1. Tuomion perusteleminen

1. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka antoi 22.8. 2016 ratkaisun hovioikeuden ratkaisun perustelujen riittävyyttä ja selkeyttä koskevassa asiassa (diaarinumero OKV/11/31/2015). 

2. Tapauksesta julkaistu ratkaisuseloste on anonymisoitu myös tuomioistuimen osalta, sillä siinä puhutaan hieman salaperäisesti "X:n hovioikeudesta". Asian esittelijä ilmoitti minulle, että tämä on tähän saakka ollut oikeuskanslerinviraston päätöksenteossa vakiintunut käytäntö, mutta äskettäin sitä on päätetty muuttaa niin, että kantelun kohteena olevia viranomaisia ja tuomioistuimia ei enää anonymisoida. Tämä on minusta hyvä uudistus. Esittelijä mainitsi, että po. asiassa on kyse Itä-Suomen hovioikeuden ratkaisusta.

3. Oikeuskansleri ei voi puuttua riippumattomien tuomioistuinten toimi- ja harkintavaltansa rajoissa tapahtuvaan päätöksentekoon eikä siten myöskään tietyn tapauksen  todistusharkintaan tai näytön riittävyyteen. Oikeuskanslerin toimivaltaan sen sijaan kuuluu muun muassa arvioida, onko tuomioistuin käyttänyt sille kuuluvaa harkintavaltaa lainmukaisesti, siis esimerkiksi sitä, täyttävätkö tuomioistuimen perustelut laissa edellytetyt vähimmäisvaatimukset.

4. Oikeudenkäyntiä, käräjäoikeuden ja hovioikeuden ratkaisuja sekä hankitun selvityksen ja lausunnon sisältöä on käsitelty oikeuskanslerin päätöksessä.

Oikeuskanslerin päätös

5. Oikeudenkäynti on koskenut riita-asiaa, jossa oli kyse kahden yhtiön välisestä laskutussopimuksesta ja erillissopimuksiin perustuvista töistä ja niihin liittyvästä velkomuksesta. Asianosaisten kesken oli riitaa muun muassa tehtyjen työtuntien määrästä. Käräjäoikeus hyväksyi tuomiollaan 24.5.2013 kanteen. Vastaaja A valitti tuomiosta Itä-Suomen hovioikeuteen. Hovioikeudessa esitettiin uudelleen käräjäoikeudessa vastaanotettu todistelu sekä joitakin uusia kirjallisia todisteita. Hovioikeus pysytti 2.4.2014 antamallaan tuomiolla käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen. Hovioikeus otti näytön osalta lyhyesti kantaa hovioikeudessa esitettyihin uusiin kirjallisiin todisteisiin sekä esitettyyn henkilötodisteluun. Tämän jälkeen hovioikeus selosti asiassa tekemiään johtopäätöksiään ja totesi lopuksi, että "näillä ja muutoin käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus katsoo, että asiassa ei ole aihetta miltään osin päätyä muuhun lopputulokseen kuin mihin käräjäoikeuson päätynyt". Korkein oikeus ei lokakuussa 2014 myöntänyt A:lle valituslupaa.

6. Kantelussaan A väitti, että hovioikeus oli perustellut tuomion puutteellisesti sekä asettanut todistustaakan vastaajalle asiassa, jossa se yksiselitteisesti kuului kantajalle. Oikeuskanslerinvirasto hankki asian ratkaisseen kokoonpanon eli kolmen hovioikeudenneuvoksen selvityksen sekä presidentin lausunnon; Itä-Suomen hovioikeuden presidentin nimi on Pertti Nieminen, tätä ei oikeuskanslerin päätöksessä mainita. On hieman yllättävää, että oikeuskansleri pyysi lausunnon presidentiltä, sillä hovioikeuden tuomarit ovat itsenäisiä ja riippumattomia myös suhteessa päällikkötuomariinsa. Kokeneet hovioikeustuomarit tuskin tarvitsivat presidenttiä kanteluasiassa "avustajakseen". 

7. Ratkaisukokoonpano katsoi, että tuomio on lain edellyttämällä tavalla riittävästi perusteltu (OK 24:15.2).  Neuvosten mukaan perusteluissa esitetty toteeamus, jonka mukaan "asiassa esitetty selvitys ei osoita, että  (kantajan) laskuttamat työtunnit olisivat liiallisia", ei merkitse sitä, että näyttötakkaa (todistustaakka) olisi asetttu vastaajalle. Ko. lausuma tarkoitti, että käräjäoikeuden tavoin hovioikeus on pitänyt kanteen tueksi esitettyä näyttöä riittävänä eikä sitä ole vastanäytöllä kyetty horjuttamaan.

8. Hovioikeuden presidentti puolusteli lausunnossaan ratkaisukokoonpanoa todetessaan, että tuomion rakenne ja perustelut täyttivät lain vaatimukset (OK 24:4). Hän esitti kuitenkin joitakin yksityiskohtaisempien perustelujen puolesta puhuvia näkökohtia. Tämä koskee esimerkiksi vastaajan esittämän vastatodistelun näyttöarvon punnintaa ja todisteiden kokonaisarviointia.

9. Oikeuskansleri totesi, ettei hovoikeuden tuomion perusteluja kaiken kaikkiaan voitu pitää lainvastaisena eikä hänellä ollut käytettävissä olevan aineiston perusteella ollut perusteita todeta hovioikeuden ylittäneen asiassa harkintavaltaansa. Käräjäoikeuden perusteluja, jotka hovioikeus hyväksyy, ei tarvitse lain mukaan toistaa hovioikeuden tuomiossa, lausutaan päätöksessä. Toisaalta oikeuskansleri yhtyi hovioikeuden presidentin esittämiin näkökohtiin ja tämän toteamukseen siitä, että perustelujen ja lopputuloksen välinen kiinteä yhteys antaa asianosaisille mahdollisuuden varmistautua lopputuloksen oikeellisuudesta ja kattavamman mahdollisuuden arvioida myös näyttöratkaisun oikeellisuutta. Tuomiosta on oikeuskanslerin mukaan käytävä ilmi, millä seikoilla tuomioistuimen käsityksen mukaan on ollut merkitystä asiaa ratkaistessa sekä millä oikeudellisella perusteella tuomioistuin on tuomiossa todettujen tosiseikkojen perusteella päätynyt tuomiosta ilmenevään lopputulokseen. Tuomioistuimen perusteluvelvollisuudella on siten keskeinen merkitys asianosaisten oikeusturvan kannalta. Oikeuskansleri totesi, jälleen hovioikeuden presidentin lausuntoon yhtyen, että hovioikeuden tuomion tiettyjä kohtia selkiyttämällä tuomio olisi ollut asianosaisten helpommin ymmärrettävissä, koska hovioikeuden tuomiossa esitetyt perustelut olisivat tällöin yksiselitteisemmin kuvanneet tuomion perusteena olevaa oikeudellista päättelyä. Oikeuskansleri saattoi mainitut näkökohdat hovioikeuden ratkaisukokoonpanon tietoon.

10. Oikeudenkäymiskaaren (OK) 24 luvun 4 §:n mukaan  riita-asiassa annettavan tuomion perusteluissa on ilmoitettava, mihin seikkoihin ja oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu. Perusteluissa voidaan siten erottaa tosiasia- ja oikeudelliset perustelut. Perusteluissa on myös selostettava, millä perusteella riitainen seikka on tullut näytetyksi tai jäänyt näyttämättä; tätä kutsutaan näytön perustelemiseksi. Mainitun luvun 15 §:n 2 momentin mukaan käräjäoikeuden perusteluja, jotka hovioikeus hyväksyy, ei tarvitse toistaa. Tuomion perusteleminen on asianosaisen kuulemisen, käsittelyn julkisuuden ja muutoksenhakuoikeuden ohella oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin keskeinen elementti. Tämä ilmenee perustuslain 21 §:n 2 momentista.

11. Laissa säädetään perusteluvelvollisuudesta ja siitä, mitä kysymyksiä tuomiossa on perusteltava. Siinä ei sen sijaan säädetä, miten perustelut on laadittava. Tämä riippuu muun muassa asian laadusta ja sen vaikeusasteesta. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että perustelut on laadittava siten, että ne täyttävät perustelemisvelvollisuuden funktiot. Näitä tehtäviä luetellaan, oikeuskirjallisuuteen viitaten, myös oikeuskanslerin päätöksessä.  Lisäisin tähän, että asianmukaiset ja ymmärrettävät perustelut edistävät asianosaisten tosiasiallista kuulemista ja herättävät luottamusta lainkäytön asianmukaisuuteen, puolueettomuuteen ja tasapuolisuuteen. Perusteluilla on käytännössä tärkeä merkitys, sillä niiden avulla asianosaiset ymmärtävät, mihin seikkoihin ja oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu ja tämän tiedon varassa he voivat hakea myös muutosta ratkaisuun. Jos tuomari kuittaa asianosaisen väitteet tai todisteet ylimalkaisilla, lyhyillä tai mitäänsanomattomilla perusteluilla tai sivuuttaa ne kokonaan, hävinneelle asianosaiselle syntyy helposti vaikutelma, ettei hänen esityksiään ja lausumiaan ole tuomiota tehtäessä otettu huomioon.

12. Ko. tapauksessa on tuomiota näkemättä hieman vaikea hahmottaa, miten hovioikeus oikeastaan on tuomionsa perustellut. Näyttää siltä, ettei mistään vakavista puutteista ole kysymys. Kyse ei ole ollut niinkään perustelujen riittämättömyydestä, vaan pikemmin niiden epäselvyydestä ja ymmärrettävyyden puutteesta. Hovioikeuden olisi tullut ottaa tarkemmin kantaa vastaajan todisteisiin ja ilmoittaa perusteluissaan, miksi ne eivät riittäneet horjuttamaan kantajan esittämää näyttöä. Ylimalkaista viittausta vain "asiassa esitettyyn selvitykseen" ei voida pitää riittävänä, ja tästä on vastaajalle voinut syntyä käsitys, jonka mukaan todistustaakka olisikin ollut hänellä eikä kantajalla. Hovioikeuden käyttämä sanonta "näillä ja muutoin käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla" on vanha perustelufraasi, jollaista hovioikeuksien tulisi välttää; korkein oikeus ei käytä tuota sanontaa perusteluissaan. 

13. Oikeuskanslerin päätöksen perusteluista, samoin kuin hovioikeuden presidentin lausunnosta, voi saada käsityksen, jonka mukaan tuomioistuimen tulee ratkaisussaan ilmoittaa ainoastaan sellaiset perusteet, jotka tukevat sitä lopputulosta, johon tuomioistuin johtopäätösosassa eli tuomiolauselmassa päätyy. Näin opetti professori Tauno Tirkkonen oppikirjoissaan 1960- ja -70-luvuilla; ts.  ns. contra- eli vastasyiden esittäminen ei olisi tarpeen. Tirkkosen paksuja opuksia ovat niin Jaakko Jonkka kuin Pertti Nieminenkin joutuneet opiskeluaikana pänttäämään. Heille ja muillekin tiedoksi, että prosessioikeudessa nykyisin vallalla olevan käsityskannan mukaan on suotavaa tai jopa välttämätöntä, että tuomioistuin riitaisissa ja vaikeissa asioissa mainitsee perusteluissaan myös lopputulosta vastaan puhuvat  argumentit ja tulkinnat, koska tulkinnanvaraisissa tapauksissa kumpiakin argumentteja on jouduttu tuomiota tehtäessä pohtimaan ja punnitsemaan vastakkain.Tätä perustelutapaa kutsutaan pro et contra -argumentoinniksi. Se lisää päätöksenteon ja koko lainkäytön avoimuutta ja reiluutta.