1. Kultalampi (On Golden Pond) on vuonna 1981 valmistunut yhdysvaltalainen draamaelokuva, joka pohjautuu Ernest Thompsonin kirjoittamaan saman nimiseen Broadway-näytelmään. Elokuvan on ohjannut Mark Rydell ja sen on oman näytelmänsä pohjalta käsikirjoittanut Ernest Thompson.
2. Henry Fonda (1905-1982) esittää viimeiseksi jääneessä elokuvaroolissaan 80-vuotiasta Normania, joka on kärttyisä professori - emeritusprofessorit ovat toki myös elävässä elämässä usein äreitä, pahantuulisia, kiukkuisia, kärsimättömiä, siis kärttyisiä. Norman ei suostu vanhenemaan, vaan lähtee Uuden-Englannin syrjäseudulla olevalle Kultalampi -nimiselle kesäasunnolleen kuten aina ennenkin vaimonsa Ethelin kanssa; Etheliä näyttelee Katharine Hepburn (1907-2002). Vanhempiaan Kultalammelle saapuu tapaamaan Jane Fondan esittämä neuroottinen tytär Chelsea mukanaan uusi sulhasensa ja tämän 13-vuotias poika, minkä jälkeen asiat alkavat kärjistyä.
3. Kultalampi-filmi voitti kolme Oscar -palkintoa: Henry Fonda sai Oscarin parhaasta miespääosasta ja Katharine Hepburn jo neljännen Oscarinsa parhaasta naispääosasta. Ernest Thompson palkittiin parhaasta käsikirjoituksesta. Henry Fonda ja Thompson saivat elokuvasta myös Golden Globe -palkinnon.
4. Kultalampi, ah mikä ihana nimi ja romanttinen paikka! Ei ole ihme, että tuonnimisiä paikkakuntia, rakennuksia, taloja, kesämökkejä, asuntoyhtiöitä, projekteja ja ties mitä kaikkia asioita ja hankkeita esiintyy myös suomen kielessä ja Suomen maassa. Kultalampi on eri paikka kuin Kultaranta. Naantalin Kultarannan rakennutti kesäasunnokseen liiketoimillaan rikastunut Alfred Kordelin (1868-1917). Hän oli poikamies, mutta ehti viettää Kultarannassa vain yhden kesän, sillä hänet surmattiin sisällissodan pyörteissä 7. marraskuuta 1917 Hausjärven Mommilassa, jossa Kordelinilla oli iso kartano. Käsittelen tässä jutussa erästä Kultalampea, jonka tarina ei päättynyt yhtä hyvin kuin oscareita kahminut samanniminen amerikkalainen elokuva. Tapaus tunnetaan Kultalampi-jutun nimellä.
5. Länsi-Uudenmaan poliisi sai heinäkuussa 2013 valmiiksi useita vuosia kestäneen ko. tapauksen eli laajan ja monimutkaisen talousrikosasian esitutkinnan. Asiassa oli alun perin parikymmentä epäiltyjä ja asinomistajiakin toistakymmentä. Epäillyt talousrikokset olivat tapahtuneet pääosin jo vuosina 2007 ja 2008. Tapauksen polttopisteessä oli kauppakeskus Sellon naapurissa Espoon Leppävaarasssa sijainnut Kultalampi-niminen asunto-osakeyhtiö. Kultalammesta piti tulla korkeatasoinen palvelu- eli senioritalo - talon asukkaiden tuli olla vähintään 55-vuoden ikäisiä - mutta hanke ei koskaan toteutunut. Palvelutalo oli ollut Sampo Pankki Oyj:n rahoittama RS-kohde. As Oy Espoon Leppävaaran Kultalammen rakennuttajayhtiönä oli toiminut IdeaPro Oy.
6. Senioritaloon oli määrä tulla 110 palveluasuntoa ja talon alakertaan mm. ravintola, fysioterapiapalveluja ja kampaamo. Rakennustyöt alkoivat keväällä 2007 ja talon oli tarkoitus valmistua 2008, mutta työt eivät sujuneet aikataulussaan, vaan keskeytyivät jo alkuvaiheessa keväällä 2007. Rakennusfirma haettiin konkurssiin helmikuussa 2009 ja As Oy Kultalampi puolta vuotta myöhemmin. Tuolloin hieman yli puolet asunnoista oli saatu valmiksi ja suurin osa niistä oli myyty ja ostajien etukäteen maksamat rahat oli käytetty. Konkurssipesä myi keskeneräisen rakennuksen suurimmalle velkojalle Sampo Pankille ja samassa yhteydessä asunnot muutettiin tavallisiksi asuinhuoneistoiksi. As Oy:n nimi on nykyisin Leppävaaran Aurinkopiha - ei toki hassumpi nimi sekään.
6. Esitutkinnan mukaan Kultalammesta ja sen rakennuttajayhtiö IdeaProsta siirrettiin miljoonia euroja rakennushankkeen ulkopuolelle. Osittain tämän seurauksena yhtiöt ajautuivat vaikeuksiin ja viimein konkurssiin. Molemmissa yhtiössä keskeisessä roolissa oli entinen espoolainen kokoomusvaikuttaja, kiinteistöyrittäjä Ilkka J. Kari. Hän oli myös yksi pääepäillyistä. Nykyisin 65-vuotias Ilkka J. Kari on koulutukseltaan insinööri. Hän on toiminut viimeksi kiinteistöalalla ja ollut kahdeksan vuotta Espoo kaupunginhallituksen puheenjohtajana. Kari on vihreiden kansanedustajan Emma Karin isä.
7. Esitutkinnan mukaan hankkeeseen tarkoitettuja rahoja käytettiin epäonnistuneisiin sijoituksiin Yhdysvalloissa. Varoja ei koskaan pystytty kotiuttamaan ja käyttämään alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa eli Kultalammen rakentamiseen. Yhdysvaltoihin sijoitettiin poliisin mukaan vuosina 2007–2008 yli yhdeksän miljoonaa euroa, joista Kultalampi-hankkeen rahoja oli vajaa puolet. Esitutkinnassa on selvitelty myös Kultalammen asuntojen myyntiä ja niiden luototuksia. Epäiltyjen epäiltiin syyllistyneen törkeään rahanpesuun, törkeään petokseen, törkeään velallisen epärehellisyyteen, törkeään kirjanpitorikokseen, törkeään velallisen petokseen ja törkeään väärennykseen. Esitutkinta-aineistoa yli 10 000 sivua.
8. Esitutkinnasta asia siirtyi syyteharkintaan ja siitä edelleen Helsingin käräjäoikeudessa toimitettuun rikosoikeudenkäyntiin, jossa juttu tuli vireille 3.2.2014. Jutun laajuutta ja vaikeusastetta kuvaa osin se, että käräjäoikeudessa syytettä ajoi kolme syyttäjää, nimittäin kihlakunnansyyttäjät Matleena Laakso, Timo Haikonen ja Tommi Hietanen. Käräjäoikeus ei istunut juttua, kuten on yleensä tapana tämän suuruusluokan talousrikosjutuissa, kolmen ammattituomarin kokoonpanossa, vaan kokoonpanossa 2+3, jolloin oikeudessa siis on kaksi tuomaria ja kolme lautamiestä. Oikeuden puheenjohtajana Kultalampi-jutussa toimi käräjätuomari Sanna Mänttäri (55) ja toisena lakimimiesjäsenenä käräjätuomari Marko Lepistö (52). Lautamiehinä jutussa olivat Erkki Laukkanen, Väinö Leinonen ja Susanna Patrikainen.
9. Käräjäoikeudessa asiasta kehkeytyi "hirmuinen prosessi", kuten Aleksis Kivi olisi tapausta todennäköisesti luonnehtinut. Juttu tuli vireille käräjäoikeudessa 3.2.2014, jolloin aloitettiin valmisteluvaihe. Pääkäsittelyssä pidettiin luultavasti noin 30 istuntoa, ellei enemmänkin. Jutussa oli yhdeksän syytettyä ja 13 asianomistajaa, syytekohtia oli lähes 30. Käräjäoikeus antoi kansliatuomion 1.10.2015. Käräjäokeus on perustellut ratkaisuaan kaikkien syytekohtien perusteellisesti. Tuomio, joka alkaa sisällysluettelolla, on "pitkä kuin nälkävuosi" - ainakin ulkopuollisen lukijan kannalta tarkastellen - sillä siinä on kaikkiaan 172 sivua.
10. Mutta aikamoinen yllätys oli, että asiaa perustellisesti harkittuaan ja perusteltuaan käräjäoikeus päätyi lopputulemanaan siihen, että syyte oli jokaisen syytekohdan osalta hylättävä. Tuomio oli kerrassaan ja kaikilta osin vapauttava. Mm. kaikille pääsyytetyille, joita jutussa oli viisi, oli määrätty puolustaja, jolle käräjäoikeus määräsi maksettavaksi valtion varoista varsin mojovat palkkiot, jotka vaihtelivat arvonlisäveroineen noin 52 000 eurosta aina 87 000 euroon.
11. Syyttäjät ja eräät asianomistajat, joista suurimmat korvausvaatimukset syytetyille olivat käräjäoikeudessa esittäneet As Oy Kultalammen ja IdeaPro Oy:n konkurssipesät sekä Danske Bank Oyj ja Svenska Handelsbanken AB, eivät luovuttaneet, vaan valittivat tuomiosta Helsingin hovioikeuteen. Ja katso, hovioikeudessa aloitettiin alusta eli uudelleen sama rumba eli oikeuskäsittely kuuden syytetyn osalta lähes koko laajuudessaan. Käräjäoikeudessa esitetty todistusaineisto esitettiin uudelleen hovioikeudelle ja lisäksi uutta ja osin ilmeisesti vasta käräjäoikeuden ratkaisun jälkeen tietoon tullutta aineistoa. Hovioikeuden pääkäsittely kesti 25 istuntopäivää.
12. Hovioikeuden tuomiopäivä koitti eilen maanantaina. Silloin selvisi, että koko tapaus oli kääntynyt valitusvaiheessa liki täysin päälaelleen. Kahden syytetyn osalta hovioikeus tosin pysytti käräjäoikeuden vapauttavan tuomion. Mutta neljän pääsyytetyn oslta hovioikeus kumosi käräjäoikeuden vapauttavan tuomion ja tuomitsi jokaisen heistä varsin tuntuvaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja mittaviin vahingonkorvauksiin asianomistajille.
13. Hovioikeus hyväksyi syyttäjän Harri Bergströmiä, Matti Hyvöstä, Ilkka J. Karia ja Petri Temisevää vastaan ajetut rangaistusvaatimukset kahdesta törkeästä kirjanpitorikoksesta ja kahdesta törkeästä velallisen epärehellisyydestä sekä Bergströmiä, Hyvöstä ja Karia vastaan ajetun syytteen törkeästä velallisen petoksesta ja lisäksi Karia vastaan ajetun syytteen törkeästä petoksesta.
14. Ilkka J. Kari tuomittiin vankeuteen 5 vuodeksi, Bergström 4 vuodeksi 6 kuukaudeksi, Hyvönen 4 vuodeksi 9 kuukaudeksi ja Temisevä 4 vuodeksi 7 kuukaudeksi. Lisäksi heidät tuomittiin usean miljoonan euron korvausvastuuseen edellä mainituille kahdelle konkurssipesälle.
15. Hovioikeus katsoi tuomittujen käyttäneen määräysvaltaa sekä As Oy Kultalammessa että rakennusyhtiö IdeaPro Oy:ssä. Hovioikeus katsoi, että Bergström, Hyvönen, Kari ja Temisevä olivat keinotekoisella järjestelyllä merkinneet IdeaPro Oy:n ja asunto-osakeyhtiön kirjanpitoihin vääriä tietoja. Vastaajat olivat optiokaupan ja minuuttirahasiirtojen avulla luoneet IdeaPro Oy:n ja asunto-osakeyhtiön sekä vastaajien muiden yhtiöiden välille te- kaistuja velkasuhteita, joiden perusteella vastaajat olivat siirtäneet varoja rakennushank- keen ulkopuolelle. Tästä oli aiheutunut yhtiöiden maksukyvyttömyys. IdeaPro Oy oli asetettu konkurssiin helmikuussa ja asunto-osakeyhtiö heinäkuussa 2009. Yhtiöistä oli 4.7.2006 – 3.12.2008 ilman hyväksyttävää syytä siirretty rakennushankkeen ulkopuolelle noin 6,6 miljoonaa euroa. Bergströmin, Hyvösen ja Karin syyksi luettu törkeä velallisen petos liittyi eräiden perusteettomiksi katsottujen velkojen ilmoittamiseen IdeaPro Oy:n pesäluettelossa.
16. Vastaajat olivat syytettyinä myös useista törkeistä petoksista. Syyttäjä oli katsonut heidän erehdyttäneen yksityishenkilöitä ostamaan arvottomia asunto-osakkeita ja Svenska Handelsbanken AB:tä luotottamaan asunnon ostajia sekä Sampo Pankki Oyj:n muun muassa myöntämään kohteeseen 17 miljoonan euron rakennusluoton. Hovioikeus pysytti näiltä osin käräjäoikeuden tuomion syytteen hylkäävän lopputuloksen. Karin syyksi luettiin kuitenkin yksi törkeä petos, joka oli kohdistunut asunnon ostaneeseen yksityishenkilöön. Syytteet asiakasvastuuhenkilönä toiminutta pankinjohtajaa ja lähinnä asuntojen myyntiin osallistunutta henkilöä vastaan hylättiin.
17. Hovioikeus määräsi Bergströmin, Hyvösen ja Karin liiketoimintakieltoon, joka alkaa 3.7.2017 ja päättyy 2.7.2021. Hyvösen, Karin ja Temisevän sotilasarvo tuomittiin menetetyksi.
18. Hovioikeus määräsi maksettavaksi edellä mainittujen tuomittujen puolustajille valtion varoista palkkioksi, joiden määrät vaihtelevat arvonlisäveroinen 35 000 eurosta 54 000 euroon. Tuomitut velvoitettiin korvaaman valtiolle ko. palkkioista kukin puolet.
19. Hovioikeuden ratkaisu on yksimielinen. Hovioikeuden kokoonpanoon kuuluivat hovioikeudenneuvokset Juha Saarenvirta, Taina Tuohino ja Kari Heikkonen, asian valmistelijana toimi esittelijä Matti Pyöriä.
20. Hovioikeuden tuomio on vielä piempi kuin käräjäoikeuden ratkaisu, sillä sen kokonaispituus on 249 sivua. Valittajien vaatimusten ja niiden perusteiden sekä annettujen vastineiden selostukset käsittävät jo 79 sivua, tuomiolauselmat 17 sivua ja loput 153 ovat ratkaisun perusteluja. Ratkaisun asiasisältöön ei ole tässä mahdollisuutta puuttua, mutta tuomion selailusta saa vaikutelman, että ratkaisu on yksityiskohtia myöten huolellisesti ja asianmukaisella tavalla perusteltu; se on tässä suhteessa parempi kuin käräjäoikeuden tuomio. Perustelujen lukemista helpottavat useat väliotsakkeet ja eri syytekohtien yhteyteen kirjoitetut tiiviit yhteenvetokappaleet.
21. Kuten Helsingin hovoikeudella näyttää nykyisin olevan tapana, hovioikeus on julkaissut kotisivullaan myös tästä ratkaisusta tiedotteen.
Hovioikeuden tiedote
22. Tuomitut tulevat varmuudella valittamaan tuomiosta korkeimpaan oikeuteen ja pyytämään siinä tarkoituksessa valituslupaa. Luulisin, ettei korkein oikeus halua kovin mielellään ottaa ainakaan koko juttua tutkittavakseen, vaan jos valituslupa myönnetään, se rajoitetaan koskemaan tiettyjä syytekohtia tai yksinomaan rangaistuksen mittaamista. Hovioikeuden tuomitsemat rangaistukset vaikuttavat päälisin puolin aika kovilta, joten on mahdollista, että korkein oikeus saattaa jonkin verran alentaa niitä.
23. Joudutaan tietenkin kysymään, miten on ylipäätään mahdollista, että käräjäoikeus ja hovioikeus ovat voineet päätyä asiassa pääsyytettyjen osalta täysin päinvastaiseen lopputulookseen. Hyvä kysymys, johon ei ole yksiselittäistä vastausta. On mahdollista, että syyttäjät ovat käräjäoikeuden tuomioon perusteella kyenneet entistä paremmin terävöittämään ja perustelemaan vaatimuksiaan. Asiaan on saatu hovioikeudessa jonkin verran uutta aineistoa, mikä myös on saattanut vaikuttaa asiaan. Paljon riippuu myös tuomareiden osaamisesta ja pätevyydestä eli heidän ammattitaidostaan ja kokemuksestaan talousrikosjutuissa. Lainkäyttö on inhimillistä toimintaa, jolloin on paljon kiinni myös tuomareiden näkemyseroista sekä kyvystä ja/tai halusta hahmottaa ja analysoida asiassa eteen tulevia aineellis- ja todistusoikeudellisia kysymyksiä ja ongelmia.
Kohdan 23 osalta voi todeta, ettei meillä ole minkäänlaista mittaria tai taetta siitä, että hovioikeus, muuttaessaan käräjäoikeuden tuomiota, korjaa oikeasti käräjäoikeuden tuomiossa olleet virheet. Jos esimerkiksi asian kuluminen on vaikuttanut heikentävästi näyttöön, voi hyvinkin olla, että käräjäoikeuden oikea tuomio muuttuu hovissa vääräksi. Suomessa pitäisi vakavasti keskustella siitä onko meillä tarvetta näyttömuutoksenhakuun tai edes riittävää halua kustantaa kahdenkertainen oikeudenkäynti. Tämä siis riippumatta siitä, onko käräjäoikeudessa päädytty langettavaan vai vapauttavaan tuomioon tai onko kyseessä rikos vai riita-asia.
VastaaPoistaParisenkymmentä vuotta tuomioistuinten ratkaisuja seuranneena on pakko todeta, että asianosaisten oikeusturvan takia on muutoksenhakuoikeus nimenomaan vaativissa jutuissa välttämätön. Tai sitten on kehitettävä alioikeustuomareiden osaamista esimerkiksi erikoistumisjärjestelmällä.
VastaaPoistaHöpö höpö!
VastaaPoistaAnonymin kommentista huomaa, ettei hänellä ole minkäänlaista kokemusta tai tietoa oikeudenkäynneistä. Hän latelee jotain joskus ammoin kuulemaansa valittelua, mutta ei kykene erittelemään ja pohtimaan itse asioita tarkemmin. Oikeuden päätös ei muodostu milloinkaan yksinomaan "näytöstä", vaan kyse on aina myös lain soveltamisesta faktoihin eli varsinaisesta juridiikasta.
Puhe "ajan kulumisen vaikutuksesta heikentävästi näyttöön" on tyypillinen klishee, joka ei pidä paikkaansa. Näyttöä ja todisteita on kovin monenlaista, eli ei ainoastaan todistajien kertomuksia, vaan myös esimerkiksi asiakirjaselvitystä, teknistä todistelua jne.
Jos avaintodistaja kertooa samalla tavalla esitutkinnassa, käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa, niin miten ajan kuluminen muka on huonontanut kertomuksen näyttöarvoa?
Todistajat kertovat n. 95 prosenttisesti samalla tavalla käsittelyn joka vaiheessa. Jos todistaja kertoo käräjäoikeudessa eri tavalla kuin esittkinnassa tai hovoiikeudessa eri tavoin kuin käräjäoikeudessa, niin asia ei ole tietenkään sillä selvä, vaan tuomarin tulee selvittää syy kertomuksen muuttumiseen. Jos uskottavaa syytä ei esitetä, tuomari ei voi pitää uutta kertomusta luotettavana.
Hovioikeus on käräjäoikeutta ylempi tuomioistuin, joten sen kolmen ammattitumarin ja esittelijän muodostaman kokoonpanon voidaan katsoa olevan pätevämpi kuin yhden tumarin, yhden tuomarin ja kahden lautamiehen taikka kahden tuomarin ja kolmen lautamiehen lautamieskokoonpanon. Asian uudelleen käsittely on yleensä aina omiaan luomaan paremmat edellytykset oikeaan ja lainmukaiseen ratkaisuun päsemiselle.
Toisin kuin ymmärtämätön anonyymi yrittää väittää, blogissa selostettu Kultalampi -juttu on nimenomaan yksi oivallinen esimerkki siitä, miten tärkeää on, että käräjäoikeuden tuomiosta voidaan valittaa hovioikeuteen myös näytön harkinnan ja todistelukysymysten osalta. Ihmisten okeusturva vaarantuisi ja heikkenisi merkittävästi, jos muutoksenhakuoikeus sanotulta osin joko kiellettäisiin tai jotenkin rajoitettaisiin.
Näin on, kuten järjestyksesä toinen anonyymi kirjoittaa.
VastaaPoistaOma kommenttini edellä koski ensimmäisen anonyymin kommenttia.
Alioikeustuomarien osaamisen ja pätevyyden taso vaihtelee meillä paljon. On paljon todella hyviä ja taitavia käräjäoikeuden tuomareita, mutta toisaalta Suomessa on myös runsaasti vähemmän taitavia ja kyvykkäitä tuomareita. Tämä koskee nimenomaan hiemankin vaikeampien tai laajempien talousrikosjuttujen käsittelyä ja ratkaisemista.
VastaaPoistaPäällikkötuomarilla on merkittävä vastuu siinä, että vaativat jutut ohjataan kyvykkäille, mielellään alaan erikoistuneille tuomareille. Kahdestakaan ammattituomarista ei ole hyötyä, jos sokea on ohjaamassa rampaa. Välillä ihan hirvittää, kun lukee tuomion perusteluja, joista ilmenee, ettei tuomari ole ymmärtänyt jutusta hölkösen pöläystä.
VastaaPoista"Mutta aikamoinen yllätys oli, että asiaa perustellisesti harkittuaan ja perusteltuaan käräjäoikeus päätyi lopputulemanaan siihen, että syyte oli jokaisen syytekohdan osalta hylättävä."
VastaaPoistaMiksi se, että perusteellisen harkinnan jälkeen syyte hylätään on yllättävää? Vai onko niin, että kehen Valtion Syyttäjä on kyntensä iskenyt on automaatisesti syyllinen ja loppu on vain perustelujen kirjoittamista tälle itsestään selvyydelle. Ja alioikeustuomari, joka hylkäämiseen erehtyy on automaattisesti erikoistumaton ja epäpätevä?
Höpön höpö!
VastaaPoistaMitään tuollaista en ole siteeratussa virkkeessä sanonut enkä tarkoittanut. Anonyymi näkee omia mörköjään.
Oli tietenkin yllätys, että aliokeus oli syyllisyyskyysmyksen osalta aivan toisilla linjoilla kuin muutoksenhakuinstanssi eli hovioikeus. Valitusoikeus myös näyttökysymysten ja todisteiden harkinnan osalta on Suomessa välttämättömyys yhä edelleen. Sen tapaus osoitti selvästi.
Kyllä ensimmäinen anonyymi nosti siinä mielessä todellisen ongelman esiin, että juuri syyttäjän näyttömuutoksenhaku tuottaa oikeusmurhan vaaran: jos alioikeus tuomitsee, vastaaja saa hakea siihen muutosta. Jos taas hovioikeus tuomitsee ensimmäisen kerran vastaajalla ei ole todellista muutoksenhakuoikeutta, koska KKO ei koske tällaisiin juttuihin. Siitä syystä tulisi ainakin keskustella nimenomaan syyttäjän ja asianomistajan näyttömuutoksenhakukiellosta vastaajan oikeusturvan takaamiseksi.
VastaaPoistaKäräjäoikeuden ja hovioikeuden ratkaisuista kun voi päätellä, ettei näyttökysymys ollut yksiselitteinen.
Eikös tämä nyt ole maalaisjärjelläkin selvää tarvitsematta olla tuomari. Heput alkavat toisille rakentaa taloa Suomeena. Mutta hups alkavatkin talorahoja Floridaan tai mihin ameriikkaan sijoitella. Eikö silloin ole jo lähtenyt lapasesta hommat. Ja rahat tietysti livahtivat siellä suuressa mailmassa seikkaillessa teille tietymättömille. Ja sitten nämä veijarit selittävät, että hups näin bisneksessä kävi. Nyt vain asiassa on mielenkkintoista, että missä ne ameriikkaan uitetut rahat on. ?
VastaaPoistaTämähän on se tyypillinen kuvio. Yleensä nämä veijarit vielä naureskelevat matkalla pankkiin siis siellä Floridassa tai jossakin muussa lämpimässä maassa. Yrittäjiä näille kuvioille aina löytyy vähän eri selitykset ja se uittokuvio rahoista on vähän sitten eri variaatitoita.
Anonyymi vuodatti edellä:
VastaaPoista- Jos taas hovioikeus tuomitsee ensimmäisen kerran vastaajalla ei ole todellista muutoksenhakuoikeutta, koska KKO ei koske tällaisiin juttuihin.
Näkee hyvin, ettei anonyymillä ole tietoa tai kokemusta "minkäänlaisista" oikeudenkäyntiasioista.
Syytetyt voivat aivan hyvin hakea KKO:lta valituslupaa, ja KKO voi sen myöntää myös todistusharkinnan eli näyttökysymyksen osalta. Laissa (OK 30 luvussa ) ole yhtän sellaista säänöstä, joka estäisi KKO:ta myöntämästä valituslupaa näyttöä ja todistusharkintaa koskevista kysymyksistä.
On monia ratkaisuja ja jopa parikymmentä ennakkopäätöstä, joissa KKO on viime vuosina nimenomaan myöntänyt valitusluvan näytön osalta ja tutkinut hovioikeuden ratkaisun oikeellisuuden todistusharkinnan osalta. KKO on siis "koskenut" monen monituista kertaa "tällaisiin juttuihin".
Viimeksi tänään KKO on tehnyt näin kunnianmurhan valmistelua koskevassa jutussa. Ks. KKO 2017:52, jossa KKO on myöntänyt valitusluvan ja pohtinut mm. perustelujen kappaleissa 39 ja 40 nimenomaan todisteiden harkintaa ja näytön riittävyyttä.
Anonyymi kirjoitti siten täyttä potaskaa.
Auerin tapauksen jälkeen, kun hovioikeus hylkäsi syytteet, valtakunnansyyttäjä Nissinen esitti että valitusoikeus hovioikeuteen pitäisi poistaa. Käräjäoikeuteen pitäisi laittaa 5 tuomaria pohtimaan juttua, kunhan tuomiosta ei saisi valittaa! (Kyllä, näinn hän sanoi.)
VastaaPoistaJep, niinhän Matti taisi tosiaan sanoa!
VastaaPoistaIhmeellinen ja outo kanta ylimmältä syyttäjältä, ei voi muuta sanoa.
Muuuten, Mati Nissinen on edelleen virkavaapana, joka alkoi jo muistaakseni maaliskuussa. Syynä on se, että KRP tutkii Matti Nissisen epäiltyä virkavelvollisuuden rikkomista. Alkujaan sanottiin, että virkavapaus kestää toukokuun loppuun. Nyt sitä on kuitenkin jatkettu, oliko se elokuun loppuun. Jännä nähdä, viedäänkö asia syyteharkintaan ja nostetaanko syyte.
Esitutkinta viivästyy ja mahdollinen syyteharkinta tulee viivästymään vielä enemmän.
VastaaPoistaMiksi?
No siksi, että tarkoitus on päästää Matin tekoa/tekoja koskeva syyteoikeus vanhenemaan!
Tämä on näin yksinkertaista.