1. Eduskunnan täysistunto valitsi tänään apulaisoikeusasiamiehen tehtävään 1.10. alkaen OTT, dosentti Pasi Pölösen. Hän tulee Jussi Pajuojan tilalle, jonka toinen toimikausi päättyy syyskuun lopussa. Pölönen sai eduskunnan vaalissa 145 ääntä. Hänen toimikautensa kestää neljä vuotta.
2. Pasi Pölönen toimii tällä hetkellä oikeusasiamiehen kansliassa esittelijäneuvoksena. Hän on ollut vuodesta 2011 myös apulaisoikeusasiamiehen sijaisena. Apulaisoikeusasiamiehiä on kaksi. Toinen heistä on OTL Maija Sakslin, joka haki äskettäin oikeuskanslerin virkaa.
3. Eduskunnan ykkösoikeusasiamiehenä on toiminut vuoden 2010 alusta OTT Petri Jääskeläinen, joka oli aiemmin apulaisoikeusasiamiehenä ja sitä ennen valtionsyyttäjänä. Perustuslain mukaan oikeusasiamiehen ja apulaisoikeusasiamiehen tulee olla eteviä laintuntijoita. Apulaisoikeusasiamiehet ratkaisevat heille kuuluvia asioita itsenäisesti ja samoin valtuuksin kuin oikeusasiamies.
4. Jussi Pajuoja (60) ei hakenut enää jatkokautta. Pasi Pölösen ainoa kilpahakija virkaan oli OTT, hovioikeudenneuvos Jukka Lindstedt, joka oli apulaisoikeusasiamiehenä vuosina 2005–2009. Ennen täysistuntoa apulaisoikeusasiamiehen valinta-asiaa käsiteltiin perustuslakivaliokunnassa. Valiokunta oli 19.5. yksimielisesti Pasi Pölösen valinnan kannalla.
5. Pasi Pölönen, joka on nyt 45-vuotias, valmistui oikeustieteen kandidaatiksi 1995 ja väitteli vuonna 2003 eli 31-vuotiaana oikeustieteen tohtoriksi prosessioikeuden alalta. Helsingin yliopiston prosessioikeuden dosentiksi Pölönen nimitettiin 2008. Hänen 600-sivuinen väitöskirjansa Henkilötodistelu rikosprosessissa (2003) on perusteellinen tutkimus todistusoikeuden keskeisistä kysymyksistä. Kirjasta otettiin 2014 näköispainos, mikä osoittaa, että kirjalla on ollut menekkiä ja sitä on luettu. Olin seuraamassa Pölösen väitöstilaisuutta helmikuussa 2003 ja osallistuin myös väitöskaronkkaan, joka pidetiin - jos nyt oikein muistan - Taiteilijakoti Lallukan juhlasalissa; hauskaa oli, sen ainakin muistan.
6. Yhdessä Jussi Pajuojan kanssa Pölönen on kirjoittanut teoksen Ylimmät laillisuusvalvojat (2011). Hän on myös yksi Euroopan ihmisoikeussopimus -nimisen kirjan 5. painoksen (2012) neljästä kirjoittajasta. Vuonna 2015 ilmestyi Pasi Pölösen ja OTT, käräjätuomari Antti Tapanilan yhdessä kirjoittama kirja Todistelu oikeudenkäynnissä. Itse olen kirjoittanut Pölösen kanssa kaksi oppikirjaa, ensin 2003 ilmestyneen Rikosprosessin perusteet ("RP I") ja sen jälkeen 2004 vielä paksumman eli lähes 700-sivuisen kirjan Rikosprosessin osalliset ("RP II"). Tässä yhteydessä tulin lopullisesti vakuuttuneeksi siitä, että Pasi on todella etevä laintuntija ja myös hyvä kirjoittaja.
7. Pasi Pölönen on toiminut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen sihteeristön avustavana lakimiehenä 2003-2004 ja vuodesta 2015 lähtien sanotun tuomioistuimen ad hoc -tuomarina. Hänet valittiin tämän vuoden alusta vuonna 1898 perustetun Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen (SLY) puheenjohtajaksi. SLY julkaisee oikeusalan johtavaa aikakausikirjaa eli Lakimies-lehteä, kustantaa oikeustieteelllisiä väitöskirjoja ja muuta korkeatasoista tiedekirjallisuutta, järjestää koulutus- ja keskustelutilaisuuksia sekä tukee oikeustieteellistä tutkimusta. Yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajan toimi P.E. Svinhufvud (1898-1901) ja toisena puheenjohtajana K.J. Ståhlberg (1902-1910). Ei siis mikään turha lafka!
8. Pasi Pölösestä voisi myöhemmin tulla, paitsi ykkösoikeusasiamies, Pauliine Koskelon jälkeen seuraava suomalainen ihmisoikeustuomari, sillä niin hyvin hän on perehtynyt ihmisoikeuksiin ja EIT:n tulkintakäytäntöön. Mikään suuri ihme ei liioin olisi, jos Pasi nähtäisiin joskus KKO:n jäsenenä. Nykyisistä oikeusneuvoksista llkka Rautio toimi apulaisoikeusasiamiehenä 2001-2005, minkä jälkeen hän sai nimityksen korkeimpaan oikeuteen. Lauri Lehtimaja puolestaan nimitettiin KKO:n jäseneksi 1992 oikeusasiamiehen kanslian esittelijäneuvoksen paikalta eli samasta virasta, jota Pasi Pölönen on hoitanut toistakymmentä vuotta. Lehtimaja palasi eduskuntaan vuonna 1995, nyt oikeusasiamieheksi.
9. Onnittelen Pasia nimityksestä ja toivotan hänelle menestystä uudessa virassa.
Myös oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on väitellyt (1997) oikeustieteen tohtoriksi prosessioikeudesta. Hänen väitöskirjansa nimenä on Syyttäjä tuomarina: rikos- ja prosessioikeudellinen tutkimus seuraamusluonteisen syyttämättä jättämisen ja rangaistusmääräysmenettelyn ehdoista Suomessa ja Ruotsissa.
VastaaPoistaKolmesta oikeusasiamiehestä kaksi on näin ollen "prosessioikeuden miehiä". Hyvä niin.
Toivoa sopii, että uudeksi apulaisoikeuskansleriksi saataisiin puolentoista vuoden kuluttua saataisiin myös lainkäyttöön ja prosessioikeuteen perehtynyt juristi. Oikeuskanleriksi viikko pari sitten nimitetyn Tuomas Pöystin erikoisala on hallinto-oikeus.
Toinen nimitysuutinen.
VastaaPoistaKKO päätti tänään esittää 1.9. lukien jäsenensä virkaan asianajaja Mika Ilveskeroa.
http://korkeinoikeus.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2017/05/korkeimmanoikeudenjasenenvirkaanesitetaanasianajajamikailveskeroa.html
Esittelin kaikki oikeusneuvoksen virkaa hakeneet lakimiehet blogijutussani 20.4.2017 numero 36. Jo tuolloin ennakoin, että KKO tulee esittämään uudeksi jäseneksi Ilveskeroa. Mm. sillä perusteella, että nyt on asianajan "vuoro" tulla nimitetyksi.
Kuina ollakaan, ikään kuin "sattumalta" Mika Ilveskero oli ainoa advokaatti, joka haki virkaan, viimeisenä kaikista hakijoista.
Kerroin em. blogijutussani, että Ilveskeron valinnassa tulee painamaan paljon myös se, että hän on oikeusneuvos Erkki-Juhani Taipaleen vävy. Myös Taipale oli asianajaja ja toiminut asianajajaliiton puheenjohtajana kuten Ilveskeronkin.
Minusta KKO:n salaperäinen rekrytointitapa ei ole hakijoita kohtaan eikän myöskään tuomioistuinlaitoksen uskottavuuden kannalta reilu ja oikeudenmukainen. Jos ja kun oli jo ilmeisesti etukäteen oli täsäskin tapauksessa alustavasti päätetty, että nyt on todella asianajajan "vuoro" tulla nimitetyksi, olisi asiasta tietenkin tullut ilmoittaa reilusti jo hakuilmoituksessa. Silloin muutkin pätevät asianajajat olisivat voineet hakea virkaa ja ryhtyä siinä tarkoituksessa "kilpasille" Ilveskeron kanssa. Olen sitä mieltä, että Suomesta olisi löytynyt kyllä useita vähintään yhtä päteviä asianajajia tulla nimitetyksi oikeusneuvoksen virkaan kuin Mika Ilveskerokin.
Olen kirjoittanut tästä asiasta eli oikeusneuvosten todella avoimesta ja reilusta rekrytoinnoista ja valintaprosessista 10-20 vuoden aikana useita kertoja, mutta minkäänlaista kehitystä asiassa ei ole tapahtunut. Asiantila ei ole millään tavalla kunniaksi KKO:lle ja sen uskottavuudelle maan ylimpänä tuomioistuimena. KKO:n jäsenten rekrytointi on edelleen yhtä hämärää ja sisäänlämpiävää kuin ennenkin.
Kähmintä kukoistaa KKO: ssä, välimiehiä valitaan aina vaan.
VastaaPoistaBlogisti on todellakin toiminut huutavan äänenä erämaassa, valitettavasti ilman tulosta!
VastaaPoistaItse olen ryhtynyt aprikoimaan, onko KKO muutenkin siinä määrin eristäytynyt omaan norsunluuntorniinsa, että pitaisi perustaa komitea tai työryhmä miettimään koko sen asemaa ja tehtäviä, mukaan lukien nimitysjärjestelmä.
Pidetään kuitenkin mielessä, että varsinainen nimittäjä on tasavallan presidentti. Ei korkein oikeus voi etukäteen omin päin lyödä lukkoon mitään tiettyä urataustaa tai osaamisaluetta. Sehän olisi jo toimivallan anastusta.
VastaaPoistaPresidentin nimitysoikeus ei olisi edustamani uudistuksen esteenä. KKO, samoin kuin KHO, voisi aivan hyvin jo hakuilmoituksessaan mainita, minkälaista kokemustaustaa tai -alaa (esim. alioikeustumaria, HO-tuomaria tai asianajajaa taikka siviili-, rikos- tai prosessioikeutta) edustavia lakimiehiä KKO/KHO kulloinkin ensi sijassa toivoo hakevan jäsenen virkaa. Tämä ei estäisi muitakin "huippujuristeja" virkaa hakemasta eikä presidenttiä heitä nimittämästä. - Käytännöstä tiedetään, että presidentti nimittää n. 99,5 prosenttisella todennäköisyydellä sen hakijan, jota KKO tai KHO on virkaan esittänyt.
VastaaPoistaNykykäytäntö, josssa KKO (tai KHO) toteaa vasta hakemukset saatuaan, että nyt virkaan tulee nimittää esimerkiksi asianajaja, on epäreilu, jos ja kun hakijoiden joukossa on vain 1 tai 2 asianajajaa, mutta esimerkiksi 10-15 tuomaria, jotka ovat siis hakeneet jäsenen virka täysin turhaa. Näin tapahtui mm. juuri tässä tapauksessa, jolloin jäsenen virkaa hakia kymmenkunta lakimiestä, joista vain yksi tai kaksi oli asianajajia. Nykyinen järjestelmä ei ole avoin, läpinäkyvä eikä reilu, vaan himmeä (hämärä) ja epämmäräinen mahdollistaen erilaiset kähminnät, suosimiset, "vinkkaukset" yms. toiminnot.
KKO:n nimitysjärjestelmää voidaan perustellusti sanoa bysanttilaiseksi.
VastaaPoistaKHO näköjään hakee oikeusneuvosta. Lehti-ilmoitus on tavanmukainen. Juuri äsken siellä täytettiin neljä vakinaisen jäsenen paikkaa. Tuntuu mahdottomalta, että noiden neljän valituksi tulleen profiilit olisi voitu määritellä etukäteen. Onnistuisikohan sellainen pelkistys edes jälkikäteen?
VastaaPoistaPerin helposti.
VastaaPoistaKKO on suljettu,sisäänlämpiäväksi ,muusta maailmanmenosta irtaantunut laitos! Kyllä rakas työn näkyi KKO:n presidentti Eskonkin kasvoilta tämänpäiväisessä Hesarinkin kuvassa! Miksen KKO halua uudistua ja nykyaikaistua?
VastaaPoistaKas, kun se oli ollu naapuritalossa Pohjolan kuninkaallisten kanssa juhlimassa Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä niin maan peijakkaan kovasti. Kyllä tuollainen jubilointi jättää jälkensä.
VastaaPoista