8. Ruotsin HD:n ratkaisu tuomionpurun edellytyksistä

1. Lainvoiman saanut rikostuomio voidaan purkaa laissa säädetyillä erittäin tärkeiden syiden perusteella.Tuomionpurku syytetyn (tuomitun) eduksi sallitaan laissa (OK 31:8)  helpommin edellytyksin kuin purku hänen vahingokseen (Ok 31:9). Tuomionpurku on ylimääräinen muutoksenhakukeino.

2. Suomen oikeudenkäymiskaaren (OK) 31 luvun tuomionpurkua koskevat säännökset ovat asiallisesti samansisältöiset kuin Ruotsin rättgångsbalkenin (RB) 58 luvun vastaavat säännökset. Tämän vuoksi Suomessa voidaan tarkastella, miten Ruotsin högsta domstolen (HD) on tulkinnut tuomionpurkua koskevia säännöksiä. Seuraavassa selostan HD:n tuoretta tapausta, joka koski purun edellytyksiä syytetyn vahingoksi.

3. Kyseinen purkuasia koski paperitonta henkilöä, joka esiintyi Ruotsissa nimellä YH ja kertoi syntyneensä vuonna 1999. Hänet tuomittiin sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa syyskuussa 2015 tehdystä törkeästä raiskauksesta (grov våldtäkt). Seuraamusta määrätessään tuomioistuimet lähtivät siitä, että syytetty oli ollut rikoksen tekoaikana 16-vuotias, joten häneen sovellettiin nuorta rikoksentekijää koskevia rangaistussäännöksiä, jotka koskevat alle 18-vuotiasta tekijää. Tällainen henkilö saadaan Ruotsissa tuomita vankeusrangaistukseen vain erityisistä syistä. (Suomessa alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta ei saa tuomita ehdotonta vankeusrangaistusta, elleivät "painavat syyt sitä vaadi"). Käräjäoikeus ja hovioikeus tuomitsivat YH:n törkeästä raiskauksesta sluten ungdomsvård -nimiseen nuorisorangaistukseen, jonka kestoksi määrättiin yhdeksän kuukautta. Hovioikeuden tuomio sai lainvoiman 20.1.2016.

4. Poliisi sai toukokuussa 2016 Interpolilta tiedon, jonka mukaan YH:lta otettu sormenjälki vastaa Marokon kansalaisen YEK:n sormenjälkeä. YEK on syntynyt vuonna 1995, joten hän oli ollut yllä mainittua rikosta tehdessään jo 20-vuotias. Elokuussa 2016 Ruotsin poliisi sai Interpolilta YEK:n valokuvan.

5. Näiden uusien tietojen perusteella valtakunnansyyttäjä haki HD:ltä rikosseuraamuksen osalta RB 58 luvun 3 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla tuomionpurkua ja vetosi uutena seikkana tuomitun todelliseen ikään. Suomessa mainittua RB:n säännöstä vastaa OK 31 luvun 9 §:n 1 momentin 2 kohta. Sen mukaan lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan syytetyn vahingoksi purkaa, jos kysymys on rikoksesta, josta säännöllisen rangaistusasteikon mukaan voi seurata ankarampi rangaistus kuin kaksi vuotta vankeutta (Ruotsin laissa ko. minimirangaistus on yksi vuosi vankeutta), ja purkuhakemuksessa vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei ole aikaisemmin esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut syytetyn tuomitsemiseen rikoksesta tai siihen että rikokseen olisi ollut sovellettava olennaisesti ankarampia rangaistussäännöksiä. 

6. HD hylkäsi 28.10. antamallaan päätöksellä syyttäjän purkuhakemuksen. Oikeus lausuu perusteluissaan, että tuomionpurku rikoksesta tuomitun henkilön vahingoksi edellyttää, että purkuhakemuksessa esitetyt uudet seikat olisivat johtaneet, jos ne olisivat olleet alempien tuomioistuinten tiedossa, siihen, että syytetty olisi todennäköisesti tuomittu vakavammasta rikoksesta (brottsrubricering). HD katsoi, ettei edellä mainitun RB 58 luvun 3 §:n  1 momentin 2 kohdan säännöstä on tulkittava sanamuotonsa mukaan suppeasti eikä laajentavasti niin, että se koskisi myös tilannetta, jossa henkilön syyksi luettaisiin edelleen sama rikos, mutta josta hänet mahdollisesti tuomittaisiin uusien seikkojen perusteella toisen seuraamussäännöksen nojalla ankarampaan rangaistukseen. 

HD:n päätös 28.10.2016 (Ö 3278-16)

Päätöksestä julkaistu tiedote

7. HD:n ratkaisu on sangen ymmärrettävä. Lainvoiman saaneet tuomiot on tarkoitettu pysyviksi, joten niihin saadaan puuttua purkuteitse vain poikkeuksellisesti laissa säädetyin perustein. Erityistä pidättyväisyyttä on syytä noudattaa silloin, kun purkua haetaan syytetyn vahingoksi. Syytetyn vahingoksi säädettyjä tuomionpurun edellytyksiä on oikein ja kohtuullista tulkita tiukasti (suppeasti), ei laajentavasti. Tätä edellyttää tuomioiden pysyvyys- ja koskemattomuusintressi (orubblighetsprincipen). Lainvoiman saaneen rikostuomion purkaminen syytetyn vahingoksi voi tulla kysymykseen ainoastaan laissa säädetyin edellytyksin ja vain silloin, kun oikeudenkäytössä on ilmennyt uusien seikkojen ja todisteiden valossa niin vakavia puutteita tai virheitä, että ne tuntuvat yleisen oikeustajunnan kannalta häiritseviltä tai voivat horjuttaa luottamusta tuomioistuinlaitoksen edellytyksiin ratkaista asioita materiaalisesti oikealla tavalla.

8. Ruotsin HD:n ratkaisujen perustelutyyli, josta kyseinen ratkaisu on hyvä esimerkki, on jämptiä ja asianmukaista tekstiä. Perusteluissa ei sanota liian vähän, mutta ei myöskään mitään  liikaa ja sellaista, joka ei itse asiassa kuulu asiaan. Meillä Suomessa KKO ja KHO ovat viime vuosina "sortuneet" liian laajaan ja seikkaperäiseen perustelutapaan, jolla saattaa olla lukijoiden kannalta uuvuttava vaikutus; ylipitkien ja hieman turhilta tuntuvien perustelujen lukeminen on vaivalloista ja toisinaan jopa vastenmielistä. Ylimmät oikeusasteemme saisivat ottaa oppia naapurimaan ylimmän tuomioistuimen perustelutavasta.

9. Kuten HD:n ratkaisusta ilmenee, perusteluissa ei ole nojauduttu ainoastaan ylimmän oikeuden aikaisempiin ennakkopäätöksiin ja lainvalmistelutöihin, vaan niissä viitataan - toisin kuin Suomen KKO:ssa ja KHO:ssa -  myös oikeuskirjallisuuden kannanottoihin. Tämä on aika tavallista HD:n ratkaisujen perusteluissa. Oikeuskirjallisuuteen viittaaminen elävöittää perusteluja, helpottaa ratkaisuun perehtymistä ja kertoo ratkaisutoiminnan avoimuudesta ja tutkijoiden ja tuomareiden välisestä vuorovaikutussuhteesta. Suomen KKO:ssa oikeuskirjallisuuteen viittaaminen on varsin poikkeuksellista, ja KHO:n ratkaisuissa sitä ei harrasteta lainkaan. Selitykseksi tähän kansainvälisessä vertailussa sangen poikkeukselliseen käytäntöön ei riitä maininta, että oikeuskirjallisuuteen kuitenkin aina perehdytään.

10. HD:n ko. ratkaisussa oikeuskirjallisuuteen on viitattu kolmessa kohdassa, nimittäin  kappaleissa 2, 7 ja 8. Viitatuista kirjoittajista Lars Welamson (1921-2006) ja Johan Munck (synt. 1943) ovat HD:n entisiä jäseniä, Munck toimi myös oikeuden puheenjohtajana. Lars Welamson työskenteli aiemmin prosessioikeuden professorina ja kirjoitti klassisen prosessioikeuden (mm. oikeusvoiman) ohella myös konkurssioikeudesta. P.O. Ekelöf (1906 -1990) taas on1900 -luvun jälkipuoliskon pohjoismaiden kenties arvostetuin prosessualisti. Hänen kirjasarjansa Rättegång I-V osat ovat kuluneet myös suomalaisten prosessioikeuden harrastajien käsissä. Ekelöf uskoi muutoksenhakua käsittelevän Rättegång VI:n kirjoittamisen Lars Welamsonin tehtäväksi. Hän kirjoitti itse hieman helppotajuisemman Rättsmedlen -kirjan, jonka päivittämistä on Ekelöfin kuoltua jatkanut professori Henrik Edelstam.

11. Lopuksi on syytä mainita tapa, jolla Ruotsin HD ilmoittaa ratkaisuissaan, kuka kokoonpanossa olleista jäsenistä on toiminut asiassa ns. referenttinä. Tämä vastaa yhdessä esittelijän kanssa asian valmistelusta ja lausuu ratkaisua tehtäessä ensimmäisenä mielipiteensä. Suomen ylimmät tuomioistuimet eivät ole myöskään tässä suhteessa välittäneet informoida lukijoita. Tämä on puute, joka kertoo tietynlaisesta välinpitämättömyydestä ja siitä, että ylioikeuksien käsittely on meillä käytännssä yhä edelleen pitkälti esittelijävetoista.