainakin kaksi muuta korkeatasoista monografiaa ja liuta päteviä oikeustieteellisiä artikkeleja. Vuonna 2015 Tammi-Salmiselta ilmestyi 575 -sivuinen oppikirja "Esinevakuusoikeuden perusteet". Tammi-Salminen nimitettiin 2008 Lapin yliopiston esineoikeuden professoriksi ja vuonna 2016 vastaavaan virkaan Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Tammi-Salminen on ehtinyt toimia lähes 10 vuotta yliopiston assistenttina sekä pari vuotta akatemiatutkijana, minkä lisäksi hän on toiminut muutaman vuoden Lakimies-lehden pätoimittajana. Mäkelällä ei ole tällaisia ansioita lainkaan.
11. Minusta voidaan yhtään liioittelematta sanoa, että Eva Tammi-Salminen on tutkijana Juha Mäkelään verrattuna suorastaan ylivoimainen Se, että KKO:n enemmistö eli presidentti Timo Esko ja 12 oikeusneuvosta on tullut täysin päinvastaiseen tulokseen, on mysteeri ja arvoitus. Olisiko heidän ratkaisunsa kenties perustunut jonkinlaiseen "erehdykseen"; vrt. Mäkelän väitöskirjan nimeä. Tästä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan yksinkertaisesti siitä, että enemmistön arviointi ei ole perustunut faktoihin, vaan tavoitteeseen saada uudeksi jäseneksi "talon oma mies" eli seitsemän vuotta jäsenistöä uskollisesti palvellut esittelijäneuvos. Kotikenttäetu siis ratkaisi kisan Mäkelän eduksi: Tammi-Salminen ei ole ollut töissä KKO:ssa, mutta Mäkeläpä on, ja sillä siisti! Tämä ei ole kovinkaan ylevää, sillä maan ylimmän tuomioistuimen tuomareilta olisi toki voinut edellyttää arviossaan objektiivisuutta ja reiluutta. Sellaista ei kuitenkaan nähty.
12. Blogisti ei tunne Juha Mäkelää eikä ole tätä koskaan edes tavannut. Hän on varmaankin hyvä esittelijä ja kelpo juristi, sillä eihän KKO toki halua jäsenistöönsä huonoa tai edes kovin keskinkertaista lakimiestä. Mäkelää on tietenkin syytä onnitella, siitä, että hän on onnistunut pääsemään ylimmän oikeuden tuomarin virkaan jokseenkin heppoisilla meriiteillä. Periaatteelliselta kannalta virkaesitys, jonka maan hallitus ja tasavallan presidentti tulevat kumileimasimen tavoin siunaamaan, herättää kuitenkin suurta hämmennystä ja paljon kysymyksiä. Muiden maiden ylimmissä oikeuksissa tämä ei olisi mahdollista.
13. Suomen ylimpiä tuomioistuimia, siis KKO:ta ja KHO:ta, on pitkään kritsioitu siitä, että niiden menettely jäsenkuntansa rekrytoinnissa on, kuten käytetty luonnehdinta on kuulunut, sisäsiittoista tai sisäänlämpiävää. Puhutaan myös nimityskäytännön salamyhkäisyydestä tai -kähmäisyydestä. Selkokielellä ilmaistuna tämä tarkoittaa nimityskäytännön nurkkakuntaisuutta tai klikkitymistä, jolle on ominaista mm. omien esittelijöiden tai tuttujen lakimiesten suosiminen taikka asian päättäminen pienessä piirissä.
14. KKO:n aseman ja tehtävien kannalta sekä erityisesti viranhakijoiden tasapuolisuutta ajatellen pidän tuollaista nimityskäytäntöä epäoikeudenmukaisena ja sellaisena, ettei kaikilla pätevillä ja taitavilla lakimiehillä ole käytännössä mahdollisuutta päästä ylimpien oikeuksien tuomariksi. Tästä on kysymys myös nyt esillä olevassa virantäyttöasiassa. Pidän KKO:n virkaesitystä huonona ja onnettomana päätöksenä. Nykyisin ei pitäisi enää tulla kuuloonkaan, että ylin tuomioistuin, jolla on jäsenistönsä rekrytoinnissa tosiasiallinen päätösvalta, haluaa muut pätevät ja kokeneet viranhakijat kylmästi sivuuttaen esittää jäsenekseen omaa virkamiestään ja esittelijää, jolla ei ole käytännöllisesti katsoen lainkaan muuta kokemusta tuomioistuimista, asianajosta, syyttäjän tehtävistä tai edes lainsäädäntöneuvoksena toimimisesta.
15. Virkaan esitetty Juha Mäkelä on toki toiminut reilut kymmenen vuotta (1997-2009) yliopiston tutkijana ja assistenttina ja saanut tuon ajanjakson päätteeksi vihdoin valmiiksi siviilioikeudellisen, 279 sivua käsittävän väitöskirjansa (Sopimus ja erehdys). Pitää kuitenkin muistaa, että assistentit eivät ole lainkäyttäjiä, vaan tutkijoita ja lähinnä professoreja avustavia henkilöitä, joiden tähtäimessä on väitöskirjan laatiminen. Mäkelä ei ole hoitanut viransijaisena professorin viransijaisuuksia eikä hakenut väitöstutkimuksensa valmistumisen jälkeen dosentuuria. Hänen muu julkaisutoimintans on ollut määrällisesti vaatimatonta.
16. Pian väitöstilaisuuden jälkeen eli syyskuun 2010 alussa Mäkelä monien yllätykseksi "pomppasi" KKO:n ma. esittelijäneuvoksen kohtuullisen hyvin palkattuun virkaan (T 13), jota hän on tähän asti hoitanut. Vaikka KKO:n esittelijöillä, eli oikeusihteereillä ja esittelijäneuvoksilla, on lähinnä historiallisiin syihin perustuen samanlainen virassapysymisoikeus kuin tuomareillakin - nykyoloissa siihen ei enää olisi tarvetta - he eivät ole tuomiovaltaa käyttäviä oikeuden jäseniä, vaan asioita valmistelevia virkamiehiä ja tuomareiden avustajia. Kaikki kunnia tutkimukselle samoin kuin assistenttina ja esittelijänä toimimiselle, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että nuo työtehtävät ja väitöskirjan julkaiseminen eivät sellaisenaan vielä ole sellaisia meriittejä, jotka riittäisivät maan tuomarinviran saamiseen maan ylimmässä tuomioistuimessa.
17. Vielä 30-40 vuotta sitten KKO:n jäsenistä reilu kolmannes nimitettiin ”talon” omasta esittelijäkunnasta. Olin 70-luvun alkupuolella 3-4 vuotta KKO:n esittelijänä, viimeksi kaksi vuotta (1973-75) nuoremman oikeussihteerin vakinaisessa virassa. Tuolloin esittelijäneuvoksen virasta oikeusneuvokseksi olivat edenneet esimerkiksi Martti Miettunen, Johannes Leivonen, Tuure Hakala, Osvi Lahtinen, Viking Modeen, Nils H. Sundberg, Erkki Ailio, Helge Jalanko, Göran Portin, Pirkko Surakka ja Väinö Riihelä. 1980 -luvulla esittelijäneuvoksen virasta nimitettiin oikeusneuvokseksi ainakin Reino Ketolan ja 90 -luvulla Anja Tulenheimo-Takki, Riitta Suhonen, Kari Raulos, Kati Hidén, Kari Kitunen ja Gustaf Bygglin. 2000 -luvun puolella yseinen ”tahti” alkoi kuitenkin selvästi hiljetä, sillä ennen Juha Mäkelää esittelijäneuvoksista on jäseneksi nostettu ainoastaan Jukka Sippo 2008. On kuitenkin huomioitava, että mainituista henkilöistä monet ovat toimineet ennen esittelijäneuvokseksi tuloaan muissa tuomioistuinviroissa, useimmiten hovioikeuden viskaalina. Yksinomaan KKO:n esittelijänä heistä ovat toimineet lähinnä vain Hidén ja Suhonen. Toisaalta monet oikeusneuvokset ovat uransa jossakin vaiheessa olleet KKO:n oikeussihteereinä. Tällaisia ”tapauksia” nykyisin virassa olevista oikeusneuvoksista ovat Hannu Rajalahti, Soile Poutiainen, Mika Huovila, Tuomo Antila, Tatu Leppänen ja Kirsti Uusitalo.
18. Kuten jo sanottu, esittelijäneuvoksen virka on hyvin palkattu (pl. T13), jos nyt tuomioistuimen viroista tällaista sanontaa ylipäätään voidaan käyttää. Esittelijäneuvoksen palkka on sama kuin vanhemmilla käräjätuomareilla ja yhtä ”pykälää” korkeampi kuin alemman palkkausluokan hovioikeudenneuvoksilla. On selvää, että esittelijäneuvoksen virka kiinnostaa jopa siinä määrin, että jotkut tuon viran saaneet pysyttelevät siinä eläkeikään asti. Nykyisin monet esittelijäneuvokset, samoin kuin oikeussihteerit, kuitenkin hakeutuvat tuomareiksi hovioikeuteen tai käräjäoikeuteen.
19. Tuomioistuimien esittelijäjärjestelmä on monelta osin problemaattinen asia, jos sitä arvioidaan esimerkiksi päätöksentekomenettelyn kehittämisen sekä tuomarinuran avaamisen ja monipuolisuuden tai tuomarikoulutuksen kannalta. Suomessa ei ole juurikaan ajateltu, vaan on katsottu, että antaa mennä vaan, eli noudatetaan vanhoja ja jo aikansa eläneitä perinteitä, tuli mitä tuli. Esittelijäjärjestelmä on tuomioistuinten lisäksi käytössä myös valtioneuvostossa sekä oikeuskanslerinvirastossa ja eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa. Valtioneuvoston esittelijänä toimi alkuaan esittelijäsihteeri, mutta vuodesta 1922 virka muutettiin esittelijäneuvoksen viraksi ja vuoden 1944 alusta hallitussihteerin ja hallitusneuvoksen viroiksi. Ruotsia lukuun ottamatta muiden maiden tuomioistuimissa ei esittelijäjärjestelmää tunneta. Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea tuli 2003 asiaa pohdittuaan siihen tulokseen, että Suomessakin olisi edellytykset ja perusteltu aihetta luopua esittelijäjärjestelmästä kaikissa tuomioistuimissa (KM 2003:3, s.345-346).
20. Esittelijäjärjestelmää tulisi joka tapauksessa kehittää niin, että se palvelisi nykyistä paremmin lakimiesten kouluttautumista tuomarin ammattiin. Mallia voitaisiin ottaa Ruotsista, jossa tämäkin asia on osattu hoitaa jo ajat sitten paremmin kuin Suomessa. Yksityiskohtiin ei voida tässä yhteydessä mennä muutoin kuin toteamalla, että Ruotsin korkeimmassa oikeudessa ei ole lainkaan esittelijäneuvoksen virkoja. Esittelijän virkanimike on oikeussihteeri (justitiesekreterare) ja tehtävä on aina määräaikainen. Oikeussihteeri otetaan tehtävään enintään neljäksi vuodeksi, jota aikaa voidaan jatkaa enintään kahdella vuodella ja erityisistä syistä vielä toiset kaksi vuotta. Oikeussihteerin virat ovat siten määräaikaisia koulutusvirkoja, joihin ei ole mahdollisuus jäädä ”makaamaan” ja odottelemaan eläkeiän koittamista, puhumattakaan ”onnenpotkusta” tulla nimitetyksi korkeimman oikeuden jäseneksi. Ruotsin korkeimmassa oikeudessa omaa esittelijää tai ylipäätään esittelijää ei ole koskaan nimitetty oikeusneuvoksen virkaan.
Korkeimmassa oikeudessa vietetyn lyhyen työrupeaman yhteydessä Mäkelä antoi itsestään osaavan ja aikaansaavan kuvan nimenomaan prejudisiaalisten riita-asioiden valmistelijana ja yllättävää kyllä myös jonkinlaisena prosessualistinakin. Selvää on, että Mäkelän osaaminen rikosjutuissa, kuten myös tuomioistuinasioiden laajassa kirjossa ja sen hahmottamisessa yleensä, saattaa olla tuomioistuinmaailmasta tulleita hatarammalla pohjalla. Toisaalta Mäkelä omaa riittävästi tietoutta ja ammattitaitoa keskittyä jo itsessään erityislaatuisten - eli kahden tuomioistuimen mankelin läpikäyneiden juttujen - haltuunottoon ja edelleen niiden ennakkopäätösarvon ja vastaisen varalle annettavien oikeusohjeiden analyyttiseen käsittelyyn. Epäilevä saattaisi toki kysyä, valittiinko ainoastaan talon tavoille oppinut, joka ei pane vastaan päätösneuvotteluissa, mutta itse näkisin positiivisia paralleeleja aikanaan oikeusneuvokseksi nimetyn Juha Häyhän (tuolloin puhtaasti yliopistomaailmasta) kanssa – ihan jo luonteenpiirteet ja analyyttisyys huomioiden.
VastaaPoistaNiin. Olit, Virolainen, väärässä ennustuksesi kanssa kenestä tulee uusi jäsen. Sitähän et vielä suoraan myöntänyt.
VastaaPoistaAina ei voi osua oikeaan, edes ennustuksissaaan!
VastaaPoistaKs. kuitenkin blogikirjoituksen 1.10. kappaletta 15, jossa olen maininnut Mäkelän nimen niiden hakijoiden joukossa, joista valinta tehdään. KKO on ollut aika lailla samaa mieltä, koska se on on kutsunut haastatteluunsa minun mainitsemistani vahvoista hakijoista Savelan, Raution, Tammi-Salmisen ja Huplin; Mäkelää oli haastateltu jo aiemmin.
Ensimmäinen anonyymi lienee työskennellyt KKO:ssa esittelijänä, ei neuvoksena. Esittelijät voivat saada toisistaan eli työtovereistaan toki usein hyvin myönteisen kuvan, ei siinä mitään! Anonyymillä ei liene kokemusta muista viranhakijoista. Varmaan he ovat olleet yhtä päteviä ja olisivat herättäneet anonyymissä samanlaisia positiivisia "tuntemukisa" kuin Mäkeläkin.
VastaaPoistaVertailu Juha Häyhään on varmaan oikeaan osunut, ainakin mitään henkilöiden taustaan tulee. Häyhä näyttää muutenkin olleen Mäkelän hyvin tunteena tämän valinnan takana.
KKO on eräänlainen"toverituomioistuin" siinä mielessä, että sen jäsenet saattavat kokea helposti uusia jäseniä rekrytoidessaan olevansa valitsemassa itselleen vain työtovereita. Silloin pätevät anonyymin esille ottamat asiat. Kaikki haluavat toki valita työkavereikseen vain mukaviksi tietämiän ja tuntemiaan kivoja herroja ja daameja!
Mutta olisi hyvä, jos KKO:n jäsenet mieltäisivät asian hieman toisella tavalla ja ajattelesivat muutakin kuin uusien jäsenetensa sopivuuttaa omaan piiriinsä. Jos - ja kun - he eivät kovin helposti siihen kykene, tulisi jäsenten nimitysoikeus tietenkin antaa puolueettomalle elimelle eli tuomarinvalintalautakunnalle.
Samaa pohdintaa joudutaan käymään muissakin työpaikoissa. Valitako tuttu kollega, jonka hyvät ja huonot puolet on tiedossa, vai ulkopuolinen, jolla on parempi cv, mutta joka on kuitenkin hieman arvoitus? Jos henkilö valitaan virkaan, on kyseessä pitkäaikainen investointi, josta ei pääse eroon. Ymmärrän, että valinta kohdistuu helposti omaan poikaan.
VastaaPoistaOlisi hyvä, jos anonyymi ymmärtäisi, että KKO on maan ylin oikeusaste, jolta edellytetään kaikissa ratkaisuissaan ja siten myös virkaesityspäätöksissään ehdotona puolueettomuutta ja oikeudenmukaisuutta.
VastaaPoistaKKO ei ole mikään perheyritys tai ylipäätään yritys taikka vain "työpaikka", jossa tavoitteena on yrityksen ja työpaikan menestymisen ja voiton maksimointi. Jäseniä rekrytoidessaan KKO ei ole valitsemassa itselleen mukaaia ja tuttuja työtovereita, vaan päteviä, taitavia, itsenäisiä ja riippumattomia tuomareita, jotka käyttävät maassa ylintä tuomiovaltaa.
Miksi KKO:n ja KHO:n itse asiassa pitää saada valmistella jäsentensä virkanimitysasioita ja miksi sille on annettu jäsentensä virkaesitysoikeus? Kaikkien muiden suomalaisetn tuomareiden osalta nämä asiat on annettu, ei tuomioistuimille, vaan riippumattomalle tuomarinvalintalautakunnalle, jonka jäsenistöön kuuluu myös muita kuin tuomareita.
Kaiken järjen nimissä näin tulisi menetellä myös KKO:n ja tKHO:n tuomareiden virantäyttöä koskevissa asioissa.
Ruotsissa on siirrytty muutama vuosi sitten järjestelmän, jossa myös ylimpien tuomioistuinten jäsenten virantäyttöasioiden valmistelu ja virkaesityksen tekeminen kuuluvat tuomarinvalintalautakuntaa vastaavalle elimelle (domarnämnd). Näin tulisi tehdä myös Suomessa.
Mielenkiintoinen rinnastus Häyhään. Mäkelä on väitöskirjansa esipuheessa kiitellyt vuolaasti Häyhää, joka on tainnut olla toinen esitarkastajista, sekä työnohjaajaansa Lena Sisula-Tulokasta. Kun tiedetään Häyhän olleen mukana esittämässä Mäkelää oikeusneuvoksen virkaan ja Sisula-Tulokkaan puolison valitsemassa esittelijäksi vuonna 2010 niin kyllä kysymys on "omasta pojasta" ihan sananmukaisesti.
VastaaPoistaMäkelän väitöstutkimuksen "ykkösohjaajana" oli professori Mikka Hemmo.
VastaaPoistaMäkelän kertoo joulukuussa 2009 väitöskirjansa esipuheessa, että hänen tutkimuksensa toisena eli "epävirallisena ohjajana" toimi työn loppuvaiheessa sopimusoikeuden oppiaineesta vastaava professori Lena Sisula-Tulokas. Mäkelä kiittelee esipuheessaan Sisula-Tulokasta lämpimimästi, sillä tämä oli ollut joku, joka ensimmäisen kerran oli kysynyt häneltä, että "miten sinulla menee, onko ongelmia". - Mitähän se "varsinainen" työnohjaaja eli Mika Hemmo sitten teki?
Mäkelä paljastaa esipuheessaan myös, miten Lena (Sisula-Tulokas siis) oli "kantanut huolta myös leivän hankinnasta väittelyn lähestyessä ja sen jälkeen".
Tästä lauseesta voitaneen aika luotettavasti päätellä, että professori Sisula-Tulokas on vinkannut Mäkelälle KKO:ssa myöhemmin samana vuonna avoimiksi tulevista ma. esittelijäneuvoksen viroista, joihin myös tuomioistuinlaitoksen ulkopuolisilla lakimiehillä oli mahdollisuus päästä. Ja mikäpä oli vinkatesssa, sillä Sisula-Tulokkaan aviomies Mikko Tulokas oli tuolloin virkaiältään vanhin KKO:n jäsen ja oikeusneuvos. Minulle on kerrottu, että Mikko Tulokas olisi KKO:ssa osallistunut esittelijäneuvosten viranhakijoiden haastatteluihin. Loppu onkin sitten jo historiaa, sillä Juha Mäkelä valittiin ko. virkaan ensimmisten joukossa. Tästä nähdään, miten tehokkaasti piiri pieni voi pyöriä ja hyöriä ja järkätä hommia ja "leipää" tutuille.
KKO on todennut, että vahvimpia hakjijoita ovat olleet Tuomas Hupli, Jha Mäkelä, Jaakko rautio ja Eva Tammi-Salminen.
VastaaPoistaVoidaan kysyä, että mihin KKO:lta on tässä hötäkössä "unohtunut" OTT, yliopistonlehtori Jaana Norio-Timonen, joka on väitellyt kauppaoikeudesta ja jolla on runsaasti, paljon enemmän kuin esimrkiksi Juha Mäkelällä, myös muuta kirjallista tuotantoa? Hän on lisäksi toiminut useita vuosia ma. professorina.
Hyvä havainto anonyymiltä edellä!
VastaaPoistaIhmettelylistaa voidaan jatkaa, sillä KKO on sivuuttanut täysin myös yhden todella pätevän hakjan eli HON Timo Ojalan. Hänet nimitettiin yhtä aikaa eli v. 2010 KKO:n ma. esittelijäneuvoksen virkaan kuin Juha Mäkeläkin. Tätä ennen Ojala rhti olla kuutisen vuotta hovioikeuden viskaalina ja sen jälkeen viiden vuoden aikana KKO:n oikeussihteerinä. Ojala nimitettiin ensin 2012 Helsingin HO:n ma. hovioikeudenneuvoksen virkaan ja siten 2013 hovioikeudenneuvoksen vakinaiseen virkaan. Ojalalla on siten takanaan Mäkelää selvästi pidempi ja monipuolisempi ura ja kokemus tuomioistuimen työstä kuin Mäkelällä. Timo Ojala on OTL ja hän on julkaissut kolme lainopillista teosta rikosoikeuden alalta.
Ojalan "vuoro" tullee kenties jo ensi vuonna, jolloin KKO:sta jää eläkkeelle tiettävästi kolme jäsentä. Ojala on 42-vuotias.
Minusta Juha Mäkelä olisi voinut ottaa mallia Timo Ojalasta ja eräistä muistakin KKO:m esittelijänvirkaa hoitaneista juristeista, jotka ovat siirtyneet KKO:sta joko hovioikeuden tai käräjäoikeuden tuomareiksi ikään ottamaan "uutta vauhtia" tuomarinurallaan. Tällaisia tapauksia nykyisistä oikeusneuvoksista ovat esimerkiksi Mika Huovila, Tuomo Antila ja Kirsti Uusitalo.
Mitä turhia! Eihän Mäkelän ole kannattanut hakeutua KKO:n esittelijän hommasta minnekään muualle! Hänelle on ilmeisesti sanottu KKO:n jäsenkunnan sisältä tyyliin, että "pysy talossa vaan, kyllä sä ajan mittaan ja kenties jo aika pian pääset jäseneksi kunhan vain jaksat kiltisti odottaa vuoroasi. Kyllä me hoidetaan asia"!
VastaaPoistaKyllä KKO omistaan huolen pitää. Muuten blogistin esille nostamalle toilailulle voisi lähinnä nauraa, mutta asian tekee traagiseksi se, että sama instanssi käyttää ylintä lainkäyttövaltaa Suomessa. Miten uskottavana voidaan pitää sellaista oikeudenhoitoa, jossa lain vaatimukset ja objektiivinen harkinta unohtuvat tyystin virkoja täytettäessä. Eiköhän tämä nyt viimeistään osoita, että ylimmän tuomioistuimen sisäänlämpiävästä virkanimityskäytännöstä pitää hankkiutua eroon - eletään kai kuitenkin 2000 - luvulla eikä tsaarinvallan aikaan.
VastaaPoistaTuo oli hyvä pointti anonyymiltä!
VastaaPoistaMinusta ainoa keino päästä eroon sisäänlämpiävästä, nurkkakuntaisesta ja epäreilusta nimityskäytännössä on uskoa KKO:n ja KHO:n jäsenten virkanimitysoikeus ylimpien oikeuksien sijasta tuomarinvalintalautakunnalle.
Kaikkien muiden tuomareiden kohdalla asia on ollut näin jo pitkään, eivätkä ylimpien oikeuksien tuomarit voi enää olla tässä suhteessa erityisasemassa. He ovat aivan tavallisia pulliaisia siinä missä muutkin tuomarit.
Tuomarivalintalautakunnan ammattitaustaltaan kirjava ja osin keskinkertaisista lakimiehistä koostuva porukka ei lähtökohtaisesti voi olla parempi elin valitsemaan ylimpiä tuomareita kun etevistä tuomareista koostuva KKO.
VastaaPoistaMutta on se viranhakijoiden kannalta puolueettomampi, tasapuolisempi ja reilumpi.
VastaaPoistaSitä paitsi tuomarinvalintakunnan puheenjohtajana on KKOn oikeusneuvos ja varapuheenjohtajana KHO:n oikeusneuvos. Jäseninä mm. HO:n presidentti, hallinto-oikeuden ylituomari, pari laamannia, asianajaja, valtionsyyttäjä ja professori.
Lautakunta voi pyytää lausuntoja KKO:lta ja KHO:lta.
Korkeimmalta oikeudelta näyttää hätäpäissään unohtuneen, että Suomessa on ollut voimassa vuodesta 1986 alkaen laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. Kyseisen lain 8 § koskee syrjintää työelämässä ja mm. miten tulee menetellä työhönotossa. Nyt kun näyttää selkeästi siltä, että naispuolinen siviilioikeuden professori on jätetty valitsematta epäpätevämmän miehen tultua valituksi, niin asetelma näyttää melko kummalliselta tasa-arvon näkökulmasta. Jos sivuutetaan tähän yksittäiseen virkavalintaan liittyvät ongelmat niin joka tapauksessa kukin voi miettiä tykönään, millä uskottavuudella KKO jakelee tuomioita tämän jälkeen tasa-arvolakiin perustuvissa riita-asioissa.
VastaaPoistaTuomarivalintalautakunnan pätevyyttä epäilevälle anonyymille voidaan kyllä perustellusti vastata, että eipä tällainen valintamenettely ja -kriteerit anna aihetta pitää korkeinta oikeutta etevistä tuomareista koostuvana.
VastaaPoistaVoisiko lyhenne KKO olla peräisin sanoista "Keskinkertaisuuksien organisaatio"?
VastaaPoistaVaikka Ruotsissa tuomarien virkaesitykset tekeekin tuomarinvalintalautakunta (domarnämnd), rekrytoinnin perusongelmalta, "valittiinko oikea henkilö", ei ole aina vältetty. Laadullinen/määrällinen evaluointi ko. lautakunnan toiminnasta olisi toivottavaa (linkki).
VastaaPoistaToki lautakunnankin esityksistä voidaan tarvittaessa aina keskustella! Se on terve ilmiö.
VastaaPoistaSuomessa ei keskustella näistä(kään) asioista! Poikkeuksena allekirjoittaneen blogi(t).
Tyytymättömät jupisevat hiljaa keskuudessaan ja/tai puivat nyrkkiä taskussa - äänettöminä. Keskustelemattomuus esim. KKO:n jäsenten virkanimityksistä ei tarkoita toki sitä, että kaikki pitäisivät aina KKO:n tekemiä virkaesityksiä ehdottomasti oikeina ja reiluina.
Kaikkien virkanimitysten ongelmana on, että ensin päätetään, kuka valitaan, ja sen jälkeen keksitään perustelut. Tarvittaessa ansiot sivuutetaan. Esimerkiksi tasa-arvolain mukaiseen menettelyyn harva sivuutettu hakija ryhtyy, koska lyö sillä otsaansa hankalan ihmisen leiman, minkä jälkeen urakehitys onkin ohi.
VastaaPoistaJuha Mäkelän varsin lyhyttä cv:tä on nimitysasiakirjoissa ja KKO:n julkaisemassa tiedotteessa yritetty "lihottaa" mm. maininnalla, jonka mukaan Mäkelä on auskultoinut Helsingin käräjäoikeudessa. Jos tuomari on saanut varatuomari, on selvää, että hänen on pitänyt auskultoida jossakin käräjäoikeudessa.
VastaaPoistaKKO:n tiedotteessa mainitaan lisäksi, että Mäkelä on toiminut vakuutuslautakunnan esittelijänä ja kuluttajariitalautakunnan täysistunnon jäsenä. Mäkelää koskevasta ansioyhteenvedosta ilmenee, että vakuutuslautakunnan sivutoimisena esittelijänä Mäkelä on ollut ainoastaan 7 kuukautta eli joulukuun alusta 2009 kesäkuun loppuun 2010. Kuluttajariitalautakunnan III täyistunnon jäsenenä, joka on myös sivutoimi, Mäkelä on ollut 14.8.2012 alkaen. Asiakirjasta ei ilmene, kuinka usein JM on osallistunut näihin täysistuntoihin. Todennäköistä lienee, että ko. täysistuntoja pidetään vain silloin tällöin eli aika harvoin.
Näillä sivutoimilla tai auskultoinnilla ei ole merkitystä JM:n ansioita arvioitaessa.
Mäkelän ansioyhteenvedossa mainitaan lisäksi, että hän on toiminut KKO:ssa rootelipäällikkönä (lähiesimiehenä) neljä kuukautta vuonna 2014 ja uudestaan 1.3.2015 alkaen. Tämäkään tehtävä ei ole Mäkelän pätevyyden arvioinnissa relevantti.
Kyllä Mäkelän ansioista jää heikonlainen kuva, kun blogistin esittämiä lyhytaikaisia sivutoimia ym. on pidetty maininnan arvoisena. Blogikirjoituksesta ilmenee myös se, että Mäkelä on valittu vuonna 2010 esittelijäneuvokseksi eikä hänellä tuolloin ole ollut minkäänlaista tuomioistuinkokemusta auskultoinnin lisäksi. Olisi mielenkiintoista tietää, minkälaisten hakijoiden edelle hänet on tuolloin asetettu. Mäkelällä näyttää kuitenkin olleen suosijoita KKO:n jäsenkunnassa jo tuolloin.
VastaaPoistaVuosi 2010, jolloin Juha Mäkelä siis tuli valituksi KKO:n määräaikaiseksi esittelijäneuvokseksi, oli ensimmäinen kerta, jolloin KKO:een otettiin sanottuihin virkoihin useita hankilöitä siten, että myös talon ulkopuolisilla hakijoilla oli mahdollisuus tulla nimitetyksi. Hakijoita oli tuolloin yllättävän paljon, muistaakseni noin kolmisenkymmentä.
VastaaPoistaSelvältä näyttää, että Mäkelä on onnistunut etenemään urallaan kaksi kertaa ns. keittiön (köökin) kautta. Ensin esittelijäneuvokseksi, jolloin häntä ovat auttaaneet hänen ylimääräinen työnohjaajansa ja tukijansa yliopistolla eli prof. Lena Sisula-Tulokas ja KKO:ssa taas Sisula-Tulokkaan mies oikeusneuvos Mikko Tulokas, ja toisen kerran nyt, kun häntä esitetään ja hän tulee nimitetyksi oikeusneuvoksen virkaan.
Vanha sanonta "keittiön kautta" (eteneminen) tarkoittaa sitä, että henkilö on päässyt tavoitteeseensa muita helpommmalla, ikäänkuin sisäpiirin myötävaikutuksella.
Reunahuomautuksena totean, että rekrytointipäätöksessä ansioiden lisäksi hyvin painavia kriteerejä ovat persoona ja henkilökohtaiset kyvyt; motivaatio, soveltuvuus, innostus ja asenne työhön. Ei kukaan rekrytoi nykypäivänä ketään pelkkien (akateemisten yms.) meriittien vuoksi.
VastaaPoistaAkateemisten merittien lisäksi valittavilta tulisi edellyttää näyttöjä tuomarin tehtävässä tarvittavasta kokemuksesta, itsenäisyydestä, taitavuudesta, osaamisesta ja yleensä pätevyydestä.
VastaaPoistaNs. "esittelijäsielujen" ja yleensä talon sisällä pitkään lymyilleiden esittelijöiden ei pitäisi tulla kysymykseen
Oikeusneuvoksen virkaan esitettävän lakimieheltä edellytettäviin henkilökohtaisiin ominaisuuksieen kiinnitetään säännönmukaisesti huomiota KKO:n virkaesityksen loppukaneetissa. Niin myös Juha Mäkelää koskevassa esityksessä, kas näin:
VastaaPoista"Mäkelällä on aikaisemmista tehtävistään ja myös haastattelun perusteella saadun käsityksen mukaan sellaiset henkilökohtaiset ominaisuudet, joita korkeimman oikeuden jäsenen menestyksellinen hoitaminen edellyttää".
Mäkelällä on itse asiassa ollut ennen KKO:ta, ei useita tehtävä, vaan ainoastaan yksi, eli assistentin tehtävän hoitaminen yliopistossa. Pitääkö talossa 7 vuotta toiminutta esittelijää vielä erikseen haastatella, kun hän on hakenut oikeusneuvoksen virkaa?
Ylipäätään olisi paikallaan, jos kaikki KKO:n jäseniksi esitettävät juristit ja heidän ansionsa olisivat niin tunnettuja, että minkäänlaisia "työhönottohaastatteluja" ei tarvittaisi enää järjestää.
On selvää, että oikeusneuvoksen virkaan esitettävän lakimiehen henkilökohtaisilla ominaisuuksilla on rekrytoinnissa merkitystä, vaikkei siitä sanottaisi virkaesityksessa mitään. Toisaalta viranhakijoiden henkilökohtaisilla ominaisuksilla ja ns. pärstäkertoimella ei saisi olla valinnassa ratkaisevaa merkitystä.
Mutta KKO:ssakin on useita tapauksia, joissa näin ilmeisesti on kuitenkin päässyt käymään. Nyt esillä oleva tapaus näyttäisi olevan yksi niistä.
Edellisen anonyymin rekrytointia koskevaan kommenttiin on pakko todeta vastauksena, että tietysti henkilökohtaisilla ominaisuuksilla on valinnassa merkitystä. Tässä tapauksessa henkilön soveltuvuudesta tuomarintehtäviin ei oikein voi olla tietoa, koska valittu on toiminut ainoastaan esittelijänä. Työskentely käräjätuomarina tai hovioikeudenneuvoksena on aika tavalla eri asia, kun on konkreettisesti vastuussa prosessin johtamisesta ja jutun käsittelemisestä järjellisessä aikataulussa. KKO:ssahan ei tunnetusti jälkimmäinen näkökohta liiemmin kiinnosta. On totta, että Tammi-Salmisellakaan ei ole kokemusta tuomarin tehtävistä. Ongelma kiteytyykin siinä, että Tammi-Salminen on sivuutettu sellaisia kriteereitä (siviilioikeudellista asiantuntemusta) käyttämällä, joilla Mäkelä ei oikein mitenkään voi mennä hänen ohitseen.
VastaaPoistaAnonyymi sanoi niin kuin asia on, hyvä!
VastaaPoistaKKO on virkaesityksensä mukaan tehnyt tietoisen valinnan siitä, pitäisikö tällä kerralla esittää virkaan prosessualistia vaiko sivililistiä. Valinta kallistui jälkimmäisen puolelle, koska prosessioikeuden taitajia on jo äskettäin nimitetty KKO:n jäsenistöön muutama kappale.
Mutta jos kerran taloon on haluttu saada todella pätevä siviilioikeuden tutkija, niin silloin ilman muuta valinnassa olisi pitänyt päätyä Tammi-Salmisen kannalle, koska hän on professori - ollut jo vuodesta 2008 lähtien - ja kirjoittanut alansa useita teoksia useita artikkeleja.
Juha Mäkelällä ei ole professorin pätevyyttä eikä hän ole myöskän dosentti. Hänellä on vain väitöskirja muttei sen jälkeen juuri lainkaan mitään muuta kirjallista tuotantoa.
Olen pannut merkille, että KKO on jo lähes 30 vuoden ajan suhtautunut nyrpeästi professoreiden rekrytointiin oikeusneuvoksen virkaan. Viimeksi professori on nimitetty KKO:n jäseneksi 1990, jolloin valituksi tulisi prof. Juhani Wirilander Sitä ennen ko. nimityksen sai prof. Pirkko-Liisa Aro 1980- luvun alussa.
Ruotsin korkeimmassa oikeudessa tilanne on ollut tässä(kin) suhteessa erilainen. Siellä taitaa tälläkin hetkellä olla oikeusneuvoksena kolme entistä professoria, joista yksi on rikosoikeuden professori Peter Asp.
Juha Mäkelän väitöstutkimuksen virallisena vastaväittäjänä oli professori Heikki Halila. Hänen Helsingin yliopiston oikeustieteelliselle tiedekunnalle 19.3.2010 antamansa kirjallinen lausunto ei löydy Lakimiehestä, kuten on tavallista, vaan se on Defensor Legis -lehden numerosta 3/2010, sivut 320-329.
VastaaPoistaHeikki Halila, joka on professori Jouko Halilan (1916-2009) poika, on perusteellinen tutkija, joten ei ole mikään yllätys, että myös hänen vastaväittäjän lausuntonsa on perusteellinen. Hän on löytänyt tutkimuksesta yllättävän paljon kritsoitavaa - aina väitöskirjaan nimestä lähtien - mutta lausunnon kokonaisvaikutelma on kuitenkin sangen positiivinen.
Kuten Halila toteaa - ja mikä esimerkiksi minulle oli muutenkin tiedossa - Juha Mäkelän erehdysoppia käsittelevä tutkimus ei suinkaan ole ensimmäinen monografia Suomessa, sillä siitä on julkaistu aiemmin jo kaksi laajaa ja vieläpä korkeatasoista tutkimusta.
Ensimmäisenä asialla oli nuorena eli vain 54-vuotiaana 1950 -luvulla kuollut Erik af Hällström, jota Heikki Halila luonnehtii em. lausunnossaan skandinaavisesta realismista vaikutteita saaneeksi tiedemieheksi. af Hällström väitteli vuonna 1931 lakitieteen tohtoriksi erehdysopeista teoksellaan " Om villfarelse såsom divergens mellan vilja och förklaring vid rättshandlingar på förmögenhetsrättens område."
Seuraavaksi erehdyksestä yksityisoikeuden alalla kirjoitti laajasti Helsingin kauppakorkeakoulun professori K.A. Telaranta, jonka hieman yli 450 -sivuinen teos "Erehdys oikeustoimiopin perusprobleemana" ilmestyi vuonna 1960.
Lisäksi erehdysoppeja on käsitelty kaikissa eli todella monissa siviili- ja velvoiteoikeuden oppikirjoissa, ei vain meillä Suomessa, vaan kaikissa Euroopan maissa, erityisesti Ruotsissa ja Saksassa. Vm. maassa asiasta on julkaistu lukuisia väitöstutkimuksia ja monografioita, yksi alan keskeisistä tutkijoista on Reinhard Zimmermann. Erehdysooppi on niin sanotusti "vanhaa kamaa", sillä se tunnettiin hyvin jo roomalaisessa oikeudessa.
Tämä on hyvä muistaa, kun arvioidaan Juha Mäkelän väitöstutkimusta. Sen arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös tutkimusteeman vaikeusaste. Erehysopin koskevan tutkimuksen vaikeuaste ei ole todellakaan ole kovin suuri tai korkea, sillä kaikki se mitä erehdysopista on sanottavissa, on yleensä sanottu jo aikaisemmin ja moneen kertaan. Tilanne on paljolti sama kuin uimahyppykisassa, sillä siinä hyppääjän suorituksen arvostelussa otetaan lähtökohdaksi aina kunkin hypyn vaikeusaste.
Eva Tammi-Salminen aloitti alma materinsa Turun yliopiston siviilioikeuden professorin virassa vain reilu vuosi sitten (1.8.2016). Hänellä oli raikkaita visioita tutkimus- ja opetustyön kehittämisestä, takana kuitenkin reilut 20 vuotta kokemusta opetustehtävistä. Miksi jättää näin mielenkiintoinen työ jo alkumetreillä ja hakea tuomarinuralle?
VastaaPoistaTammi-Salmiselle tulle ensi vuonna täyteen 10 vuota professorin virassa, sillä on aloitti Lapin yliopiston esineoikeduen professorina 2008. 20 vuotta opettajana ja tutkijana on kyllä pitkä aia, joten miksi hän ei olisi saanut hakeutua nyt tumariksi?
VastaaPoistaAnonyymin ajattelumalli johtaisi siihen, että kaikille talon ei KKO:n ulkopuolelta jäseneksi pyrkiville voitaisiin työhönottohaastattelussa esittää sama retorinen kysymys: Teillähän on nyt oikein hyvä ja mieleniintoinen tehtävä ja virka. Miksi te sitten oikeastaan pyritte nyt tänne meille? Kannattaako se?
(Haastattelijana oleva oikeusneuvos siis itse asiassa toivoo, että virkaa talon ulkopuolelta hakenut juristi ymmärtäisi yskän ja vetäisi hakemuksensa takaisin. "Jollei vedä, niin kaipa se kuitenkin ymmärtää, ettei häntä voida valita, koska hänellä on jo hyvä duuni"!)
Keskustelut siitä, että jotakuta ei valittu koska hänellä on jo hyvä työ tai hänelle paremmin sopiva tehtävä, vievät kätevästi huomiota pois siitä, että tosiasiassa virkanimityksessä on suosittu tai syrjitty jotakuta.
VastaaPoistaTasavallan presidentti ei ole vielä nimittänyt Juha Mäkelää KKO:n jäsenen virkaan.
VastaaPoistaKKO on kuitenkin varma, että näin tulee tapahtumaan - koska sen virkaesitykset on aina ennenkin hyväksytty mukisematta jo lähes 50 vuoden ajan. KKO onkin viime perjantantaina 3.11. julistanut Juha Mäkelän vakinaisen esittelijäneuvoksen viran haettavaksi. Virka kuuluu palkkaluokkaan T13, mikä vastaa käräjätuomarin viran ylintä palkkaa; palkka on korkeampi kuin ap. hovioikeudenneuvoksella. Kyseessä on siis periaatteeessa eläkevirka ja vieläpä suhteellisen hyväpalkkainen virka. Ei mikään ihme, että siinä viihdytään niin hyvin ja pitkään.
KKO:ssa on neljä esittelijäneuvoksen vakinasta virkaa ja kuusi ma. esittelijäneuvoksen virkaa. Vm. virkoihin hakija nimitetään tavllisesti kolmeksi vuodeksi.
http://korkeinoikeus.fi/fi/index/ajankohtaista/avoimetvirat/esittelijaneuvoksenvirkaseka1-2ma.esittelijaneuvoksenvirkaa.html
VastaaPoistaKyllä se jotakin kertoo KKO:n asenteesta, että virka laitetaan hakuun jo etukäteen kun ollaan varmoja esityksen läpimenosta. Ehkä näin presidentinvaalien lähestyessä ei kannattaisi olla niinkään varma asiasta. Mutta oli valinnan kanssa miten tahansa niin nyt ainakin kaikille on selvää, että esittelijäneuvoksen määräaikainen tehtävä on oikein näppärä tapa tehdä itseään tykö, jos mielii KKO:n jäseneksi.
VastaaPoistaNiin ja vielä hyvin palkattu kaiken lisäksi! Eivätkä esittelijäneuvoksen työt juurikaan pääse rasittamaan. Virka-aikaakaan heillä ei ole.
VastaaPoistaMuistan hyvin, kun 70-luvun alkupuolella olin KKO:ssa oikeussihteerinä - toki vain 2-3 vuotta - miten esittelijäneuvokset olivat pääsiassa kotirouvia, jotka kävivät talossa silloin kun kävivät, mutta eivät viipyneet yleensä kovin pitkään. Tulivat kahville joskus kello 10 maissa, hypistelivät asiakirjoja ja papereita huoneessaan pari tuntia, kävivät välillä Kauppatorilla ostoksilla, Ja sitten yleensä kello 14 maissa lähtiväkin jo himaan. Esittelyt alkoivat silloin mukavaan aikaan eli kello 11. Minä asuin Janakkalan Punkalla olevalla entisellä kansakoululla, joka sijaisi ja sijaitsee edelleen vain muutaman kilometrin etäisyydellä Riksulan rautatieasemalta. Kello 9 tai jopa kello 10 pikajunalla sitä ajeli "herroiksi" - kun muita Helsingissä työssäkävijöitä ei junassa tuohn aikaan enää ollut - Hesaan, jolloin ehti vielä klo 11 alkavaan esittelyynkin, jos kiirettä piti. Tavallisesti lähdin Hesasta takaisin kohti Riksua kello 15 pikajunalla. Esittelijän homma olisi siten ollut aivan ihateellinen työpaikka, jollei tähdännyt urallaan korkeammalle.
Aloitin KKO:ssa ylimääräisenä esittelijänä jo 1969, mutta aluksi ilman esittelyvelvollisuutta; päätoimeni oli viskaalin ylim. virka Helsingin HO:ssa. Menin esittäytymään presidentti Antti Hannikaiselle yhdessä VT Hannu Kiurun kanssa. Kiuru on minua viisi vuotta vanhempi. Hän viihtyi KKO:ssa niin hyvin, ettei hakenut sieltä mihinkään muualle ja jäi eläkkeelle esittelijäneuvoksen virasta vuonna 2005, jolloin täytti 68 vuotta.
VastaaPoistaOsaako Virolainen antaa selityksen sille, miksi KKO suhtautuu nyrpeästi professoreiden rekrytointiin oikeusneuvoksen virkaan? Teoreetikkoja, joiden ydinosaamisalue on tutkimus ja opetus?
VastaaPoistaJaa-a, syitä on varmaankin monta jo siksi, että KKO:ssa on niin kovin monta eli 19 jäsentä; Ruotsin KKO:ssa on vain 16 jäsentä, joista 14 osallistuu tuomitsemistoimintaan kahden jäsenen ollessa vuorollaan laintarkastuskuntaa vastaavan lagrådetin jäsenenä.
VastaaPoistaOn harhaluulo, että professorit olisivat vain pelkkiä teoreetikkoja. Kyllä he seuraavat tuomioistuinten ja erityisest KKO:n toimintaa ja ratkaisuja hyvin tarkasti ja kommentoivat niitä, paitsi kirjoissaan ja artikkeleissaan, myös oikeustapauskommenteissaan. Ks. esim. Pekka Timonen (toim.), KKO:n ratkaisut kommentein - kirjaa, josta ilmestyy joka vuosi kaksi osaa.
KKO:n jäsenistössä on aika paljon tohtoreita. Heille ei ole ehkä "riittänyt" professorin virkoja yliopistojen tiedekunnissa, koska noita virkoja on yksinkertaisesti aivan liian vähän. Joillekin heistä lienee kenties jäänyt jotakin ikään kuin hampaankoloon professoreja kohtaan, mene ja tiedä. Jotkut heistä eivät ole ehtineet tai viitsineet itse aikoinaan väitellä. Näin kävi esim. ex-presidentti Pauliine Koskelolle, jonka kaudella professoreilla ei ollut mitään asiaan KKO:n jäsenistöön.
Kun KKO:n jäsenkunnan suhtautuminen professoreihin on ollut siis hieman tympeän oloista, eivät ainakaan ns. huippuprofessorit ole ymmärrettävästi edes halunneet hakea KKO:n jäseniksi. Vuorovaikutussuhde oikeusneuvosten ja professoreiden kesken ei toimi kunnolla. Tämä on ilmennyt mm. siinä, ettei KKO halua viitata ratkaisujensa perusteluissa oikeuskirjallisuuden kannanottoihin tai jos viittaa, niin vain aniharvoin ja silloinkin etupäässä jo manan majalle menneiden tutkijoiden teoksiin.
Oikeusministeri oikeudenkäyntikuluista medioissa: "Tarkoitus on syyskauden aikana ratkaista, tehdäänkö asiassa lainsäädännöllisiä toimenpiteitä vai riittääkö esimerkiksi jonkinlainen ohjeistus, ministeri kertoo." Voiko joku viranomainen antaa tuomioistuimille tuollaisia ohjeita?
VastaaPoistaMinisterin puolueen poliittisessa selkäytimessähän on, että kaikenlaiset lakipykälät lähtökohtaisesti ovat "turhia normeja". Siksi hänenkin pitää esittää kaikenlaisia epämääräisempiä vaihtoehtoja. Mutta eihän lain soveltamiskäytäntöä voi oikeusvaltiossa muutattaa lakia muuttamatta. Eikä tuomioistuin ole mikään hallintovirasto, jolle voisi antaa isällistä ohjailua. Kulukysymys sinänsä on vakava asia.
PoistaKantorilla on muuten aika kivat sivutulot....
VastaaPoistahttps://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005445554.html
Presidentti Eskon vastaukset HS:n toimittajan kysymyksiin olivat kuvaavia. Mitään ongelmaa ei edelleenkään nähdä siinä, että sivutulot välimiestehtävien hoidosta saattavat olla moninkertaiset virasta saatuihin palkkatuloihin verrattuna.
VastaaPoistaHerää myös kysymys, onko KKO:n tuomarin työ niin kevyttä, että jaksaa tehdä töitä myös vapaa-ajat. Vuosien käsittelyajoista päätellen töitä piisaisi vakituisessakin työpaikassa.
VastaaPoistaTuomareiden ja erityisesti KKO:n jäsenten toimint välimiehenä on ikuisuuskysymys.
VastaaPoistaKirjoitan asiasta ehkä erillisen blogijutun kohtapuolin. Pyydän sitä varten KKO:sta selvityksen siitä, keillä oikeusneuvoksilla on ollut viime ja sitä edellisenä vuonna välimiestehtäviä. Joten kommentoijat malttanevat mielensä siihen asti.
HS:n laajassa jutussa on käsitelty yksinomaan Ari Kantorin hoitamia välimiestehtäviä ja hänen yhdestä jutusta saamaansa suurta palkkiota.
Eihän me millään jakseta odottaa! Näin maallikosta tuntuu,että KKO:n oikeusnevoksille pitäisi asettaa ehdoton kielto välimiestehtävien hoitamiseen, koska KKO sanoo periaatteessa aina "viimeisen sanan" kaikissa oikeuksien käsiteltäväksi tulevissa jutuissa. Alemmat oikeudet joutuvat ottamaan huomioon ratkaisuissaan paitsi lain myös KKO:n prejudikaattiratkaisut. KKO ratkaiset myös, mistä jutuista se ylipäätään antaa ratkaisunsa. Joten KKO:n jäsenen esteellisyys on laaja! Miksi tuollaisia kanttoreita ylipäätään valitaan oikeusneuvoksiksi.? Jos miehellä ei ole muita harrastuksia kuin ratkoa välimiehenä suuresta rahasta tylsiä riitautuvat, eivät oikeusneuvokset ole tosiasissa kovin työllistettyjä. Ehdotan, että Kantor ym.välimiehet osallistuisivat vaikka vapaaehtoistyöhön!!!
VastaaPoistaKKO:n virkaesityksen kommentoinnissa on jäänyt liian vähälle huomiolle se, että KKO on haastatellut hakijat. Haastattelutilanne on yleensä täysin ratkaiseva: mikäli henkilö ei anna haastattelussa vankkaa kuvaa osaamisestaan ja taidoistaan, on virkaan pääsy epävarmaa.
VastaaPoistaLisäksi on huomattavaettä Juha Mäkelä on tunnettu KKO:ssa. Hän on toiminut ryhmäpäällikkönä. KKO on luetellut päätöksensä perusteeksi kaksi Mäkelän valintaa tukevaa seikkaa: Mäkelä on siviilioikeudellisten asioiden esittelijänä osoittanut syvällistä siviilioikeuden oppien hallintaa ja hän on työssään osoittanut sisäistäneensä hyvin myös ne korkeimman oikeuden työn kannalta tärkeät vaatimukset, jotka liittyvät ylimmässä oikeusasteessa noudatettavaan menettelyyn.
Voihan olla että Tammi-Salmisen esiintyminen esimerkiksi haastattelussa on jäänyt vajavaiseksi tai että hän on ollut jopa huonosti motivoitunut työnhakuun. Hänen todellista panostaan ja onnistumista ei tiedä muut kuin hän itse ja häntä haastatelleet tuomarit.
Mielestäni on selvää, että blogisti ei voi tietää todellisuudessa sitä. "että joku muu kuin Mäkelä" olisi pitänyt valita. Työhaastattelu merkitsee työpaikan haussa ainakin noin 40 %:a kokonaisuudesta. Jos henkilö on heikosti motivoitunut, hajamielinen tai muuten epävarman kuvan antava, ei häntä voi valita ainakaan näin korkeaan virkaan. Mikä tahansa häiritsevä seikka voi vaikuttaa siihen, että henkilöä ei oteta.
Mahtaakohan blogisti tuntea Tammi-Salmisen?
Anonyymi pitää haastattelun merkitystä tärkeänä KKO:n jäsenten valinnassa. Kovin heppoisilla perusteilla valinta tapahtuu, jos tunnin haastattelu on merkitsevä eikä suinkaan pitkän työuran aikana osoitettu ansioituneisuus. Tuo antaa todella entisestäänkin huonomman kuvan valintaprosessista. Siviilioikeudellista asiantuntemusta olisi löytynyt muiltakin hakijoilta ja on erikoista perustella sillä, että hakija tuntee KKO:n menettelytavat. Sillä logiikalla ei KKO:n sisältä olevat hakijat olisivat aina etusijalla. Kyllä pätevä hakija menettelytavat oppii nopeasti ja sitä paitsi olisi varmasti hyvästä, että menettelytapoihin tulisi muutoksia, sen veran hidasta asioiden käsittely KKO:ssa on.
VastaaPoista